Humputtelua

Jos haluat lukea nämä järjestyksessä, lopeta tähän.

Eli ilman satulaa mentiin ja menin Sulolla.

Sulon selkään oli olevinas kauhean vaikea mennä kun se oli niin pieni :D Mutta pääsin sinne jotenkin ja eikun käyntiin. Ja heti ekana Sulo menee tekemään tuttavuutta Nikkiksen kanssa. Hiukan Sulo koitti alkuun seurailla, mutta se jätti yrityksen nopeasti. Marianne päätti että voidaan mennä aika itsekseen ja harrasti lähinnä liikenteenohjausta kun me humputeltiin. (vanhat hyvät ajat ja näin, tosin silloin ohjausta oli ihan normitunneilla vähemmän...) Käveltiin, käänneltiin ja pysäytettiin ja Marianne koitti oikein selostaa tätä istunnalla ohjaamista ja tahdin määräämistä istunnalla. Mä uskon että sain nopeutettua istunnalla, mutta se hidastaminen jäi vähän puolitiehen :D (oikein istunnallista vai, kun Pomo tunnillakin piti säätää nopeutta kevennyksellä) Mutta kokeilin kummiskin tahtimme muuttamista istunnalla. (ja Sulokin oli oikein epäreipas alkuun, loppuun päin alkoi reipastua)

Käveltiin aika kauan ja Sulo oli taas oikein hyvällä tuulella. Kääntyi niin kivasti, ehkä vähän liiankin kivasti, pysähtyi ja ei edes yrittänyt mennä syömään. Ihana :) Sitten lopulta Marianne totesi että voidaan alkaa ravailemaan sen verran kun kantti kestää. Mä kävelin hetken, koitin rauhassa siirtyä raviin -> Sulo tunkee aitaan. Toisella pitkällä sivulla koitan vähän topakammin -> Sulo tunkee aitaan. Sitten mua alkoi jännittää yhä enemmän ja rauhottelin ja lopulta nostin sitten raipan avulla meille ravin. Joo kyllä siellä paremmin pysyi kuin Kaisalla (kun Kaisa oli niin pyöreä niin heti jos ajautui keskeltä pois niin viuhviuh liukui alas, kun Sulolla oli harjake, eli se selkäranka siinä tuntuvissa, niin jos liukui pois harjakkeelta niin sai takamuksen kepeästi siirrettyä sinne takaisin.)

No jaa, välillä pompin enemmän, välillä istuin oikein hyvin, kerran meinasin tippua mutta onneksi Sulo pelasti siirtymällä käyntiin. Ja oli ärsyttävää kun aina välillä ohjat jäi mun alle ja Sulo lähti kiihdyttelemään sen takia. Alkuun ravasin vaan pitkillä sivuilla, mutta lopulta rohkaisin mieleni ja uskaltauduin ravaamaan myös kulmien ohi ja kenttää ympäri. Mutta mitään käännöksiä en harrastanut. Ja välillä Sulolle tuli pakottava tarve mennä päin aitaa. Tosin se tarve loppui kun läppäsin raipalla. Ei ole mukavaa jäädä aidan ja ponin väliin, sen totesin taas kerran. Ja huomasin että silloin kun pompin niin mun kädet pysyi paikoillaan (epäloogistako) mutta silloin kun istuin siellä, niin mun kädet alkoi "sahaamaan" Eli varmaan kun oikea puoli meni eteenpäin niin oikea käsikin meni ja päinvastoin. Ja jotenkin tuntui että kädet tasapainottivat ja sieltä tulee alas jollei kädet heilu tahdissa. Mielenkiintoista. Muutaman kerran meinasin aloittaa loppukäynnit vähän liian aikaisin, mutta aina vaan jatkoin Sitten loppukäynnit ja keskelle.

(Ja se yksi tyyppi alkoi käydä mun hermoon :D Kun se meni Kaisalla niin sen jälkeen vähän väliä: Miten silt voi tippuu, Kaisa oli niin ihana... ilman satulaa. Oikein piruili siinä. Ja varsinkin kun mua oikeasti rasittaa kun toistellaan samoja asioita. Katsokaas, en ole kuuro, kuulen kyllä kerrasta. Mulle ei tarvi kymmentä kertaa toistella. Ja sitten aina kun vastasin että Kaisa on niin pyöreä että liu'uin, niin kysymys "miksen mä sit liukunu." Ärhärh, ehkä mulla on huonompi tasapaino ja olen tämmöinen ikäloppu.
Ja sitä paitsi. Myöhemmin selvisi että se tyyppi on ratsastanut 5-vuotiaasta, eli joku 8 vuotta. Mä olen ratsastanut 14-vuotiaasta (kai) eli 2½ vuotta. Joten voisikohan tässä olla syy miksen minä pysynyt siellä.. Toinen on ratsastanut tyyliin koko ikänsä ja mitä nuorempi sen parempi tasapaino. Oikeasti :D Pitäiskö mun nyt sitten alkaa piruileen oikeen että miten ihmees sä et osaa kattoo kevensiksää oikein? Kui mää sit osasin?)

Tajusin muuten että toihan oli jo mun kuudes kerta ilman satulaa, siistiä :D