Ää, kun mä menin tänään oikeasti hyvin, mun ei kertaakaan tarvinnut hävetä itseäni maan rakoon ja poni meni hyvin ja ja.. Oli siellä nyt pari ihan pikku ongelmaa, mutta muuten se meni niin täydellisesti. Upeeta, ihanaa, jee, rakastan teitä! Mä ratsastin hyvin. Tämä on uskomatonta!
Okei, saavuin autolla tallille ja kävin taulun lukemassa. Yllätyksekseni pääsin Sulolla, jota olenkin toivonut mielessäni jo pidemmän aikaa. Lisäksi tunnilla oli Sakari, Pomo, Elvis ja Kaisa. Menin sitten Suloa harjaamaan ja harjasin herran todella hyvin. Sulohan ei asiaa arvostanut. Harjasin ensin sitä savea pois, sitten aloin puhdistamaan ponin harjaa. Sulo kävi tiputtelemassa piikkisuan ikkunalaudalta alas, sitten hän pyöriskeli ja välillä katseli järkyttyneenä pihalle "Siis iik, siellähän tuulee!" Se ei oikein tykännyt kun räpläsin mutaa sen harjasta pois. Seuraava kamala asia olikin kun otin harjan ja aloin jynssäämään päästä savea pois. Ja pää käsitti myös korvat. Pakkohan ne oli harjata kun korvat oli harmaan sävyiset.. Sulo ei siitä erityisemmin pitänyt, joten olimme kumpikin iloisia kun korvat oli puhtaita. Varustin ponin ja lähdimme kentälle.
Nousin selkään ja lähdimme kävelemään. Tai oikeastaan seisoimme ensin, sillä kenttä näytti jotenkin täydeltä. Sitten lähdimme kävelemään. Alkuun Sulo vähän kulki aidan vierustoilla ja koitti vähän mennä syömään. Sain ponin kuitenkin olemaan syömättä (okei, kerran käytiin, sillä pysäytin Sulon jos sillä olisi ollut hätä.) Tein voltteja, pysäytin pari kertaa ja yllätyksekseni Sulo kulki todella hyvin. Ei seuraillut, kääntyi vaikka ohjat oli pitkinä, kulki reippaasti eteenpäin. Jeah. Alkukäyntien aikana Marianne kokosi puomeista kulmia ja meidät jaettiin kahteen osaan ("Siis ette jakaannu kahtia, vaan sillä tavalla että..") Sakari, Pomo ja minä! olivat porttipäädyssä, Elvis ja Kaisa siellä toisessa päässä. Kun Marianne jakoi meitä kahteen ryhmään mietiskelin siinä koko ajan "Sakari ja Pomo toiseen päähän, muut toiseen". You know, mähän olen huono, mun kuuluu olla niiden ei niin loistavien kanssa. Paineita :D Pelkäsin kauheasti että nyt Sulo sekoaa ja kaikki menee pieleen ja munaan ja yhyy.
Lähdettiin kävelemään neliötä. Kahdessa kulmassa oli puomit, jotka muodostivat kulman ja kahdessa kulmassa ei ollut puomeja.
Alkuun lähdettiin siis käynnissä kävelemään tuota. Hevoset piti saada kulkemaan mahdollisimman lähellä puomeja, piti muistaa asettaa kulmassa ja kulman jälkeen suoristaa. Sen piti olla hyvä ja hieno neliö. Sulo kulki aika hyvin siellä missä pyysin, vähän se kiemurteli linjoilla, mutta muuten. Tosin mä en osannut hahmottaa missä kohdassa kuuluisi kääntää noissa puomittomissa kulmissa. Joten ei sitten tultu kulmaan kovinkaan hyvin. Ja huomasin Sulon väistävän Sakaria. Se oli vähän rasittavaa.
Sitten siirryttiin kevyt raviin. Alkuun ei tarvinnut ajatella neliötä, sai ravailla ympyrällä ja hakea hevosia kuulolle. Alkuun ei Sulo meinannut lähteä ravaamaan. Vessatauon jälkeen löytyi ponistakin vauhtia. Suoraan sanottuna säikähdin alkuun kun poni lähti reippaasti tikittämään eteenpäin :D
Yllätyin taas, Sulo meinaan kulki tosi hyvin. Kertaakaan ei menty toisten ympyrälle, mikä oli suorastaan uskomatonta. Sulo kääntyi tosi hyvin ja liikkui eteenpäin. Tosi mahtavaa! Ravailin jotain melko mielenkiintoista ympyrää, koitin hakea raviin tahtia ja vähän koitin asetella (se meidän ympyrän pilasikin.) Sitten meidän piti ottaa välillä parin askeleen ajan vasta-asetusta. Koitin välillä asettaa ulos, mutta.. Tuntui että lähinnä heilun niiden käsien kanssa, ja Sulo taisi olla samaa mieltä, sillä se kiskoi melkein koko tunnin ohjia ja heitti päätään. Se oli tämän mahtitunnin huono ja parannettava puoli.
Kun oltiin ravailtu kumpaankin suuntaan siirryttiin käyntiin. Sulo ei meinannut kääntyä Sakarin perästä pois, mutta pienen raippamuistutuksen jälkeen poni kulki taas niin täydellisesti. Jatkettiin neliöllä. Nyt piti ottaa pysähdys ennen kulmaa ja sitten vasta ratsastaa hyvä kulma. Se onnistui kyllä ihan hyvin (sitä pään heittelyä lukuunottamatta, koitin kyllä pitää käden hyvin mukana ja paikoillaan mutta ei niin ei) pari kertaa tosin kävi niin ettei Sulo taipunut käännökseen ja kuljimme puomin yli toisten ympyrälle :D No joo, ne oli mun mokia kun pysäytin liian myöhään.
Tätä tehtiin kyllätymiseen asti. Hain sitä sopivaa asetusta ja taisin vähän liioitella. Hain Suloa suoraksi ja koitin pitää pohkeetkin tuntumalla. Ja oli todella jännittävää. Se Mariannen kissa nimittäin pomppi siellä kentällä ja Sulon mielestä se oli ilmeisesti kauhea kissapeto jota piti tuijotella ettei se vaan käy kiinni ;) Mutta viisas poni vain vähän katseli kattia.
Lopulta sitten siirryttiin harjoitusraviin. Alkuun lähdettiin kulkemaan neliöllä, mutta kulmat sai olla tosi loivia. Lähinnä haettiin hevosia reitille, suoraksi, asetusta ei tarvinnut miettiä, tärkeää oli vain että ulkopohje kääntää ja että hevonen kulkee linjalla suorana. Mun piti miettiä kumilankamaista ohjasotetta, mutta eipä tuo enää oikein auttanut. Mä istuin hyvin siellä, Sulo kulki siellä missä pyysin, ei hidastellut, eikä kiihdytellyt. Jes!
Ajanmyötä lähdettiin tekemään aina vain parempia kulmia. En osaa sanoa kuinka hyvin onnistuimme, mutta välillä tuli mun silmään oikein hyvännäköisiä kulmia. Suunta vaihtui ja jatkettiin samaa hommaa toiseen suuntaan. Ei tässäkään ongelmaa. Tai no, kerran ravattiin yhden puomin ylitse. Mutta muuten Sulo meni todella hyvin.
Jäätiin käyntiin, Marianne keräili puomit pois ja keksi että jee, tehdäänpä tätä kivaa laukkatehtävää joka on niin hyvä ja sitä rataa. Tätä samaa tehtävää tehtiin sillä tunnilla kun tipahtelin Kaisalta (tosin yksittäin ja mä en tietenkään tehnyt sitä :D) Piirränpä tästäkin Paint-taideteoksen:
Eli tehtiin kahdeksikkoa laukassa ja puomien kohdalla siirryttiin raviin ja vaihdettiin laukka. Mua jännitti kauheasti tämä tehtävä, kun mullahan ei oikein ole sujunut laukkatehtävät ja nyt sitten vielä näin vaikean oloinen hommeli. (Mehän ollaankin nyt viime aikoina alettu tekemään kaikkia laukkatehtäviä. Kun joku aika sitten laukka oli aina sitä: laukatkaa miten huvittaa :D Opin laukkaamaan, nyt opetellaan sitten Laukkaamista ihan oikeasti.)
Siirsin Sulon harjoitusraviin ja eikun menoksi. Ravasin puomien ohi ja käännyin vasemmalle. Sitten vähän mietiskelin että apua apua, nouseekohan laukka. Nostin ja laukka nousi. Laukattiin hienosti tuo puoli, sitten ravia, toinen laukka ja sitä rataa. Mä olin niin onnellinen ! Uskotteko, ette varmaan, itken ja apua, ja tämä on upeaa!
Välillä Sulo tiputti raville liian aikaisin, välillä nostin jopa laukan takaisin. Pari kertaa sain sentään hiljennettyä siinä missä pitikin. Laukka nousi tosi hienosti, pari kertaa Sulo lähti kyllä itse. Välillä sain oikeasti istuttua. Sain annettua pohkeita hienosti ja kädet ei ainakaan nykineet suusta, en sitten tiedä menikö ne mukana vai ei. Välillä käännyttiin ihan laukassakin jopa. Jes.
Sitten ne huonommin menneet osat. Yhdessä vaiheessa homma ei oikein sujunutkaan ja en saanut vasemmalle laukkaa. Pari kertaa taidettiin ravata se ympyrä ennen kuin lähti taas sujumaan. Ja sitten Sulo nyki niitä ohjia, joten nostaminen oli vähän haastavaa kun ohjat piteni vähän väliä. Ja tehtävän loppupuolella alkoi olla vaikeuksia kun maha alkoi taas pistää tästä vauhdista.
Mutta mä olen tosi tyytyväinen. Se tehtävä onnistui vaikka ehkä tuli pari pikku mokaa, niin silti se tehtävä onnistui noin hyvin. Se laukka nousi hyvin. Välillä musta tuntui siltä että jee, ratsastan laukkaa, kun istuin ja annoin pohkeita. Sulo laukkasi hyvässä tahdissakin. Ja olin niin yllättynyt vaan kun tuollainen tehtävä, neljän muun kanssa, sujui noin täydellisen mahtavan loistavasti.
Ja oli kiva kuunnella kun laukkailin siitä portin ohi "Vähän Milla menee nyt hyvin Sulolla", kun Marianne juoruili sen yhden naisen kanssa siellä :D
Vuorossa loppuravit. Sulo kulki edelleen todella kiltisti, vähän kääntelin ponia ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen. Sitten loppukäynnit. Mariannekin kävi juttelemassa. Tuli heti mulle piruilemaan "Mikä arvosana 1-10?" Niin, kyllä se ihan hyvin meni :)
Mariannen mukaan "meni täydellisesti ja se ois halunnut järjestää huutosakin tonne reunaan ja sitä rataa. Sulokin oli näin hyvällä päällä koska se oli päässyt baanailemaan kentälle. Ja meillä meni niin hyvin ja kaikki oli niin täydellistä, mitä nyt pari kertaa meinasi lähteä omille teilleen."
Ah, olin oikeastaan hyvin samaa mieltä Mariannen kanssa ;)
Sulokin kävi loppukäyntien aikana tervehtimässä Mariannea ja sitä naista (tai sitten se halusi mennä portista ulos.)
Keskelle ja ponit pois. Mä olin oikein tyytyväinen, joten pistin sankariponin reippaasti pois, jotta hän saisi nauttia olostaan ilman minua.
Mä olen niin tyytyväinen. Pitkästä aikaa ratsastus tuntui oikeasti tosi helpolta. No joo, ehkä liiankin helpolta, mutta vaihtelua siihen Vinski- ja Roosa-sekoiluun kun ei vaan toimi mikään. Ja oikeasti, tämä oli varmaan mun elämän parhaiten mennyt tunti. Ja toi laukkatehtävä ei lakkaa hämmästyttämästä. Se oli tosi kiva tehtävä ja aivan mahtavaa että se onnistui noin hyvin.
Oli vaan niin mahtavaa. Kaikki sujui niin täydellisesti. Jos vaan toi pään heittely olisi jäänyt pois, niin toi tunti olisi ollut suorastaan taivaallinen.
Kuitenkin, mä olen niin iloinen että mä onnistuin kerrankin näin hyvin. Ja Sulo meni niin hienosti. Vaihteeksi onnistumisen elämyksiä. AIVAN MAHTAVAA :) Ja oli aika mahtavaa kuulla myös tuo Mariannen mielipide. Että meillä meni täydellisesti. Vaikka se aika useasti selittää että menihän se hyvin, hienostihan se meni. Niin toi täydellinen on vaan jotenkin niin jännä sana. Jotenkin se tuntuu todellisemmalta.
En tiedä, mutta tuntui se paremmalta kuin normi hyvinhän se meni.
Kerrankin mä en ollut tunnin surkein räpeltäjä. Oijoi, anteeksi tämä sekava teksti, tämä on vaan tällainen hehkutus "Jollette tienneet olen loistava".
Ihanaa kyllä että pääsin Sulolla. Ja mä kun luulin että näin pitkän tauon jälkeen ei mistään tulisi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti