Saavuinpa tallille ja heti astuessani sisään sain ilmoituksen, että menen Roosalla.
Kävin tietysti varmistelemassa taulusta ja kyllä vain, menin kivalla pikku tyttösellä :) Lisänä Pomo, Kaisa, Vinski, Elvis ja Laki.
Kävin ensin tsiikailemassa tuntia ja sitten harjailemaan Roosaa. Oli pakko katsokaas varmistaa että se keskisatula tulee Roosalle. (ja kummallakin tunnilla taisi tipahtaa joku. Kjeh, mä ajattelin että mahdanko mäkin alastautua, tulinhan autolla. Se tuo huonoa onnea.)
Harjasin Roosan oikein tarkasti. Ja se rouva oli likainen. Minun ansiostani hänestä kuitenkin tuli taas todella kaunis ja hyvin viisas. Sitten varusteet. Sanotaanpa että Roosa käyttäytyi tuhat kertaa paremmin kuin viimeksi. Pari kertaa se vilkaisi minua ja näytti siltä että näykkää ja alkuun kiersi karsinaa kun satuloin. Mutta ei se mitään. Häntä ei enää ota päähän.
Sitten kentälle, jonne Roosa laahusti niin hitaasti kuin mahdollista. Nousin selkään ja jotenkin tapaturmaisesti poni lähtikin kävelemään kun loikkasin selkään. Roosa käveli oikein reippaasti, sillä se halusi seurata Elvistä. Hiukan kääntelin ponia ja sainkin sen jossain määrin tottelemaan ja jättämään Elviksen rauhaan. Jäätiin pian omille volteille kävelemään. Alkuun meillä oli hankaluuksia löytää tilaa meidän voltille -> lopulta oltiin tietty porttikulmassa, Elviksen vieressä ja meidän voltin kohdalla oli vesilammikko! Miettikää nyt mikä combo, ja sitten voitte ajatella kuinka lahjakkaasti Roosan kanssa mentiin sillä voltilla ;) Meidän voltti oli lähinnä ylipieni suorakaide, välillä Elvis hihhuloi siellä, välillä me Elviksen voltilla. Välillä me melkein kuljettiin niinkuin mä ajattelin. Mutta suoraan sanottuna säälittävää se oli, kun ei Roosa oikein halunnut kävellä lammikon läpi. Vaihdettiin suuntaa (huom, oikeaan kierrokseen!) ja yllättäen homma loksahti kohdalleen ja kaikki sujui täydellisesti. Okei, ei se varmaan asettunut tarpeeksi, mutta oikeasti, muuten ei mitään vikaa. Jee jee!
Jatkettiin uraa pitkin ja siirryttiin kevyt raviin. Okei, eikun menoksi. Roosa kaahaili varsin lahjakkaasti. Välillä se kääntyi, en kyllä voi sanoa että olisi kääntynyt mitenkään hyvin. Välillä se sitten ei kääntynyt. Roosalla oli kamala kiire keltaisen urhonsa perään, joten meidän ravi oli sellaista "kiidetään ympäri kenttää rakkaan Elvis-kultelin perään". Lopulta Roosa sitten lähti täysin lapasesta ja mentiin täyttä ravia siellä. Marianne karjuu että pidätä, pysäytä, siirrä käyntiin. Mä roikun epätoivoisesti ohjissa, muttah :D Välillä olin jalustimilla, välillä koitin istua, mutta ei mitään väliä ollut sillä mitä minä siellä teen, ponilla kun oli menopäällä!
Marianne pysäytti meidät, haukkui mut ja päästi jatkamaan. Sitten alkoi selittää että seuraavaksi otetaan harjoitusravitehtävää. Niinpä mä siirsin Roosan raviin. Se ravi oli yksinkertaisesti täydellistä. Okei, välillä se lähti vähän reippaampaa mutta rauhoittui pidätteellä ja oi että. Marianne käski kuitenkin ottaa käynnistä pysähdyksiä :D Ja just mä sain rauhaisaa ravia ja voltinkin tehtyä.
Otin Roosan kanssa pysähdyksiä, poni pysähtyi taas oikein hyvin.
Sitten lähdettiin tekemään harjoitusravitehtävää. Eli harjoitusravia, sitten yksinkertaisesti käännyttiin keskihalkaisijaa pitkin ja pysähdys. Eli kouluradalle tuloa. Mä koitin katsoa ettei köpöteltäisi Elviksen perässä ja sitten raviin. Rauhallista ja hallittua ravia löytyi jälleen. Kerran taisi tulla juoksen-Elviksen-perään-kuin-ravuri ja siinä sitten taistelin hetken kunnes sain arvon rouvan pois Elviksen imusta. Muuten Roosa kulki mukavaa ravia, joka oli hallinnassa ja poni kääntyi. Minä iloinen.
Tultiin sitten keskelle. Roosa vähän kiemurteli, mutta kai mä sain sen jossain määrin suoristettua. Pysähdys oli aika kiva ja Mariannekin totesi että muuten hyvä, mutta tuli vinossa.
Täytyy myöntää että tehtävän suoritus jäi vähän vähälle. Tuntui että aina joku on siinä. Joten seuraavan kerran tulin pysähdykseen kun vaihdettiin suuntaa. Se onnistui taas aika hyvin ja toiseen suuntaan sama homma. Sujui taas oikein hyvin, alkuun ehkä ravissa oli enempi vauhtia. Tämähän oli hieno päivä kun oikea kierros ei ollut mahdottoman synonyymi.
Taisin tulla pysähdykseen kerran tähän suuntaan. Se jos mikä oli säälittävää. Roosa kiemursi ja koitti lähteä Elviksen perään. en ole ihan varma pääsikö se sen perään..
Sitten oli vuorossa laukkatyöskentely. Tarkoituksenahan oli, että nostaa pitkän sivun alusta, tekee keskiympyrän ja pitkän sivun lopussa takaisin hiljaisempaan askellajiin. Alkuun kävelin Roosan kanssa toisessa päässä, pois toisten edestä. Sitten sain kuulla että mekin saatiin jo nostaa.
Kävelin vähän aikaa, hain Roosan jotenkin kuulolle kun se alkoi jälleen juosta Elviksen perässä. Sitten harjoitusraviin, joka oli ihmeellisen rauhallista ja mukavaa. Pitkän sivun alkuun ja nosto!
Ai joo, sieltä muuten oikeasti nousi laukka! Eikö ole upeaa? Roosa meni melkoisen.. vauhdikkaasti, ja väärää laukkaa. Pääasia kuitenkin että nousi. Mä en ehtinyt mitään kääntelyä ajatella, joten laukkasin vaan pitkän sivun ja olin iloinen. En viitsinyt enempää, kun hepat olivat aika varpaillaan. Montahan lähtöä tunnin aikana tuli (pointsit pikku kultamuruselle, joka ei muuta kuin katsellut että jaaha, toiset juoksentelee.)
Mun yhden noston jälkeen vaihtui suunta. Otettiin vähän vuoronperään nostoja, kun hevoset oli niin menopäällä, syksy on ihanaa aikaa. Sitten kun tuli mun vuoro siirryin harjoitusraviin. Ravasin lyhyen sivun, otin pidätteitä, sillä Roosa meni vähän turhan paljon. Nosto vähän myöhästyi, mutta sieltä se nousi! Merkillisintähän on se, että musta tuntui siltä kuin Roosa olisi kaahannut ravissa, nostanut vahingossa mun pyynnöstä väärän laukan ja kaahannut pitkän sivun verran, kunnes hiljensin. Sitten taas Mariannen mielestä se oli hieno, upea laukannosto, joka oli kuulemma mun paras laukannosto ikinä.
Jaa jaa... Tuota noin :D On niitä paremman tuntuisiakin ollut.
Mä en nostanut enää koska laukannostoni oli niin täydellinen, että siihen oli hyvä lopettaa (epäilen että syynä oli ajanloppuminen tai jokin muu järkevämpi syy, kuin mun loistokas laukannosto.)
Siirryttiin kevyt raviin ja kaikkia pelotti kun tuli pahoja koiria sieltä pimeydestä :D
Ja mulle iski epätoivo. Roosa kaahasi tai vaihtoehtoisesti jummasi. Roosa ei kääntynyt, Roosa kiemurteli, Roosa halusi seurata, Roosa teki sitä ja tätä. Voi miksi tämä kevyt ravi on nyt näin vaikeaa? Ja kun vaihteeksi ei ollut jalat irrota kun kevensin..
(Tosin mä keksin jo selityksen sille miksi kevyt ravi oli niin haastavaa mutta harjoitusravi aivan ihanaa. Me ollaan katsokaas vakavasti otettava kouluhevonen ja -ratsastaja. Me ollaan katsokaas kunnon tuuppaajia, tasoltaan vähintään vaativa c tai ainaki vaikea ö. Ja kun me ollaan kunnon KOULUratsuja, niin eihän me voida mennä kuin harjoitusravia. Se on katsokaas niin kouluaskellaji.)
Lopulta pitkällisen jankkauksen jälkeen sain Roosan toimimaan ja meillekin tuli hetkinen onnistunutta kevyt ravia. Tosin se loppui siihen kun Roosa parkkeerasi Elviksen peräpäähän. Siinä kesti jo hetken ennen kuin sain ponin pois sieltä. Loppukäynnit ja poni talliin. Uskottekos että Roosakin kulki jopa eteenpäin, jopa aika reippaasti! Jätetäänkö mainitsematta että Elvis kulki edellämme...
Sitten varusteet pois ja harjasin pikku ponin tosi puhtaaksi ja kauniiksi. Ja hylkäsin hänet sinne.
Odotellessani tuli heti sellainen olo että haluan taas ratsastaa. Mutta en mä nyt ainakaan vielä saanut kysyttyä sitä hetken kaksi kertaa viikossa -juttua. Marianne oli niin kiireinen :)
Ja tänään oli muuten niin ihanan lämmintä. Rakastan tätä.
Ja kuten huomasimme, mun joka viikko eri hevonen jatkui yhä. Tosin se voisi kyllä alkaa jo loppumaan. Onhan tämä kivaa, mutta kun nyt on tullut tämä huonompi vaihe niin.. Se olisi helpompaa mennä enemmän samalla ratsulla. Kun nyt kestää taas sisäänpääseminen kauemmin (kuulostaapa .. typerältä) Silloin kun oli "täydellinen ratsastaja"-vaihe niin ei sillä ollut väliä millä menen kun kaikilla sujuu niin hyvin :D Mutta nyt alkaa taas tavisjunttiluuseri-vaihe niin. Nyt olisi aika kiva saada taas tutustua hevoseen paremmin. (ja kuten joku saattaa huomata, taka-ajatuksena on se, että pääsisin Roosalla jos hevosten vaihtelu loppuisi nyt.)
Ja pyh. Marianne sanoi että alkuvaikeuksien jälkeen meillä meni oikein hyvin JA SE LAUKANNOSTO!
Ja sitten tuo Pomotyttö totesi että meillä meni Roosan kanssa tosi hyvin.
Aloinpahan vaan miettiä että katsoikohan toikin mun menoa joku kaksi sekuntia ja päätteli että meni hyvin. Sehän meni ala-arvoisesti ja nyt en varmaan koskaan enää pääse Roosalla kun tyrin näin pahasti.
Mulla on kauhean huono omatunto siitä kun käytin aivan liikaa ohjaa. Kauheeta kun poni meni välillä pää vimpulassa ja sitten jouduin kiskomaan kun se juoksi. Ei ole kivaa. Ja sitten.. Se seurasi Elvistä tosi pahasti ja laukkaaminen oli surkeeta. Toisaalta Roosa kääntyi vain pari kertaa ympäri, mutta ei se kyllä ennen ole Elvistä tuolleen seurannut.
Toisaalta viimeksi laukka oli Roosan kanssa mahdotonta, että nyt ainakin nousi. Vaikka se olikin aika karmeeta. Mutta Roosan kanssa on ihanaa mennä harjoitusravia, totesin sen jo viimeksi.
Roosa on kyllä ihan mun kouluponi ;) Miettikää nyt, tein sen kanssa ekaa kertaa takaosakäännöksiä ja se väisti ihan perhanan hienosti silloin viimeksi. Se pysähtyy niin hienosti mun kanssa (se on jo paljon, saan helposti pysähtyvän hevosen pysähtymään :D) ja harjoitusravi on niin ihanaa ja kivaa ja se näkyy sujuvankin. Se nyt on ehkä enemmän kuskin ongelma kun laukka ei suju. Roosa on niin kiva. Kauheat paineet vaan aina: "nyt meni toiki noin huonosti, yhyy en enää ikinä pääse Roosalla :(".
Ja kun en mä hehkuttele Mariannelle että vähän tämä on kiva, ihku daa. Mä vaan hengaan Roosan karsinassa sitä katselemassa ja olen iloinen kun pääsen sillä.
Joo kyllä mulla meni vähän hermotkin tänään.
Mun tämän hetkiset hevostoiveet on varmaan Roosa, Sulo ja Elvis. Mä olen kuitenkin noilla viimeksi mainituilla mennyt niin paljon silloin vanhoina hyvinä aikoina ja nyt en ole pitkään aikaan mennyt. Ei sovi unohtaa heitä.
Olikohan mulla muuta.
On se tiedättekö kumma. Hennalle Marianne sanoi että sehän meni Nikkiksen kanssa ihan hyvin/ookoosti, jotain tuon tyylistä.
Silloin kun mulla menee ihan penkin alle, esim. se Pomo-tunti, poni kaahaa ja mä tipun, ei käänny, mistään ei tule mitään. Mariannen mielipide on karrikoidusti "voi ku meni täydellisesti!" :D Mäkin haluan vakioksi tuon meni ihan hyvin/ookoosti. Kun ei tuommoinen älytön säätäminen nyt ole mitenkään hyvin mennyttä.
Ja toi tämän päiväinen laukannosto. Olisin olettanut että Marianne huutaa väärästä laukasta tai kaahailusta, mutta sehän ylistää mun nostoa :D Et ole tosissasi.
Mutta toisaalta.. Marianne saa ajatella mun Roosa-tunnit niin hyviksi kuin haluaa ;) Jos mä vaikka sitten pääsisin sillä taas.
Kuitenkin tämä oli tosi kiva tunti. Ja olen iloinen kun en tippunut vaikka oli vähän extremeä. Ainakin muilla. Syksy rulez, missähän se kesä oikein viipyy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti