Hyvännäkönen pari

Huh huh. Mun lukijat on niinkuin kaksinkertaistuneet erittäin lyhyessä ajassa. Kuusi, se on iso luku (ja sopii jouluunkin hyvin, eikö totta?) Aika siistiä. Vau. Ajattelin katsoa jos osaan pistää anonyymikommentoinnin mahdolliseksi (siis jollei se ole jo, epäilen.)

Tänään pitkästä aikaa tallille, jee!
Menin autolla ja kävin taulun lukemassa. Melko jännittävää, oli vaan eka ja vika tunti, sillä tokalla tunnilla Marianne ja yksi tyyppi kävi ratsastelemassa. Meidän tunnilla oli Vinski, Pomo ja Kaisa. Ja minä menin Roosalla! En olisi uskonut, mutta tosi hienoa joka tapauksessa.
Menin harjaamaan Roosaa. Tyttöinen käyttäytyi hienosti joten harjailin hänet mahdollisimman puhtaaksi. Ja olin jostain kumman syystä aivan älyttömän väsynyt, melkein nukahdin.
(Ja apua :D Aamu karkasi käytävälle. Siellä se seisoi. Oli pakko pyytää Marianne pistämään se karsinaan, en mä nyt uskaltanut, se oli kumminkin Aamu.) Varustin Roosan ja hän käyttäytyi varsin hienosti. Sitten mentiin kentälle.

Kentälle käveltiin todella hitaasti, mutta lopulta pääsimme sinnekin. Ja pääsin muuten ekaa kertaa kokeilemaan Roosan ihan omaa satulaa. Se oli kamala, jalustinhihnat oli aivan älyttömät, satulahuopa liian pieni (nämähän liittyy satulaan tosi paljon), kapea edestä jolloin se kippasi mua kivaan etukenoon jne. Miksi Roosa tuomitaan kamalilla satuloilla :D Ehkä mä kestän pahat satulat kun saan mennä ihastuttavalla Roosalla.
Nousin selkään ja yllätyksekseni huomasin että nilkka sattui aika paljon. En tajua sitä, eilen se kipuili vähemmän, jalka ei ilmiselvästi halunnut mua tallille..

Mutta joo, selkään, Mariannen valitellessa että ei kai se jalka ole yhä kipeä. Ja käyntiä. Heti ekaksi tein havainnon, Roosa kulki pää mahdollisimman korkealla ja käveli pelokkaasti, jos se on hyvä sana. Tiesi siis heti, että Roosa saattaisi tehdä jotain ylimääräistä, onhan se tuuli niin kamalan pelottavaa.
Alkukäynneissä mun piti taistella itseni kanssa etten ottaisi niitä ohjia liian kireälle ja etten pidättelisi liikaa. Otin pysähdyksiä ja tein vähän voltteja. Roosa kipitteli tienpuoleisella sivulla, ei halunnut mennä kulmaan, kipitteli porttipäässä. Hirveän pelottavaa joo. Koitin itse pysyä rauhassa ja käskeä Roosan sinne kulmaan vaikka mua vähän pelotti että jos tämä kumminkin lähtee menemään kun käsken. Kertaalleen otettiin jotain sivuloikkaa, mutta muuten tyydyttiin kipittelyyn.

Lähdettiin käynnissä kulkemaan kolmikaarista kiemurauraa. Tallinpuoleinen pitkä sivu tultiin kolmikaarista, sillä tiesivulla piti hieman laittaa käyntiä eteen. Tosin me mentiin kyllä ihan hienosti eteen ilman käskemistäkin. Keskityin hienoihin käännöksiin, jalat pyrin pitämään kyljissä ja koitin saada Roosan kulkemaan sillä pitkälläkin sivulla nätisti. Joitain kertoja poni halusi välttämättä juosta Kaisan perään, mutta olen huomannut että Roosan saa yleensä kääntymään liioittelemalla sisäohjan johtoa. Eli jos ei käänny, niin ulkopohjetta reippaasti ja väännetään sitä sisäkättä hyvin paljon sisälle (ja ulko-ohja tuntumalle), sitten kun kääntyy, niin päästää sisäkäden taas paikalleen. Mun mielestä hivenen parempi keino kuin se vanha "kisko sisäohjasta", pakko se aasi on kumminkin saada kääntymään. Yleisesti ottaen Roosa kulki kiemurauralla tosi hyvin. Ihan ekalla kerralla ei millään suostunut menemään kentän poikki kohti pelottavaa sivua, mutta pienten pyörähdysten jälkeen alkoi homma sujua varsin kivasti. Vähän mummoiltiin siellä ja tienpuoleisella sivulla hiukan kyttäiltiin ulos ja väisteltiin sivua. Onneksi Roosa kumminkin tyytyi lähinnä kyttäilyyn ja kyllä hän välillä meni rauhassa ja tunkematta sisälle.
Kerran tosin tuli kamala ongelma :D Mentiin Roosan kanssa hienosti tuota kolmikaarista. Sitten Kaisa lyllersi sieltä jostain. Ja lopulta oltiinkin siinä tilanteessa että käveltiin hetki ihan kylki kyljessä, kun ei Roosa oikein kääntynyt. Hirveää, eikä ollut edes tällä kertaa mun vika. No, me ravatiin kauemmas ja kaikki päättyi parhain päin.

Käynnin jälkeen siirryttiin kevyt raviin ja jatkettiin samaa kuviota. Huomasin, että aloin pohtia heti että missä kannattaa raviin siirtyä ettei poni vedä kilareita. Päätin sitten kiusata itseäni ja nostin heti sen pelottavan kulman jälkeen, en halua ajatella tällaisia asioita. Roosa ravasi nätisti, rauhallisesti. Tosin pitkällä sivulla kipiteltiin ja välillä me sitten oikein kaahattiin just ennen kolmikaariselle kääntymistä kun Roosa halusi nopeasti pois pelottavasta päädystä.
Muuten poni kääntyi tosi hienosti, ei tehnyt u-käännöksiä siellä. Muutama kääntöongelma, joista selvittiin tosi hienosti. Mä otin rauhallisia pidätteitä ja keventelin hitaammin ja se toimi. Jes!
Tosin, yhdessä vaiheessa Pomo lähti menemään Roosan takana, Roosa lähti kanssa ja Vinskikin lähti laukkailemaan. Hieman mä lentelin siellä selässä, mutta sain ihan itse ponin hiljentämään. No joo, oli lyhyt lähtö joo.

Lämmittelyravien jälkeen siirryttiin käyntiin. Tänään oli tarkoitus vaikuttaa askeleeseen, vai miten sen järkevästi muotoilisi. Aloitettiin siis käynnissä, piti kävellä ja pitkien sivujen keskellä ottaa ulko-ohjalta pidäte, jos se ei mene läpi -> pidäte molemmilla ohjilla. Ja jos sekään ei mene läpi, tuli pysäyttää. Hmm.. En nyt tiedä miten tämä meni. Roosa hiukan taas kyyläili ulospäin. Sanon että toisella pitkällä sivulla homma onnistui ihan hyvin, ainakin yleensä. Tosin hupaisaa oli, Roosa mummoilee, otan pidätteen, se etanoi ;) Mutta tienpuoleisella sivulla olikin hiukan vaikeampaa, enkä mäkään tainnut oikein tarpeeksi vaatia, enkä edes tiedä miksi. Siellä oli ehkä ongelmana se, kun poni hiihtelee jännittyneenä, eikä viitsi kuunnella pidätettä..
..Ehkä kannattaisi alkaa käskemään, ei se ainakaan rentoudu jos se saa jännittyneenä kipitellä tehtävien ohi.
Sitten siirryttiin raviin. Jokainen tuli vuorollaan keskiympyrälle Mariannen valvovan silmän alle. Sillä aikaa muut ravaili pitkin kenttää ja teki kai sitä samaa. En ole varma. Mä olin viimeisenä ympyrällä, joten puuhailin kaikkea omaa siellä uraa pitkin.

Ravailin, tein voltteja, siirtymiä ja kokeilin jopa muutamia pysähdyksiä ravista. Alkuun pysähdykset olivat hivenen hankalia. Johtui siitä että minä SEISOIN jalustimilla. Roosa siis ihan käveli ja minä nousen seisomaan. Ei herranen aika mitä touhua :D Kai se oli siitä satulasta, paha istua joten nousin. Lopulta kun ymmärsin iskea persuksen penkkiin, niin alkoi jopa poni pysähtymään vähän nopeammin. Roosa kulki varsin nätisti, ehkä ongelmana oli lähinnä se, että mun oli välillä hankala istua satulassa, joten ne siirtymät olivat koomisen näköisiä. Ja raviin siirtymissä oli aina se sama ongelma. Kun siirryttiin raviin niin Roosa lähti heti kipittelemään reipasta ravia. Siinä sai sitten ajatella että sai kevennettyä hitaammin, ja kyllä välillä oli otettava hiukan isompia pidätteitä. Eniten mua vaan pelotti se, kun me ravailtiin ja sitten Pomo kaahailee siellä takana, pelkäsin että Pomo lähtee ja Roosa sitten mukana. Ja huomasin että jännitin jotenkin ihan ihmeellisesti mun selkää. Kun Roosa lähti kipittelemään ja aloin keventää ponia hitaammin, niin jotenkin jännitin koko selän että sain kevennettyä hitaammin? Jaa-a, mun touhu oli tänään oikein ihmeellistä :D

Lopulta minäkin pääsin ympyrälle. (Pah, mut meinattiin unohtaa.) Ensin piti ravata sillä ympyrällä. Mulla oli vaan ympyrän hahmotusongelmia kun Marianne käveli siellä koko ajan ja meidän ympyrä muistutti enemmän volttia. Välillä Roosa päätti kaahailla toisten perään, mutta kyllä se aika pitkälti meni tosi nätisti sillä ympyrällä. Sitten piti ravata ympyrällä ja aina sillä keskihalkaisijalla ottaa ulko-ohjalta pidäte, kun se menee läpi -> myötäys sisäohjalta ja ravia eteen. Pidätteet meni tosi hienosti läpi, muutaman kerran jouduin miettimään että mahtoiko se edes hiljentää. Mariannekin oli tyytyväinen. Marianne vaatikin nyt meiltä sitten oikein kunnon vauhdikasta ravia. Kyllä siellä heikompia hirvitti. Siellä se maiskutteli ja oli tyytyväinen kun Roosa kaahaili ympyrällä. (Itse asiassa se ei kaahaillut, vaan ravasi riittävästi eteenpäin. Mutta miettikää kun oltiin koko tunti mummoiltu Roosan rauhaisaa ravia. Aika hirmuinen muutos, apua!) Mutta meillä meni kivasti. Lopuksi otettiin vielä pari pidätettä harjoitusravissa. Tämä meni mun mielestä ehkä huonommin, en tuntenut niin selvästi sitä hiljennystä ja ravissakin oli hieman vaikeaa istua kun poni kulkikin eteenpäin ja satula oli niin karmaiseva. Noo, ehkä se siitä. Ehkä pitäisi alkaa ratsastaa Roosaa vähän enemmän eteen.

Sitten käveltiin ihan hetki ja lähdettiin nostamaan laukkaa. Multa kysyttiin haluanko laukata. Suoraan sanottuna ihmettelin kysymystä, ja vastasin vaan että joo jos vaikka onnistuu. Seuraavaksi ihmettelin sitä, kun Marianne sanoi että laukataan sitten Pomon ja Vinskin kanssa. Tjaa-a, kyllä mäkin silti päätin koittaa, vaikka Marianne nyt aivokuollutta leikkikin, heh. Eli oli tarkoituksena ravata voltti lyhyen sivun keskellä, sitten harjoitusravista nostaa laukka. Laukata pitkä sivu ja tehdä pääty-ympyrä laukassa. Ensin kävelin hetken ajan Roosan kanssa että saataisiin tilaa. Ja lopulta siirsin ponin raviin. Emme tehneet mitään volttia, ajattelin että kumminkin joku törttö menee sitten eteen. Joten lyhyt sivu ravissa, hiukan pidätteitä, viimeiset rukoukset ja laukkapohje. Ja sieltä tuli pukki! En antanut sen lannistaa, vaan tein jotain :D Läppäsin ainakin raipalla, mahdoinko antaa pohkeitakin. Ja sitten me mentiin! Roosa laukkasi, upeaa upeaa! Tosin mä säikähdin kun poni laukkaa tuhatta ja sataa suunnilleen aitojen välissä, mutta. Vitsit. Laukattiin reipasta tahtia se pitkä sivu, sitten jonkinlainen ympyrä. Se jäi hiukan kesken kun lähes törmättiin Kaisaan ja Roosa vaihtoi suuntaa. Mutta me laukattiin! Upeaa :D

Laukan jälkeen Roosa jatkoi ravissa, ravasi reippaasti ja mä koitin vaan hiljentää. Seuraavalle pitkälle sivulle nousi laukka, mä seisoin jalustimilla, lopulta poni siirtyi raviin.No, ei sitten kun uudestaan. Poni oli ihan liekeissä, ihan eri kuin se pukitteleva mummeli joka ei liiku mihinkään suuntaan. Kun siirryttiin raviin, Roosa vetää reippaasti eteenpäin ja taas nousi laukka tosi hienosti. Laukkaympyrä lopahti siihen kun Roosa ei enää halunnutkaan kääntyä oikeaan suuntaan, joten juostiin aitaa päin. Ja olin niin ilonen taas. Sitten vielä yksi nosto. Se meni oikeastaan niin että siirryin raviin ja Roosa räjähti laukkaan. Tällä kertaa jätin pääty-ympyrän kokeilematta, laukattiin vain se pitkä sivu. Sitten loppukäynnit. (Olin ihan tyytyväinen ettei ollut loppuraveja, oltaisiin varmaan muuten hieman menty siellä.)

Vähän meni kivasti. Vähän poni säikkyi, mutta kuitenkin meni suht rauhassa. Kulki kauhean hienosti, ravasi niin hitaasti kuin halusin, ravattiin myös sellaista normaalivauhtia (vaikuttiko tämä laukkaan, ken tietää), nosti laukan, kääntyi laukassa. Niin hienoa oli tänään :) Ja oikeasti sain Roosan laukkaamaan! Yksi pukki ja sitten nousi. Siitä on niin kauan kun on laukka noussut ihan omin avuin. Ja Roosa oli kyllä ihan menossa tänään, kun viime aikoina ei olla voitu edes ravata ilman että poni juoksee aitoihin. Jes! Kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen, Roosa kääntyi taas hienosti, tietty laukassa tuli nuo suunnanvaihdokset, mutta toisaalta kun joskus niitä tuli käynnissäkin. Roosa on aivan mahtava :)
Okei, yksi huono asia oli se, että pompin laukassa niin älyttömästi.

Marianne tuli juttelemaan. Että menipä hienosti :D Ja oli tyytyväinen kun totesin tuon, että parempi kun laukassa vaihtaa suuntaa, ettei sentään koko ajan. Marianne oli kyllä tänään tyytyväinen, Roosa meni kuulemma hienosti ja kaikki oli niin hienoa. Ja sanoi että me ollaan hyvännäköinen pari. Awws. Tämä menee ehkä listaan "kivoimmat asiat jotka Marianne on minulle sanonut". Tuo menee suurin piirtein samaan kastiin sen "menipä täydellisesti" kanssa. Kumpikin on aivan mahtavia asioita kuulla.

Käveltiin siis tosiaan, alkuun poni hieman hermoili, mutta uskaltauduin lopulta tiputtamaan jalustimetkin. Sitten hieno poni talliin ja varusteet pois. Huomasin että selkä oli jotenkin kipeä. Ja Roosa oli varsin ihana taas siellä karsinassa. On se sitten kiva poni.

Toivottavasti pääsisin sillä torstaina. Ja meillä on nyt mennyt niin hyvin ja koko ajan menee vaan paremmin ja tänään nousi laukka. Mä haluan että meillä menee hyvin :)
Se on monella tapaa niin ihana poni. Se on niin ruma että se menee jo söpön puolelle (rimpulakaula, laatikon mallinen luuranko), se on tosi turvallinen siinä mielessä että kun se lähtee niin se ei lähde kauas ja sen saa helposti hiljennettyä. Sillä on niin kiva mennä, kun tämmöiset pienetkin asiat jotka onnistuu on niin upeita. No, jos mä nyt toivon että pääsen sillä torstaina. Hih, meillä on nyt mennyt niin hyvin :D Nyt tämä meni taas tällaiseksi Roosa-hehkutteluksi.
Ei mutta silloin joku aika sitten, oliko se jopa lokakuussa. Kun menin Roosalla niin se meni niin huonosti, eikä mikään sujunut. Sitten meni hetki ja tässä vähän aikaa sitten pääsin Roosalla taas. Ja jotenkin oli vaan asiat loksahtaneet paikalleen sen lyhyen (mutta pitkän) tauon aikana. Ja kun nyt mä oikeasti pystyn koko ajan ajattelemaan että voin mennä Roosalla. Se on hienoa :D
Hiottavaa on yhä, laukka olisi kiva saada sujumaan (saattoi olla ihan vain hämyä tämä kerta), tarvitsisi käskeä ponia eteenpäin, se pitäisi ehkä saada vähän rentoutumaan kun se tuppaa kipittelemään aina jos tuulee tai on jotain. Ja varmaan paljon muuta.
Toisaalta tämän lyhyen tuttavuutemme aikana olemme saaneet jo monia asioita toimimaan (ja myös pois toiminnasta) ja nyt olen jo jossain määrin oppinut ponia ratsastamaan. Tietää vähän mitä kannattaisi tehdä.
Ja olen yhä sitä mieltä ettei mua haittaa vaikka olisi joka kerta oman nimen perässä Roosa. Se on vaan niin kiva hevonen ettei mitään määrää :) Ja mä niin haluan oppia lisää siitä ja saada sen toimimaa aina paremmin. Vitsit kun pääsisi nyt torstaina ja sitten vielä ainakin tiistaina. Kun en ole koskaan ratsastanut kuin korkeintaan kaksi kertaa peräkkäin Roosalla.

No mutta, tunti kului tosi kivasti, Roosa meni hienosti, laukka nousi, selkä sattuu ja istuminen oli vaikeaa. Tästä on hyvä jatkaa :)