Menin tallille ja lukaisin taulun (heh, ette arvanneet sitä tai mitään).
Meidän tunnilla oli mun lisäksi vaan Pomo ja mä pääsin kuin pääsinkin Roosalla menemään! :D Jeah. Roosa meni kuitenkin tokalle tunnille, joten lämpötilan sallimissa rajoissa katselin tunteja. Vinski veti hienoja caprioleja (vai mitä ne olikaan), Roosakin vetäisi hienot piruetit siellä ja ai että!
Lopulta pääsin ponin (tai hevonenhan se kai on) selkään. Tuota noin.. Meillä alkoi kuulkaa niin hyvin. Kaikki olivat lähdössä pois kentältä, joten Roosa sitten päätti että hän lähtee kanssa, johan tässä oli duunia tarpeeksi. Kyllä me sentään aitojen sisäpuolella pysyttiin, just ja just.
Lähdettiin kävelemään. Pistin Roosan uralle ja pakotin sen kääntymään, kun se tietty koitti että josko hän kumminkin voisi jatkaa samaa linjaa kuin edellisellä tunnilla. Kääntymisessä oli omat vaikeutensa, kyllä se kääntyi. Niinkuin Pomon päälle :D Kumminkin.
Jäätiin alkuun kumpikin omille pääty-ympyröille. Roosa käveli kauhean mukavasti, ei oikonut kulmaa vaikka porttipäädyssä olinkin ja ei kävellyt pois alta. Lähdettiin käynnissä kävelemään kahdeksikkoa siellä omalla pääty-ympyrällä. En osaa selittää tarkemmin kun en itsekään ollut ihan varma mitä olisi pitänyt tehdä. Roosa käveli muuten hyvin, mutta kerran käveli Pomon ympyrälle ja koitti sitten aina lähteä sinne. Muuten hyvin tosiaan.
Siirryttiin kevyt raviin. Roosa siirtyi hienosti ja ravi alkoi tosi hyvin. Mutta sitten kävikin niin, että me ravattiin kammottavaan kulmaan ja Roosa lähti sitten vetämään reipasta ravia karkuun. En saanut sitä oikein hiljentämään, joten ympyrästä tuli erikoisen mallinen ja me vaan juostiin. Lopulta taidettiin juosta aitaa päin, jolloin ponikin hiljensi. Ja jatkuu. Roosa oli lähdössä heti siellä lyhyellä sivulla, tein voltteja välillä sinne lyhyelle sivulle ja ne voltit olivat vaan kaahailua. Ja kun me sitten lopulta mentiin sinne kulmaan niin poni lähti kuin raketti. Muutama lähtö meille tuli, taisivat kumminkin olla ihan pari askelta suuntaan ja toiseen ja reipasta ravia. Marianne kysyi että mennäänkö Pomon kanssa samalle ympyrälle, mutta eihän se käynyt.
Lopulta sitten Roosa lähti ja ihan laukkasi kentän toiseen päähän. Omg, Roosa juoksi. Onnekseni ponilla on niin mukava laukka etten muuta kuin heilunut eteenpäin ja lopulta pysäytin ponin kiskomalla toisella ohjalla. Se hiljensi kun ei viitsinyt juosta pää vimpulassa.
Jäätiin sitten Pomon kanssa samalle ympyrälle. Ensin poni jännitti niin paljon kaikkea ja apua. Koitin kevennellä rauhassa ja ottaa pidätteitä, siitä huolimatta tuli muutama lähtö. Koska Marianne valitti etten saisi nojata eteen ja koska se valitti että ei kai Roosakin nyt opi tätä "juoksen-täysillä-jee" tapaa, niin päätin sitten pidättää tyylillä "poni menee vaikka istumaan jollei osaa olla". Pari kertaa vedin suupielet korviin ja ponin istumaan (joo, en nyt ihan. Miettikää mikä voima lähtee kun nojailen eteenpäin) ja sen jälkeen poni rauhoittui ja saatoin vähän nätimmällä tyylillä ratsastaa ja rauhoittaa Roosaa.
Ensin hän hieman kipitteli, mutta lähdin keventämään hitaasti ja ravailtiin hyvin rauhassa ympyrällä. En jaksanut tapella kääntymisistä, kunhan reitillä pysyttiin, Roosa kun tykkäsi seurata sitä Pomoa. Lopulta poni alkoi kulkea hiukan paremmin, edelleen pikkasen jännitti ja kyttäili, mutta ei ainakaan lähtenyt käsistä ja niin. Lähdettiin sitten ottamaan siirtymiä harjoitusravista. Kaksi siirtymää, ympyrän avoimelle sivulle ja lyhyen sivun keskelle. Roosa yhä hiukan kipitteli ja välillä nämä siirtymät vaan venyivät ja venyivät. Ja venyivät vielä hiukan lisää :D Mutta lopulta alkoi mennä paremmin ja ponikin jopa rentoutui. Ei enää kyyläillyt ja kipitellyt, vaan alkoi taas madella ja mennä rauhassa.
Lopulta jatkoimme uraa pitkin. Enää ei pelottava nurkka aiheuttanut vilunväreitä ponin selkäpiissä, joten saatoimme kulkea rauhassa ja mukavasti. Lähdimme sitten harjoittelemaan väistöjä. Ensin piti pitkillä sivuilla väistättää takapäätä pois uralta. Alkuun me karattiin uralta, koska en ollut oikein sisäistänyt tätä hommaa. Tai kun eikö just sen hevosen kuulu lähteä kokonaan ja ääh.
Lopulta honasin että kun sisäpohkeella laittaa vastaan niin ei se poni tule sisälle. Tämän oivalluksen ansiosta alkoi meillä sujua. Välillä meni kuulemma oikein hienosti. Huomasin tosin että oli vaikeampaa kun ei Marianne ollut vieressä kyyläilemässä.
Seuraavaksi käännyttiin c-kirjaimelta ja väistettiin uralle. Tosin Roosa ei väistänyt (mun takia, kheh) joten me väistettiin lyhyempi matka. Mä sanoisin että väistäminen oli harvinaisen avutonta. Mun mielestä poni vain käveli sinne uralla. En tiedä.
Sen jälkeen Pomo siirtyi harjoitusraviin ja väistelemään. Ja pian mullekin sanottiin että voin alkaa ravailla. Siirryin harjoitusraviin ja mentiin ihan kivasti. Mahdettiinko hieman vääntää kättä siellä kammokulmassa, muuten poni meni hienosti. Kääntyminen oli vähän ongelmallista, ainakin jos poni iski silmänsä Pomoon.
Marianne päätti että minäkin väistän ravista. Jännää :D Vihdoin ja viimein pääsin tällaistakin ihmettä kokeilemaan. Ravasin sitten sinne, käännyin. Ja paniikkikohtaus, apua mitä pitäisi tehdä! Tajusin että ahaa, varmaan ihan samalla tavalla kuin käynnissä. Koitin alkuun väistää ihan liian nopeasta ravista, mutta sitten tämäkin valkeni mulle. Välillä Roosa jopa vähän väisti, ainakin mun mielestä. Tosin välillä vaan kuljettiin uralle. Ja poni mateli, mutta en uskaltanut oikein ratsastaa eteenkään. Itsesuojeluvaisto ei antanut lupaa.
Sitten sinne tuli myös Aamu ja me alettiin nostaa laukkaa. Roosa rakastui palavasti Aamuun, joka vaikeutti elämäämme hyvin paljon.
Laukka piti nostaa heti väistön jälkeen. Kerran koitin niin, mutta sitten me jätettiin tuollanen avuton pikku piiperrys välistä.
Eka nosto epäonnistui, kun ponin moottori oli sammunut. Koitin nostaa, Roosa lähti taapertamaan jonnekin kentän keskelle. Päätin etten luovuta, joten vedettiin reipasta ravia toiseen päähän kenttään. Poni hereillä, check.
Sitten mä lähdin nostamaan. Lähinnä pitkän sivun alussa. Välillä nousi laukka! Mutta parhainkin laukkapätkä oli tyyliä; laukkaa, pitkän sivun lopussa poni hyytyy, ei nosta takaisin, vaan lähtee pitkin kenttää pomppimaan. Ärhg. Välillä nostot epäonnistuivat ihan lievästi. Mutta ainakaan poni ei nostokohdassa vetänyt aitoihin ja sain sen jopa ravaamaan siellä toisessakin päässä. Että kai se tästä :D
Sitten loppukevyt ravit. Roosa meni oikein hyvin, ei kiihdytellyt ja no, olin ihan tyytyväinen hänen kulkuunsa. Tietty ehkä kääntyminen oli vähän vaikeeta. Mutta joo. Sitten loppukäynnit.
Se on mielenkiintoista, kun Marianne sanoo että mä jännityn ja kun mä en jännity niin että mä huomaisin. Paha dilemma tämä. Toisaalta Marianne oli tyytyväinen kun sanoin ettei mua nyt enää jännitä. Onhan siitä nyt niin kauan aikaakin, herranen aika.
Ja kun Marianne valitti että nojaan eteenpäin ja olen mäkihyppy-asennossa. "Siel on kiva olla" Heh, mutta on se vaikeeta istua. Kun vauhti vaan viskaa mut sinne eteen. Sad, but true.
Mariannen mielestä väistöt menivät kivasti, käynti meni kivasti. Ja pääsen Roosalla koska olen niin rauhallinen (hmm.. Ehkä joo, ehkä ei. "Vedän tän saakelin konin istumaan buahaah, vedän tältä kaulan solmuun niin kattoo mitä tapahtuu buahaah!!11" Mutta on se kiva kun on hevonen johon voi vaikuttaa, eikä vaan roikkua mukana kun se päättää lähteä menemään). Kun Roosa on niin kuin pieni lapsi, jolle pitää näyttää kaikki.
Roosa on vähän vauva, mutta hän on oikein kiva vauva.
Tästä on vaikea sanoa. Taisi muuten olla eka kerta kun en pistänyt Roosaa kuntoon. Onhan se joitain kertoja ollut ekalla tunnilla, mutta. Kaikkea sitä sattuukin, heh.
Mä olen tyytyväinen siihen että sain sen ponin lopuksi rentoutumaan. Tai ei ehkä ihan niin lopuksikaan. En pudonnut ja sain sen rauhoittumaan tästä sinkoilumoodistaan. Se on hienoa. Laukka ainakin nousi, vaikka se olikin niin syvältä :D Mutta kyllä me puhuttiin että laukka on ihan yliarvostettua, ravi on niin paljon kivempaa.
Tänään istuin kyllä tosi paljon huonommin siinä satulassa, koko ajan eteen kippaamassa ja oli tuskallista istua. Voi toisaalta johtua siitä, että periaatteessa vähäsen jännittää että se poni ei lähde mihinkään. Tai silleen. En tiedä. Ja Roosakin kiskoi ohjia aina välillä. Tjaa-a, kuka tietää miksi.
Takaosanväistätykset sujuivat tosi kivasti ja jotkut raviväistötkin oli hienoja. Varsinkin näin ekaksi kerraksi (ellen ole muistiani menettänyt tai jotain). Roosa on oikein hieno lapsonen, en tajua miten joku voikin vihata sitä :D
Loppukäynnit käveltyämme tulin alas ja kohti tallia. Ihan ajatuksissani taluttelin ponia, kun yllättäen preeriasusi hyökkää pellolta kimppuun ja aasi lähtee laukalla karkuun. Satula tökki mua, mutta onneksi ei sentään poni karannut mihinkään. Sitten karsinaan ja poni pois. Siinä se taas katseli tyhmästi ja oli niin suloinen.
Ja masennuin kun näin mun kortin. Kolme kertaa enää torstaina. Katsotaan mitä siitäkin tulee kun on viimeinen kerta :D Itken ja parun tätä elämän tuskaa. Tjaa-a.
Jooh, jos mä pääsisin vaikka Roosalla torstaina. Jos se menisi vain mun kanssa ja jos se ei sitten vaikka vetäisi tuollasia kilareita. Ja jos se vaikka menisi kunnolla. (Tuskin :D Se onkin nyt meidän tavoite.)
Nyt olen päässyt Roosalla jopa kolme kertaa peräkkäin. Kunpa pääsisin vielä neljännen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti