Tottahan oli aivan uskomattoman upeaa että tiistaina meni Täydellisesti. Mutta.. NYT SITTEN TUNTUU ETTÄ TÄNÄÄN MENI AIVAN SURKEASTI KUN TIISTAINA MENI NIIN TÄYDELLISESTI. Ärgh.
Saavuin tallille oikein ajoissa. Tai no tarpeeksi ajoissa :D Pestiin tuon yhden tyypin kanssa Sulon jalat ja sitten harjasin ponin siistiksi. Totesin että Sulo ei varmaankaan ollut eilen tunneilla. Tai ainakin suitset oli lähes samalla tavalla miten pistin ne ja jalustimet olivat mun pituiset. No joo, ken voi tietää.
Varustin sitten Sulon ja lähdimme kentälle. Ja täytynee myöntää että kyllähän siinä loi salaisia mielikuvia kuinka tänään täytyy mennä taas yhtä hyvin kuin edellispäivänä.
Nousin selkään ja lähdin kävelemään. (Marianne todisti epäloogisuutensa. Ensin se sanoo että Sulon kanssa menee niin hyvin että tarvitsee keksiä joku uusi minkä kanssa aloitetaan alusta. Tänään se sitten totesi että meni Sulon kanssa niin hyvin että menenkin sillä taas :D) Mukanamme olivat Pomo, Elvis, Vinski ja Simo.
Kävelin ponin kanssa, pysäytin ja tein voltteja. Sulo oli mato tiistaiseen verrattuna ja vähän kuljeksi aidan vieressä. No eipä mennyt syömään.
Koska Sulo ei pysähtynyt, totesin ettei sillä ole hätä, joten pistin poniin vähän vauhtia jottei me juurruttaisi maahan kiinni. Sulo meni oikein hienosti.
Marianne kokoili taas ne kulmat, tosin nyt ne olivat eripäin. Tai kun keskikulma oli tiistaina siellä vasemmalla, niin se oli nyt oikealla. Minä olin Elviksen ja Simon kanssa ja oltiin tällä kertaa eri päädyssä, siellä laitumien päädyssä. (Ja Marianne väitti että tämä olisi kertausta. Tämähän oli kuulkaa niin erilaista tiistaiseen verrattuna ;))
Alkuun lähdimme kävelemään neliöllä. (Sain tunnin aikana todeta että kannattaa katsoa minne menee, muuten se poni ei käänny. Aloin jo panikoida siinä yhdessä vaiheessa kun Sulo vaan ravaa Simon perässä, sitten katsoin sinne minne halusin mennä ja Sulo kääntyi heti kuin ajatus. Sen jälkeen hoin itselleni "Katse, Katse".)
Tulipa sulkuja! Eli käveltiin alkuun siinä neliöllä ja haettiin reittiä. Ei asetusta, vaan käännettiin pelkästään sillä ulkopohkeella. Sulo kulki kyllä ihan hyvin, mutta kyllä nyt sai keskittyä enemmän suoraan kulkemiseen, se kun tykkäsi oikoilla Simon perään. Kun reitti oli selvä, siirryttiin raviin. Alkuun kevenneltiin pääty-ympyrällä. Sulo kääntyi hyvin heti kun tajusin katseen merkityksen. Mutta jos tiistaina säikähdin vauhtia, niin nyt ei sitä pelkoa kyllä ollut.. Kyllä se Sulokin lähti ravaamaan oikein kivasti. Jälleen piti asettaa sisälle, sitten välillä hiukan ulos. Otin rauhaisia otteita ohjilla jotten suututtaisi ponia. Toiseen suuntaan Sulo asettui oikeastaan aika hienosti. Toiseen suuntaan ei sitten niinkään, Sulo lähinnä vain puski ympyrän sisälle.
Lämmittelyn jälkeen siirryimme käyntiin ja jatkettiin neliöllä. Ja taas, pysähdys ennen kulmaa ja sitten vasta se kulma. Alkuun ei tarvinnut mennä niin syvälle kulmaan, mutta ajan myötä piti tulla aina vain parempi ja syvempi kulma. Sulo kiskoi taaskin niitä ohjia. Ehkä vähän vähemmän, keskityin koko ajan siihen etten venkslaisi käsien kanssa yhtään ylimääräistä. Eroa tiistaihin; jätettiin pysähdys pois ja käveltiin syvälle ja hyvin sinne kulmaan. Sitten vuorossa harjoitusravi. Sulo ravasi melko reippaasti ja arvon heinäsäkki pomppi hiukan siellä selässä. Alkuun kulmat mentiin tosi loivina ja siitä sitten aina vaan syvempinä. Sulo meni kyllä oikein hienosti. (Marianne käski päästää ohjia pidemmiksi. Se vaan oli vähän ongelmallista kun tuli hieman orpo olo.. Pitää seuraavalla kerralla alusta asti pitää ohjat vähän pidempinä.)
Tosiaan, Sulo kääntyi oikein hyvin ja liikkui eteenpäin. Vähän oli kulmissa ongelmia kun poni ryykääkin liian aikaisin seuraavalle sivulle ja sitten se kiemurteli suorilla. Miten vain.
Mutta sitten. Sitten se laukka. Käveltiin hetki ja lähdettiin nostamaan laukkaa. Niinkin yksinkertaista kuin että ravatkaa ympyrällä ja nostakaa ympyrän avoimelta sivulta laukka. Juu ja vielä mitä, kyllähän se haastava laukkatehtävä sujuu muttei sitten näin yksinkertainen pikku juttu.
Aluksi laukka nousi vain siellä lyhyellä sivulla ja poni laukkasi pari askelta ja tiputti raville. En jostain syystä saanut asialle tehtyä mitään, pompin kauheasti ja poni kaahaili. Jonkin ajan kuluttua saimme uuden ongelman. Laukka nousi ja sitten poni lähti painamaan. Laukkasimme sitten täysillä toiseen päähän kenttään. Näin kävi pari kertaa. Sitten taisi tulla "ei nouse laukka" -vaihe. Yhden hyvän noston sain, se kesti melkein puoli ympyrää. Itseäni vähän raivostutti ja lopulta nostin viimeisen noston kun käskettiin lähteä kevyt raviin. Laukkasimme täysillä pitkän sivun verran eikä poni meinannut sitten hiljentää lainkaan. No nousi sentään, ettei tarvinnut lopettaa tuhanteen laukannostoyritykseen.
Loppuravit sujuivat tyylillä. Poni hieman juoksi, mutta kääntyi hienosti ja aijai. Sitten loppukäynnit.
Vein ponin talliin, harjasin sen huolellisesti ja kävin hiukan Kaisaakin taluttelemassa. Ja sain kehuja mun kortista :D Se Kaisalla mennyt nainen kummasteli suorastaan mun korttia.
Mutta kyllä toi laukkaosio pikkuisen pisti kyrsimään. Kyllä huomasi eron. Tiistainahan Sulo oli saanut baanailla, nyt ei sitten varmaan ollut saanut. Äh, tiistaina nousi ajatuksesta suurin piirtein ja laukka oli hyvää ja hallittua. Nyt sitten se oli vaan että "jee juostaan", eikä edes noussut millään.
Mutta toisaalta jos tämä tunti olisi ollut milloin tahansa muulloin, sanoisin että tämä meni oikein hyvin. Sulo ei seuraillut, ei tarvittu mitään tahtojen taistoa, laukkakin nousi. Mutta kun tämä tunti oli tiistain jälkeen niin en näe kuin niitä ongelmia jotka tiistaina sujui tosi hienosti ;)
Sulo on menokiituriponi, yritetään ymmärtää häntä.
Sitten filosofisoidaan (mitenkirjoitetaankaan) Kehittelin just teorian miksi ei Sulolla voi pitää ohjia silleen tuntumalla. Okei okei, yksi syy voi olla että kädet on huonot :D Mutta mun siisti teoria on se, että kun niissä kuolaimissa on sitä vipua, niin jos pitää tuntumalla ne vääntyy ja painaa ja poni ei pidä. Sitten taas kun normaalit kuolaimet vaan pitää sitä painetta silleen suorassa eikä silleen vääntyen. Tajusitte, ette? Hyvä kumminkin.
No, mä lupaan että tästä lähin koitan muistaa pitää niitä ohjia löysemmällä alusta asti. Apua.
Sitten tämä on varsin hauskaa kun tehdään vähän samoja juttuja tiistaina ja torstaina. Pääsen harjoittelemaan samoja juttuja pariin otteeseen ja onhan noissa tunneissa tietenkin jotain eroa. Ja kun tiistaina oli ongelmana toi asetus kun tein käsillä liikaa, niin nyt sain tänään sitten oikein harjoitella pitämään ne kädet rauhallisempina.
Ja tiedättekö, musta on hienoa kun ihmiset on kiinnostuneita, innostuneita asioista. Jotain kiinnostaa vaikka joku kieli, jotain toista vaikka ruuanlaitto ja jotain toista vaikka uiminen. Se on hienoa. Hienoa kun ihmiset on kiinnostuneita eri asioista.
Mä olen myös iloinen kun tässä vähän aikaa sitten olen löytänyt sen mun jutun. Sehän on tietenkin ratsastus, kuten nyt ehkä arvata saattaa. Vaikka mä olenkin ratsastanut pari vuotta, niin silti vasta tässä vähän aikaa sitten mä olen oikeasti innostunut ja kiinnostunut tästä. Aina olen kyllä tykännyt, mutta en mä silti vuosi sitten tehnyt kaikkea ratsastusta varten. Nykyään tämä ratsastus on suurin piirtein mun elämä, vaikka ratsastankin vain kerran viikkoon.
Se on hieno asia. Se on upeaa että oikeasti mäkin olen innostunut ja kiinnostunut jostain tässä määrin.
Tämä nyt on sitten se mun juttu.
Kaipa tämä tunti nyt meni "ihan" hyvin. Mutta kyllä tiistaina meni paremmin, oli helpompaa ja sitä rataa. Sulon pitää näemmä baanailla sitten joka päivä ettei se juoksisi näin pahasti laukassa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti