Muuten, nelospäivä alkaa tästä.
Saavuin aika ajoissa, tai no, tarpeeksi ajoissa. Marianne siivoili vielä karsinoita, mutta minä itkeskelin itsekseni ja pompin ympäri tallia. Niin ja olihan siellä toi yksi leiriheppu kanssa.
Sitten Marianne halusi keskustella kanssani ja keskustelimme sitten syvällisiä, ja olemme kaikki nyt asteen viisaampia. Sitten saatoimmekin aloittaa leirin. (Ja vaikka Marianne eilen väittikin ettei se ole ennustaja, niin mä kyllä totesin että osaa se ainakin ajatuksia lukea. Meinaan, eilen toivoin mielessäni Elvistä, sain sen. Tänään toivoin mielessäni Kaisaa, sain senkin. Siistiä :D)
Eli tosiaan, mä en jaksanut toivoa mitään, vaan Marianne päätti mulle Kaisan, yksi leiriläinen sai Elviksen jota toivoikin ja pikkunen sai Nikkiksen. Hain Kaisan tarhasta ja sitten harjailin hänet oikein siistiksi. Ja kun en tiennyt että kuuluuko ne rikkinäiset kohdat rasvata vai ei, niin päätin ettei se nyt varmaan mitään haittaakaan? Enkä jaksanut kysellä tyhmiä, joten rasvailin pikkuisen Kaisaa. Sitten varustin ja lähdimme kentälle.
Tunnin jälkeen, mun henkilökohtainen orjani taisi taas viedä Kaisan suitset ja pestä ne kuolaimet. (Heh :D se on pessyt ties kuinka monesti jo mun puolesta ne suitset.) Kasteltiin Kaisaa hiukan sienellä ja paikkailtiin lentävä lihapulla. Sitten vein sen takaisin ruohotarhaan ettei hän pääse kuihtumaan olemattomiin.
Sitten me saatiin (Huomatkaa taas :D) hakea Aamun karsinaan kaksi kottikärryllistä turvetta. Ja leviteltiin se tosi tyylikkäästi sinne. Ja sitten me mentiin syömään, mukanamme tosi pikkuinen tyyppi. Nyt se ruoka oli jopa hyvää, hernekeittoa ja pannukakkua. Mä jätin pannukakun väliin, pahaolo ja pannukakku on pahaa :D
Tulimme takaisin ja eikös sitten ollutkin heti seuraava tunti. Se piti mennä ilman satulaa, loppujen lopuksi kukaan ei mennyt. (Noi kaksi ei mennyt koska Marianne selitti taas jotain ihan outoa :D) Noh, minä sain taas vaihteeksi haltuuni Pompelin (tehokuuri, ja musta tuntuu että se menee joka kerta vaan huonommin.), yksi halusi Sulon ja pikkunen otti Hetan. Hepokat kuntoon ja Pomokin käväisi heinäpaalilla ruokailemassa. Sitten kentälle.
Tunnin jälkeen vein sitten Pomon takaisin sinne käytävälle. Ja se vähän niinkuin ryykäsi taas sinne heinäpaalille ja talloi mun jalan. Sitten mulla meni hermot ja varsinkin kun Marianne on nyt pitänyt tehomäkätystä aiheesta: hevosella pitää olla rajat, se ei voi tulla päälle jne. Joten mä sitten vähän ärähdin ja läppäsin raipalla ponia kaulalle. Tuli kyllä joo pois heinäpaalista. Ja Mariannekin vaan että hyvä hyvä :D Sitten mulle tuli pikku ongelma kun en ollut ihan varma että miten saan Pomon peruuttamaan pikku käytävälle, kun ajattelin että se astuu kaiken kaman päälle, mutta Marianne sitten hoiti senkin pikku pulman pois päiväjärjestyksestä. Pomolta varusteet pois, ja jälleen orjani vei suitset ja sitten valitteli myöhemmin että kun mää nyt taas pesin nää sun puolesta :D Ja sitten se selitti että hienoa, Pomolla jopa turpakarvat värähti kun huomasi ettei se saanutkaan mennä heinäpaalille ruokailemaan.
Sitten rouva lähti taas jonnekin, ja me sitten odoteltiin että voitaisiin mennä suihkuttamaan niitä hevosia, joten odotellessa pyörittelin vähän karvaa pois kumisualla ja sitten pesin vähän päätä. Ja tällä kertaa suihkuttelu muuten onnistui jo paremmin. Mä sain Pomon pestyä toiselta puolelta :D Toinen puoli ei sitten enää onnistunut. (Ja muuten, tarhasta pois Pomo tuli hienosti, vaikka mun piti avata ja sulkea se sähkölanka ja kaikkea :) Tarhaan mennessä se sähkölanka oli auki ja vähän Pomo pysähtyi katselemaan sitä lankaa mutta käveli hyvin asiallisesti tarhaansa. Hienoa!)
Sitten hopukat sai ruokaa ja me syötiin kanssa. Omenan sai Simo. Se ei ansainnut sitä, mutta. Se on saanut vasta yhden, tai kaksi nyt. Sitten olikin vuorossa ponilla ajamista. Wuhuu, olisinkin ollut hyvin pettynyt jos se olisi jätetty väliin.
Haettiin Laki-poni, harjattiin se nopeasti ja sitten valjastettiin se. Kentälle (emme voineet mennä "maastoon" kun siellä oli uutta sepeliä. Ja mä olin iloinen, kärryt on jännät ja maasto on jännempi. Huono yhdistelmä, ainakin tällaiselle kukkahattutädille "IIIK, HEVONEN KOHOTTI KULMAKARVAANSA, MÄ TUUN ALAS, NYT SE LÄHTEE!!111") Ensin ajoi pieni, Mariannen kanssa. Sitten ajoi se toinen Mariannen kanssa. Sitten lopulta ajoin mää, Marianne kanssa. Ja suoraan sanottuna mä harkitsin jo jänistäväni koko hommasta :D Lopulta mietin että olen nyt kumminkin odottanut ja Laki on kiltti poni, ei se mihinkään lähde. Joka tapauksessa tein jonkun varmistusotteen ja laitoin jalat jotenkin sinne pitämään kiinni. Mutta se oli kyllä tosi kivaa. Poni kulki kivasti, vähäsen se kylläkin kiemursi. Ja ravasi tosi kivasti, tosin epäilin että mä tipahdan täältä. Kun oltiin siinä hetki menty niin Marianne lähti (ilmiselvästi se ajatteli että lähdenpä nyt kun vielä olen elossa) ja minä jäin yksin. Juu :D No mutta, olin minä siitä jännityksestä päässyt, joten ei se sinäänsä edes haitannut.
Sain sitten itsekseni tehdä mitä halusin. Tein jotain pääty-ympyrää käynnissä, vaihdoin suuntaa, otin yhden lyhyemmän ja yhden pitemmän ravipätkän :) Sitten olikin seuraavan vuoro ja lopulta otettiin ponilta valjaat pois ja tarhaan.
Odottelemaan ja mä söin siinä omenaa, ja annoin sen sitten Lentävälle Lihapullalle. Ja sitten noi muut lähtivät ja mä eläydyin hevosten asemaan ja seisoin siellä yhdessä karsinassa vaikka kuinka kauan. Lopulta päätin lähteä ja jotten mä vaan eksyisi niin Marianne oikein saattoi mut pyörälle :D
Jooh, olisin mä saanut auttaa sitä yhtä tyyppiä laittamaan ponia kuntoon, mutta mietin että jos nyt lähtisin kun kahtena päivänä ollut tyyliin koko päivän siellä, ehkä se nyt riittää taas vaihteeksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti