Perkules, aijai. Nyt rasittaa :D Mutta joo, on hauskaa kanssa. Äsh. Musta ei tule ikänä mitään :(
Saavuin tallille, oikein viiden aikaan että olen taatusti ajoissa. Luin taulun, ja pettymys, menin Vinskillä. Oli se pikku pettymys kun en päässyt Roosulilla. Tunnilla oli myös Pomo, Kaisa, Roosa ja Elvis. Vinski oli vain mun tunnilla, mutta en jaksanut harjata sitä kahta tuntia, joten menin katselemaan ekaa tuntia.
Tjaaha ja Roosalta lennettiin. Ja sairaalaan. Roosa oli paha. (mutta jee, en edes saanut traumoja! Olen alkanut rauhoittumaan.)
Sitten menin vähän Vinskiä harjaamaan. Huomasin että Vinski on tosi rassaava karsinassa, juoksi ympyrää, näykki, luimi jne. Onneksi välillä hän seisoi oikein kiltisti harjattavana. Sitten varusteet ja kentälle. Kentälle päästiin hienosti ja selkäänkin pääsin. Jalustimia jouduin säätelemään mutta sitten päästiin oikein kävelemään.
Vinski käveli reippaasti. Tai sitten vaan tuntui siltä kun Roosalla menin viime viikon. Kääntelin Vinskiä, pysähdyksenkin otin. Vitsit, Vinski kääntyi niin ihanasti, ajatuksen voimalla. Niin se kyllä aina kääntyy, mutta nyt se tuntui jotenkin mahtavalta. Alkukäyntien jälkeen siirryttiin kevyt raviin. Ensin me vähän kaahattiin, mutta onnistuin rauhoittamaan kevennyksen ja alkoi sujua. Ja Vinski kääntyi! Upeaa. Ei seurannut Kaisaa yhtään. Nyt se vaan yritti murhata Elviksen.. Kyllä välillä tuli paniikki kun ravataan, koitan kääntää ja heppa pistää kaasun pohjaan ja juoksee Elviksen perään. Eikä kyllä hiljentänyt.
Kevyt ravissa mun piti ottaa siirtymiä. Ja istua. Hienoja siirtymiä tuli, oijoi. Istuin niin nätisti. Tosin silloin kun Vinski juoksi Elviksen perässä, jouduin seisomaan jalustimilla kun pompin niin paljon ja niin.
Mariannekin tuli mua taluttamaan. En ole oikeastaan ihan varma miksi. Mutta siinä se roikkui vähän aikaa, yritti ilmeisesti rentouttaa mua lisää. Oli miten oli, kevyt ravi meni aika kivasti. Vinski kääntyi (ainakin välillä. Ja kyllä se kerran baanasi Kaisan perään kentän poikki. Se oli kerta vaan), mä kevensin hyvin. Tykkäsin oikein paljon tästä.
Sitten käyntiä. Jakauduttiin päätyneliöille. Mä, Kaisa ja Roosa sinne C-kirjaimen päätyyn. Pomo ja Elvis porttipäätyyn. Tarkoituksena oli kulkea neliötä ja tehdä pysähdykset ennen joka kulmaa. Ja ulkopohje kääntää, sitten kun alkoi sujua sai jättää pysähdykset ja miettiä asetustakin. Alkuun Vinski pysähtyi neliön toisella puolella tosi hyvin. Mutta toisella puolella.. No käveltiin Mariannen päälle, kuljettiin sinne aitoja päin. Kun oltiin jonkun aikaa näitä pysähdyksiä otettu, niin tsadaa. Eipä pysähtynyt Vinski enää. Tappelin melkein koko neliön kunnes viimein sain Vinskin seisahtumaan. Sen jälkeen jätin pysähdykset, en halunnut jatkaa vetosotaa. Annoin Vinskin kävellä reipasta käyntiä. Sitten vaihtuikin suunta ja pysähdyksillä jatkoin. Vaikeeta oli taas, välillä pysähdyttiin ihan hienosti sentään. Tähän suuntaan pysähtyi todella paljon huonommin. Mutta se johtui varmaan siitä kun Vinskin stopparit on eripariset. Joten toiseen suuntaan mentäessä se ulko-ohja tuppaa olemaan löysempi, jonka takia on vaikeeta.
Sitten siirryttiin raviin. Piti ensin vain ravailla neliöllä, lopulta lähteä sitten vähän ratsastamaan kulmia. Mä lähdin keventelemään. Vinski kulki kivasti, ei kertaakaan juostu toisten ympyrälle!
No alkuun oli ongelmana se, että Vinski vähän kiemurteli. Marianne oli käskenyt ponit harjoitusraviin, joten päätin että mäkin istun alas, helpompaa ehkä tämä ohjaus. Olin oikeassa ja mentiin niin hienosti. Tajuatteko, käänsin jopa Vinskiä volteille, eikä edes yrittänyt seurata Kaisaa!
Ratsastelin aika löllösti sillä neliöllä, koitin vaan ettei Vinski juoksisi siellä lumisilla reunoilla, pyrin istumaan rennosti (heh, vähän heiluin puolelta toiselle) ja sitten fiilistelin, Vinski kulkee hienosti.
Sitten hetki käyntiä ja laukan vuoro.. Tarkoitus oli laukata pitkät sivut, nostaa käynnistä. Ihan tällaista normaalia. Eka nosto oli aika hupaisa. Vinski vaan käveli, lopulta lähti ravaamaan täysillä. Seuraava nosto onnistui kun hevonenkin heräsi. En nyt tiedä mentiinkö kovaa vai tuntuiko vain. Noo.. Mä istuin hyvin, mutta seisoin välillä jalustimilla. (johtui kaiketi vauhdista? En tajua itsekään.) Oli laukkaaminen ainakin jännää. Vinski hiljensi hyvin raviin, käyntiin siirtyminen kesti vähän kauemmin. Ja Vinski oli liekeissä. Välillä lähdettiin itse kun ei viitsitty odotella ratsastajaa. Ja hehkutus, nostin kerran lyhyellä sivulla, joten sain vähän kääntää ja silleen. Ette ymmärrä kuinka kivaa se oli :D
Kerran Vinski meni sitten ihan korvat luimussa Elvistä kohti. Mä löin raipalla, Vinski siirtyi laukkaan ja Elvis karkasi johonkin. Me ei sitten yhtään tykätty Elviksestä tänään..
Toiseen suuntaan sitten.. No se alkoi ihan kivasti. Mutta herran jumala siunatkoon..
Me laukattiin, siirsin Vinskin raviin. Ja Elvis oli edellämme! No Vinski sitten tappajamoodilla ravasi eteenpäin, eikä hiljentänyt vaikka kuinka koitin. Elvis sitten päätti että hän ei tähän jää, joten lähti sitten täyttä karkua. Ja Vinski ilmeisesti tuumi että nyt saatana tuo poni kuolee, buahah! Ja eikun perään. Melkoisen lyhyt lähtö se oli, en tiedä heiluiko Vinski tosi pahasti laukkaillessaan, vai heittelikö peräänsäkin siinä samalla. Oli miten oli, minä viisaana ihmisenä koin parhaaksi tulla alas.
Ihan mielenkiintoiset muistikuvat siitä kyllä on. Ensin Elvis lähti painamaan, sitten Vinski perään. Mä heilun ja näen Vinskin mitä mielenkiintoisimmista kulmista. Lensin kaulalle, koitin ottaa kiinni, mutta painovoima kiskaisi mut alas. Laskeuduin siististi nilkan päälle, sitten polvilleen (melkein jaloilleen hei :D), sitten rojahdinkin maahan. Vinski pysähtyi viereeni häpeämään joten sain sen itse siitä napattua.
Ja kun nousin ylös, tunsin että saakeli, nilkkaan sattuu. "Ei satu, ei täs mitää, kyl tää tästä, ei satu" Koitin kai uskotella itselleni että ei se satu :D Jalka tärisi, sattui. Äh..
Marianne tuli siihen katselemaan, kyseli sattuuko ja voi voi. Olisi halunnut nähdä jalan. Mutta hoin vaan että ei se kohta enää satu :D Marianne ei kai olisi oikein halunnut päästää mua enää satulaan, mutta mä en todellakaan suostunut jäämään maan pinnalle. Mietin että jos en palaa selkään niin parhaassa tapauksessa käy niin että en enää uskalla ollenkaan ratsastaa (miettikää nyt sitä Sulo-tuntia.. Olisi vaan pitänyt käydä selässä vielä.) Mutta joo, kyllä mä vähän mietin että mitä jos tipun uudestaan..
No, eikun selkään. Jalka oli kipeä, joten selkäännousu oli vaikeaa. Marianne ei uskaltanut päästää mua yksinäni, joten se tuli mua taluttelemaan. Ja päätti myös että loppukäynnit, ei tässä uskalla mitään tehdä. Mä selittelin taas jotain että harmi :D Hourailin, mä sitten tykkään hourailla.
Marianne jutteli jotain. Sanoi että mun pitäisi pitää Vinskille jöötää, vaikka kiskaista ihan kunnolla jos se juoksee Elviksen perässä. Totesin että yritin kaikkeni, raipan kanssa juostiin Elvistä päin, kiskomalla.. No se ei auttanut, nojailin välillä koko painolla ohjia vasten.. Juu ei auta. Eikä tunnu hyvältä.
Lopulta Marianne laski mut irti. Normaalisti sain käynnit käveltyä. Ja motkotin Vinskille koko ajan. Toivottavasti häpeää nyt tuolla ;) Marianne totesi kyllä että tarvitsee varmaan jatkaa taas pienemmillä, kun Vinski on niin iso. Siinä on puolensa. Mutta Vinski on kiva. Tosin ei tänään.
Jalka sattui. Välillä koitin taivutella, auts mikä tuska. Ja oli harvinaisen hupaisaa tulla selästä alas, heh. Pääsin alas. Sitten taluttelu oli hauskaa. Mä lenkkasin siististi sen jalan kanssa, vasen jalka oli jännästi vinossa kun se sattui normaali asennossa. Pah, ja Mariannekin vaan valitti mulle :D Kun halusin takaisin selkään "voi voi ku oot niin itsepäinen ja voi voi" Kun halusin taluttaa Vinskin talliin tuli samanlaista, kun olen niin itsepäinen ja haluan itse tehdä blaablaa. Sitten se selitti sille yhdelle naiselle että onhan se joo toisaalta ihan hyvä mutta.
Kun talliin päästiin niin Marianne halusi nähdä mun jalan. Vinski oli kuitenkin tärkeämpi joten pistin sen tietenkin ensin kuntoon. Sekin käyttäytyi, häpesi siellä heh.
Sitten odottelin. Ja odottelin. Ajattelin jo että Marianne on muuttanut mielensä ja tuumin että hienostihan mä pyörällä pääsen kotiin. Voin vaikka taluttaa pyörää. Tai sitten voin polkea niin että en taittele nilkkaa yhtään. Yksinkertaista.
Marianne halusi sitten kumminkin nähdä jalan. Mun oli pakko taistella saapas jalasta. Tuska oli melkoinen :D Sitten näytin jalkaa. Näytti ihan normaalilta, ei voi siis olla kipeä.
Marianne ei tainnut olla samaa mieltä, vaan päätti että vie mut kotiin. (yhyy) Sinne se lähti kai avaimia hakemaan. Ja kenkiä. Kun saappaan laitto oli vähän vaikeaa. Koitin sen pistää jalkaan, mutta sattui. Kun Marianne sanoi hakevansa kengät, päätin vaan tunkea sen saappaan jalkaan.
Harkitsin myös karkaamista varsin vakavasti. Jätin toimet suorittamatta ja menin ihan Mariannen kyydillä kotiin.
Marianne sanoi että jos jalka on torstaina kipeä niin en tule. Pah :D Hyvä vitsi, todellakin tulen. Jalat nyt on yliarvostettuja.
Jaa-a, jalka on kipeä ja paketissa. Ja kylmässä. Toivotaan parasta. En välttämättä haluaisi ratsastaa niin että ulvon joka askeleella kun jalkaan sattuu :D
Ja sitten vakavasti miettien, millä mä edes voin enää mennä. Kaisa on sekoillut, Vinski tiputti mut (ja on liian iso) ja Roosa oli tänään ihan pöpi. Pitäisikö vakavasti harkita tuota Lakia... Voisin mennä jollain muulla sitten kun tulee taas kesä ja hevoset ei liiku ;)
Mutta olin joka tapauksessa tosi tyytyväinen tähän tuntiin. Vinski kulki tosi hienosti (tauko teki tehtävänsä), ainoa ongelma oli Elvis. Laukat nousi, ravi oli tosi hyvää, istuin hienosti jne. Ainoa miinus oli Elvis ja tuo putoaminen. Nooh.
Ja arvatkaa mikä muu on mahtavaa ;)
Mua ei JÄNNITTÄNYT YHTÄÄN! Kun Elvis lähti katsoin vaan että jaa, poni menee. Kun Vinski lähti oli mieli aika tyhjänä. Kun tipuin en panikoinut yhtään. Ja lopputunnistakin selvisin ilman sellaista kauheaa paniikkia! Olen päässyt sen Sulo-Nikkis jutun yli! JESJESJEJES :D Onpa kivaa.
JES
Heh :D
Ihanaa. Aivan yksinkertaisen ihanaa.
Nyt odotellaan torstaita. Joku kuolee jollen pääse silloin.
No mutta ehkä tämä jalka paranee tässä. Toivotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti