Ratsastusta keijupölyssä

Otsikko on luokkaa hihhuli jottette pitäisi minua ilkeänä, pahana, huumorintajuttomana, aikuisena, tylsänä, hirveänä, viisaana ihmisenä. Yritetään ymmärtää toisiamme, eikös joo?

Tiistain mokailujen jälkeen (ei se edes mennyt niin huonosti kuin ajattelen) olin tiistai-illan, keskiviikon ja torstaipäivän miettinyt että nyt torstaina mä panostan ja yritän kaksi kertaa kovemmin kuin yleensä. Mä olin jo tiistaina pettänyt Mariannen (öö..?) joten nyt torstaina piti onnistua, muita vaihtoehtoja ei vaan ollut.
Joten paineita oli jo ennen tallille menoa.

Menin jännittyneenä lukemaan taulun. Meidän tunnilla oli kuusi ihmistä ja minä menin Nikkiksellä. Oukei. No okei, myönnetään, hienoinen pettymys, mutta mutta :D
Menin harjaamaan ponia. Ihan niinkuin yleensä, menin harjan kanssa karsinaan ja aloin harjaamaan. Kaavoihin kangistunut meno ainakin jäi tänään pois, Nikkis kun ei seissytkään kiltisti paikoillaan niinkuin hevoset yleensä. Poni kiersi ympäri karsinaa, uhitteli kaviolla ja meinasi purra. Kerran se sai kiertää karsinan ympäri, sitten tajusin että hitsi, sehän ei muuten aio pysähtyä. Onneksi ponilla oli edes riimu päässä joten sain sen hyvin pysäytettyä. Harjasin vähän riimussa roikkuen, poni irti -> se lähtee taas riehumaan. Ja eikun uudestaan ote riimusta. Montaa kertaa ei tarvinnut toistaa vaan Nikkis tajusi että hänen on nyt vain alistuttava kohtaloonsa ja seistävä. (En kyllä tiedä kauanko olisin jaksanut ennen kuin olisin hirttänyt ponin sinne karsinan seinään.)

Saatiin vielä hieman kokea näitä tahtojen taistoja kun ponin mieliala oli vähän matalana. Mulla oli omat pohdintani "piti yrittää ja nyt on sitten tää poni joka on näin hyvällä päällä"
Varusteet meni päälle hyvin. Tai ei. Poni oli niin yltiöpäisen paksumahainen etten saanut sitä vyötä kiinni. Vedin, kiskoin, tein kaikkeni mutta ei. Parhaimmillaan sain sen vastinhihnan pään siihen satulavyöhön kiinni. Miten mä sain Nikkiksen vyön silloin kiinni kun Henna meni sillä?
Olin lopulta ihan kuollut ja niin masentunut kun en saa vittu vyötä kiinni. Lopulta totesin että joo moro, kannetaan tämä satula perille. Satula mukaan ja poni sai vaan luvan kävellä nätisti. Sanotaanko, että jos se olisi pelleillyt tuolla matkalla jotain niin olisin kyllä varmasti räjähtänyt.

Päästiin kentälle, heitin satulan selkään. Ja eikös mun tuurilla Marianne lähtenyt vessaan. Jippia jei! Mä seisoin siinä ponin vieressä ja mietin että hyvällä tuurilla se Marianne on siellä sellaiset puoli vuorokautta ja "##T#%&¤#%"#¤!" Kyllä kävi mielessä että heitän tuon satulan vaan tuohon maahan ja lähden ilman satulaa menemään kun oli hermot jokseenkin mennyt.
Lopulta sitten alkoi joku ihme masennus kun olin niin epäonnistunut ihmisenä, en saa edes satuloitua. Ja yhyy ja byääh. Halailin ponia ja angstasin. Yksi tyyppi tuli kokeilemaan vyötä kiinni ja kysyi tietty heti että mikäs mulla on. Näytinkö oikeasti noin surulliselta, mä vielä koitin olla pillittämättä :D
Lopulta tuli Marianne, pisti vyön kiinni. Ah joo, ja muisti sitten kysellä että mikä mulla on. Mä itken ja nauran siinä :D Itken sitä samperin vyötä ja nauran sitä kun mietin että pitäisikö alkaa selittää että joo, en saa vyötä kiinni ja olen niin pettänyt itseni jo ennen kuin selkään olen päässyt.
Marianne olisi halunnut tietää, mutta mä en kyllä halunnut alkaa selittelemään kun olisin vaan alkanut itkeä siellä omaa suruani... Epäili että ponivalinta ei miellyttänyt. Nooh, ei siinä vikaa ole. Paitsi se maha joka kerää niin kauheasti tuota ilmaa sisäänsä.

Nousin selkään ja olin jokseenkin maassa, jokseenkin vihainen. Ja kyllähän mä edelleen halusin näyttää että mä osaan ja yritin.
Alkukäynnissä kääntelin Nikkistä. Ensimmäisessä käännöksessä piti vähän tahkota, mutta sitten alkoi poni jopa kääntyä. Koitin saada kaiken menemään niin loistavasti kuin vaan mahdollista ja kääntelin niin paljon kuin kehtasin. (aijoo, mukana Pomo, Elvis, Roosa, Vinski ja Kaisa) Nikkis meni aika hyvin, mitä nyt alkoi yhdessä vaiheessa hidastelemaan ja lopulta pysähtyi. Kakkalle tietenkin. Juu, eipä tässä mielentilassa naurattanut, joten poni liikkui kyllä hyvin ripeästi sitten eteenpäin. Sain ponin myös pysähtymään, jes.
Marianne pisti toisen pitkän sivun keskikohdalle volttipuomit. Piti siis käynnissä tehdä pienehkö voltti näille puomeille. Ensimmäisellä kerralla ohjat oli liian pitkät, joten Nikkis karkasi reitiltä liian ulos voltin loppupäässä. Seuraava kerta meni mun mielestä oikein kivasti, mutta Marianne taisi kehitellä siitä jotain virheitä. En nyt muista. Kolmannella kerralla käännös oli kuulemma näpsäkkä :D Mun mielestä vähän pieni, mutta kolmaskin kerta sujui melko hyvin kyllä.

Siirryttiin sitten kevyt raviin ja Marianne siirteli puomeja. Siirsin Nikkiksen raviin, etsin tahtia ja kääntelin. Alkuun oli kääntely taas tätä taistelua, kun olisi ollut varsin kivaa seurata. Mutta pian lähti sujumaan. Ravin tahti vaan oli tosi epämääräistä. Käännöksissä laahustettiin, toisten perässä juostiin ja sitä rataa. Mutta varsin kivaa ravia kyllä, ja enemmän sai pidätellä kuin potkia eteen. Käännyttiinkin varsin hyvin, turhan pieniä voltteja vaan.
Heh, kivaa keventelyä taas kyllä. Sen verran positiivisia ajatuksia kävi päässäni :D
Lähdettiin tulemaan ravipuomeja. Eli kentän keskellä oli joku määrä ravipuomeja. Olivat isoille hevosille vähän lyhyillä väleillä ja meille pienille vähän isoilla. Piti vaan ratsastaa tarpeeksi eteen, että poni pystyisi ojentelmaan puomien yli. Vaihdettiin myös aina suuntaa siellä, mentiin siis niinkuin kahdeksikkoa väärin päin (tajuatte, mutta jos c/l kirjaimelta tultiin, puomit, ja sitten sai kääntää oikealle tai vasemmalle.)

Kun ekan kerran käänsin Nikkiksen puomeille, vähän jänskätti. Meneeköhän se yli. Pistin vähän vauhtia ja poni lentelee puomien yli. Jeah. Näin tultiin joitain kertoja, Nikkis ylitti innokkaasti kaikki puomit, eikä tainnut edes kolautella. Sitten. Sitten vaihdettiinkin suuntaa ja Marianne levensi puomien välejä. Käveltiin hetki ja edelleen mulla on samat tunnelmat kuin tunnin alussa. Marianne yritti sitten lohduttaa mua sanomalla että "Nikkis on menny tänää kivasti. Vai mitä mieltä oot?"
"Välillä" Masennuslapsi.
Otti vaan yhä se vyöjuttu päähän. Jaa miten niin jaksan murehtia turhista asioista kauan?

Kun puomit olivat pitkillä väleillä siirryttiin takaisin raviin ja Marianne vaan totesi että meidän pitää Nikkiksen kanssa tulla aika haipakkaa että se pääsee yli :D
Ravailin Nikkiksen kanssa ja huomasin aika nopeasti että poni oli vähän kuumentunut. Oikeasti, ei mun olisi tarvinnut kuin istua selässä niin poni olisi kyllä kiitänyt puomien yli ihan itsekin :D
Ravattiin aika reippaasti (no, käsky kävi) ja koitin vaan pidätellä ponia ettei se vetäisi siellä täysillä. Välillä se oli ihan menossa puomeille ja oli ihan ihme että onnistuin kääntämään vain voltin.
Lopulta kuitenkin Nikkis taisi päättää että nyt kyllä mennään eikä meinata ja siinä me mentiin reipasta laukkaa puomien ohitse toiseen päähän. Mä seisoin jalustimilla, mutta joo, poni hiljensi. Totesin että täytynee pitää ponia paremmin kontrollissa. Toisenkin kerran taisi poni juosta toiseen päähän ja Marianne vaan kummasteli että mitäs pelottavaa siellä on. Hmm, puomit. Tai ne on pikemminkin innostavia :D
Lopulta päästiin ihan puomeille ja silloin mentiin. Nikkis juoksi täyttä ravia ja loppupuomit menikin oikeastaan laukassa :D Toinenkin kerta mentiin aika haipakkaa, mutta ravissa pysyttiin. Enempää en ehtinyt, kävelin aika paljon, tein siirtymiä ja koitin pitää ponia kontrollissa. Mutta vähän oli kivaa, heh.

Vaihdettiin suunta ja Marianne lisäsi pari puomia. Ja jatkettiin. Jostain syystä Nikkis rauhoittui. En tiedä tajusiko se että puomeja on enemmän, en viitsi juosta, vai kyllästyikö/väsyikö se vaan. Tultiin aika monta kertaa puomien ylitse, sellaista suht reipasta ravia. Viimeiset puomit hiukan kolahtelivat ja mulla vaihtui kevennys aina puomien päällä. No, pysyin ainakin mukana melko hyvin. Puomien jälkeen me vähän kaahailtiin ja oli hallinta vähän vaikeaa, mutta mikäs siinä.

Sitten loppukäynnit, joiden aikana tehtiin taas näitä voltteja puomien ylitse. Kyllä tämän tunnin aikana huomasin todellakin että Nikkis ei kyllä taivu/asetu oikealle millään, vasemmalle sitten tapahtuikin jotain. Jännittävää. Tosiaan käveltiin vielä ja kuten arvasin, Marianne kävi juttelemassa taas. Tai no.. Mulle se sanoi että mä voisin kyllä kertoa jos on joku, kun muuten se murehtii. Kyllä, mä pyhästi lupaan että jos ensi tiistaina Mariannelta on silmät tippunut päästä ja se on luurangon laiha, unen ja ruuan puutteen takia, voin selostaa naurettavan ongelmani. Muussa tapauksessa en nyt ehkä ihan :D
"Noku tiistaina olin niin huono ja torstaina halusin olla hyvä ja sit en ees saanu vyötä kiinni."

Tosiaan, ei laukattu kun ei aika riittänyt. Mentiin puomeja liikaa. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, toisaalta Nikkis meni ihan hyvin. Mutta olisin toisaalta voinut pilata sen laukalla. Ja mehän sitä paitsi laukattiin.

Mä en oikeastaan osaa niin sanoa mitään loppuvetoa tähän. Kun se meni joo ihan hyvin. Mutta ei kyllä tunnu siltä. Sen täydellisen Sulo-tunnin jälkeen en ole pystynyt pitämään tuntia hyvänä, harmi kyllä :D Ja tänään olin vielä tunteettomampi, suorastaan karmea ihminen, heh. Mutta Nikkis meni kyllä hyvin. Oikein hyvin meni. Vielä kun saisi tuon pienen äänen tuolla päässä olemaan samaa mieltä..

Tunnin jälkeen pistin Nikkiksen karsinaan ja poni pois. Se oli jo oppinut käyttäytymään, vaikka luimikin hieman. (no okei, kerran se lähti pyörimään ympyrää ja oli jyrätä minut. Mutta minä isompana sain hyvin ponin törkittyä kauemmas, joten se seisahtui kun en lähtenytkään mihinkään.) Kävin Roosa katsomassa, pesin Nikkiksen suojat ja katselin tuntiakin vähän. Ah. Ja pois pois.

Tosiaan, olin koko päivän jotenkin tunteeton. En tiedä, halusin olla hyvä joten halusin keskittyä. Sitten tuli vielä masennusviha. Joten olin lähinnä silleen että pakko onnistua, mikään ei onnistu, nyt tämä poni tekee just tasan mitä haluan.
Ehkä mä olin tyytyväinen, mutten selässä todellakaan ollut.

Heh :D Arvatkaas vaan, sisäinen extremeduudsoni on herännyt. Siis onhan mulla välillä sitä "jee vähän kivaa ku hevoset lähtee". Tosiasiassa se ei sitten olekaan niin kivaa.
Tänään sitten taas halusin kaiken sujuvan ja olin oikein vihainen kun menin. Raivolla läpi you know. No sitten Nikkis lähtee -> mun viha alkoi pikkaisen laantua. Ja sitten kaikki masennusangsti katosi johonkin sen toisen lähdön jälkeen :D
Sanotaanko vaikka että ne lähdöt puhdistivat vihan ja masennuksen sielusta. Lopputunnin olin ihan hyvällä päällä.

No oli miten oli, onnistuin tavoitteessani sillä poni meni hyvin. Jos aletaan miettiä että mitä olisin voinut parantaa: välillä olisi voinut kääntyä vähän napakammin ja pysyä paremmin kontrollissa. Muuten ei oikeastaan mitään.
Kyllä ne lähdöt on välillä ihan terveellisiä, tuli se huomattua.
Ja tämän tunnin aikana, kun Nikkis vähän kaahaili, tuli mukavasti harjoiteltua istumista. Kun yritin siirtää sen käyntiin ja poni vaan juoksi niin automaattisesti nousin jalustimille. Sitten mietin että ei saa, joten istuin ja koitin rentoutua vaikka poni vähän juoksikin. Jes, ei sitä opi kuin opettelemalla ja jo tämä on ihan hyvä alku. Eli lisää positiivista tälle tunnille.

Juu korvaan näemmä tuota tiistain minipostausta. Kyllä tänään meni aika hyvin. Vaikka ratsastaja olikin hieman tunteettomalla päällä.

Täyden vuosisadan kunniaksi pääsemme pukkiponin kyytiin!

Uuh, loistava otsake.

Mutta saavuin tallille. Aivan ihana ilma, yksinkertaisesti.
Kävin taulun lukemassa ja menin Roosalla. Lisäksi tunnilla Laki, Kaisa, Elvis, Sakari ja Pomo. Täyden puoleista, taas. Katsoin ekaa tuntia, sillä Roosa oli sillä. Tunnin jälkeen pistin Vinskin pois ja sitten aloin harjaamaan Roosaa. Roosa oli kauhean kivasti ja siistin sen niin hyvin kuin pystyin. Sitten vedin hätäpäissäni varusteet niskaan ja kentälle.

En saattanut nousta selkään ennen kuin Marianne tuli auttamaan. En nimittäin uskaltanut kiristää sitä vyötä kun pelkäsin että kiristän liikaa tai satula on väärin. Jaa miten niin sain nyt traumat siitä viime kertaisesta :D
Nousin selkään ja alkukäyntiä. Roosa käveli mukavaa vauhtia, ei seuraillut. Eikä tainnut alkukäynneissä edes kääntyä ympäri. Tein sitten voltteja ja koitin saada ponin kulkemaan tahtoni mukaan, enhän halunnut mokata taas. Roosa meni oikeastaan melko hyvin näin alkukäynneissä.

Siirryttiin kevyt raviin. Ensin sain patistella ponia, joka olisi mielellään juossut aitoihin tai kävellyt tai jotain muuta. Se ravasi raahustaen rauhaisesti eteenpäin. Ja seuraili, jouh. No ei niin pahasti kuin olisi voinut, mutta kyllä huomasi välillä että poni lähtee sujuvasti kaartelemaan kohti Elvistä. Ei päässyt kylläkään. Se ei kääntynyt enää ravissa kovin hyvin, mutta kun lopulta tajusin että pohjetta voi käyttää hieman enemmän alkoi ponikin kääntyä paljon paremmin.
Alkuraveissa oli tarkoituksena tulla pääty-ympyrä, jolla oli kaksi puomia. Emme juurikaan onnistuneet, kun joko Roosa kääntyi liikaa tai liian vähän. Se ei oikein ollut vielä kontrollissa ja sitten vielä kun olisi ollut niin kiva seurailla vähän Elvistä ja sitä rataa.

Siirryttiin hetkeksi käyntiin ja Marianne selosti tehtävän. Eli kokorataleikkaalla oli ravipuomit, sitten lyhyen sivun jälkeen tehtiin täyskaarto. Eli tultiin vaan siitä yhdestä suunnasta kokorataleikkaata. Alkuun mulla oli kääntyilyongelmia kun Roosa ei kääntynyt tarpeeksi jyrkästi. Kun lopulta sain sen kääntymään puomeille, se ei sitten enää vaivautunutkaan ylittämään niitä :D Mariannella ei ollut kovin hauskaa. Kyllä me sentään pari kertaa päästiin puomit (siis ihan ne kaikki), vaikka poni kolauttelikin niitä koko ajan. Täyskaartoon poni kääntyi hyvin, ongelma oli vain se ruuhka. Juu, juostiin kerran ihan Kaisan kylkeen, luojan kiitos rouvat ei olleet ämmiä vaan jatkoivat sujuvasti eteenpäin. Jyräiltiin vähän kaikki ja oltiin kaikkien edessä ja äh.
Vaihdettiin suunta, tähän suuntaan meni samalla tavalla. Puomien yli päästiin kohtalaisesti, jyrättiin kaikki ja seurattiin vähän joitain. Ravi oli hidasta ja rauhallista. Turhan hidasta ja rauhallista.
Ja mikä mahtoi olla ongelmana kun vähän väliä oli väärä kevennys. En alkuun edes tajunnut että kevennys pitäisi vaihtaa kokorataleikkaan jälkeen.

Välillä koitin Roosaa herätellä ettei se vain mummoilisi. Se on toinen juttu paljonko se auttoi :D Ja kyllä saatiin hiukan tapella siitä käännytäänkö tuonne vai Elviksen perään.

Käveltiin taas hetki ja sitten oli vuorossa laukka. Piti laukata miten lystää ja antaa hevosten vähän mennä. ...
Juu, koitin nostaa, alkuun ei noussut, mutta pian sainkin pikku pätkän laukkaa. Kaikki hyvin tähän asti.
Vaan sitten poni alkoikin pukitella! Pukkeja pukkeja pukkeja, poikittelua, aitoihin juoksua. Koitin ja koitin vaan kun en mä osaa :D En voi sille mitään, kun se pukkasi niin horjahdin hiukan eteenpäin, Roosa pukitti (ainakin perstuntumalla sanoen) aika isosti. Koitin tehdä jotain mutta ei vaan tullut mitään. Asiaa ei tietenkään auttanut kun säikähdin että olenko mä nyt taas laittanut tämän satulan väärin.
Marianne käski mut alas, Roosa ei ollut pysähtyä. Sitten mami kävi näyttämässä aasille kaapin paikan. Ja oikein kiltisti poni laukkaili kun mami meni. Hmph. (Btw, siitä onkin jo aikaa kun olen joutunut seisomaan ja katsomaan kuinka Marianne pistää kuriin noita hevosia :D)

Mä pääsin takaisin kyytiin. Ja johan alkoi laukka nousemaan. Roosa nosteli itse, mäkin nostin välillä. Mentiin sellaista Roosan normilaukkaa, eli vähän ehkä turhan reippaasti. Laukattiin vaan joku pätkä suoraa uraa, mutta mä hiljensin melkein aina. Ja joo, taisi se jotain pienempiä pukkeja vielä esitellä, en ole aivan varma.
Vaihdettiin suunta ja sitten alkoi poni käydä vähän turhan kovilla kierroksilla. Kaksi nostoa ja kummallakin kerralla laukataan lopulta täysiä ja pelkään ponin kaatuvan.
Otimme vielä loppuravit joissa Roosa toimi tosi hyvin. Tein melkein joka päätyyn ympyrän ja vaikka ne olivat vähän venahtaneita niin ainakin poni kääntyi. Eikä juossut Elviksen perään vaikka se olisi muutamaan otteeseen voinut. Sellaista se on, heti ollaan niin kultaista kun mami käy vähän ojentamassa ;)
Sitten loppukäynnit ja näin.

[OMG TULIKO EDES LYHYT POSTAUS! MIKÄ ON VIKANA? Varmaan ei tehty paljon mitään niin ei ollut niin paljon kirjoitettavaa :D Tosin ei tämä vielä ole loppu.]

Vein ponin karsinaan ja pistin hänet pois. Oli tosi kivasti tyttö karsinassa tänään.
Ja sitten kotio ja olipa taas tosi lämmin polkea, vaikka kello oli niinkin paljon. Kesä tulee takaisin, ihkua eikös.


Jaa-a, tämä tunti oli tällainen. Hyvin vaihteleva. Välillä Roosa meni aika hyvin ja sitten välillä ei oikein. Ei se uukkareita tehnyt, kerran vain ja silloinkin Elvis kulki takanamme. Että portille ei tänään haluttanut. Mutta sitten Elviksen perässä olisi ollut kiva mennä. Muutaman kerran kun ravailtiin Elviksen takana (kaukana takana) jouduin aika kauan taistelemaan ennen kuin poni kääntyy pois ja välillä se olisi kaarrellut Elviksen perään. Ei se päässyt kyllä, mutta ruuhkan keskellä ei ollut kauhean mukavaa alkaa taistelemaan kääntyilyistä :D
Kyllä se periaatteessa meni aika hyvin. Vähän se olisi halunnut seurailla, siinä se. Paljon lievempää kuin ne joinain tunteina olleet "kävelen portista ulos tai juoksen Elviksen perään" -jutut.
Mutta se laukka. Voi hyvä tavaton, se on nyt alkanut pukitella (mun kanssa, ken tietää) No ainakin yhden asian tietää; seuraavalla kerralla ei tarvi pelästyä että en osaa satuloida :D

Itse asiassa silleen kun miettii, niin tämä tunti meni suht ookoosti. Roosa kääntyi suht hyvin, se kylläkin mummoili eikä päästy oikein puomien yli ja laukassa oli omat ongelmansa. No ainakin se kääntyi, aamen. Haluan päästä sillä useammin :D Vaikka mä opinkin taukojen aikana ratsastamaan joillain hevosilla, niin ei se tarkoita että oppisin ratsastamaan Roosalla jolla olen mennyt jotain ehkä 5 kertaa.

Yksi tyttö selitti sitten mulle että vähän mä pysyin hyvin (jaa-a, mä heiluin enemmän kuin ikinä pukeissa :D olinpa skarppina joo.) Sitten kun sanoin että hienoa kun joku meni hyvin, kun me vaan jyrättiin kaikki.
"Niin ehkä, mut ei oo helppoo tollasel hevosel"
Toivon että kaikki meidän tuntilaiset on yhtä ymmärtäväisiä :D Ei ne taida olla, joukkohivutus.

On Roosa sitten kumminkin kiva. Kyllä mä vielä opin sillä menemään. Kun vaan oppisi enemmän tuntemaan sitä ja pääsisi enemmän harjoittelemaan sen kanssa. Kyllä se siitä sitten. Nyt on vaan vaikeaa kun olen sillä kaksi kertaa peräkkäin mennyt ja muullon ollut sitten ties kuinka pitkiä taukoja :D Elätellään toivoa että Marianne uskaltaisi vaikka torstaina päästää mut Roosan selkään.

99th!!

Kaipa tuo noin kirjoitetaan, yhtä vaille sata tekstiä on blogissa :) Toivottavasti on mahtitunti niin että saa arvoisensa täyden sadan tekstin

Tiedättekö. Pidän itseäni hyvin ristiriitaisena ihmisenä. Olen hyvämuistinen, mutta ihan järkyttävän huonomuistinen.

Sitten mä pidän itseäni kauhean viisaana :D Senhän näkee jo näistä suhteellisuusteorioista joita olen tänne laatinut. En voi olla kuin viisas.
No ei, mutta kyllä mä tykkään kun tajuan asiat periaatteessa tosi nopeasti. Ja tajuan asioita itseksenikin.

TOISAALTA pidän itseäni julmetun tyhmänä. No en niin tyhmänä kuin Hennaa ja Jonnaa mutta melko typeränä anyway ;)
En huomaa mitään, en tajua välillä mitään ja tämä "yleis"sivistys on vähän vajaata (mitä yleissivistystä on tietää että joku lentokone on tippunut tai jos jossain on tuhotulva. Ei oikeasti sinäänsä kiinnosta. Ehkä jos tuossa meidän pihalla olisi tuhotulva tai jos lentokone tippuisi koulun päälle. Sitten voisikin vähän kiinnostaa. Mutta en ole niin empaattinen ihminen että tosissaan kiinnostaisi itkeskellä tuhotulvia toisella puolella maailmaa. Onko se hyvä jos kaikki tietää jotkut tuhotulvat ja kiinnostuneena katselee että wau. Auttaako se. Hmm, enpä tiedä.)

Mutta joo. Kyllä tuli tyhmä olo tässä joitain päiviä sitten :D Telkkarissa mainostetaan sitä elokuvaa "Matti". Olen sen mainoksen monta kertaa nähnyt ja joka kerta kuullut sen kohdan:
"Niin meikäläinen meinaa muuttaa Kööpenhaminaan ja hakee Ruotsin kansalaisuutta"
No tässä joitain päiviä sitten näin taas sen mainoksen. Ja kun tuon kohdan kuulin niin repesin pahasti.

"Hahahhah. Eihän Kööpenhamina ees oo Ruotsis!" On se hyvä tajuta asiat vähän viiveellä. Mutta oli oikeasti hämy kohta :D

"Ratsastaja on kehittynyt sen verran"

Tottahan oli aivan uskomattoman upeaa että tiistaina meni Täydellisesti. Mutta.. NYT SITTEN TUNTUU ETTÄ TÄNÄÄN MENI AIVAN SURKEASTI KUN TIISTAINA MENI NIIN TÄYDELLISESTI. Ärgh.

Saavuin tallille oikein ajoissa. Tai no tarpeeksi ajoissa :D Pestiin tuon yhden tyypin kanssa Sulon jalat ja sitten harjasin ponin siistiksi. Totesin että Sulo ei varmaankaan ollut eilen tunneilla. Tai ainakin suitset oli lähes samalla tavalla miten pistin ne ja jalustimet olivat mun pituiset. No joo, ken voi tietää.
Varustin sitten Sulon ja lähdimme kentälle. Ja täytynee myöntää että kyllähän siinä loi salaisia mielikuvia kuinka tänään täytyy mennä taas yhtä hyvin kuin edellispäivänä.

Nousin selkään ja lähdin kävelemään. (Marianne todisti epäloogisuutensa. Ensin se sanoo että Sulon kanssa menee niin hyvin että tarvitsee keksiä joku uusi minkä kanssa aloitetaan alusta. Tänään se sitten totesi että meni Sulon kanssa niin hyvin että menenkin sillä taas :D) Mukanamme olivat Pomo, Elvis, Vinski ja Simo.
Kävelin ponin kanssa, pysäytin ja tein voltteja. Sulo oli mato tiistaiseen verrattuna ja vähän kuljeksi aidan vieressä. No eipä mennyt syömään.
Koska Sulo ei pysähtynyt, totesin ettei sillä ole hätä, joten pistin poniin vähän vauhtia jottei me juurruttaisi maahan kiinni. Sulo meni oikein hienosti.

Marianne kokoili taas ne kulmat, tosin nyt ne olivat eripäin. Tai kun keskikulma oli tiistaina siellä vasemmalla, niin se oli nyt oikealla. Minä olin Elviksen ja Simon kanssa ja oltiin tällä kertaa eri päädyssä, siellä laitumien päädyssä. (Ja Marianne väitti että tämä olisi kertausta. Tämähän oli kuulkaa niin erilaista tiistaiseen verrattuna ;))
Alkuun lähdimme kävelemään neliöllä. (Sain tunnin aikana todeta että kannattaa katsoa minne menee, muuten se poni ei käänny. Aloin jo panikoida siinä yhdessä vaiheessa kun Sulo vaan ravaa Simon perässä, sitten katsoin sinne minne halusin mennä ja Sulo kääntyi heti kuin ajatus. Sen jälkeen hoin itselleni "Katse, Katse".)
Tulipa sulkuja! Eli käveltiin alkuun siinä neliöllä ja haettiin reittiä. Ei asetusta, vaan käännettiin pelkästään sillä ulkopohkeella. Sulo kulki kyllä ihan hyvin, mutta kyllä nyt sai keskittyä enemmän suoraan kulkemiseen, se kun tykkäsi oikoilla Simon perään. Kun reitti oli selvä, siirryttiin raviin. Alkuun kevenneltiin pääty-ympyrällä. Sulo kääntyi hyvin heti kun tajusin katseen merkityksen. Mutta jos tiistaina säikähdin vauhtia, niin nyt ei sitä pelkoa kyllä ollut.. Kyllä se Sulokin lähti ravaamaan oikein kivasti. Jälleen piti asettaa sisälle, sitten välillä hiukan ulos. Otin rauhaisia otteita ohjilla jotten suututtaisi ponia. Toiseen suuntaan Sulo asettui oikeastaan aika hienosti. Toiseen suuntaan ei sitten niinkään, Sulo lähinnä vain puski ympyrän sisälle.

Lämmittelyn jälkeen siirryimme käyntiin ja jatkettiin neliöllä. Ja taas, pysähdys ennen kulmaa ja sitten vasta se kulma. Alkuun ei tarvinnut mennä niin syvälle kulmaan, mutta ajan myötä piti tulla aina vain parempi ja syvempi kulma. Sulo kiskoi taaskin niitä ohjia. Ehkä vähän vähemmän, keskityin koko ajan siihen etten venkslaisi käsien kanssa yhtään ylimääräistä. Eroa tiistaihin; jätettiin pysähdys pois ja käveltiin syvälle ja hyvin sinne kulmaan. Sitten vuorossa harjoitusravi. Sulo ravasi melko reippaasti ja arvon heinäsäkki pomppi hiukan siellä selässä. Alkuun kulmat mentiin tosi loivina ja siitä sitten aina vaan syvempinä. Sulo meni kyllä oikein hienosti. (Marianne käski päästää ohjia pidemmiksi. Se vaan oli vähän ongelmallista kun tuli hieman orpo olo.. Pitää seuraavalla kerralla alusta asti pitää ohjat vähän pidempinä.)
Tosiaan, Sulo kääntyi oikein hyvin ja liikkui eteenpäin. Vähän oli kulmissa ongelmia kun poni ryykääkin liian aikaisin seuraavalle sivulle ja sitten se kiemurteli suorilla. Miten vain.

Mutta sitten. Sitten se laukka. Käveltiin hetki ja lähdettiin nostamaan laukkaa. Niinkin yksinkertaista kuin että ravatkaa ympyrällä ja nostakaa ympyrän avoimelta sivulta laukka. Juu ja vielä mitä, kyllähän se haastava laukkatehtävä sujuu muttei sitten näin yksinkertainen pikku juttu.
Aluksi laukka nousi vain siellä lyhyellä sivulla ja poni laukkasi pari askelta ja tiputti raville. En jostain syystä saanut asialle tehtyä mitään, pompin kauheasti ja poni kaahaili. Jonkin ajan kuluttua saimme uuden ongelman. Laukka nousi ja sitten poni lähti painamaan. Laukkasimme sitten täysillä toiseen päähän kenttään. Näin kävi pari kertaa. Sitten taisi tulla "ei nouse laukka" -vaihe. Yhden hyvän noston sain, se kesti melkein puoli ympyrää. Itseäni vähän raivostutti ja lopulta nostin viimeisen noston kun käskettiin lähteä kevyt raviin. Laukkasimme täysillä pitkän sivun verran eikä poni meinannut sitten hiljentää lainkaan. No nousi sentään, ettei tarvinnut lopettaa tuhanteen laukannostoyritykseen.

Loppuravit sujuivat tyylillä. Poni hieman juoksi, mutta kääntyi hienosti ja aijai. Sitten loppukäynnit.
Vein ponin talliin, harjasin sen huolellisesti ja kävin hiukan Kaisaakin taluttelemassa. Ja sain kehuja mun kortista :D Se Kaisalla mennyt nainen kummasteli suorastaan mun korttia.


Mutta kyllä toi laukkaosio pikkuisen pisti kyrsimään. Kyllä huomasi eron. Tiistainahan Sulo oli saanut baanailla, nyt ei sitten varmaan ollut saanut. Äh, tiistaina nousi ajatuksesta suurin piirtein ja laukka oli hyvää ja hallittua. Nyt sitten se oli vaan että "jee juostaan", eikä edes noussut millään.
Mutta toisaalta jos tämä tunti olisi ollut milloin tahansa muulloin, sanoisin että tämä meni oikein hyvin. Sulo ei seuraillut, ei tarvittu mitään tahtojen taistoa, laukkakin nousi. Mutta kun tämä tunti oli tiistain jälkeen niin en näe kuin niitä ongelmia jotka tiistaina sujui tosi hienosti ;)
Sulo on menokiituriponi, yritetään ymmärtää häntä.

Sitten filosofisoidaan (mitenkirjoitetaankaan) Kehittelin just teorian miksi ei Sulolla voi pitää ohjia silleen tuntumalla. Okei okei, yksi syy voi olla että kädet on huonot :D Mutta mun siisti teoria on se, että kun niissä kuolaimissa on sitä vipua, niin jos pitää tuntumalla ne vääntyy ja painaa ja poni ei pidä. Sitten taas kun normaalit kuolaimet vaan pitää sitä painetta silleen suorassa eikä silleen vääntyen. Tajusitte, ette? Hyvä kumminkin.
No, mä lupaan että tästä lähin koitan muistaa pitää niitä ohjia löysemmällä alusta asti. Apua.

Sitten tämä on varsin hauskaa kun tehdään vähän samoja juttuja tiistaina ja torstaina. Pääsen harjoittelemaan samoja juttuja pariin otteeseen ja onhan noissa tunneissa tietenkin jotain eroa. Ja kun tiistaina oli ongelmana toi asetus kun tein käsillä liikaa, niin nyt sain tänään sitten oikein harjoitella pitämään ne kädet rauhallisempina.

Ja tiedättekö, musta on hienoa kun ihmiset on kiinnostuneita, innostuneita asioista. Jotain kiinnostaa vaikka joku kieli, jotain toista vaikka ruuanlaitto ja jotain toista vaikka uiminen. Se on hienoa. Hienoa kun ihmiset on kiinnostuneita eri asioista.
Mä olen myös iloinen kun tässä vähän aikaa sitten olen löytänyt sen mun jutun. Sehän on tietenkin ratsastus, kuten nyt ehkä arvata saattaa. Vaikka mä olenkin ratsastanut pari vuotta, niin silti vasta tässä vähän aikaa sitten mä olen oikeasti innostunut ja kiinnostunut tästä. Aina olen kyllä tykännyt, mutta en mä silti vuosi sitten tehnyt kaikkea ratsastusta varten. Nykyään tämä ratsastus on suurin piirtein mun elämä, vaikka ratsastankin vain kerran viikkoon.

Se on hieno asia. Se on upeaa että oikeasti mäkin olen innostunut ja kiinnostunut jostain tässä määrin.
Tämä nyt on sitten se mun juttu.

Kaipa tämä tunti nyt meni "ihan" hyvin. Mutta kyllä tiistaina meni paremmin, oli helpompaa ja sitä rataa. Sulon pitää näemmä baanailla sitten joka päivä ettei se juoksisi näin pahasti laukassa :D

Suuri Tiikerihai!

Mä olen tiedättekö niin niin niiiiiiiiiin tyytyväinen, että oli aivan pakko raiskata niin-sana parkaa :(
Ää, kun mä menin tänään oikeasti hyvin, mun ei kertaakaan tarvinnut hävetä itseäni maan rakoon ja poni meni hyvin ja ja.. Oli siellä nyt pari ihan pikku ongelmaa, mutta muuten se meni niin täydellisesti. Upeeta, ihanaa, jee, rakastan teitä! Mä ratsastin hyvin. Tämä on uskomatonta!

Okei, saavuin autolla tallille ja kävin taulun lukemassa. Yllätyksekseni pääsin Sulolla, jota olenkin toivonut mielessäni jo pidemmän aikaa. Lisäksi tunnilla oli Sakari, Pomo, Elvis ja Kaisa. Menin sitten Suloa harjaamaan ja harjasin herran todella hyvin. Sulohan ei asiaa arvostanut. Harjasin ensin sitä savea pois, sitten aloin puhdistamaan ponin harjaa. Sulo kävi tiputtelemassa piikkisuan ikkunalaudalta alas, sitten hän pyöriskeli ja välillä katseli järkyttyneenä pihalle "Siis iik, siellähän tuulee!" Se ei oikein tykännyt kun räpläsin mutaa sen harjasta pois. Seuraava kamala asia olikin kun otin harjan ja aloin jynssäämään päästä savea pois. Ja pää käsitti myös korvat. Pakkohan ne oli harjata kun korvat oli harmaan sävyiset.. Sulo ei siitä erityisemmin pitänyt, joten olimme kumpikin iloisia kun korvat oli puhtaita. Varustin ponin ja lähdimme kentälle.

Nousin selkään ja lähdimme kävelemään. Tai oikeastaan seisoimme ensin, sillä kenttä näytti jotenkin täydeltä. Sitten lähdimme kävelemään. Alkuun Sulo vähän kulki aidan vierustoilla ja koitti vähän mennä syömään. Sain ponin kuitenkin olemaan syömättä (okei, kerran käytiin, sillä pysäytin Sulon jos sillä olisi ollut hätä.) Tein voltteja, pysäytin pari kertaa ja yllätyksekseni Sulo kulki todella hyvin. Ei seuraillut, kääntyi vaikka ohjat oli pitkinä, kulki reippaasti eteenpäin. Jeah. Alkukäyntien aikana Marianne kokosi puomeista kulmia ja meidät jaettiin kahteen osaan ("Siis ette jakaannu kahtia, vaan sillä tavalla että..") Sakari, Pomo ja minä! olivat porttipäädyssä, Elvis ja Kaisa siellä toisessa päässä. Kun Marianne jakoi meitä kahteen ryhmään mietiskelin siinä koko ajan "Sakari ja Pomo toiseen päähän, muut toiseen". You know, mähän olen huono, mun kuuluu olla niiden ei niin loistavien kanssa. Paineita :D Pelkäsin kauheasti että nyt Sulo sekoaa ja kaikki menee pieleen ja munaan ja yhyy.

Lähdettiin kävelemään neliötä. Kahdessa kulmassa oli puomit, jotka muodostivat kulman ja kahdessa kulmassa ei ollut puomeja.

Hieno havainnollistava kuva, johon piirsin meidän neliön.

Alkuun lähdettiin siis käynnissä kävelemään tuota. Hevoset piti saada kulkemaan mahdollisimman lähellä puomeja, piti muistaa asettaa kulmassa ja kulman jälkeen suoristaa. Sen piti olla hyvä ja hieno neliö. Sulo kulki aika hyvin siellä missä pyysin, vähän se kiemurteli linjoilla, mutta muuten. Tosin mä en osannut hahmottaa missä kohdassa kuuluisi kääntää noissa puomittomissa kulmissa. Joten ei sitten tultu kulmaan kovinkaan hyvin. Ja huomasin Sulon väistävän Sakaria. Se oli vähän rasittavaa.

Sitten siirryttiin kevyt raviin. Alkuun ei tarvinnut ajatella neliötä, sai ravailla ympyrällä ja hakea hevosia kuulolle. Alkuun ei Sulo meinannut lähteä ravaamaan. Vessatauon jälkeen löytyi ponistakin vauhtia. Suoraan sanottuna säikähdin alkuun kun poni lähti reippaasti tikittämään eteenpäin :D
Yllätyin taas, Sulo meinaan kulki tosi hyvin. Kertaakaan ei menty toisten ympyrälle, mikä oli suorastaan uskomatonta. Sulo kääntyi tosi hyvin ja liikkui eteenpäin. Tosi mahtavaa! Ravailin jotain melko mielenkiintoista ympyrää, koitin hakea raviin tahtia ja vähän koitin asetella (se meidän ympyrän pilasikin.) Sitten meidän piti ottaa välillä parin askeleen ajan vasta-asetusta. Koitin välillä asettaa ulos, mutta.. Tuntui että lähinnä heilun niiden käsien kanssa, ja Sulo taisi olla samaa mieltä, sillä se kiskoi melkein koko tunnin ohjia ja heitti päätään. Se oli tämän mahtitunnin huono ja parannettava puoli.

Kun oltiin ravailtu kumpaankin suuntaan siirryttiin käyntiin. Sulo ei meinannut kääntyä Sakarin perästä pois, mutta pienen raippamuistutuksen jälkeen poni kulki taas niin täydellisesti. Jatkettiin neliöllä. Nyt piti ottaa pysähdys ennen kulmaa ja sitten vasta ratsastaa hyvä kulma. Se onnistui kyllä ihan hyvin (sitä pään heittelyä lukuunottamatta, koitin kyllä pitää käden hyvin mukana ja paikoillaan mutta ei niin ei) pari kertaa tosin kävi niin ettei Sulo taipunut käännökseen ja kuljimme puomin yli toisten ympyrälle :D No joo, ne oli mun mokia kun pysäytin liian myöhään.
Tätä tehtiin kyllätymiseen asti. Hain sitä sopivaa asetusta ja taisin vähän liioitella. Hain Suloa suoraksi ja koitin pitää pohkeetkin tuntumalla. Ja oli todella jännittävää. Se Mariannen kissa nimittäin pomppi siellä kentällä ja Sulon mielestä se oli ilmeisesti kauhea kissapeto jota piti tuijotella ettei se vaan käy kiinni ;) Mutta viisas poni vain vähän katseli kattia.

Lopulta sitten siirryttiin harjoitusraviin. Alkuun lähdettiin kulkemaan neliöllä, mutta kulmat sai olla tosi loivia. Lähinnä haettiin hevosia reitille, suoraksi, asetusta ei tarvinnut miettiä, tärkeää oli vain että ulkopohje kääntää ja että hevonen kulkee linjalla suorana. Mun piti miettiä kumilankamaista ohjasotetta, mutta eipä tuo enää oikein auttanut. Mä istuin hyvin siellä, Sulo kulki siellä missä pyysin, ei hidastellut, eikä kiihdytellyt. Jes!
Ajanmyötä lähdettiin tekemään aina vain parempia kulmia. En osaa sanoa kuinka hyvin onnistuimme, mutta välillä tuli mun silmään oikein hyvännäköisiä kulmia. Suunta vaihtui ja jatkettiin samaa hommaa toiseen suuntaan. Ei tässäkään ongelmaa. Tai no, kerran ravattiin yhden puomin ylitse. Mutta muuten Sulo meni todella hyvin.

Jäätiin käyntiin, Marianne keräili puomit pois ja keksi että jee, tehdäänpä tätä kivaa laukkatehtävää joka on niin hyvä ja sitä rataa. Tätä samaa tehtävää tehtiin sillä tunnilla kun tipahtelin Kaisalta (tosin yksittäin ja mä en tietenkään tehnyt sitä :D) Piirränpä tästäkin Paint-taideteoksen:

Aika tyylikäs, eikö totta? Eli punaiset puomeja, vihreä ravia ja sininen laukkaa.

Eli tehtiin kahdeksikkoa laukassa ja puomien kohdalla siirryttiin raviin ja vaihdettiin laukka. Mua jännitti kauheasti tämä tehtävä, kun mullahan ei oikein ole sujunut laukkatehtävät ja nyt sitten vielä näin vaikean oloinen hommeli. (Mehän ollaankin nyt viime aikoina alettu tekemään kaikkia laukkatehtäviä. Kun joku aika sitten laukka oli aina sitä: laukatkaa miten huvittaa :D Opin laukkaamaan, nyt opetellaan sitten Laukkaamista ihan oikeasti.)
Siirsin Sulon harjoitusraviin ja eikun menoksi. Ravasin puomien ohi ja käännyin vasemmalle. Sitten vähän mietiskelin että apua apua, nouseekohan laukka. Nostin ja laukka nousi. Laukattiin hienosti tuo puoli, sitten ravia, toinen laukka ja sitä rataa. Mä olin niin onnellinen ! Uskotteko, ette varmaan, itken ja apua, ja tämä on upeaa!
Välillä Sulo tiputti raville liian aikaisin, välillä nostin jopa laukan takaisin. Pari kertaa sain sentään hiljennettyä siinä missä pitikin. Laukka nousi tosi hienosti, pari kertaa Sulo lähti kyllä itse. Välillä sain oikeasti istuttua. Sain annettua pohkeita hienosti ja kädet ei ainakaan nykineet suusta, en sitten tiedä menikö ne mukana vai ei. Välillä käännyttiin ihan laukassakin jopa. Jes.
Sitten ne huonommin menneet osat. Yhdessä vaiheessa homma ei oikein sujunutkaan ja en saanut vasemmalle laukkaa. Pari kertaa taidettiin ravata se ympyrä ennen kuin lähti taas sujumaan. Ja sitten Sulo nyki niitä ohjia, joten nostaminen oli vähän haastavaa kun ohjat piteni vähän väliä. Ja tehtävän loppupuolella alkoi olla vaikeuksia kun maha alkoi taas pistää tästä vauhdista.
Mutta mä olen tosi tyytyväinen. Se tehtävä onnistui vaikka ehkä tuli pari pikku mokaa, niin silti se tehtävä onnistui noin hyvin. Se laukka nousi hyvin. Välillä musta tuntui siltä että jee, ratsastan laukkaa, kun istuin ja annoin pohkeita. Sulo laukkasi hyvässä tahdissakin. Ja olin niin yllättynyt vaan kun tuollainen tehtävä, neljän muun kanssa, sujui noin täydellisen mahtavan loistavasti.
Ja oli kiva kuunnella kun laukkailin siitä portin ohi "Vähän Milla menee nyt hyvin Sulolla", kun Marianne juoruili sen yhden naisen kanssa siellä :D

Vuorossa loppuravit. Sulo kulki edelleen todella kiltisti, vähän kääntelin ponia ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen. Sitten loppukäynnit. Mariannekin kävi juttelemassa. Tuli heti mulle piruilemaan "Mikä arvosana 1-10?" Niin, kyllä se ihan hyvin meni :)
Mariannen mukaan "meni täydellisesti ja se ois halunnut järjestää huutosakin tonne reunaan ja sitä rataa. Sulokin oli näin hyvällä päällä koska se oli päässyt baanailemaan kentälle. Ja meillä meni niin hyvin ja kaikki oli niin täydellistä, mitä nyt pari kertaa meinasi lähteä omille teilleen."
Ah, olin oikeastaan hyvin samaa mieltä Mariannen kanssa ;)

Sulokin kävi loppukäyntien aikana tervehtimässä Mariannea ja sitä naista (tai sitten se halusi mennä portista ulos.)
Keskelle ja ponit pois. Mä olin oikein tyytyväinen, joten pistin sankariponin reippaasti pois, jotta hän saisi nauttia olostaan ilman minua.

Mä olen niin tyytyväinen. Pitkästä aikaa ratsastus tuntui oikeasti tosi helpolta. No joo, ehkä liiankin helpolta, mutta vaihtelua siihen Vinski- ja Roosa-sekoiluun kun ei vaan toimi mikään. Ja oikeasti, tämä oli varmaan mun elämän parhaiten mennyt tunti. Ja toi laukkatehtävä ei lakkaa hämmästyttämästä. Se oli tosi kiva tehtävä ja aivan mahtavaa että se onnistui noin hyvin.

Oli vaan niin mahtavaa. Kaikki sujui niin täydellisesti. Jos vaan toi pään heittely olisi jäänyt pois, niin toi tunti olisi ollut suorastaan taivaallinen.
Kuitenkin, mä olen niin iloinen että mä onnistuin kerrankin näin hyvin. Ja Sulo meni niin hienosti. Vaihteeksi onnistumisen elämyksiä. AIVAN MAHTAVAA :) Ja oli aika mahtavaa kuulla myös tuo Mariannen mielipide. Että meillä meni täydellisesti. Vaikka se aika useasti selittää että menihän se hyvin, hienostihan se meni. Niin toi täydellinen on vaan jotenkin niin jännä sana. Jotenkin se tuntuu todellisemmalta.
En tiedä, mutta tuntui se paremmalta kuin normi hyvinhän se meni.
Kerrankin mä en ollut tunnin surkein räpeltäjä. Oijoi, anteeksi tämä sekava teksti, tämä on vaan tällainen hehkutus "Jollette tienneet olen loistava".

Ihanaa kyllä että pääsin Sulolla. Ja mä kun luulin että näin pitkän tauon jälkeen ei mistään tulisi mitään.

Kaikki muuttuu, mutta antaa sen muuttua

Saavuin tallille pari minuuttia ennen viittä. Olipa jännää :D
Kävin taulun lukemassa ja sen perusteella menin Roosalla, joka oli jo ekalla tunnilla. Tämän takia menin sitten katsomaan ekaa tuntia.
Katselin ja sitten juttelin sen yhden pikku muksun kanssa.

Valitettavasti Marianne ilmoitti mulle loppukäyntien aikana etten mä voikaan mennä Roosalla, vaan mä menen Vinskillä. Roosalla oli joku patti, joten rouva pääsi karsinoimaan. Toivottavasti se parantuu.
Mutta siis, heh, mä meninkin Vinskillä. Johan oli jännittävää. Nousin  Kiipesin Vinskin selkään ja lähdin kävelemään. Tunnilla oli mukana Kaisa, Pomo, Elvis ja Laki. Kääntelin ihan hiukan Vinskiä ja otin yhden pysähdyksenkin. Vinski pysähtyi ihan hyvin. Tai ainakin se pysähtyi. Ja kääntyi todella todella hyvin. Voltit vaan olivat pienen pieniä.

Kun oltiin kävelty (ja kun Vinski oli käväissyt ruohoa parturoimassa..) kerättiin ohjat ja siirryttiin kevyt raviin. Alkuun oli mun keventely taas niin hakusessa, mutta pian lähti sekin sujumaan. Tosin älyttömältä se taisi taaskin näyttää. Vinski ei kääntynyt, eikä siirtynyt käyntiin. Joten taisin jyräillä kaikkien päältä. Eikä ollut apua vaikka Marianne kuinka huuteli että istu alas, sä seisot taas jalustimilla. Katsokaas MUN mielestähän Vinski hiljensi paremmin kun seisoin jalustimilla :D No kyllä se hiljensikin, meinaan kun istuin niin pompin sieltä pari metriä ilmaan ja sitä rataa.

Kun oltiin hetki kevennelty alettiin mekin tehdä kevennysharjoituksia, joita oli ekallakin tunnilla tehty (no, ehkä nyt pienemmässä mittakaavassa me tehtiin.) Ensin kaksi tahtia alas, yksi ylös. Totesin hyvin pian, että se oli vaikeampaa kuin miltä näytti. Välillä onnistuin niin hienosti ja tahti pysyi ja jee. Välillä sitten huomaan että olenpahan taas kevennellyt ihan normaalisti viimeiset puoli kierrosta. Ja Vinskikin varmaan tykkäsi kun ratsastaja pomppii ne kaksi askelta kilometrin verran ilmaan..
Seuraavaksi oli vuorossa kaksi tahtia ylös, yksi alas. Mä olin suorastaan yllättynyt tämän homman helppoudesta. Kuvittelin etten pääsisi sieltä ollenkaan ylös, vielä kun Vinskillä menin, mutta vielä mitä. Kepeästi pysyin ylhäällä. Tässäkin tuli kyllä näitä tahtirikkoja kun unohdin ajatella ja jäin jälkeen kevennyksestä. Kukaan ei ole täydellinen, en varsinkaan minä.
Sitten seuraavaksi piti nousta kevyt istuntaan, jalustimien varaan. Mä olin ajatellut ettei tästä tule yhtään mitään, huojun vain hallitsemattomasti. Minäpä sitten yllätin itseni ja pysyin hyvin ylhäällä ja tasapainossa! Wau, olenpa talentti. (No mähän olenkin tätä jalustimilla seisomista treenannut pienen ikäni ;) Ei ihme että se sujuu.)

Mun asento ei ilmeisesti ollut Mariannen mieleen, mutta jos koitin pistää kantapäitä alas, niin tipahdin itsekin takaisin satulaan. Niinpä vaan seisoin mun asennossa. Pysyin hyvin ylhäällä, yllätyksekseni pysyin ylhäällä vaikken pitänyt mistään edes kiinni. Välillä tuli tipahdettua alas, mutta. Ihmeen loistavasti se meni silti.
Tosin, kun oltiin hetki ravattu jalustimilla, niin huomasin että saatan ottaa tukea ohjista (no, onhan Vinskillä aika iso pää) niinpä sitten heitin ohjat löysemmäksi. Olin varmaan vähän tukeutunut ohjiin, sillä hieman löysemmällä ohjalla jouduin hakemaan tasapainoa uudestaan.
Näiden keventelyharjoitusten aikana Vinski vaan juoksi suurin piirtein mun määräämässä tahdissa ympäri kenttää ja sitten kun jonkun takamus lähestyi liikaa, siirsin Vinskin käyntiin ja käänsin käynnissä. Se kun sujui sen verran hyvin.

Seuraavaksi oli vuorossa hetken käyntitauko, jonka aikana heivattiin jalustimet pois jaloista ja satulan eteen. Oli vuorossa harjoitusravityöskentely! Arvatkaas vaan kuinka hauskaa mulla oli tuossa kohdassa. "Jee, kuinka monta kertaa tipun tänään!" Enhän mä meinaa pysyä Vinskin ravissa edes jalustimien kanssa, haloo :D
Oli tarkoitus vaan ravailla ja vähän käännellä. Vähän jännitti, mutta lopulta sain Vinskin raviin. Ja epätoivo iski. Mä pompin niin hallitsemattomasti. Vinski ei kääntynyt kuten tavallista, jalustinhihnat painoi jalkoihin, mä olin pian jo ihan kuollut ja meinasin tipahtaa sieltä. Mutta ihmeen hyvin pysyin kyllä, vain pari kertaa lähdin luisumaan.
Huoh, kerran sain melkein tehtyä voltin, mutta sitten Vinski juoksi Kaisaa päin ja jäi se voltti vähän puolitiehen.

Jalustimet jalkoihin ja Marianne päätti teetättää samaa laukkatehtävää kun tiistaina oli. Munasin sen jälleen aika perusteellisesti :D Piti siis mennä harjoitusravissa kolmikaarinen kiemuraura ja sitten toinen pitkä sivu laukassa. Tunnetustihan Vinski kääntyy allani kuin ajatus ja harjoitusravihan on vahvin askellajini juuri Vinskin kanssa. Joten..
Välillä päästiin vähän sinne päin, välillä juostiin Elviksen, Lakin, Kaisan perässä (ja Elvishän asiaa arvosti..) välillä oli vaan pakko kävellä ja koittaa väistellä ihmisiä. Välillä oltiin jo menossa oikein, mutta sitten hevonen kääntää nokan kohti kaakkoa ja taas mennään. Äh.. Laukka ei noussut. Pompin harjoitusravissa niin paljon, eikä noussut käynnistäkään kun kokeilin. Yhyy. Tai no joo, välillä nousi askel, mutta sitten ohjastuntuma katosi.

Lopulta Mariannelta meni hermot (:D) ja menimme samaa hommelia käynnissä. Me oikein loistettiin (ainakin mun mielikuvissa) No joo, Vinski kääntyi kuin ajatus ja kulki suoraan ja ah. Jos se lähti venkoilemaan niin sain tehtyä asialle jotain. Pari kertaa nousi laukka ja sain jossain määrin istuttua siellä. Käynnistähän mä tietenkin nostin ja jotenkin se yksi nosto tuntui tosi hyvältä. Samasta nostosta Marianne oli oikein iloinen.
Tämän jälkeen vähän kevyt ravia. Olin sen verran väsynyt että ravailin vain uraa pitkin, loppukäynneissä sitten vähän kääntelinkin. Keskelle ja Vinski talliin.

Harjasin Vinskin niin puhtaaksi kuin osasin. Kulutin siihen hommaan lähes puoli tuntia. Sitten pitikin viedä Vinski kopperoonsa. Se vasta oli mielenkiintoista. Taluttelin hevosen sinne kopin ovelle, mutta sitten iski paniikki. Olihan se nyt varmasti vasen, eihän Marianne sanonut väärin?
Päätin kokeilla vasenta. Ovi kuitenkin oli hitusen tiukka, joten loppujen lopuksi kykin siinä oven vieressä ja koitan avata sitä. Lopultahan asiaan kuuluvasti huomasin että ovi onkin jo auki :D Vinski tuijotti mua säälien siinä vieressä.
Avasin oven ja totesin että koppi on tyhjä. En halunnut päästää sitä ovea selko selälleen ettei Vinski sitten karkaisi ja lopulta mun kuningasidea oli se, että lähetin Vinskin karsinaan, jäin itse seisomaan ovelle. Riimun otin pois ja lukitsin hevosen sinne. (Ja eikös se heti mennyt piehtaroimaan.)

Palasin talliin ja mun oli ihan pakko käydä Roosaa häiritsemässä. Aivan pakko. Hän oli varsin suloinen ja olin siellä melko kauan jutustelemassa ponin kanssa. Kävin siivoamassa ja intouduin Suloakin harjaamaan. Se näytti monsterilta savinaamiossaan. Harjasin joku kymmenen minuuttia, lähinnä siis raaputtelin sitä savea pois. Mukava oli Sulokin, oikein osallistuva.
Sitten loppui se viimeinenkin tunti, joten saatoin vihdoin ja viimein pyytää laskua. Marianne sai siinä kauhistella kun olin odotellut sitä laskua :D Olisi se voinut sen ensi kerraksikin tehdä, luottaa muhun sen verran etten nyt livahda mihinkään. Jaajaa. Mutta mä nyt halusin odotella. Ja olihan se mukavan tunnelmallista, olla ihan yksin siellä tallissa. Ja ihan rauhassa.

Ja hei, eikö olekin nyt aika siistiä :D Mä ratsastan vielä 10 krt torstaina. Joo, on se siistiä.
Tosin varmaan noi kaikki nyt vihaa mua kun jyräsin ne ja yhyy yhyy. Vinskikin vihaa mua, kun ilman jalustimia ravissa kävi pariin otteeseen niin, että Vinski lähti jonnekin seikkailemaan, jolloin mä lähdin valumaan, jolloin mun kädet nyki suusta kauheasti. No, ehkä se oli sinäänsä myös hevosen oma valinta mutta silti. Koitin kompensoida asiaa sillä, että pidin kädet mahdollisimman paikallaan muuten ravaillessa.
Ah, Vinskillä ratsastaminen on taidetta! Huomasin taas olevani vähän turhan pieni. Käynnissähän se kääntyy oikein hyvin, mutta ravissa.. Juu ei. Kädetkin oli taas ihan kuolleina ja kun Vinski vielä huvitti itseään ohjia kiskomalla...

Mä olin tänään oikein tyytyväinen näihin kaikkiin ravissa tehtyihin tasapaino/istuntaharjotuksiin. Vinski myös kääntyi käynnissä ihan hirveän hyvin. Laukka nyt oli ehkä huonompaa kun ei noussut aina. Ja ravissa ei kääntynyt pätkääkään. Ehkä tästä on hyvä jatkaa.

P.S Olen tyytyväinen että nämä tunnit meni näin päin. Jos olisin ensin mennyt Vinskillä tällaisen tunnin ja sitten vasta Roosalla niin olisin ollut varmaan vähän väsynyt, jolloin ei olisi sujunut Roosan kanssa niin hyvin kuin nyt sujui.

Olen vanha, viisas ja kokenut

Sellaisissa heittomerkeissä ;)

Tänään sitten tehdään jotain radikaalia ja muistellaan hyvin vanhoja tunteja. Jotain hyviä tunteja.

No joo, alkeiskurssi voidaan melkein skipata saman tien. Muistan vaan pätkän sieltä ja toisen täältä. Tosin muistan elävästi kun oltiin maastossa ja ylitettiin oja. Sitten siinä kyseltiin että halutaanko hypätä, kun jotkut hevoset hyppää sen ojan yli. Mua pelotti kauheasti, mutta onneksi oli humma joka vain käveli sen ojan yli (mähän olin juuri edellisellä tunnilla ollut taluttamassa ekaa kertaa elämäni aikana. Ne meni sitä samaa reittiä ja totta kai mä talutin ponia joka hyppäsi sen ojan yli.)

Mutta mutta. Jatketaan seuraavalle tallille...


Tuntikokoonpano oli aika mahtava. Vain minä yhdellä mukavalla ja helpolla tammalla ja Jonna mamman kanssa. Jes. Alkuun mentiin ihan normaalisti käyntiä, sitten voltteja. Ja sitten saatiin lähteä ravaamaan. Tällä kertaa tilaa oli paljon, joten saatiin ravailla jopa vähän enemmän kuin vain pitkä sivu. Saatiin ravailla oikeastaan niin kauan kuin mahtui. Ravailin siellä intopiukassa. Jonna kuulemma oli väistellytkin meitä ja mulla oli niin kivaa. Mahaa alkoi pistellä kun pääsin vähän enempi tekemään hommia ja sain ravailtua reiluja pitkiä sivuja. Aivan mahtavaa.

Päivä oli L-O-I-S-T-A-V-A. Vettä satoi kaatamalla ja ainoat ihmiset tallilla olivat minä ja yksi perhe, joista vaan se äiti ratsasti. Tämä nainen oli ekalla tunnilla ja sen aikana mä taisin seistä jossain karsinassa. Sitten oli toisen tunnin vuoron, jolla munkin piti olla. Yksin siis olin, kuten arvata saattaa. Oli päätetty että mä menen Päivänsäteellä, mutta sitten alettiin miettiä että voinkohan mennä sillä kun se ei tykkää kastumisesta. Mä halusin kyllä mennä Päivänsäteellä, joten sain jännätä mitä päätetään. En muista tarkalleen miksi mä pääsin Päivänsäteellä menemään, mutta pääsin kuitenkin. Tunnista muistan ihanan tilavuuden, rankkasateen ja sen että olin liinan päässä. Sain vähän ravailla liinan päässä, kun taisi jotain ongelmia olla Päivänsäteen kanssa. Pidin tästäkin tunnista jostain syystä todella paljon. Varmaan tilan takia.

Mä olin mennyt jo kaksi kertaa ilman satulaa ja kumpanakin kertana pelännyt henkeni edestä. Olin kuitenkin taas alkanut toivoa että pääsisin jälleen ilman satulaa.
Päivä oli sateinen ja jonkun oli mahdollista ratsastaa palkkatunti mammalla, ilman satulaa. (alunperin palkkatunti oli mulle ajateltukin, mutta sateen takia sanottiin vain että jos joku haluaa.) Mä halusin mennä, mutta kauanhan siinä meni ennen kuin uskalsin sanoa että voisin mammalla ratsastaa. Se oli ensimmäinen kerta kun en pelännyt mennä ilman satulaa. Käveltiin mukavassa vesisateessa ilman satulaa. Se oli oikein mukavaa.

Heh. Olin noiden kokeneiden tunnilla ihan aloittelijana, vain muutaman kerran ratsastaneena (muutama ja muutama, mutta jos keväällä aloitin niin saman vuoden kesällä tuo tapahtui.) Saatiinkin sitten lupa ottaa vähän ravia ilman jalustimia! No mä tietenkin innokkaana heitin jalustimet jalasta ja ravasin sen pitkän sivun. Olin tipahtaa ja apua, mutta hauskaa oli. Hämmästyin saadessani kokeneilta kommenttia "Menitkö sä oikeesti ilman jalusimia?"
Olin sitten vissiin ainoa joka uskaltautui tätäkin kokeilemaan..

Sen voin sanoa olleen melko mahtava fiilis kun opin istumaan tämän yhden hevosen ravissa. Vaikka osasin vain yhden ravissa istua, niin se oli silti niin hienoa.

Täytyy nykyään sanoa etten tajua mitä ajattelin silloin yhden maastotunnin loppujumpassa. Normaalistihan selkään ei koskaan menty jollei joku pitänyt vastaan, silti tuossa jumpassa loikin alas selästä, hypin takaisin jne. Mutta ihana tuntihan se oli :D

Kyllähän mä jossain määrin tykkäsin ekasta maastoreissusta tuolla. Menin mammalla, pääsin itsekseni siis menemään. Muistan kun menin Hennan perässä, Hennan piti siellä tiellä laukata ja mä menin sitten mamman kanssa jotain sekasikiö askellajia perässä :) Se oli hieno tunne, ekaa kertaa itse maastossa ja sitten pääsi vielä ravaamaankin.


Tottahan on, että nuo on kirjoitettu sen aikaisten fiilisten mukaan. Jos nykytilanteessa kuvittelisin tuollaisen tunnin niin hehheh, mutta silloin se tuntui tuolta.
Tosiasia on myös se, että huonoista/pelottavista/kamalista muistoista saisi vähintään yhtä pitkän listan, varmaan pidemmänkin

Mutta päätin nyt olla positiivinen, ei kaikki muistot vanhasta tallista ole huonoja :)
suurinosavaan..

Mutta jeij! Huomenna taas ratsastamaan. Tänään oli kiva ilma (tai myöhemmin taisi sataa) toivottavasti huomenna olisi kivempi.

Heiluta sun joulukinkkua!

Retroa kaverit ;) Olenpahan ollut koko päivän ihan unessa, samoin eilen. Kummallista? On se aika..

Tärisin jo sisällä kylmästä, joten pukeuduin tänään oikein lämpimästi ja kummastelin itsekin vaatepaljoutta. Kun sitten hyppäsin pyörän selkään, totesin että kylmä on. Lisävaatekaan ei olisi haitannut. Surullista, mutta totta, talvi tulee.

Saavuin tallille ja kävin lukemassa taulun. Oikein mukavaa luettavaa, vain viisi ratsukkoa (joista yksi ei lopulta edes tullut) ja minä menin Roosalla. Kun luin sen, jotenkin vaan alkoi hymyilyttää ja elämä oli taas ihanaa. (heh, mun joka viikko eri hevonen loppui nyt sitten) Pitelin Lakia hetken paikoillani ja "jutustelin" jonkun tytön kanssa. Sitten menin hieman katselemaan tuntia, ja pääsinkin taluttamaan Nikkistä. Marianne oli olevinaan oikein ovela "Sullahan tulee kylmä jos siinä vaan istut. Tuuppa taluttaa hetkeks" :D
Kauaa en siinä viihtynyt, piti mennä harjaamaan Roosa-pullaa.

Roosa nyt oli ollut jo ekalla tunnilla, mutta oli se silti hyvin likainen. Sain puunailla sitä oikein urakalla. Ja Roosakin käyttäytyi oikein hyvin. Juttelin aika paljon (lue: vastailin kysymyksiin) yhden tytön kanssa. Kyllä se vaan kuulostaa hauskalta, se likka oli varmaan puolet mua nuorempi (no ei nyt ihan ;D) se kysyy kauan mä olen ratsastanut: 2½ vuotta. Se olikin ratsastanut sitten viisi vuotta.
Se nyt kuulostaa vaan niin säälittävältä.
Kyseli jotain Roosasta ja vähän kaikesta.
Roosan varustus oli hyvin mielenkiintoista. Satula meni kivasti selkään, mitä nyt vähän hampaita esiteltiin. Mutta suitset olikin ongelma, se turparemmi jäi toisen turpaan kiinni. Nyt se varmaan vihaa minua. Omatunto soimaten talutin Roosan kentälle (onneksi rouva käveli oikein iloisen näköisenä. Sain jotain mielenrauhaa.)

Selkään ja käyntiä. Mukanamme olivat Elvis, Pomo, Kaisa ja ... Häh? :D Aivan, niin ei muita tietenkään kun Laki ei tullutkaan. Mä tässä jo pohdiskelin puuttuvaa jäsentä ties kauanko.

No joo, käyntiä sitten. Marianne lähti hihhuloimaan johonkin, joten Essiä taluttava täti (anteeksi sanavalinta) komenteli meitä. Ensin ihan vaan käveltiin. Kääntelin Roosaa ja otin jotain pysähdyksiä, rouva jopa totteli minua. Sitten meille määrättiin tehtävä: suuri voltti toiseen päätyyn. Mä sain muistutuksia ohjista ja kaikesta ja koitin saada hommelin toimimaan. Roosa totteli minua kuulkaa niin hyvin, sellaista se on, pitää erottaa Marianne, kun aina kaikki menee pieleen kun se katsoo. Vaihdettiin suunta, toiseen suuntaan sama homma, mutta toiselle lyhyelle sivulle otettiin pysähdys. Roosa pysähtyi hienosti, mitä nyt olisi heti lähtenyt matkaa jatkamaan.
Marianne palasi ja pian määräsi uuden tehtävän meille. Tai oikeastaan käski siirtyä kevyt raviin. Noh, päätin että samanlaista rumbaa ei voi tulla kuin viimeksi. Alkuun Roosa juoksi alta pois ja kamalaa. Marianne sitten käski ravata uraa pitkin ja kun tahti löytyy niin alkaa vasta sitten käännellä. Niinpä mä ravailin Roosan kanssa uralla ja ravista tulikin oikein kivaa. Tosin se kääntäminen olikin sitten ihan toinen juttu.
Lähdettiin tekemään tehtävää; tallin puoleisella pitkällä sivulla tehtiin kolmikaarinen kiemuraura, toisella sivulla sitten istuttiin alas ja mentiin harjoitusravia. Alkuun taisi olla pieniä kääntövaikeuksia, mutta sitten se loksahti paikoilleen. Roosa ravasi hyvin, kääntyi hyvin ja teki kaiken hyvin. Alkuun meidän kolmikaarinen oli vähän oikomista ja Roosa vaihtoi suuntaa aina siinä yhdessä kohassa. Lopulta sain sitten ilmeisesti pohkeet kiinni ja saimme kehuja hyvästä tiestä. Harjoitusravi sujui hyvin ja oih, tosi hienoa!

Jonkin ajan kuluttua istuttiin kokonaan alas ja  tehtiin samaa tehtävää, lisäten käyntisiirtymä pitkälle sivulle. Taisi tämäkin vielä sujua melkoisen hyvin. Roosa kulki, siirtymä oli tosi hyvä. Pidin oikein paljon.
Mutta sitten, sitten lisättiin hommaan laukka. Piti siis laukata tuo pitkä sivu. Noh joo...
Roosa ravasi mun makuun ehkä vähän turhan rauhallisesti joten koitin saada siihen hiukan aktiivisuutta. Roosa ei kuitenkaan vaivautunut liikkumaan yhtään nopeammin. Niinpä mentiin rauhaisassa ravissa tämä kolmikaari, sitten lähestyttiin laukannostopistettä. Ja pampidam, sieltä ei noussut laukkaa. Seuraavalla yrityksellä nousi laukka, tosin se oli aika säälittävää. Mä pudotin melkein jalustimen ja silleen.
Ja sitten. Sitten ei sujunutkaan enää yhtää. Roosa alkoi kaahailla, jee laukataan! -tyylillä. Mä koitin rauhoittaa, mutta ei se mitään auttanut. Tai auttoi, mutta sitten kun tultiin sinne lyhyelle sivulle se alkoi taas kaahailla. Tehtävä sujui melko huonosti, sillä ohjattavuus kärsi vauhdin takia. Ja hyvin paljon me jouduttiin kävelemään, jottei juostaisi ketään päin.
Sitten alkoikin tällainen peräpään heittely. En tiedä. Yhdessä nostossa vain tuli pukki. Ja sen jälkeen niitä tuli sitten aika paljon. Kun siis siirsin Roosan raviin, se alkoi kääntää etuosaansa ulospäin ja pukki. Jos koitin nostaa laukkaa, se poikitti ja pukitti. Pukkipukkipukki. Mietin vaan että mitähän nyt oikein tapahtui, ei tämä nyt voi olla normaalia. Vähän aikaa koitettiin nostaa laukkaa ja koitin ratsastaa, mutta ei oikein sujunut. Jos liikuttiin käyntiä nopeampaa poni pukkasi ja sitten se juoksi aitoja päin. Päätettiin vilkaista onko satula hyvin. Ainoa mikä pisti Mariannen silmään oli se, että yksi vastinhihna oli siellä alla. Muut vaihtoivat suuntaa meidän satulasäädön aikana. Nousin takaisin selkään ja jatkoin.

Siirsin Roosan raviin ja sain kaahailua. Hain sitä vähän kuulolle ja aloin saada jonkin asteista harjoitusravia. Kääntyminen oli todella mahdotonta, Roosa ei mennyt sinne minne halusin, vaan juoksi mihin itse halusi.
Ja entäs se laukka. Köhköh. Pari kertaa taisi tulla pari pukkilaukka-askelta. Ja muuten nostoyritykset oli vaan sitä, että koitin ravata sinne kulmaan ja nostaa. Roosa ravaa sinne kulmaan ja sitten kaahaa takaisin sinne portille. Pyörittiin ties kuinka kauan siellä porttipäädyssä jollain ihme ympyrällä. Roosa koitti vähän seurailla Kaisaa ja mulla oli vähän palaa käämit kun ei niinkuin mikään suju. Kerran sain laukan nostettua ja siinäkin Roosa kääntyi takaisin portille. JES.

Lopulta koitin vain taistella, koitin saada ponin kulkemaan uralla, rauhaísassa ravissa. Vaikeaa oli sekin. Mahdotonta suorastaan.
Mutta sitten. Marianne totesi että pari noista tytöistä nostaa vielä kerran, sitten aletaan keventelemään. Mä vaan mietin että okei, luovutetaan. Aloin keventää. Ja tadaa, poni kulkee lähes uralla, ihan suoraan ja täydellisesti. Öö..
Sitten Marianne toteaa että mekin nostetaan vielä kerran. Okei, mä istun alas innostuneena tästä loistavasta ravista. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Roosa alkoi taas kiemurrella ja ei tehnyt mitään mitä mä ajattelin. Nyyhkistä.
Sitten jäätiin loppuraveihin ja naps, poni kulkee taas kuin unelma. Kääntyi, kulki sopivassa tahdissa, eikä juoksennellut missä halusi. Ja mua alkoi sitten pikkaisen ottaa päähän :D Kaikki sujuu kuin tanssi, mutta laukka. Laukka jäi sitten tuollaiseen pukitteluun ja muuhun sekoiluun. Tuli ehkä yksi suht onnistunut nosto. Tämä alkoi sitten ottaa mua päähän enemmän ja enemmän. Joten lopulta päätin etten saa mielenrauhaa. Niinpä istuin alas pitkän sivun lopussa, koitin nostaa laukan. Ei noussut, mutta Roosa ilmiselvästi tajusi mitä haen. Niinpä kaahailtiin lyhyt sivu ja laukka nousi. Laukattiin hieman reipasta tahtia lähes koko pitkä sivu ja saatoin minäkin ravailla ne loppuravit ilman itseni soimaamista. Ja Mariannekin innostui "Jee jee, hienoa, hyvä ku nousi jee jee". Joo, ei nyt antanut ego periksi, en ihan oikeasti voinut lopettaa noin avuttomaan suoritukseen, varsinkin kun poni kulki noin hyvin.

Sain ponin taas kulkemaan, se kun alkoi vähän kaahailla laukan jälkeen. Kuitenkin taas kävi loppuun niin, ettei se Roosa vaan kääntynyt mihinkään.. Noh, loppukäynneissä poni kääntyi sitten todella hyvin.
Ja no, mä olin ihmeen tyytyväinen. Vaikka menikin näin huonosti. Tai laukkaosio meni oikein, oikein huonosti. Ja tietty verkkaraveissa oli vähän ohjausongelmia. Mutta laukka meni hyvin huonosti. Muuten olin jotenkin kauhean tyytyväinen. Kiva mennä Roosalla :) Ja jotenkin tänään olin tyytyväinen kun ihmiset kehuivat mun menoa. Se oli aika mahtava tunne kun sen alun tappelun jälkeen Roosa alkoi kulkea siellä missä halusin. Ja kun sain sen laukan lopulta nostettua.
Ja tosiaan, mulla oli jotenkin hyvä fiilis, oli meinaan kiva kun yksi tyttö tuli selittämään että mulla meni hyvin Roosan kanssa. Kerrankin saatoin vastaanottaa kehuja, ilman että olin heti korjaamassa kuinka surkea oikeasti olenkaan ;) Pistin Roosan pois ja sitten.. Olin päättänyt että tänään kysyn vaikka väkisin.

Mutta sitten Marianne puhui puhelimessa ja olihan siellä iso paha Ernokin ja kaikkea.. Mutta päätin että silti mä kysyn, niinpä seurailin (hyvän matkan päästä) Mariannea kentän laidalle. Jäin siihen rukoilemaan ja katselin kun Marianne talutteli sitä Reettaa. Seisoin siinä suurinpiirtein hengittämättä, en halunnut häiritä. Valitettavasti olin ilmeisen pelottava, se oli aivan kauheaa :D Onneksi Marianne alkoi sitten kuulostaa taas vähemmän vihaiselta, joten uskalsin olla siinä ja lopulta kysyinkin asiaani (kunhan Marianne kysyi ensin mitä odottelen.) Oli taas niin hienoa. Mä aloitin ihan hyvin, mutta sitten tyssäsi "Niinku... Niiinku... Öö.. Niinku.." Krääk :D
Mutta, seuraavat kymmenen viikkoa (alkaen ylihuomisesta) mä ratsastan kaksi kertaa viikossa! :) Torstaina on mun lisätunti, 6-7 eli se kamalin ajankohta.
Tämä on kivaa, ainoa vaan että metrin lumihangessa ei ole välttämättä niin kiva pyöräillä. Noh jaa.
Jos vaikka oppisi jotain, niin ettei tällaisia tilanteita tulisi ihan näin paljon.

Ah, ja kehittelin teorian miksi noi laukkayritykset oli noin surkeita, mutta kevyt ravissa kaikki loksahti kohdalleen. Katsokaas, kun Roosa pukitteli ja Marianne katseli satulaa, niin mä aloin heti ajatella että nyt en enää ikinä pääse Roosalla kun en osaa edes satuloida. Sitten kun kiipesin takaisin selkään tuli sellainen näyttöpakko, mun on pakko osata tai muuten.. Sitten mä jännitin ja jännitin ja siksi homma levisi. Sitten kun vaan ajattelin että okei, luovutetaan, niin sitten ei ollut enää paineita ja se sujui.
Niin tämähän on vain aivovammaisen teoria :D

Mutta YLIHUOMENNA. Sormet ristiin, että uskallan mennä enkä maalaa kauhukuvia. APUA.
Pitäisikö laskea monta kertaa menin eri hevosella peräkkäin..

Se o minu sätkyapina

Saavuinpa tallille ja heti astuessani sisään sain ilmoituksen, että menen Roosalla.
Kävin tietysti varmistelemassa taulusta ja kyllä vain, menin kivalla pikku tyttösellä :) Lisänä Pomo, Kaisa, Vinski, Elvis ja Laki.

Kävin ensin tsiikailemassa tuntia ja sitten harjailemaan Roosaa. Oli pakko katsokaas varmistaa että se keskisatula tulee Roosalle. (ja kummallakin tunnilla taisi tipahtaa joku. Kjeh, mä ajattelin että mahdanko mäkin alastautua, tulinhan autolla. Se tuo huonoa onnea.)

Harjasin Roosan oikein tarkasti. Ja se rouva oli likainen. Minun ansiostani hänestä kuitenkin tuli taas todella kaunis ja hyvin viisas. Sitten varusteet. Sanotaanpa että Roosa käyttäytyi tuhat kertaa paremmin kuin viimeksi. Pari kertaa se vilkaisi minua ja näytti siltä että näykkää ja alkuun kiersi karsinaa kun satuloin. Mutta ei se mitään. Häntä ei enää ota päähän.

Sitten kentälle, jonne Roosa laahusti niin hitaasti kuin mahdollista. Nousin selkään ja jotenkin tapaturmaisesti poni lähtikin kävelemään kun loikkasin selkään. Roosa käveli oikein reippaasti, sillä se halusi seurata Elvistä. Hiukan kääntelin ponia ja sainkin sen jossain määrin tottelemaan ja jättämään Elviksen rauhaan. Jäätiin pian omille volteille kävelemään. Alkuun meillä oli hankaluuksia löytää tilaa meidän voltille -> lopulta oltiin tietty porttikulmassa, Elviksen vieressä ja meidän voltin kohdalla oli vesilammikko! Miettikää nyt mikä combo, ja sitten voitte ajatella kuinka lahjakkaasti Roosan kanssa mentiin sillä voltilla ;) Meidän voltti oli lähinnä ylipieni suorakaide, välillä Elvis hihhuloi siellä, välillä me Elviksen voltilla. Välillä me melkein kuljettiin niinkuin mä ajattelin. Mutta suoraan sanottuna säälittävää se oli, kun ei Roosa oikein halunnut kävellä lammikon läpi. Vaihdettiin suuntaa (huom, oikeaan kierrokseen!) ja yllättäen homma loksahti kohdalleen ja kaikki sujui täydellisesti. Okei, ei se varmaan asettunut tarpeeksi, mutta oikeasti, muuten ei mitään vikaa. Jee jee!

Jatkettiin uraa pitkin ja siirryttiin kevyt raviin. Okei, eikun menoksi. Roosa kaahaili varsin lahjakkaasti. Välillä se kääntyi, en kyllä voi sanoa että olisi kääntynyt mitenkään hyvin. Välillä se sitten ei kääntynyt. Roosalla oli kamala kiire keltaisen urhonsa perään, joten meidän ravi oli sellaista "kiidetään ympäri kenttää rakkaan Elvis-kultelin perään". Lopulta Roosa sitten lähti täysin lapasesta ja mentiin täyttä ravia siellä. Marianne karjuu että pidätä, pysäytä, siirrä käyntiin. Mä roikun epätoivoisesti ohjissa, muttah :D Välillä olin jalustimilla, välillä koitin istua, mutta ei mitään väliä ollut sillä mitä minä siellä teen, ponilla kun oli menopäällä!
Marianne pysäytti meidät, haukkui mut ja päästi jatkamaan. Sitten alkoi selittää että seuraavaksi otetaan harjoitusravitehtävää. Niinpä mä siirsin Roosan raviin. Se ravi oli yksinkertaisesti täydellistä. Okei, välillä se lähti vähän reippaampaa mutta rauhoittui pidätteellä ja oi että. Marianne käski kuitenkin ottaa käynnistä pysähdyksiä :D Ja just mä sain rauhaisaa ravia ja voltinkin tehtyä.
Otin Roosan kanssa pysähdyksiä, poni pysähtyi taas oikein hyvin.

Sitten lähdettiin tekemään harjoitusravitehtävää. Eli harjoitusravia, sitten yksinkertaisesti käännyttiin keskihalkaisijaa pitkin ja pysähdys. Eli kouluradalle tuloa. Mä koitin katsoa ettei köpöteltäisi Elviksen perässä ja sitten raviin. Rauhallista ja hallittua ravia löytyi jälleen. Kerran taisi tulla juoksen-Elviksen-perään-kuin-ravuri ja siinä sitten taistelin hetken kunnes sain arvon rouvan pois Elviksen imusta. Muuten Roosa kulki mukavaa ravia, joka oli hallinnassa ja poni kääntyi. Minä iloinen.
Tultiin sitten keskelle. Roosa vähän kiemurteli, mutta kai mä sain sen jossain määrin suoristettua. Pysähdys oli aika kiva ja Mariannekin totesi että muuten hyvä, mutta tuli vinossa.
Täytyy myöntää että tehtävän suoritus jäi vähän vähälle. Tuntui että aina joku on siinä. Joten seuraavan kerran tulin pysähdykseen kun vaihdettiin suuntaa. Se onnistui taas aika hyvin ja toiseen suuntaan sama homma. Sujui taas oikein hyvin, alkuun ehkä ravissa oli enempi vauhtia. Tämähän oli hieno päivä kun oikea kierros ei ollut mahdottoman synonyymi.
Taisin tulla pysähdykseen kerran tähän suuntaan. Se jos mikä oli säälittävää. Roosa kiemursi ja koitti lähteä Elviksen perään. en ole ihan varma pääsikö se sen perään..

Sitten oli vuorossa laukkatyöskentely. Tarkoituksenahan oli, että nostaa pitkän sivun alusta, tekee keskiympyrän ja pitkän sivun lopussa takaisin hiljaisempaan askellajiin. Alkuun kävelin Roosan kanssa toisessa päässä, pois toisten edestä. Sitten sain kuulla että mekin saatiin jo nostaa.
Kävelin vähän aikaa, hain Roosan jotenkin kuulolle kun se alkoi jälleen juosta Elviksen perässä. Sitten harjoitusraviin, joka oli ihmeellisen rauhallista ja mukavaa. Pitkän sivun alkuun ja nosto!
Ai joo, sieltä muuten oikeasti nousi laukka! Eikö ole upeaa? Roosa meni melkoisen.. vauhdikkaasti, ja väärää laukkaa. Pääasia kuitenkin että nousi. Mä en ehtinyt mitään kääntelyä ajatella, joten laukkasin vaan pitkän sivun ja olin iloinen. En viitsinyt enempää, kun hepat olivat aika varpaillaan. Montahan lähtöä tunnin aikana tuli (pointsit pikku kultamuruselle, joka ei muuta kuin katsellut että jaaha, toiset juoksentelee.)

Mun yhden noston jälkeen vaihtui suunta. Otettiin vähän vuoronperään nostoja, kun hevoset oli niin menopäällä, syksy on ihanaa aikaa. Sitten kun tuli mun vuoro siirryin harjoitusraviin. Ravasin lyhyen sivun, otin pidätteitä, sillä Roosa meni vähän turhan paljon. Nosto vähän myöhästyi, mutta sieltä se nousi! Merkillisintähän on se, että musta tuntui siltä kuin Roosa olisi kaahannut ravissa, nostanut vahingossa mun pyynnöstä väärän laukan ja kaahannut pitkän sivun verran, kunnes hiljensin. Sitten taas Mariannen mielestä se oli hieno, upea laukannosto, joka oli kuulemma mun paras laukannosto ikinä.
Jaa jaa... Tuota noin :D On niitä paremman tuntuisiakin ollut.

Mä en nostanut enää koska laukannostoni oli niin täydellinen, että siihen oli hyvä lopettaa (epäilen että syynä oli ajanloppuminen tai jokin muu järkevämpi syy, kuin mun loistokas laukannosto.)
Siirryttiin kevyt raviin ja kaikkia pelotti kun tuli pahoja koiria sieltä pimeydestä :D
Ja mulle iski epätoivo. Roosa kaahasi tai vaihtoehtoisesti jummasi. Roosa ei kääntynyt, Roosa kiemurteli, Roosa halusi seurata, Roosa teki sitä ja tätä. Voi miksi tämä kevyt ravi on nyt näin vaikeaa? Ja kun vaihteeksi ei ollut jalat irrota kun kevensin..
(Tosin mä keksin jo selityksen sille miksi kevyt ravi oli niin haastavaa mutta harjoitusravi aivan ihanaa. Me ollaan katsokaas vakavasti otettava kouluhevonen ja -ratsastaja. Me ollaan katsokaas kunnon tuuppaajia, tasoltaan vähintään vaativa c tai ainaki vaikea ö. Ja kun me ollaan kunnon KOULUratsuja, niin eihän me voida mennä kuin harjoitusravia. Se on katsokaas niin kouluaskellaji.)

Lopulta pitkällisen jankkauksen jälkeen sain Roosan toimimaan ja meillekin tuli hetkinen onnistunutta kevyt ravia. Tosin se loppui siihen kun Roosa parkkeerasi Elviksen peräpäähän. Siinä kesti jo hetken ennen kuin sain ponin pois sieltä. Loppukäynnit ja poni talliin. Uskottekos että Roosakin kulki jopa eteenpäin, jopa aika reippaasti! Jätetäänkö mainitsematta että Elvis kulki edellämme...
Sitten varusteet pois ja harjasin pikku ponin tosi puhtaaksi ja kauniiksi. Ja hylkäsin hänet sinne.
Odotellessani tuli heti sellainen olo että haluan taas ratsastaa. Mutta en mä nyt ainakaan vielä saanut kysyttyä sitä hetken kaksi kertaa viikossa -juttua. Marianne oli niin kiireinen :)


Ja tänään oli muuten niin ihanan lämmintä. Rakastan tätä.
Ja kuten huomasimme, mun joka viikko eri hevonen jatkui yhä. Tosin se voisi kyllä alkaa jo loppumaan. Onhan tämä kivaa, mutta kun nyt on tullut tämä huonompi vaihe niin.. Se olisi helpompaa mennä enemmän samalla ratsulla. Kun nyt kestää taas sisäänpääseminen kauemmin (kuulostaapa .. typerältä) Silloin kun oli "täydellinen ratsastaja"-vaihe niin ei sillä ollut väliä millä menen kun kaikilla sujuu niin hyvin :D Mutta nyt alkaa taas tavisjunttiluuseri-vaihe niin. Nyt olisi aika kiva saada taas tutustua hevoseen paremmin. (ja kuten joku saattaa huomata, taka-ajatuksena on se, että pääsisin Roosalla jos hevosten vaihtelu loppuisi nyt.)

Ja pyh. Marianne sanoi että alkuvaikeuksien jälkeen meillä meni oikein hyvin  JA SE LAUKANNOSTO!
Ja sitten tuo Pomotyttö totesi että meillä meni Roosan kanssa tosi hyvin.
Aloinpahan vaan miettiä että katsoikohan toikin mun menoa joku kaksi sekuntia ja päätteli että meni hyvin. Sehän meni ala-arvoisesti ja nyt en varmaan koskaan enää pääse Roosalla kun tyrin näin pahasti.

Mulla on kauhean huono omatunto siitä kun käytin aivan liikaa ohjaa. Kauheeta kun poni meni välillä pää vimpulassa ja sitten jouduin kiskomaan kun se juoksi. Ei ole kivaa. Ja sitten.. Se seurasi Elvistä tosi pahasti ja laukkaaminen oli surkeeta. Toisaalta Roosa kääntyi vain pari kertaa ympäri, mutta ei se kyllä ennen ole Elvistä tuolleen seurannut.
Toisaalta viimeksi laukka oli Roosan kanssa mahdotonta, että nyt ainakin nousi. Vaikka se olikin aika karmeeta. Mutta Roosan kanssa on ihanaa mennä harjoitusravia, totesin sen jo viimeksi.
Roosa on kyllä ihan mun kouluponi ;) Miettikää nyt, tein sen kanssa ekaa kertaa takaosakäännöksiä ja se väisti ihan perhanan hienosti silloin viimeksi. Se pysähtyy niin hienosti mun kanssa (se on jo paljon, saan helposti pysähtyvän hevosen pysähtymään :D) ja harjoitusravi on niin ihanaa ja kivaa ja se näkyy sujuvankin. Se nyt on ehkä enemmän kuskin ongelma kun laukka ei suju. Roosa on niin kiva. Kauheat paineet vaan aina: "nyt meni toiki noin huonosti, yhyy en enää ikinä pääse Roosalla :(".
Ja kun en mä hehkuttele Mariannelle että vähän tämä on kiva, ihku daa. Mä vaan hengaan Roosan karsinassa sitä katselemassa ja olen iloinen kun pääsen sillä.
Joo kyllä mulla meni vähän hermotkin tänään.
Mun tämän hetkiset hevostoiveet on varmaan Roosa, Sulo ja Elvis. Mä olen kuitenkin noilla viimeksi mainituilla mennyt niin paljon silloin vanhoina hyvinä aikoina ja nyt en ole pitkään aikaan mennyt. Ei sovi unohtaa heitä.

Olikohan mulla muuta.
On se tiedättekö kumma. Hennalle Marianne sanoi että sehän meni Nikkiksen kanssa ihan hyvin/ookoosti, jotain tuon tyylistä.
Silloin kun mulla menee ihan penkin alle, esim. se Pomo-tunti, poni kaahaa ja mä tipun, ei käänny, mistään ei tule mitään. Mariannen mielipide on karrikoidusti "voi ku meni täydellisesti!" :D Mäkin haluan vakioksi tuon meni ihan hyvin/ookoosti. Kun ei tuommoinen älytön säätäminen nyt ole mitenkään hyvin mennyttä.
Ja toi tämän päiväinen laukannosto. Olisin olettanut että Marianne huutaa väärästä laukasta tai kaahailusta, mutta sehän ylistää mun nostoa :D Et ole tosissasi.
Mutta toisaalta.. Marianne saa ajatella mun Roosa-tunnit niin hyviksi kuin haluaa ;) Jos mä vaikka sitten pääsisin sillä taas.

Kuitenkin tämä oli tosi kiva tunti. Ja olen iloinen kun en tippunut vaikka oli vähän extremeä. Ainakin muilla. Syksy rulez, missähän se kesä oikein viipyy..