Mikäli muuten haluat lukea päivän 3 järjestyksessä, suosittelen aloittamaan tästä :)
Olin melko ajoissa tallilla, joten Marianne siivosi vielä karsinoita. Niin ja olihan siellä se yksi leiriläinen kanssa. Saatiin sitten harjata käytävää (Huomatkaa toki, me saatiin :D Miten jännää) Tosin lopulta mä harjasin Mariannen kanssa kun sen mielestä sen leiriläisen harjaaminen oli jotenkin liian hidasta. Ja mä muka harjasin liian tarkasti. Mitäs järkeä on harjata lattiaa jollei sitä edes harjata kunnolla?
Sitten alkoikin leiri. Ja ensin meillä oli tunti, jolle periaatteessa sai valita hevoset. Mutta kun ihmisten suut pysyi kiinni niin Marianne vähän määräsi niitä :D Pikkuinen sai Nikkiksen (sen äiti oli taas tsillailemassa mukana), yksi sai Pomon ja mä sain Elviksen, jota olin kyllä oikeastaan toivonutkin. Miettikää nyt, koska mä oon viimeksi rakkaalla Elvis-lihapullallakin mennyt.
Pistin sen jopa käytävällä kuntoon ja Elvis ei oikein pitänyt siitä. Se olisi niin halunnut mennä muiden kanssa pihalle ja kakkasi käytävälle varmaan neljä kertaa. Mikäs siinä.. On se katsos jännää olla ihan tallissa ja vielä isojen heposten puolella. Elviksen sain kuntoon ja huomasin sitten että sen jalassa oli kauhea kolo. Ajattelin että täytyisi sanoa siitä, mutta koska madame ei ollut siellä niin se pääsi ikään kuin unohtumaan..
Noh, tunnin jälkeen kun suihkutettiin Elvistä niin Marianne sentään huomasi sen itse, joten Elvis sai hoitoa pikku naarmuunsa :) Mä pidin Elvistä kun Marianne suihkutteli ja joo, kyllä mä koko ajan ajattelin että kohta tämä poni karkaa, ja mä pilaan kaiken ja paremmin sujuisi jos Marianne hoitaisi kaiken itse :D Noo, kyllä se Elvis siinä pysyi, ja melkein paikallaankin ja Marianne vaan vakuutteli että mä voin kyllä pitää sitä kun olen kuulemma niin rauhallinen. Joosiistokijaaivan
Vein Elviksen tarhaan ja sitten kauhealla kiireellä pesemään suitsia ja muuta, kun seuraavaksi ohjelmassa oli ruokailu. Marianne sanoi että se menee hakemaan auton vaan ja sitten voidaan mennä. Se lähtee tallin kautta sinne talolle päin kun se auto oli siellä pihalla. Ja me odotetaan, ja odotetaan ja odotetaan. Lopulta Marianne saapuu kävellen. Se oli jo ihan lähdössä kunnes tajusi että ai niin, kun auto olisi aika oleellinen asia :D Sitten päästiinkin jo lähtemään ja syömään. Ja joo, mä nirsoilin. Siis se ruoka näytti pahalta ja se oli pahaa. Joten vedin sitten puoli lautasellista salaattia ja hiukkasen sitä karmeeta läskisoosia. Yh. (Siis joo, vihaan nirsoilua :D Mutta siis, ei mua häiritse jos syö vähemmän jotain pahaa, vaan se että ollaan: en syö, tämä on pahaa. En ole kyllä ikinä maistanutkaan mutta silti. Kaikkea voi kumminkin aina maistaa ja pahaakin ruokaa voi syödä, siihen ei taatusti kuole vaikkei ruoka olisikaan makuhermoja hivelevä gastronominen nautinto (;) Ja sitten kiltti kerhotätimme (joka taatusti joo uskoi että me oltiin syöty hyvin eilen) osti meille jäätelöt. Näin vaihtelun vuoksi.
Sitten palasimme takaisin ja katsltiin traileria. Hyvin mielenkiintoista. On se paljon pienempi kuin olin kuvitellut, mikä pettymys. (Ja sain taatusti selville että miksi Marianne on niin pieni. Se on ilmiselvästi joutunut pienenä työntämään niiden auton joka paikkaan jolloin se sitten pääsi kutistumaan liiallisesti työskentelystä)
Sitten oli tunti. Ja se oli ikään kuin ilman satulaa tunti. Mutta sitten mä menin Pomolla ja mä en luota siihen, joten mä pistin satulan. Tämä pieni meni Hetalla ja toinen meni Kaisalla. Ja ne meni sitten ihan satulatta. Pomo kuntoon ja kentälle.
Ja suoraan sanottuna se tunti meni hyyyyyvin huonosti. Pomo kaahotti, ei oikein kääntynyt, mä nojailin eteen ja kädet oli ihan suorina jnejne. Sitten vielä kun suihkutin Pomoa tunnin jälkeen (Olikos muuten edes eka kerta kun suihkutin hevosta) niin se vähän meni liian taakse ja en saanut sitä pois sieltä ja ärh ärh ärh. Ja sitten vielä kun vein sitä tarhaan, niin silmät unohtui jonnekin ja onnistuin ottamaan kiinni siitä sähkölangasta sen muovitapin asemesta :D Kauhea sähkäri ja Pomo säikähti. En tiedä kulkiko sähkö siihenkin, vai säikkykö ääntä mutta aika kauas se peruutti ihan hädissään. Dääm! (Oli muuten eka kerta kun sain sähkärin tollaisesta aidasta. Ja olen kyllä koskenut niihin naruihin ja pitänyt kiinni niistä metallipäistä, ja silti, toi oli eka kerta :D Täytyy kyllä myöntää että joskus epäilin ettei niissä oikeasti mikään sähkö kulje, mutta joo, kyllä ne sitten näemmä toimii. Mutta ihmettelin ettei se oikeasti sattunut. Tuntui kyllä, muttei sattunut. Tosi syvä pettymys :()
Tosiaan Marianne tuli avaamaan meille sen langan ja Pomo vähän puhisi. Lopulta hän tuli kanssani, tosin ravissa sen pelottavan langan ohi ja mä vaan koitan saada sen kävelemään ihan rauhassa. Toivottavasti ei saanut ikuista lankakammoa. Tosin se olisi kyllä mennyt tarhaansa lankojen läpi että ken tietää. Enkä tiedä miten mä onnistuin sen taluttamaan siitä ohi, menikö taiteen sääntöjen mukaan, mutta ainakin Marianne siinä kannusti että tosi hyvin päästiin ohi. Ahah. Sitten Marianne sanoi jotain siitä Pomo-tunnista, joko että mitä mieltä mä olin, tai että Pomohan meni kivasti. Mä vaan totesin että joo, meni ihan huonosti.
"Ai kuinni?" Ja mä olin kiskoa hiukset päästäni :D Siis nukkuiko se siellä? Pomo vaan kaahasi, ei kääntynyt, mä menetin jälleen hermoni, laukkasi ihan liian kovaa ja epähallinnassa. En osannut edes suihkuttaa sitä oikein ja sitten hommasin sille ikuisen lankakammon. Ja mitä kaikkea muuta. Ja se kysyy kuinni.
Kun mä vastasin että kaikki meni ihan huonosti niin Marianne vaan toteaa että joo, kyllähän se siinä laukassa vähän meni ja sä jännityit. :D Niin tuo ja miljoona muuta asiaa. Voi miksen minä opi mitään?
Sitten vietiin heiniä ja hiukan vettä ja syötiin välipalaa. Söin kaksi omenaa ja annoin toisen raadon Pomolle (Aivan, kuollut omena) ja toisen Simolle kun kukaan ei anna sille mitään. Ja sitten mentiin pesemään varusteita. Jippii :D Mä pesin omalla tavallani. Ensin Sulon kuolaimet sillä sienellä ja sitten aloin ihan normaalisti pesemään niitä suitsia. Ja joo, en käyttänyt sitä pyyhetaktiikkaa, että olisin pyyhkinyt saippuat pyyhkeeseen. Mä pyyhin ne siihen sieneen. Meinaan, se pyyhehän on etova. Ei siihen voi mitään pyyhkiä :D
Sitten oikeastaan leiri loppui, mutta sitä toista tultiin hakemaan vasta jonkun ajan kuluttua, joten Marianne kysyi että lähdenkö mä vai jäänkö pitämään seuraa sille yhdelle. Mä sitten sanoin että kyllä mä ainakin hetkeksi jään, en mä vielä lähde. Tosin en sitten tiedä paljonko seuraa musta muka on :D
Oikeasti, mun oli tarkoitus lähteä puoli viisi. Eli oli kolme varttia aikaa. Sitten mietin että joo, en mä jaksa vaan istuskella, menenpä lakaisemaan tallin lattioita ja se yksi tuli kanssa. Sitten se lähti ja huomasin että jes, harja on kuluttanut mun kädestä ihoa pois, auts. Hetki tämän jälkeen päätin että en jaksa lakaista lattioita, turhaa touhua ja kun toi käsikin sattuu. Mietiskelin että mitä tekisi. Suitsien pesu ei innostanut, kun ne on sitten heti likaisena ja kun niitä pestiin just äsken. Siinä sitten keksin että hei, satulahuonehan on tosi sotkuinen, alanpa siivoamaan.
Heitin mattoja pihalle ja tamppasin jonkun verran. Joitain enemmän, joitain vähemmän. Sitten löysin uskomattoman kalliin pikkuharjan ja pikku rikkalapion (Onko se edes sellainen :D) ja niillä harjailin lattioita. Kaksi mattoa (jollei lasketa niitä kenkämattoja niiden kaappien edessä) jäi viemättä pihalle koska ne oli kaiken rojun alla.
Mutta. Enhän mä ihan täydellisesti niitä pölyjä saanut harjattua kun matoista tietty varisi lisää, mutta kyllä sitä tomua ihan kiitettävästi lähti :) Sitten kun olin valmis niin oli vaan pakko ihailla kuinka siistiä oli. Verrattuna siihen lähtötilanteeseen. Kyllähän siellä heti huomaa että mitkä matot on vaan käytetty pihalla ja mitä on sitten hetki tampattukin. Mutta joo, siistiä. Eipä ole ainakaan mattojen alla sentin tomukerrosta tai muuta yhtä kivaa. Ja ihailin niin palavasti sitä yhtä mattoa kun katsoin sitä ja se oli niin siisti! Heh, hehkutetaan nyt oikein. Vaikka onhan siellä likaista. Jos siistiksi haluisi pitäisi kaikki matot heivata ulos ja hommata imuri. Eli olosuhteisiin nähden hyvä, ja on se nyt hetken puhtaampi.
Sitten myös putsasin muutamista satuloista pölyjä, siivosin vähän harjoja ja siivosin Elviksen takasuojat. Ja olin oikein tyytyväinen. Ja ihastelin kuinka siistiä siellä satulahuoneessa oli. (Oli siellä siis niinkin siistiä että lopulta mun oli lopetettava: kun mä kävin pihalla, niin saappaat kurastuivat ja satulahuone likastui enemmän kuin pystyin putsaamaan)
Sitten kävin syömässä omenan, koska mulla oli nälkä ja tsadaa, sitten tulikin jo Marianne. (Kun aloin satulahuonetta siivoamaan niin päätin etten lähde ennen kuin Marianne tulee. Sittemmin päätin etten lähde ihan vielä, enkä vielä ja lopulta lähdin vasta kun tunnit loppui) Menin sinne sitten, autoin hiukan Elviksen varustuksessa ja pompin vaan ympäriinsä. Ja kyllä, olihan mun aivan pakko mainita Mariannelle "kato nyt kuinka hieno toi satulahuone on" Kun vaikka se on paljon siistimpi kuin se oli, niin eihän sellaista huomaa itse. (Varsinkin kun suurin osa pölystä oli mattojen alla ja ei matoista näy ne kivet ja pöly. Niin ja se lattia jäi kyllä aika likaiseksi, syystä että se lika oli jumiutunut ja mä en alkanut sentään sitä lattiaa moppaamaan.) Muistan kun me vanhalla tallilla innostuttiin satulahuoneen siivouksesta -> Pestiin harjakoppia, pestiin omistajan saappaat ja mä makasin maassa ja pesin satulahuoneen ovea :D Ei sanottu siitä mitään, enkä tiedä huomasiko se sitä, mutta meillä oli kyllä kivaa kun katsottiin kaunista ja puhdasta ovea.
Marianne vaan meni sinne että ooksä siivonnu täällä.
"Joo, heitin osan matoist pihal ja lakasin lattiat."
"Wau, eihän tääl kukaan siivoo, kiitos, wau." Ja sitten sille yhdelle tyypille hehkuttamaan kuinka mä oon siivonnut siellä ja se on ihan shokissa ja mitä vielä :D Jaaha jaaha.
Sitten noi meni kentälle ja ne meni maastoon ja mä pikkuisen jatkoin siivousta, mutta totesin sen aika turhaksi kun kuraa tuli, eikä sieltä oikein saanut mitään irti. Sitten pääsin auttamaan Vinskin harjaamisessa. Sillä meni joku nainen ja se kysyi haluanko mä auttaa jollei mulla ole muuta tekemistä. Sitten alkoi tämä vika tunti, joka meni alkuun maastoon, sitten kentälle. Menin sinne maastoon käppäilemään kanssa. Ja näinhän se maastoilu oli tosi kivaa. Meinaan omilla jaloilla :D (Ja Kitty-ponikin oli tosi rakastettava ja meni piehtaroimaan ekalla tunnilla..) Sitten katselin kun tämä vika tunti oli loppuajan siinä kentällä. Ja kun se nainen nosti laukkaa Vinskillä. Se nosti käynnistä ja Marianne selosti sille koko ajan. Mä jännitin siellä kentän reunalla, nouseeko se laukka, nostaako se nyt. Kauhea myötäjännitys :D
Sitten mä lähdinkin kotiin. Ja nyt olen hyvin laiska, enkä millään jaksaisi kirjottaa leiripäiväkirjaa. Varmaan saa kaveritkin tämän blogitekstin kopion, en vaan jaksa kirjoittaa niille uutta tekstiä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti