Jotenkin en vaan uskaltanut mennä talliin sisälle :D Lopulta keräsin rohkeuteni ja eikös Marianne sitten heti nähnyt mut. Taulua katsoin. Sen mukaan meidän tunnilla oli Kaisa, Simo, Pomo ja Vinski. Loppujen lopuksi tunnilla oli vain Kaisa ja Pomo, kelpaa. Ja kuten ehkä joku saattoi huomata/arvata (no, sokeat ei näe ja joku ei ehkä tunnista) menin Roosalla. Jee!
Aloin ponia harjailemaan heti. Kuvailin muutamat pätkät (pätkät jotka olivat aika pitkiä), kuunneltiin villihepojen juoksua ja rupateltiin kaikenlaista. Ja kuten huomaatte, Roosa tajusi kuvaamisen idean ja katsoi kiltisti kameraan. Poni varusteisiin ja kentälle. (Jälleen laahustaen, vitsit kun se joskus tulisi kentälle riemusta pomppien.)
Nousin selkään ja lopulta lähdettiin kävelemään. Alkuun tämä meidän homma ei oikein sujunut. Roosa koitti tehdä käännöksiä ja sitten se kiemurteli vähän joka suunnassa. Mä olin ottanut tavoitteeksi että saan Roosaa eteen ja että istun siellä satulassa hyvin. Pienten alkumöngertelyjen jälkeen sain Roosan kulkemaan ja onnistuttiin jopa tekemään voltteja. Patistelin hiukan ponia eteenpäin ja pysähtyminen oli ongelma. Tai ainakin se yksi pysähdys joka me tehtiin oli vaikea. Huomasin että Roosan stoppareilla oli ongelma, nekin on sellaiset eripariset. Ja ääh. Sitten Roosa vielä pelkäsi taas tie pitkää sivua ja porttipäätyä. Nyt se ei tehnyt mitään sivupomppuja, mutta ei se kyllä oikein suostunut kulkemaan siellä urallakaan.
Jäätiin melkein heti keskiympyrälle, isolle keskiympyrälle. Siinä oli neljä puomia merkkaamassa reittiä, puomeja ei siis ylitetty. Ensin vain käveltiin. Kaikki kävelivät mun perässä ja se hiukan ahdisti mua, koitin sitten aina välillä käännellä niin että ne toiset ei olisi mun perässä. Roosa meni aika kivasti, kääntyi hyvin. Lyllersi omaa rauhaisaa tahtiaan, mutta tällä kertaa mä ratsastin sitä eteen. Alkuun jouduin hetken antamaan pohkeita, jolloin Roosa reipastui hetkeksi ja sitten se taas hiljensi. Toistojen jälkeen Roosa lähti kävelemään mukavan reippaasti. Marianne jankutti noille käsien asennosta ja minä sain toimia mallioppilaana. Hah. Kai kädet on sitten paremmat nykyään.
Kun oltiin kävelty, lähdettiin ottamaan joka puomin kohdalla (sai kyllä ottaa myös harvemmin) pidäte ulko-ohjalta, myötäys sisäohjalta. Ensin ei pidäte oikein mennyt läpi. Otin sitten joitain pidätteitä kummaltakin ohjalta ja alkoi menemään jo paremmin. Mutta välillä oli vaan niin paljon vauhtia ettei aasi kerinnyt hidastaa. Kerran meidän ympyrä hiukan levisi, mutta ei se mitään.
Sitten kevyt raviin. Ja me mentiin niin hienosti. Ensin ravattiin hetki. Roosa kulki missä halusin, miten halusin. Sain sen ravaamaan paljon reippaammin kuin normaalisti (mutta en niin reippaasti kuin se silloin tiistaina meni). Sitten lähdettiin ottamaan niitä pidätteitä. Taaskaan ei tuntunut pidätteet oikein menevän läpi. Välillä se meni sentään hiukan paremmin. No, ainakin Roosa kulki kivasti, mä olin siihen oikein tyytyväinen. Mariannenkin mielestä se kulki kivasti. Että joo.
Tämän jälkeen mä ja Kaisa jatkettiin uraa pitkin. Kevenneltiin siellä uralla. Otin joitain siirtymiä, istuin jo paljon paremmin siinä satulassakin. Tein myös joitain voltteja, jotka valitettavasti tuppasivat hiukan leviämään käsiin. Kun oltiin ravailtu istuttiin alas. Ei me harjoitusravissa mitään sen ihmeempiä tehty, piti rentoutua vaan ja istua hyvin. Roosa tuntui säikkyvän ja kiihdyttelevän harjoitusravissa enemmän, mutta kun sain itseni rennoksi myös siellä pelottavassa päässä, alkoi Roosakin hiukan rauhoittua. Voltit olivat muuten onnistuneita, mutta sai siinä tehdä töitä ettei poni karkaisi mihinkään, tämän takia myös hiukan pompin ja huojuin hallitsemattomasti niissä volteissa.
Pah, ja kun koitin tehdä volttia sinne porttipäähän, niin kahdesti Roosa juoksi aitoja päin, ihan samalla tavalla kuin tiistaina laukassa. Se on ärsyttävän hyvämuistinen poni :D
Ja mä sain taas leikkiä true kouluratsastajaa, jolla on niin hieno istunta ja ai että.
Hetki käyntiä ja vuorossa laukka. Piti vaan laukata toinen pitkä sivu. Mun piti ajatella rentoutta etten alkaisi jännittää laukassa. Alkuun se onnistuikin, eka nosto onnistui ihan hyvin. Roosa painoi eteenpäin kuin aropupu, lopulta laukka loppui siihen kun Roosa hiljensi ja lähti seikkailemaan keskelle kenttää (Pompelin luo). Mutta sitten tulikin ongelmia. Roosa halusi seurata. Se siis tosiaankin halusi seurata. Ei mulla ollut paljon nokan koputtamista tähän asiaan, kun poni kerran halusi. Huomasin myös, että liioiteltu johtava sisäohja toimii, mutta jos tuohon sisä-kohtaan vaihtaa ulko, niin se ei toimi. Mulla kulki siis poni hienosti kaula kaksinkerroin kun mä koitin sitä puoli paniikissa saada uralle takaisin. Lopultahan se meni sinne uralle kun päästin sen ulko-ohjan löysäksi, se vaan kun en mä jotenkin tajunnut kuunnella Mariannea :D
Ja sitten vielä kun Roosa ei oikein viitsinyt liikkua ja tunki sisäpohjetta vasten. Siellä se juoksi välillä aitaa päin, välillä se vaan käveli kun ratsastaja koitti epätoivoisesti siirtää partnerinsa raviin. Ja sitten kun en mä pysynyt enää rentona kun oli niin paljon mietittävää. Siellä mä heiluin, huojuin ja pompin. Ja kun rentoustaso on tätä luokkaa.. No eihän siitä ainakaan mitään tule. Roosa tietää että laukassa on ongelmia, joten se tekee sitten mitä lystää, eheh.
Laukka nousi kyllä. Tosin kerran kun nostettiin ilman Mariannen jatkuvaa kannustusta, tuli pukki ennen nostoa. Mutta joo. Laukka nousi niin, että ensin ravattiin aitoihin (toiseen suuntaan mennessä sitten taas kierrettiin kaukana kulmasta) ja sitten nousi laukka, laukattiin täysillä, mä pompin. Laukka loppui kun Roosa ei enää jaksanut laukata. Ja sitten se koitti joko laukassa tai laukan jälkeisessä käynnissä tunkea Pomon kanssa keskelle. Hrm. Ja ei, en todellakaan pystynyt nostamaan takaisin.. Jos poni vetää hienon käännöksen keskelle ja ei suostu etenemään. Jep. Laukka on vaikeaa. Mutta pyrinkin huijaamaan niin itseäni kuin Roosaakin, keventelin aina ja istuin just ennen nostoa. Se rauhoittaa mua, ehkä. Tai sitten se hämää Roosaa vähän.
Mutta joo, laukka ei oikein sujunut. Kyllähän se nousi ja mua alkoi raivostuttaa kun Marianne oli koko ajan hätyyttelemässä meitä. Heh.
Sitten hiukan loppukevyt raveja. Ja jälleen, me olimme yhtä. Laukassa me oltiin yhtä kaukana toisistaan kuin aurinko ja kuu, mutta herranen aika kun loppuravit sujuivatkin taas niin kivasti. Roosa kääntyi, kulki niin nätisti, ravasi rauhassa. Ja mäkin uskalsin päästää vähän ohjaa. On se hienoa. Sitten loppukäynnit. Ne oli muuten oikeasti raivostuttavat :D Roosa mateli. Mateli, ei edes mummoillut, kun se varmaan suoritti juurtumista sinne maahan! En kestä! Eikä se myöskään oikein kääntynyt.
Ja kun meidän kääntöongelmissa ei auta se, että mä olen suurin piirtein väärin päin siellä satulassa ja katsonkin vielä jonnekin ties minne. Kääk.
Muistilista:
Älä käytä ulko-ohjaa niin liioitellusti, se ei toimi.
Vedä sisäpohje läpi apinan raivolla.
Pistä se poni eteen.
RENTOUDU, myös kun nostat sitä laukkaa.
Mariannen mielestä mun pitäisi ottaa sellainen pitkä kouluraippa. En mä osaa käyttää sellaista :D Ja se on muutenkin sellainen pikkuinen tikku, toimiiko se edes? Tjaa-a, katsotaan uskallanko mä joskus kokeilla. En voi luvata mitään. Ja olemme kuulemma niin kivan näköinen pari. Heh. Toivottavasti Marianne nyt antaa tämän parin käydä taas siellä pohjamudissa ja nousta. Toivottavasti se ei nyt kuvittele että haluan eron :D Mä haluan mennä tiistaina Roosalla. Toivottavasti pääsisin. No itse asiassa.. Vaikka tänään meni huonosti niin mullahan on aika kovat mahikset, olen kumminkin tuhonnut mahdollisuuteni mennä kaikilla muilla hevosilla! Toivotaan parasta.
Tulin alas selästä ja vein ponin karsinaansa. Harjasin hänet siistiksi ja iloitsin. Siihenhän oli jäänyt satulavyön jälki. Vihdoin ja viimein se oli edes pikkaisen lämmennyt (juu, satulavyön kohdalta, eikä se ollut edes kovin märkä. Kumminkin, on se niin hienoa, olen hupaisa, enkö olekin :D). Roosa oli niin tyytyväinen ja iloinen (niin varmaan) Tämän jälkeen pesaisin kuolaimet, katselin merkillistä kissaa, siivosin Sulon harjat ja katsoin tuntia. Ja kotiin.
Mitäs tästä tunnista voisi sanoa. Mä paransin tosi monia asioita. Tänään ekaa kertaa pyysin Roosaa edes vähän liikkumaan. Istuin tuhat kertaa paremmin ja mukavammin siinä satulassa. Ja uskalsin päästää loppuraveissa pidempää ohjaa :D
Laukat nousi, vaikka ne vähän surkeita olikin. Pitää rentoutua, rauhoittua ja koittaa saada se sisäpohje läpi. Ohjat pysyivät tänään tosi hyvin kädessä, kun Marianne on nyt jo vaikka kuinka kauan jankannut "nyrkit kiinni" mantraa. Että tänään ne olivat varsin hyvin kiinni.
Tuhat kertaa paremmin tosiaan siinä satulassa. Tällä kertaa pystyin istumaan ravissa, vaikkei mentykään mummomoodilla.
Kaikki muu oli varsin hyvää, laukka oli ongelma. Ja Roosa seuraili tänään paljon enemmän kuin mitä se on tässä viime aikoina. Se oli varmaan osasyy tähän kaikkeen, Roosa halusi seurailla. Kun nämä viime kerrat on olleet sellaisia ettei se ole melkein edes koittanut seurata. Mutta joo.
Toivottavasti pääsen ponilla taas. Sittenpä voidaan harjoitella. Enemmän vaatimista, ratsastusta. Enemmän vauhtia. Enemmän rentoutta ja rauhallisuutta. Hyvin pieni lista, täytyy vaan korjata omat ongelmat.
Mutta pointsit Roosalle, kun ei edes kyttäillyt vaikka muutama tuulenpuuska tulikin. On se vaan kiva poni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti