Ihan eka leiritunti

Jos haluat lukea nämä järjestyksessä, älä aloita tästä :)


Eli eka leiritunti jonka menin Pomolla.

Kun selkään nousin totesin heti että Pomolla on kiva satula, tosin oli vähän turhan jämpti mun isolle takamukselle ;) Olipa muuten jännää mennä Pomolla, koska mä olen sillä viimeksi mennyt?

Lähdettiin ensin kävelemään ja Pomo oli niin vetelä, niin vetelä. No oli siinäkin positiiviset puolensa, mä sain pysäytettyä :D Alkuun meillä oli hirmuinen kääntöongelma. Kun Pomo kulki niin suorana, myös volteilla. Kun lopulta sain sen taipumaan vähän voltin malliseksi niin se alkoi kääntelemään päätään ulospäin uralla mennessään. Hmph. Kääntäminen oli muutenkin vähän hankalaa. Mutta hetkisen kävelyn jälkeen aloin saada Pomoakin vähän hereille ja kääntymäänkin ehkä vähän paremmin. Ja sitten kun sain raipan niin herraan tuli eloa vielä lisää. Tosin nyt sitten ei pysähtyminen enää sujunut. Marianne kyllä selitti ja selitti mutta ei, ei auta :D

Siirryttiin raviin ja että se oli ihanaa. Meinaan kun Pomo kulki niin laiskasti ja koko ajan sai vahtia ettei se nukahda paikoilleen, sitten ravissa se sai jo itse kuljettua. Keventelin siinä, otin käynti-ravi siirtymiä (jotta saisin sen pysähtymään joskus) ja sitten koitin ottaa voltteja. Ne voltit oli vaikeimpia. Sitten vaihdettiin suunta ja tähän suuntaan poni ei kääntynyt lainkaan. Aikani tahkosin mutta ei se vaan kääntynyt. Sitten Marianne totesi että tämä on Pomon vaikeampi suunta ja kuin taikaiskusta poni alkoi kääntyä tosi hienosti. Sanotaanko että tässä kohdassa sujui tosi hyvin. Tein siirtymiä ja voltteja ja kaikki sujui. Sitten vaihdettiin suuntaa. (ja täyskaarron tekeminen oli mahdotonta) Ravailin ihan rauhasds ja tein tappelin just volttia. Sitten vaan aloin katsomaan että mielenkiintoista, kaikki muut kävelee. En tiedä oliko toi niiden oma päätös vai oliko käsketty, mutta jäinpä käyntiin minäkin :D

Jäätiin käyntiin ja alettiin harjoittelemaan iki-ihanaa pohkeenväistöä. Ensin piti väistättää takaosaa uralta. Ja ongelma oli ehkä se kun Pomo juoksi mun pidätteistä läpi (voiko muuta odottaakaan kun en saa sitä edes pysäytettyä) tai sitten se kun en painanut tarpeeksi pohjetta. Oli mikä oli, väistöt onnistui vain Mariannen ystävällisellä avustuksella. Parhaimmat itse tekemäni oli tyyliin Pomo kulkee ehkä hiukan vinona. Sitten väistettiin pituushalkaisijalta uralle. Kaikki muu kyllä onnistui siinä, se kääntö pituushalkaisijalle, hidastuskin jotenkin ja suoristuskin aika kivasti. Joo, ainoa ongelma olikin se väistö. Semmoinen pieni yksityiskohta vaan ei onnistunut pohkeenväistössä. Sitten kun meillä vanhemmilla ei homma sujunut, se pienin ei edes ole silleen harjoitellut, niin Marianne päätti demonstroida. Vinskin kanssa se väisteli ympäriinsä ja koin valaistuksen. Katsokaas, sehän on pohkeenväistö. Se pitäisi siis pystyä tekemään vaikka ilman ohjia. Kun yksi ongelma on se että käytetään ohjaa liikaa. Hmm..

Sitten Vinskin piti vielä hiukan väistää sen tytön kanssa ja mä päätin kokeilla jotain helpompaa. Eli otin Pomon hiukan pois uralta ja väistin sen uralle. Helppoa kuin mikä! Ja itse asiassa, kyllä se periaatteessa väisti, tosin lapa edellä. Sitten olikin vuorossa laukka. Mä vaan mietin että olen iloinen jos saan edes pari askelta. Ja eikun kokeilemaan: epäonnistuminen, ei onnistunut, hupsista.... Ja huomasin että kun koitin nostaa niin Pomo nosti päätään ylös ja sitten ohjat katosi ja sitten Marianne sanoi että ei voi nostaa laukkaa kun tuntuma katosi :D Ja huomasin kanssa että välillä pistin kädet satulan etukaareen kiinni, luotan Pomoon ja näin. Päätin sitten lyhentää ohjaa ettei se tuntuma katoaisi ja sain pari askelta nousemaan, jes :)
Sitten päätin että okei, nyt se laukka nousee, annan nyt vähän enemmän pohjetta jollei Pomo vaikka noteeraa mun pikku hipaisua. Me ravattiin ja mä annoin pohjetta ja laukka nousi. Ja kun sieltä tuli se kolmas ja neljäs ja viides askel, niin mä olin niin ilonen. Niin hirveän iloinen. Mä sain ekaa kertaa Pomon laukkaamaan jopa vähän enemmän kuin kaksi askelta. Annoin ponin laukata niin pitkälle kuin se halusi ja se sitten lopetti pitkän sivun laukattuaan. Mä pompin laukassa hirveästi ja kädet heilui ja nyki, ärh. En saanut Pomoa nostamaan toiselle pitkälle sivulle, se nosti vain sille yhdelle sivulle. Ja tuon yhden laukan jälkeen se alkoi ennakoimaan, ja lähti aina itse laukkaamaan. Päätin sitten vaan ennakoida enemmän (aijai) ja olin iloinen kun Pomo laukkasi mulla. Ja kyllä joka kerta istuin siellä paremmin ja kädetkin nykivät ehkä vähemmän. Onnenkyynel, kaikki mukaan! :)

Sitten vaihdettiin suuntaa ja ajattelin että koska tämä on Pomon huonompi suunta ja kun haluan saada sen laukkaamaan mieluusti itse, niin näpäytänpä raipalla sitten samalla. Tuumasta toimeen. Pohjetta ja pikku näppäisy raipalla ja poni lähti kuin tykin suusta. Laukattiin hyvin epähallinnassa reilu puoli kierrosta. Pompin ja pompin, ja lopulta ajauduin taas sinne eteen. Tosin sitten pääsin sieltä takaisin satulaan istumaan ja Pomonkin sain raviin. Sitten totesin että joo, jätetään raippa pois :D Samasta kulmasta nostin ja vähän reippaasti se meni taas, tosin vähän enemmän hallinnassa sentään. Sitten olikin loppukäynnit ja tallille.

Ja mä olin niin tyytyväinen. :D Toi meni niin paljon paremmin kuin joskus tyyliin puoli vuotta sitten ja Pomo laukkasi ja jesjesjesjes!!