Kyllä mä keksin hyviä otsikoita

Mutta jotenkin unohdan ne aina tässä vaiheessa :D

Suosittelen laittamaan aurinkolasit päähänne, tätä ette halua nähdä edes pahimmissa painajaisissanne...


Päätin mennä pyörällä tallille, vaikka autollakin olisi päässyt. Saavuin tallille hirmu myöhään (ehkä siksi kun etsittiin pyörän pumppua tosi kauan) Menin heti lukemaan tuntilistaa, ah tätä jännitystä :) Ja yllättävää menin Sulolla. Meidän tunnilla oli vaan 4! Jes. (Eli Sakari, Pomo ja Vinski, äijä-tunti)

Meninpä katsomaan tuntia. Kunnes tuli kylmä ja lähdin talliin :D Vaikka helteet on kivoja, niin toi vilponen ilma oli silti ihan mukavaa, tosin voisi sitä lämpimämpikin olla.. Oikeasti meinasin jäätyä sinne ulos.

Sitten alkoi meidän tunti. Olisi varmaan kannattanut hypätä pyörän selkään ja ajaa auringonlaskuun. Vaan ei, selkäänhän minä menin, paha moka.. (Ja sain kuulla että kuulemma olen aina jossain hiljaa piilossa. Eikös ole mukavaa, mun läsnäoloa ei tarvi edes huomata)

Sulo antoi enteitä loistotunnista astumalla mun hanskan päälle. Saatuani massavan ponin hanskaraasun päältä, hyppäsin selkään ja lähdimme alkukäyntiä eteenpäin. Mä olin jo pienessä päässäni ajatellut että jee, ei pikkuponeja eikä suomirouvia, nyt tämä poni ei seuraa ketään! Mutta mitä vielä, sen mielestä Vinski ja Pomo oli mahtavaa seuraa. Facepalm.
Heti alkutunnista alkoi kauhea tappelu. Jos halusin kulkea uralla niin Sulo menee tinttaroimaan keskelle kenttää tai vaihtoehtoisesti tunkee aitoihin. Jos haluan kääntyä poni ei takuulla käänny. Ja me tapeltiin, tapeltiin ja tapeltiin. Lopulta päädyin jopa siihen että vaihtelin raippakättä, joka auttoi hieman. Poni jopa kääntyi pois uralta, suoraan Vinskin/Pomon luo ja tietenkään mä en saanut sitä sieltä pois kun raippa oli väärässä kädessä. Eiluojamitentämävoiollaedesmahdollista (ja mietin että tarviikohan seuraavalla kerralla ottaa raipat kumpaankin käteen niin ei tarvi vaihtaa raippakättä joka askeleella. Ei taitaisi riittää ;) Ei, seuraavalla kerralla kuorrutan saappaat piikkilangalla ja hommaan kaksi raippaa jotka antaa sähkötällejä, se voisi toimia)

Pyörittiin välillä keskellä Vinskin ympärillä, välillä tehtiin sitä ja välillä tota. Eikä se vahingossakaan tehnyt mitä mä pyysin/anelin/käskin/pakotin. Otin myös pari pysähdystä. Ekaksi poni kiskoo ohjia ja pysähtyy, toisella kerralla poni kiskoo ohjia ja menee poikittain uralle, niin ja pysähtyy. Ja kolmas onnistui täydellisesti. Sen jälkeen tuli taas kiskomista... Sitten siirryttiin kevyt raviin. Joo, tai ainakin yritettiin kovasti. Aina jos yritin laittaa ponin raviin se lähtee keskelle kenttää. Sitten kun käännän takaisin uralle ja koitan ravia niin eikös takaisin. Välillä paukutan pohkeilla ja käytän raippaa, ja poni löntystää silmät ummessa eteenpäin. Lopulta kai sain sen raviin. Tosin se ravi lopahti heti alkuunsa. Sitten sain sen jopa pariin otteeseen raviin: suoraan Vinskin perään. Sitten mulla meni lievästi hermot ja päätin että mehän ravataan. Se näytti hienolta ja ponikin ravasi. Kauniilla kaarella Vinskin perään. Hakkaan päätäni seinään...

Sitten lopulta kuin ihmeen kaupalla sain sen ponin raviin. Ja se ravasikin melko reippaasti. Tuli pari hiljennystä mutta sain sen sitten eteenpäin onneksi. Mutta ravissa ei sujunut muuten yhtään sen paremmin. Sulo seuraa, ei käänny jnejne. Jos yritin hiljentää se ei hiljentänyt, jos yritin laittaa raviin niin se ei edes harkinnut. Ihana poni meillä taas tänään vai miten se menikään. Kun oltiin sitten ravailtu oli aika siirtyä käyntiin. Ensin tultiin pari kertaa kentän poikki suoraan. Sulo kyllä oikein kultaisesti kääntyi, mutta sitten se suoraan kulkeminen oli toinen juttu. Osittain meni hyvin, mutta sitten se päättikin mennä uralle ja kauhealla taistolla sain sen ponin menemään päähän asti. Olisi varmaan pitänyt pakottaa poni seuraamaan jotain, josko se olisi sitten tehnyt ihan mitä vaan jos ei joudu seuramaan. Joo ehkei..

Sitten alettiin käynnissä väistättämään takapäätä uralta. Ei onnistuttu, sain vain ponin kääntymään uralta. No jaa, ensi kerralla sitten ;) Tämän jälkeen aloimme laukkatyöskentelyn (on aika hienoa sanoa työskentely) Laukkatehtävä oli vaan että nostetaan laukka ja sitten voisi tehdä pääty-ympyröitä. Tämäkin oli kyllä vähän haasteellista.

Nostin ravista ja ekaksi tietenkin järkyttävä tappelu että sain ponin raviin. Sitten lähettiin hienosti laukkaamaan. Ei nostanut ekalla yrityksellä mutta sitten nosti oikein hienosti. Laukattiin pitkä sivu ja laukka vähän lopahti. Taisin vielä saada jonkun noston onnistumaan, tosin ne jäi vaan nostoiksi, tippui kahden askeleen jälkeen takaisin raville. Sitten suunnanvaihto ja nostoja. Sain tänne muutaman noston onnistumaan ja pariin otteeseen jopa laukattiin hetki. Tosin pääty-ympyrät oli utopiaa, vaan kerran hiukan koitin, mutta epäonnistuin :) Vaikeeta, kun pitäisi nostaa lyhyelle sivulle mutta sitten en saa tarpeeksi aikaa mukautua laukkaan joten kääntö on mahdotonta. Kun jos nostan pitkälle sivulle Sulo lopettaa laukan ennen päätyä joten mahdotonta tehdä ympyrää. (Osasyy sille että poni vaan nosti useimmiten oli varmaan se että mulla oli aika kireät ohjat. Kun poni ei kääntynyt ja sitten kun se vähän kiihdytteli ravissa niin koin varmemmaksi pitää niitä hiukan kireämmällä ja voi sitten olla että mun kädet nyppäsi laukannostossa sen verran että Sulo tiputti heti raville.)

Ja koska poni nosti ihan kivasti ja laukkasikin hyvin, niin olihan sen pakko leikkiä idioottia... Me nimittäin ravattiin Pomoa päin.. Mä koitin kääntää mutta ah, vauhdin hurmassaan (tai Pomo-hurmassaan...) Sulo ei kääntynyt, ja sitten ohitettiin ne niin että oli ehkä milli-pari välissä. ("Voi miksi minä" -fiilis. Kyllä mä oikeasti itkin mielessäni että haluan Elviksen, so what vaikka se vähän säikkyy, mutta tämä poni on taas kamala :D Ihan hirveä. Nyyhky)

Itse asiassa kun olin saanut joku kaksi nostoa onnistumaan niin Marianne sanoi että olen saanut kokea kovia (tai jotain tonne päin) joten mä voin jättää laukkaamisen tähän. Kun meillä oli sellainen tappelu. Mutta mä mietin että en todellakaan lopeta nyt :D Saa laukkailla päämäärättömästi ja kun laukka ei ole mun vahvin askellaji, niin me jatketaan. Mutta joo, oli kyllä osa nostoista vähän avuttomia kun poni ravaa täysillä ja sitten mä vaan pompin. Jes, mutta istuin mä siellä laukassa!

No sitten oli kevyt ravia ja sitten loppukäynti. Ja loppuraveissa mulla paloi pinna ihan täysin koko poniin. Se ei totellut, seuraili, teki kaikki pahuutensa (paitsi puskaan ei edes yrittänyt mennä, eikä ohjiakaan juuri kiskonut, hiukan vaan. Pointsit siitä siis :)) Sitä kun olin koko tunnin katsonut niin mulla meni kyllä täysin hermot tunnin lopuksi. Sitten vaan päätin että nyt, mä en katso enää sekuntiakaan tällaista pelleilyä ja tehokkaalla kauhealla eläinrääkkäyksellä, eli raipalla ja pohkeilla, vähemmän ystävällisesti pakotin ponin kääntymään jos halusin ja olemaan kääntymättä kun en halunnut. Muutama voltti ja kääntely oli tehtävä raivon vallassa ja kumma kyllä kun siirryttiin loppukäyntiin poni totteli! Wau. Oikeasti. Kun loppukäynneissä vaikka ajattelin tehdä voltin ja painoin sitten pohjetta niin poni oli jo melkein tehnyt takaosankäännöksen. Se kulki just niin hyvin kuin se joskus menee, ihanaa :) Harmi vain kun sen saavuttamiseen tarvittiin hakkaamista ja potkimista, ainakin näin karrikoidusti muotoiltuna :(
Mutta tosiaan, tasan kerran se koitti pitää päänsä loppukäynneissä. Siitäkin selvittiin parilla pohkeen painalluksella.

Mutta kun tutkitaan tätä vaikutusta niin täytyykö tässä oikeasti raivostua ihan täysin jo alkukäynneissä, kulkisiko poni sitten nätisti lopputunnin. Ja siis vaikka olin pitänyt pääni ja koittanut kiltisti laittaa sen kulkemaan ihan alusta asti niin silti tämmöinen tottelevaisuus löytyy vasta kun antaa ponille lähes tulkoon turpiin. Rasittavaa kyllä :( Olisihan se kiva mennä tosi kiltisti ja ratsastaa tosi huomaamattomasti, mutta ei. Valitettavaa, mutta se on nyt kyllä ihan ponin oma valinta. Jos se menee kiltisti niin mäkin olen niin kiltti kuin voin, jos se seuraa ja tekee kaikkea mahdollista niin valitettavaa kyllä minäkin sitten teen kaikkea mahdollista jotta saan sen ponin tottelemaan. Mä kun en halua vaan istua selässä ja seurata muita. Ja tämä kirjoitus siis siksi että kaikki vetää herneen nenään tästä kauheasta tapahtumasta :)

No ainakin tuli lämmin, sen lisäksi ainoita positiivisia juttuja koko päivässä olivat: se hyvä pysähdys... ja kun sain uuden kortin :D Se on vihreä.

Tunti loppui ja tultiin alas selästä. Marianne tuli selittämään että otetaan joku kiva poni ensi kerralla :D Toivottavasti tai sitten otetaan Sulo, mutta sellaisena kun se on välillä. Ihanana.
Mutta se on rasittavaa kun välillä Sulo kulkee niin hienosti ja menee niin hyvin ja ai että, sitten välillä se menee näin, ei kiva. Tosin kyllä se viime kertaiseen verrattuna meni ainakin paljon rauhallisemmin. Sulo nimittäin kulki lähes koko tunnin nenä maassa :D Se relasi. (Tai veti pään ryntäisiin, katsokaa kamala ratsastaja rollaa minua) Ja kiskoi ohjia vain loppukäynneissä.

Talutin Sulon talliin ja tästä ne vastoinkäymiset vasta alkoivat. Ekaksi sen satula osui seinään vähän (voi miten, tämä oli eka kerta) sitten kun vein ponin karsinaan se talloi koko ruhonsa painolla mun jalalle. Sitten se kurkki koko ajan ulos karsinasta kun koitin saada sen karsinaan sisäpuolelle. Kun otin suitset pois, niin ovi oli jäänyt vähän turhan auki. Heti kun suitset olivat poissa niin poni katsoi että vapaus kutsuu ja lähti sinne. Mä menin hädissäni pysäyttämään ponin matkaa. Vähän huonolla menestyksellä. Poni pääsi satulaan asti ulos, satula kun juuttui oviaukkoon. Minä jäin satulan ja karsinan oven väliin, ja poni tallaa sen saman jalan päälle kaikella kuolleella painollaan. Ja se sattui. Roikuin Sulon harjassa että jos se kumminkin karkaa ja tuskastelin sitä tuskaa joka jalkaani vaivasi. En voinut tehdä muuta kuin seistä siinä, ponin seistessä omahyvänen virne naamalla mun jalalla. Sitten päätin että nyt lähden, ei kai se mihinkään karkaa. Avasin karsinan oven ja livahdin käytävälle, yhä ponin harjassa roikkuen. Koitin tökkiä ponin takaisin karsinaan. Ja paksat se mihinkään meni. Jalka sattui ihan järkyttävästi ja mietin että pakko saada toi ihrakasa vaan pois. Tökin sivulle ja eteen - ei liikettä. Lopulta tönin sen vaan sivulle päin ja sain jalkani irti. Ja sitten mulla meni hermot jo toistamiseen. Työnsin ponin karsinaan ja paukautin ovet kiinni. Keräsin suitset paikalleen ennen kuin palasin karsinaan niin vihaisena kuin vaan voi oikeasti olla. Otin vaan satulan ja koska kiehuin niin pahasti, niin päätin vaan poistua hetkeksi. Ennen kuin alkaisin raivota sille ponille. (ja joo, kun poni oli karsinassaan niin mietin oikeasti että nyt haulikko, raippa, mitä vaan. Nyt joku kuolee. En kuitenkaan toteuttanut ideoitani :D Ei siis hätää, ette löydä ponia hirtettynä karsinastaan)

Sitten kun olin tehnyt vähän kaikkea palasin Sulon luo. Harjasin sen ja keskustelin oikein vakavasti. Siitä kuinka se on rasittava, mutta on se joo ihan kiva. Ja sitten valitin että jos se vielä kerrankin talloo mun jalan niin se vie mut kotiin. Sulo vaan rouskutteli pikku heinäkasaansa tajuamatta mistään mitään :D Annoin joo anteeksi koska poni käyttäytyi niin hyvin harjatessa. Harjailin ja pusuttelin taas ponia, koitin lahjoa sitä että olisi kiltti jos ja kun taas menen sillä. Kaviotkin antoi putsata niin nätisti, se tarvii näemmä aina pikkaisen heinää eteensä.

Sitten lähdin, mulla kesti jotenkin kauan, vaikka lähdin samaan aikaan kuin normaalisti. Mutta kaikki olivat jo niin lähteneet ja joo :)

Ja kyllä tänään tuli mietittyä että onneksi se leiri on... Meinaan oikeasti tämmöisen tunnin jälkeen on ärsyttävää jättää asiat hautumaan viikoksi.

Mutta mutta, nyt voinkin jännittää kenellä menen seuraavaksi ja menisikö jopa hyvin :) Voi meinaan olla että menen jopa Sulolla, kaikki on katsokaas mahdollista.


P.S Heh, yksi tyttö maksoi tunnin kolikoilla ja Marianne alkoi selittelemään että kivakiva, kolikot on kivoja, kun setelit menee ryttyyn. Pitäisiköhän mun sitten ilahduttaa Mariannea ja maksaa seuraava kortti viiden sentin kolikoilla ;) Saisi varmaan possunkin kivasti täyteen.