Eli muut meni ilman satulaa, mä en uskaltanut kun en luota Pomoon :D Mutta nostin jalustimet sentään ylös. Eka käveltiin ja sitten alettiin tekemään loivaa kolmikaarista kiemurauraa ja voltit päätyihin. Joo, Pomon kääntäminen oli välillä vaikeampaa, välillä helpompaa. Että mikäs siinä, samanlaista kuin aina.
Käveltiin tota ja välillä oli kauhea tappelu kun Pomo olisi halunnut seurata Hetaa ja mä en halunnut seurata sitä, ja ääk, menee hermot :D Sitten siirryttiin raviin. Otin sitä ravia ihan rauhassa sen verran kun huvitti ja koitin istua mahdollisimman hyvin siellä. Njaa, kyllä mä aika paljon pomppisin ja meillä oli melkoista keskustelua. Keskuteltiin esim. siitä, että saako ravissa mennä minne haluaa ja pitääkö kääntyä kun ratsastaja kauniisti pyytää. Aikamme kinattuamme se alkoi sujua jo kohtalaisesti, onneksi. Sitten meillä oli käyntitauko. Ja kun me siirryttin raviin jatkamaan samaa tehtävää, niin ilmeisesti Pomo pikku päässään ajatteli, että aina käyntitauon jälkeen laukataan. Joten ravissa se kaahasi menemään, ei kääntynyt mihinkään ja kulmissa koitti nostaa tai nosti laukan. Jippii!
Mä päätin ottaa jalustimet takaisin, jos vaikka saisin hommaan jotain kontrollia. Mitä vielä, mä vaan nojaan eteenpäin ja keventelen tyylikkäästi. Lopulta mulla meni hermot kun poni ei käänny vaan juoksee vaan alta pois, joten kovan keskustelun jälkeen alkoi Pomokin jo kääntymään johonkin. Ärsyttävää vaan kun raippa oli kädessä, niin jos korjasin sen asentoa, niin Pomo oli saman tien kiihdyttämässä vauhtia. Vaikeaa tämä elämä.
Sitten oli vuorossa laukka. Ja siinä ongelmat seurasivat toistaan. Pomo halusi hihhuloida kentän keskellä ja mä sitten päätin että siinä tapaksessa me ei laukata yhtään vaan kuljeksitaan uralla jos se on muka noin vaikeeta. Kerran se lähti vähän menemään (en muista nostinko itse) ja sitten me laukataan kenttää ympäri. Mä seison jalustimilla kun Pompeli kiitää pitkin poikin :D Herran jestas taas. Sitten otin ohjia kireämmäksi että saisin laukankin nostettua jostain muusta kuin kiitoravista. Tämä aiheutti tietty sen että mä ratsastan kädet suorina eteenpäin kun ohjat oli niin kireät, niin kireät :D Kyllä mä sitten sain sitä laukkaa nostettua, mistä periaatteessa voisi olla iloinen. Mutta se laukka taisi joka kerta olla tommoista kiitämistä, niin en ole kovinkaan iloinen. Huoh. Vaikeeta, vaikeeta. Ja Marianne vielä epäili että se voisi olla rauhassa kun oli jo yhdellä tunnilla :D Onneksi oli se satula, olisin muuten alhaalla jos se olisi tehnyt tuota myös ilman satulaa.
Sitten loppukäynnit ja pois. Hyvin huonosti meni, paljon on korjattavaa. Masentavaa kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti