Heiluta sun joulukinkkua!

Retroa kaverit ;) Olenpahan ollut koko päivän ihan unessa, samoin eilen. Kummallista? On se aika..

Tärisin jo sisällä kylmästä, joten pukeuduin tänään oikein lämpimästi ja kummastelin itsekin vaatepaljoutta. Kun sitten hyppäsin pyörän selkään, totesin että kylmä on. Lisävaatekaan ei olisi haitannut. Surullista, mutta totta, talvi tulee.

Saavuin tallille ja kävin lukemassa taulun. Oikein mukavaa luettavaa, vain viisi ratsukkoa (joista yksi ei lopulta edes tullut) ja minä menin Roosalla. Kun luin sen, jotenkin vaan alkoi hymyilyttää ja elämä oli taas ihanaa. (heh, mun joka viikko eri hevonen loppui nyt sitten) Pitelin Lakia hetken paikoillani ja "jutustelin" jonkun tytön kanssa. Sitten menin hieman katselemaan tuntia, ja pääsinkin taluttamaan Nikkistä. Marianne oli olevinaan oikein ovela "Sullahan tulee kylmä jos siinä vaan istut. Tuuppa taluttaa hetkeks" :D
Kauaa en siinä viihtynyt, piti mennä harjaamaan Roosa-pullaa.

Roosa nyt oli ollut jo ekalla tunnilla, mutta oli se silti hyvin likainen. Sain puunailla sitä oikein urakalla. Ja Roosakin käyttäytyi oikein hyvin. Juttelin aika paljon (lue: vastailin kysymyksiin) yhden tytön kanssa. Kyllä se vaan kuulostaa hauskalta, se likka oli varmaan puolet mua nuorempi (no ei nyt ihan ;D) se kysyy kauan mä olen ratsastanut: 2½ vuotta. Se olikin ratsastanut sitten viisi vuotta.
Se nyt kuulostaa vaan niin säälittävältä.
Kyseli jotain Roosasta ja vähän kaikesta.
Roosan varustus oli hyvin mielenkiintoista. Satula meni kivasti selkään, mitä nyt vähän hampaita esiteltiin. Mutta suitset olikin ongelma, se turparemmi jäi toisen turpaan kiinni. Nyt se varmaan vihaa minua. Omatunto soimaten talutin Roosan kentälle (onneksi rouva käveli oikein iloisen näköisenä. Sain jotain mielenrauhaa.)

Selkään ja käyntiä. Mukanamme olivat Elvis, Pomo, Kaisa ja ... Häh? :D Aivan, niin ei muita tietenkään kun Laki ei tullutkaan. Mä tässä jo pohdiskelin puuttuvaa jäsentä ties kauanko.

No joo, käyntiä sitten. Marianne lähti hihhuloimaan johonkin, joten Essiä taluttava täti (anteeksi sanavalinta) komenteli meitä. Ensin ihan vaan käveltiin. Kääntelin Roosaa ja otin jotain pysähdyksiä, rouva jopa totteli minua. Sitten meille määrättiin tehtävä: suuri voltti toiseen päätyyn. Mä sain muistutuksia ohjista ja kaikesta ja koitin saada hommelin toimimaan. Roosa totteli minua kuulkaa niin hyvin, sellaista se on, pitää erottaa Marianne, kun aina kaikki menee pieleen kun se katsoo. Vaihdettiin suunta, toiseen suuntaan sama homma, mutta toiselle lyhyelle sivulle otettiin pysähdys. Roosa pysähtyi hienosti, mitä nyt olisi heti lähtenyt matkaa jatkamaan.
Marianne palasi ja pian määräsi uuden tehtävän meille. Tai oikeastaan käski siirtyä kevyt raviin. Noh, päätin että samanlaista rumbaa ei voi tulla kuin viimeksi. Alkuun Roosa juoksi alta pois ja kamalaa. Marianne sitten käski ravata uraa pitkin ja kun tahti löytyy niin alkaa vasta sitten käännellä. Niinpä mä ravailin Roosan kanssa uralla ja ravista tulikin oikein kivaa. Tosin se kääntäminen olikin sitten ihan toinen juttu.
Lähdettiin tekemään tehtävää; tallin puoleisella pitkällä sivulla tehtiin kolmikaarinen kiemuraura, toisella sivulla sitten istuttiin alas ja mentiin harjoitusravia. Alkuun taisi olla pieniä kääntövaikeuksia, mutta sitten se loksahti paikoilleen. Roosa ravasi hyvin, kääntyi hyvin ja teki kaiken hyvin. Alkuun meidän kolmikaarinen oli vähän oikomista ja Roosa vaihtoi suuntaa aina siinä yhdessä kohassa. Lopulta sain sitten ilmeisesti pohkeet kiinni ja saimme kehuja hyvästä tiestä. Harjoitusravi sujui hyvin ja oih, tosi hienoa!

Jonkin ajan kuluttua istuttiin kokonaan alas ja  tehtiin samaa tehtävää, lisäten käyntisiirtymä pitkälle sivulle. Taisi tämäkin vielä sujua melkoisen hyvin. Roosa kulki, siirtymä oli tosi hyvä. Pidin oikein paljon.
Mutta sitten, sitten lisättiin hommaan laukka. Piti siis laukata tuo pitkä sivu. Noh joo...
Roosa ravasi mun makuun ehkä vähän turhan rauhallisesti joten koitin saada siihen hiukan aktiivisuutta. Roosa ei kuitenkaan vaivautunut liikkumaan yhtään nopeammin. Niinpä mentiin rauhaisassa ravissa tämä kolmikaari, sitten lähestyttiin laukannostopistettä. Ja pampidam, sieltä ei noussut laukkaa. Seuraavalla yrityksellä nousi laukka, tosin se oli aika säälittävää. Mä pudotin melkein jalustimen ja silleen.
Ja sitten. Sitten ei sujunutkaan enää yhtää. Roosa alkoi kaahailla, jee laukataan! -tyylillä. Mä koitin rauhoittaa, mutta ei se mitään auttanut. Tai auttoi, mutta sitten kun tultiin sinne lyhyelle sivulle se alkoi taas kaahailla. Tehtävä sujui melko huonosti, sillä ohjattavuus kärsi vauhdin takia. Ja hyvin paljon me jouduttiin kävelemään, jottei juostaisi ketään päin.
Sitten alkoikin tällainen peräpään heittely. En tiedä. Yhdessä nostossa vain tuli pukki. Ja sen jälkeen niitä tuli sitten aika paljon. Kun siis siirsin Roosan raviin, se alkoi kääntää etuosaansa ulospäin ja pukki. Jos koitin nostaa laukkaa, se poikitti ja pukitti. Pukkipukkipukki. Mietin vaan että mitähän nyt oikein tapahtui, ei tämä nyt voi olla normaalia. Vähän aikaa koitettiin nostaa laukkaa ja koitin ratsastaa, mutta ei oikein sujunut. Jos liikuttiin käyntiä nopeampaa poni pukkasi ja sitten se juoksi aitoja päin. Päätettiin vilkaista onko satula hyvin. Ainoa mikä pisti Mariannen silmään oli se, että yksi vastinhihna oli siellä alla. Muut vaihtoivat suuntaa meidän satulasäädön aikana. Nousin takaisin selkään ja jatkoin.

Siirsin Roosan raviin ja sain kaahailua. Hain sitä vähän kuulolle ja aloin saada jonkin asteista harjoitusravia. Kääntyminen oli todella mahdotonta, Roosa ei mennyt sinne minne halusin, vaan juoksi mihin itse halusi.
Ja entäs se laukka. Köhköh. Pari kertaa taisi tulla pari pukkilaukka-askelta. Ja muuten nostoyritykset oli vaan sitä, että koitin ravata sinne kulmaan ja nostaa. Roosa ravaa sinne kulmaan ja sitten kaahaa takaisin sinne portille. Pyörittiin ties kuinka kauan siellä porttipäädyssä jollain ihme ympyrällä. Roosa koitti vähän seurailla Kaisaa ja mulla oli vähän palaa käämit kun ei niinkuin mikään suju. Kerran sain laukan nostettua ja siinäkin Roosa kääntyi takaisin portille. JES.

Lopulta koitin vain taistella, koitin saada ponin kulkemaan uralla, rauhaísassa ravissa. Vaikeaa oli sekin. Mahdotonta suorastaan.
Mutta sitten. Marianne totesi että pari noista tytöistä nostaa vielä kerran, sitten aletaan keventelemään. Mä vaan mietin että okei, luovutetaan. Aloin keventää. Ja tadaa, poni kulkee lähes uralla, ihan suoraan ja täydellisesti. Öö..
Sitten Marianne toteaa että mekin nostetaan vielä kerran. Okei, mä istun alas innostuneena tästä loistavasta ravista. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Roosa alkoi taas kiemurrella ja ei tehnyt mitään mitä mä ajattelin. Nyyhkistä.
Sitten jäätiin loppuraveihin ja naps, poni kulkee taas kuin unelma. Kääntyi, kulki sopivassa tahdissa, eikä juoksennellut missä halusi. Ja mua alkoi sitten pikkaisen ottaa päähän :D Kaikki sujuu kuin tanssi, mutta laukka. Laukka jäi sitten tuollaiseen pukitteluun ja muuhun sekoiluun. Tuli ehkä yksi suht onnistunut nosto. Tämä alkoi sitten ottaa mua päähän enemmän ja enemmän. Joten lopulta päätin etten saa mielenrauhaa. Niinpä istuin alas pitkän sivun lopussa, koitin nostaa laukan. Ei noussut, mutta Roosa ilmiselvästi tajusi mitä haen. Niinpä kaahailtiin lyhyt sivu ja laukka nousi. Laukattiin hieman reipasta tahtia lähes koko pitkä sivu ja saatoin minäkin ravailla ne loppuravit ilman itseni soimaamista. Ja Mariannekin innostui "Jee jee, hienoa, hyvä ku nousi jee jee". Joo, ei nyt antanut ego periksi, en ihan oikeasti voinut lopettaa noin avuttomaan suoritukseen, varsinkin kun poni kulki noin hyvin.

Sain ponin taas kulkemaan, se kun alkoi vähän kaahailla laukan jälkeen. Kuitenkin taas kävi loppuun niin, ettei se Roosa vaan kääntynyt mihinkään.. Noh, loppukäynneissä poni kääntyi sitten todella hyvin.
Ja no, mä olin ihmeen tyytyväinen. Vaikka menikin näin huonosti. Tai laukkaosio meni oikein, oikein huonosti. Ja tietty verkkaraveissa oli vähän ohjausongelmia. Mutta laukka meni hyvin huonosti. Muuten olin jotenkin kauhean tyytyväinen. Kiva mennä Roosalla :) Ja jotenkin tänään olin tyytyväinen kun ihmiset kehuivat mun menoa. Se oli aika mahtava tunne kun sen alun tappelun jälkeen Roosa alkoi kulkea siellä missä halusin. Ja kun sain sen laukan lopulta nostettua.
Ja tosiaan, mulla oli jotenkin hyvä fiilis, oli meinaan kiva kun yksi tyttö tuli selittämään että mulla meni hyvin Roosan kanssa. Kerrankin saatoin vastaanottaa kehuja, ilman että olin heti korjaamassa kuinka surkea oikeasti olenkaan ;) Pistin Roosan pois ja sitten.. Olin päättänyt että tänään kysyn vaikka väkisin.

Mutta sitten Marianne puhui puhelimessa ja olihan siellä iso paha Ernokin ja kaikkea.. Mutta päätin että silti mä kysyn, niinpä seurailin (hyvän matkan päästä) Mariannea kentän laidalle. Jäin siihen rukoilemaan ja katselin kun Marianne talutteli sitä Reettaa. Seisoin siinä suurinpiirtein hengittämättä, en halunnut häiritä. Valitettavasti olin ilmeisen pelottava, se oli aivan kauheaa :D Onneksi Marianne alkoi sitten kuulostaa taas vähemmän vihaiselta, joten uskalsin olla siinä ja lopulta kysyinkin asiaani (kunhan Marianne kysyi ensin mitä odottelen.) Oli taas niin hienoa. Mä aloitin ihan hyvin, mutta sitten tyssäsi "Niinku... Niiinku... Öö.. Niinku.." Krääk :D
Mutta, seuraavat kymmenen viikkoa (alkaen ylihuomisesta) mä ratsastan kaksi kertaa viikossa! :) Torstaina on mun lisätunti, 6-7 eli se kamalin ajankohta.
Tämä on kivaa, ainoa vaan että metrin lumihangessa ei ole välttämättä niin kiva pyöräillä. Noh jaa.
Jos vaikka oppisi jotain, niin ettei tällaisia tilanteita tulisi ihan näin paljon.

Ah, ja kehittelin teorian miksi noi laukkayritykset oli noin surkeita, mutta kevyt ravissa kaikki loksahti kohdalleen. Katsokaas, kun Roosa pukitteli ja Marianne katseli satulaa, niin mä aloin heti ajatella että nyt en enää ikinä pääse Roosalla kun en osaa edes satuloida. Sitten kun kiipesin takaisin selkään tuli sellainen näyttöpakko, mun on pakko osata tai muuten.. Sitten mä jännitin ja jännitin ja siksi homma levisi. Sitten kun vaan ajattelin että okei, luovutetaan, niin sitten ei ollut enää paineita ja se sujui.
Niin tämähän on vain aivovammaisen teoria :D

Mutta YLIHUOMENNA. Sormet ristiin, että uskallan mennä enkä maalaa kauhukuvia. APUA.
Pitäisikö laskea monta kertaa menin eri hevosella peräkkäin..