Kävin taulun lukemassa ja sen perusteella menin Roosalla, joka oli jo ekalla tunnilla. Tämän takia menin sitten katsomaan ekaa tuntia.
Katselin ja sitten juttelin sen yhden pikku muksun kanssa.
Valitettavasti Marianne ilmoitti mulle loppukäyntien aikana etten mä voikaan mennä Roosalla, vaan mä menen Vinskillä. Roosalla oli joku patti, joten rouva pääsi karsinoimaan. Toivottavasti se parantuu.
Mutta siis, heh, mä meninkin Vinskillä. Johan oli jännittävää.
Kun oltiin kävelty (ja kun Vinski oli käväissyt ruohoa parturoimassa..) kerättiin ohjat ja siirryttiin kevyt raviin. Alkuun oli mun keventely taas niin hakusessa, mutta pian lähti sekin sujumaan. Tosin älyttömältä se taisi taaskin näyttää. Vinski ei kääntynyt, eikä siirtynyt käyntiin. Joten taisin jyräillä kaikkien päältä. Eikä ollut apua vaikka Marianne kuinka huuteli että istu alas, sä seisot taas jalustimilla. Katsokaas MUN mielestähän Vinski hiljensi paremmin kun seisoin jalustimilla :D No kyllä se hiljensikin, meinaan kun istuin niin pompin sieltä pari metriä ilmaan ja sitä rataa.
Kun oltiin hetki kevennelty alettiin mekin tehdä kevennysharjoituksia, joita oli ekallakin tunnilla tehty (no, ehkä nyt pienemmässä mittakaavassa me tehtiin.) Ensin kaksi tahtia alas, yksi ylös. Totesin hyvin pian, että se oli vaikeampaa kuin miltä näytti. Välillä onnistuin niin hienosti ja tahti pysyi ja jee. Välillä sitten huomaan että olenpahan taas kevennellyt ihan normaalisti viimeiset puoli kierrosta. Ja Vinskikin varmaan tykkäsi kun ratsastaja pomppii ne kaksi askelta kilometrin verran ilmaan..
Seuraavaksi oli vuorossa kaksi tahtia ylös, yksi alas. Mä olin suorastaan yllättynyt tämän homman helppoudesta. Kuvittelin etten pääsisi sieltä ollenkaan ylös, vielä kun Vinskillä menin, mutta vielä mitä. Kepeästi pysyin ylhäällä. Tässäkin tuli kyllä näitä tahtirikkoja kun unohdin ajatella ja jäin jälkeen kevennyksestä. Kukaan ei ole täydellinen, en varsinkaan minä.
Sitten seuraavaksi piti nousta kevyt istuntaan, jalustimien varaan. Mä olin ajatellut ettei tästä tule yhtään mitään, huojun vain hallitsemattomasti. Minäpä sitten yllätin itseni ja pysyin hyvin ylhäällä ja tasapainossa! Wau, olenpa talentti. (No mähän olenkin tätä jalustimilla seisomista treenannut pienen ikäni ;) Ei ihme että se sujuu.)
Mun asento ei ilmeisesti ollut Mariannen mieleen, mutta jos koitin pistää kantapäitä alas, niin tipahdin itsekin takaisin satulaan. Niinpä vaan seisoin mun asennossa. Pysyin hyvin ylhäällä, yllätyksekseni pysyin ylhäällä vaikken pitänyt mistään edes kiinni. Välillä tuli tipahdettua alas, mutta. Ihmeen loistavasti se meni silti.
Tosin, kun oltiin hetki ravattu jalustimilla, niin huomasin että saatan ottaa tukea ohjista (no, onhan Vinskillä aika iso pää) niinpä sitten heitin ohjat löysemmäksi. Olin varmaan vähän tukeutunut ohjiin, sillä hieman löysemmällä ohjalla jouduin hakemaan tasapainoa uudestaan.
Näiden keventelyharjoitusten aikana Vinski vaan juoksi suurin piirtein mun määräämässä tahdissa ympäri kenttää ja sitten kun jonkun takamus lähestyi liikaa, siirsin Vinskin käyntiin ja käänsin käynnissä. Se kun sujui sen verran hyvin.
Seuraavaksi oli vuorossa hetken käyntitauko, jonka aikana heivattiin jalustimet pois jaloista ja satulan eteen. Oli vuorossa harjoitusravityöskentely! Arvatkaas vaan kuinka hauskaa mulla oli tuossa kohdassa. "Jee, kuinka monta kertaa tipun tänään!" Enhän mä meinaa pysyä Vinskin ravissa edes jalustimien kanssa, haloo :D
Oli tarkoitus vaan ravailla ja vähän käännellä. Vähän jännitti, mutta lopulta sain Vinskin raviin. Ja epätoivo iski. Mä pompin niin hallitsemattomasti. Vinski ei kääntynyt kuten tavallista, jalustinhihnat painoi jalkoihin, mä olin pian jo ihan kuollut ja meinasin tipahtaa sieltä. Mutta ihmeen hyvin pysyin kyllä, vain pari kertaa lähdin luisumaan.
Huoh, kerran sain melkein tehtyä voltin, mutta sitten Vinski juoksi Kaisaa päin ja jäi se voltti vähän puolitiehen.
Jalustimet jalkoihin ja Marianne päätti teetättää samaa laukkatehtävää kun tiistaina oli. Munasin sen jälleen aika perusteellisesti :D Piti siis mennä harjoitusravissa kolmikaarinen kiemuraura ja sitten toinen pitkä sivu laukassa. Tunnetustihan Vinski kääntyy allani kuin ajatus ja harjoitusravihan on vahvin askellajini juuri Vinskin kanssa. Joten..
Välillä päästiin vähän sinne päin, välillä juostiin Elviksen, Lakin, Kaisan perässä (ja Elvishän asiaa arvosti..) välillä oli vaan pakko kävellä ja koittaa väistellä ihmisiä. Välillä oltiin jo menossa oikein, mutta sitten hevonen kääntää nokan kohti kaakkoa ja taas mennään. Äh.. Laukka ei noussut. Pompin harjoitusravissa niin paljon, eikä noussut käynnistäkään kun kokeilin. Yhyy. Tai no joo, välillä nousi askel, mutta sitten ohjastuntuma katosi.
Lopulta Mariannelta meni hermot (:D) ja menimme samaa hommelia käynnissä. Me oikein loistettiin (ainakin mun mielikuvissa) No joo, Vinski kääntyi kuin ajatus ja kulki suoraan ja ah. Jos se lähti venkoilemaan niin sain tehtyä asialle jotain. Pari kertaa nousi laukka ja sain jossain määrin istuttua siellä. Käynnistähän mä tietenkin nostin ja jotenkin se yksi nosto tuntui tosi hyvältä. Samasta nostosta Marianne oli oikein iloinen.
Tämän jälkeen vähän kevyt ravia. Olin sen verran väsynyt että ravailin vain uraa pitkin, loppukäynneissä sitten vähän kääntelinkin. Keskelle ja Vinski talliin.
Harjasin Vinskin niin puhtaaksi kuin osasin. Kulutin siihen hommaan lähes puoli tuntia. Sitten pitikin viedä Vinski kopperoonsa. Se vasta oli mielenkiintoista. Taluttelin hevosen sinne kopin ovelle, mutta sitten iski paniikki. Olihan se nyt varmasti vasen, eihän Marianne sanonut väärin?
Päätin kokeilla vasenta. Ovi kuitenkin oli hitusen tiukka, joten loppujen lopuksi kykin siinä oven vieressä ja koitan avata sitä. Lopultahan asiaan kuuluvasti huomasin että ovi onkin jo auki :D Vinski tuijotti mua säälien siinä vieressä.
Avasin oven ja totesin että koppi on tyhjä. En halunnut päästää sitä ovea selko selälleen ettei Vinski sitten karkaisi ja lopulta mun kuningasidea oli se, että lähetin Vinskin karsinaan, jäin itse seisomaan ovelle. Riimun otin pois ja lukitsin hevosen sinne. (Ja eikös se heti mennyt piehtaroimaan.)
Palasin talliin ja mun oli ihan pakko käydä Roosaa häiritsemässä. Aivan pakko. Hän oli varsin suloinen ja olin siellä melko kauan jutustelemassa ponin kanssa. Kävin siivoamassa ja intouduin Suloakin harjaamaan. Se näytti monsterilta savinaamiossaan. Harjasin joku kymmenen minuuttia, lähinnä siis raaputtelin sitä savea pois. Mukava oli Sulokin, oikein osallistuva.
Sitten loppui se viimeinenkin tunti, joten saatoin vihdoin ja viimein pyytää laskua. Marianne sai siinä kauhistella kun olin odotellut sitä laskua :D Olisi se voinut sen ensi kerraksikin tehdä, luottaa muhun sen verran etten nyt livahda mihinkään. Jaajaa. Mutta mä nyt halusin odotella. Ja olihan se mukavan tunnelmallista, olla ihan yksin siellä tallissa. Ja ihan rauhassa.
Ja hei, eikö olekin nyt aika siistiä :D Mä ratsastan vielä 10 krt torstaina. Joo, on se siistiä.
Tosin varmaan noi kaikki nyt vihaa mua kun jyräsin ne ja yhyy yhyy. Vinskikin vihaa mua, kun ilman jalustimia ravissa kävi pariin otteeseen niin, että Vinski lähti jonnekin seikkailemaan, jolloin mä lähdin valumaan, jolloin mun kädet nyki suusta kauheasti. No, ehkä se oli sinäänsä myös hevosen oma valinta mutta silti. Koitin kompensoida asiaa sillä, että pidin kädet mahdollisimman paikallaan muuten ravaillessa.
Ah, Vinskillä ratsastaminen on taidetta! Huomasin taas olevani vähän turhan pieni. Käynnissähän se kääntyy oikein hyvin, mutta ravissa.. Juu ei. Kädetkin oli taas ihan kuolleina ja kun Vinski vielä huvitti itseään ohjia kiskomalla...
Mä olin tänään oikein tyytyväinen näihin kaikkiin ravissa tehtyihin tasapaino/istuntaharjotuksiin. Vinski myös kääntyi käynnissä ihan hirveän hyvin. Laukka nyt oli ehkä huonompaa kun ei noussut aina. Ja ravissa ei kääntynyt pätkääkään. Ehkä tästä on hyvä jatkaa.
P.S Olen tyytyväinen että nämä tunnit meni näin päin. Jos olisin ensin mennyt Vinskillä tällaisen tunnin ja sitten vasta Roosalla niin olisin ollut varmaan vähän väsynyt, jolloin ei olisi sujunut Roosan kanssa niin hyvin kuin nyt sujui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti