Kauan harkitsin menenkö tänään tallille vai en. Nimittäin tiiistai aamulla sattui selkä ja maha, sitten ratsastustunnin jälkeen alkoi sattumaan kurkku. Nyt sitten keskiviikon ja torstain olen maannut sängyssä kuoleman portteja kolkutellen. No ehkei ihan, mutta kauhea olo. Kuumetta, nuhaa, kaikki kipeänä, kurkku kipeä, yskääkin. Kauheeta :D
Sitten vaan torstaina kun selkä sattui ihan hirveästi, aloin miettiä sitä mainosta "Liike saa kehon voimaan hyvin", joten sairaana menin ravailemaan ja hyppimään esteitä pihalle. Luulotauti ainakin parani, tänä aamuna oli tosi hyvä olo, mitä nyt nuhaa ja silmät sattuu.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin mennä tallille. Ajattelin et mitä haittaakaan siitä olisi :D (no sydän menee rikki yms.. Mutta kuolen sitten onnellisena vai)
Pyörän selkään ja menoksi. Ja olin kuolla jo matkalla :D Jessus, pää tuntuu kipeältä. Mutta nyt on tosi hyvä olo taas. Eikä ole kuumetta, sen kokeilin jo aamulla.
Tosiaan pyörämatkalla aloin sitten miettiä että talli on kuitenkin kiinni. Syy: mä olen ollut kipeänä, joten automaattisesti kaikki muutkin on kipeänä. Mun ajatuksen kulku on suorastaan ihailtavaa :D Sitten mun oli pakko pysähtyä jonnekin risteykseen, katsomaan että onkohan se kiinni vai ei. Tulin siihen tulokseen ettei ole, kun Marianne pomppi siellä poneja hakemassa. Joten uskalsin jopa parkkipaikalle. Sitten pistin pyörän sinne, kävelin pari askelta ja jäin seisomaan parkkipaikalle. En uskaltanut mennä talliin,heh. Sitten Marianne huomasi mut ja kaikki oli taas hyvin. Meneeköhän tämä jo jotenkin oudoksi :D En vaan uskalla olla missään näkyvissä, mutta sitten kun mut on nähty kaikki on niin mainiosti.
Sain hakea Elviksen ja viedä sen sisälle. Sain viedä sisälle myös Sulon. Mulla oli vaan ongelmia kun se jämähti puoliksi karsinassa seisoen. Mutta selvittiin ainakin jotenkin. Sitten menin kyyläilemään rakasta ilmoitustaulua ja lukemaan tuntilistaa jne. Tosiaan, oikeastaan olin uhmannut nuhaa ja mennyt tallille (ja tuntenut itseni idiootiksi kun koko ajan niiskuttaa, tollasissa helteissä se kuulostaa niin älyttömältä :D) siksi kun halusin kysyä Mariannelta kaksi asiaa. Toinen ei kyllä ollut mitenkään kiireellinen ja toisen olisin voinut kysyä tekstarilla. Mutta ei, tallille oli lähdettävä jotta saisin asiat selväksi. Joten ajattelin siinä ilmotustaulua lueskellessa että voisin nyt kysyä niitä juttuja. Mutta sitten ei vaan tullut kysyttyä ja toikin lähti ties minne, ja talliin tuli ihmisiä, ja blaa blaa blaa... Keksin kauheasti tekosyitä ja mietin että voisihan kysyä sitten vaikka tuntien jälkeen tai jossain välissä. Katsokaas, enhän mä nyt kehtaa kysyä mitään jos joku on kuulolla, sehän on noloa :D
No joo, pääsin harjaamaan Kaisaa. En mä sitä kauan harjannut, ihan hetken, sitten tuli jo ratsastaja ja minä en kehdannut olla siellä. Kun itseäni ottaisi päähän jos joku olisi harjaamassa mun hevosta. Silittelin hiukan Lakia ja hiipparoin ympäriinsä. Ja sain kuulla että nämä tunnit menee maastoon. Omalla tavallaan ihan jees, kivempi siellä taluttaa parikin tuntia kuin kentällä tunti-kaksi. Mut joo. Menivät maastoon kun on niin helle (ihan järkevää, mutta silti olin iloinen kun meidän tunti tiistaina oli kentällä)
Sitten menin ponipuolelle katsomaan kun tyypit varusti. Ja näsäviisastelin :D Joo tai siis neuvoin että etusuojat kuuluu tarrat ulospäin, kun noi pikkuiset mietti sitä. Sitten kävin vaihtamassa Elviksen takasuojat oikeisiin jalkoihin. Ja olin ihan järkyttynyt kun se yksi tyttö rupesi kyselemään että mihin se Milla meni? Siinä sitten mietin että joo tota noin, miten se tietää mun nimen :D Olen julkkis, kaikki tuntee mut, mä en tunne ketään.
Halusivat että mä laitan Sulolle takasuojat, kun olen kuulemma niin taitava. Miten vaan, enkä tiedä oliko ne suojat tarpeen vai ei, ei kai niistä haittaakaan ollut. (Sama julkkisfiilis jatkui kun yksi nainen yllättäen kysyi: Niin Milla kävitsä joskus "munextallinnimi"?" Joo... :D Miten se ties mun nimen ja miten se muisti että olen käynyt siellä.
Samoin toi tyttö jota talutin Lakilla oli heti että etkös sä taluttanut mua edellisperjantain Sulolla. Öööh, ehkäpä joo saatoinkin..
Sitten maastoon ja maastoon. Ekalla kerralla talutin Elvistä ja olin pökertyä matkan varrella :D Ai kauhea, oikeasti. Menin sitten tokallakin tunnilla taluttamaan ja talutin Lakia.
Elvis oli kivempi talutettava :D Laki työnsi mua ja käveli vähän väliä Hetan hännässä.
Sitten pesin parit kuolaimet ja hihhuloin hetkisen ennen kuin lähdin. Mutta kyllä Elviksen kuolaimet oli kamalat. Kun talutin sitä niin katsoin että noi kuolaimethan näyttää siltä kuin niiden kuuluisi olla sumean harmaat, oikeasti aivan järkyttävän likaiset. Pesin niitä vaikka kuinka kauan. Ja tajusin että miksi ne kuolaimet on välillä niin likaiset. Kun näemmä osan pesutaktiikka on "käytetään kuolaimet vedessä ja thats it." Niin mikäs siinä. En kyllä ihmettele että extallilla hoitajat pesi ne suitset aina käytön jälkeen, jos kaikki olisi pesseet niin jälki olisi ollut aika tyylikästä :)
Ja sain asianikin kysyttyä, huh. Kivi vierähti sydämeltä, ainakin melkein. Tosin kysyin ihan älyttömässä vaiheessa, mutta ei siinä ollut ketää muuta :D Sain siis kuulla että on tunnit ihan normaalisti (ja Marianne kysyi että olenko mä siis tulossa silloin leiriviikolla tunnille. Mä hieman ympäri pyöreästi sanoin, että en mä varmaan ellei tule joku kauhea hinku että pakko päästä ratsastamaan näiden tuntien lisäksi :D Mutta joo, en mä varmaan ole menossa tunnille enää kuolemaan kun on se leiri.)
Ja oikeasti aloin miettimään. Kun kaikki muistaa mut, mut mä en muista ketään. Jooh.. Mutta siis, sitähän sanotaan että ihmisellä on kasvo- tai nimimuisti. Tai jompi kumpi on parempi. Totesin että mulla ei ole kyllä kumpaakaan :D Oikeasti jos mulle sanoo jonkun nimen niin en kyllä muista yhtään sen paremmin kuin ilman sitä nimeä. Ja vaikka kuinka katson joitain ihmisiä niin en kyllä heti ole silleen että joo moi, tunnen sut. Sen sijaan muistan äänet. Mutta esim toi tyttö jota talutin tänään. En sitä todellakaan tuntenut kasvoista, nimi ei sanonut mitään, mutta kun se puhui niin mietin että toi on jotenkin tutun kuuloinen. Samoin tämä kun kysyi kävinkö siellä yhdellä tallilla. Nimestä ei ollut hajuakaan, lärvi ei sanonut mitään, mutta rupesin miettimään että hirmu tutun kuuloinen ääni :D Joten voinemme lisätä ihmismuisteihin vielä äänimuistin.
P.S olin positiivisesti yllättynyt kun Marianne muisti että menen sinne leirille. Sori :D Mutta kun se ei jotain muista niin mulle jää levy päälle ettei muista mitään. Ja kun en mäkään muista mitään.
Ja siihen on muuten mun laskukaavoilla 17 päivää :) Jännääkö(?) Paljon saa Marianne tehdä että pettyisin siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti