Blackout

Kolmospäivä, ethän aloita tästä, kiitos.

(Huomasin että kirjoitan hauskasti. Noi leiripäivät on normi romaaneja mutta ratsastustunnit on pikku piiperrystä :D)


Nyt täytyy suoraan sanoa etten kunnolla muista tätä tuntia.
Kun talutin Elviksen kentälle niin huomasin heti että mua jännitti. Ja 10 pisteen vihje, se johtui maastoilusta. Hyi kamalaa, eikös kentällä pitäisi olla sitten turvallista tai jotain. Nousin selkään ja käyntiä vaan. Ja sanotaanko että välillä tunnin aikana tuli fiilis: Nikkis seuraa meitä ja Pomo seuraa sitä... Ihanaa!

Elvis meni oikein kivasti siinä käynnissä, ei häiriintynyt vaikka välillä kaikki kulkikin perässä, tarpeeksi reippaasti, pysähtyi tosi hienosti ja kaikki oli oikein hyvin. Ihana Elvis :) Tosin pari kertaa se koitti lähteä Nikkiksen perään. Tosin sen sai nopeasti toisiin ajatuksiin, onneksi. Kamala Elvis :D Käveltiin siis ilmeisesti vaan itsekseen? Ja sitten siirryttiin raviin. Ja totesin heti että hienoa, mähän istun täällä tosi hyvin, jeejee. Auttaa kun on mennyt noilla hevosilla joiden ravissa lievästi sanottuna pompin. Elvis kulki hirmu kivasti, just sopivaa vauhtia. Otin siinä sitten itsekseni pysähdyksiä (ei onnistunut suoraan ravista), erilaisia kääntyilyitä ja sitten pari kertaa koitin vaikuttaa askelpituuteemme, tai johonkin tämmöiseen. Ja vaikka mä kuinka mietin niin en vaan muista. Siis mähän en usko että me ilman mitään tehtävää vaan ravailtiin siellä, mutta en kyllä toisaalta muista mitä me sitten oltaisiin tehty. Lievästi rasittavaa :D Tai sitten me vaan mentiin vapaasti siellä, en minä tiedä. No jaa. Siirryttiin käyntiin vähäksi aikaa. Ja olin nyt oikein ylpeä Elviksestä. Meinaan Pomo käveli meidän edessä, sitten se säikähti jotain ja lähti laukkaan. Elvis ei muuta tehnyt kuin kääntyi poikittain uralle. Oikein hyvä :)

Sitten alettiin laukkaamaan. Elvis oli vähän nukuksissa käyntitauon jälkeen joten laukka ei noussut ekalla yrittämällä. En ole varma oliko meillä sitten jotain ongelmia uralla pysymisen kanssa, mutta sen tiedän että lopulta laukka alkoi nousta oikein hyvin :) Ja mä jopa istuin siellä. Ei olisi musta uskonut. Välillä Elvis hyytyi kesken laukan, mutta kyllä se sitten alkoi jatkamaan pidemmällekin. Ja ei tainnut kertaakaan nostaa itse, vaan mä sain aina sen kunnian. Ja olin oikein tyytyväinen. Varsinkin koska istuin siellä, jes :D

Sitten kevyt ravia ja saatiin mennä miten haluttiin. Ja mä halusin mennä koko ajan kokorataleikkaata. Tosin meitä häiritsi se kun Nikkis seuraili.. Noo, sanotaanko että mä en ajoittanut tekemisiäni sen takana roikkuvan ponin mukaan. Jos mä halusin pysäyttää niin mä takuulla pysäytin, ihan sama vaikka toinen ravaa perässä. Elämä on kova, ratsuväki raaka ;) Ja mä myös yritin karistaa sen kannoiltani, vaikka Pomon perään :D Kyllä mä vähän ajattelin että koskakohan tämä Elvis päättää että perässä roikkuva poni on hirviö tai jotain muuta. Ja sitten kun Elvis alkoi potkimaan ötököitä niin mietin että koskakohan se vetäisee ponia turpaan.

Uu, ja mä muuten peruutin ekaa kertaa Maskulla. Oltiin Elviksen kanssa jälleen sen ponin välissä. Jumissa siis. Joten peruuttelin tyylikkäästi pois :) En edes tiennyt miten ne hevoset mahtaa peruuttaa, mutta onnistuinpa silti.

Käveltiin loppukäynnit ja mäkin unohdin jättää jalustimet pois. Miten hyvä muisti, tosin kun mentiin alkukäynnit ilman, niin ei se haitannut.