Pimeys lankeaa

Tiedättekö? Tänään on talvipäivänseisaus. Tiedättekö? Tänään on siis kaikkein pimein päivä, ELI huomenna on jo valoisampaa! Jee, alkaa tulla valoista :) Vitsit mä rakastan tätä talvipäivänseisausta. Se vuoden pisin päivä on paljon masentavampi kun sitten alkaa pimenemään.
Kohta on valoisaa taas. Ihan kohta joo, heh.

No mutta, vaikka olikin pimeä päivä niin ei kuin tallille.
Viimeistä tuntia ei ollut ja mä menin Roosalla. Lisäksi tunnilla Kaisa, Pomo ja Simo. Roosa oli jo ekalla tunnilla, joten ensin harjasin hiukan Elvistä. Halusin käydä moikkaamassa sitä ponia, siitä on niin kauan aikaa kun ollaan nähty kunnolla. Kyllä Elvis näytti pieneltä ja sileältä.
Kun poni oli harjattu, menin katselemaan tuntia. Ja Mariannekin kävi kysymässä että mitä haluaisin tänään tehdä. Jaa-a, kun en mä tiedä :D Turha multa on kysyä, kaikki on kivaa. Pohdin myös että uskaltaisinko ottaa tänään pitkän raipan kokeiluun kun Marianne on valitellut siitä että mun raippa on lyhyt. Ajattelin jo tiistaina, mutta en viitsinyt kun Roosa oli millainen oli. Nyt se kuitenkin oli rauhallinen joten mä vakavasti harkitsin pitkää raippaa. Valitettavasti pitkät raipat olivat tosi pitkiä, joten en uskaltanut ottaa sellaista.

Sitten päästiinkin jo selkään. Roosa oli jälleen sitä mieltä että työpäivä on pulkassa, onneksi sain rouvan suostuteltua uralle. Oltiin niin kaukana portista, siitä se johtui.
Lähdin hakemaan ponia hyväksi, uralla piti kulkea, reippaastikin mieluusti. Koitin itse istua hyvin ja olla muutenkin hyvin, ja vahdin ettei poni seurailisi. Ensin hönöteltiin liian keskellä ja oiottiin joka paikassa, pikkasen koitettiin seuratakin. Mutta ei ollut käynti niin vaikeaa kuin välillä.
Jäätiin pääty-ympyröille, mä ja Simo sinne c-kirjaimen päätyyn, Kaisa ja Pomo porttipäätyyn. Piti kulkea taas kahdeksikkoa siellä pääty-ympyrällä. Tehtiin se siis niin, että käveltiin siitä kentän keskeltä kohti c-kirjainta ja sitä rataa. Roosa meni varsin hyvin, välillä käännökset hiukan venyivät, mutta ei huidellut toiseen päähän, eikä kyseenalaistanut mun päätöksiä suunnasta. Ja mua vähän jännitti aina välillä kun Simo tuli vauhdikkaasti perässä :D Tämmöinen pikku jännitys on jäänyt juu.

Ensin vain haettiin reitti ja mä olin varsin tyytyväinen Roosan kulkuun. Kulki suht kivasti, ehkä vähän hitaanpuoleisesti. Kääntyi aika hyvin, koitin vähän hakea meille asetusta. Kun reitti oli selvillä, piti noilla kahdeksikon pyöreillä teillä väistättää hieman takapäätä kohti uraa. Tai näin ainakin ymmärsin :D
Tämä oli hyvin vaikeaa mulle. Tuntui ettei siitä tullut yhtään mitään ja yleensä väistöyritykset päättyivät siihen, että Roosa karkasi sisälle. Olisi kai pitänyt pidättää jollain ohjalla enempi. Kun sisäpohkeellahan väistätettiin perää ulos!
Vaikeaa, mutta kahdesta taunosta huolimatta (tai no, Roosa on kouluponi, että ehkä tauno olinkin vain minä) saatiin kuulemma pari onnistunutta askelta. Tosin oli vaikeaa yrittää toiseen suuntaan kun Marianne ei voinut huutaa menikö oikein vai ei. Se pyöreä tie hämää mua näemmä tosi paljon.

Kun oltiin aikamme väistelty (tai yritetty), siirryttiin kevyt raviin ja jatkettiin uraa pitkin. Roosan tahti oli melko vaihtelevaa. Välillä pikku poni oli niin väsynyt ja siirtyili käyntiin, ja välillä vedettiin vauhdilla oikeen. No, ei hän ainakaan säikkynyt mitään, se on jo hyvä.
Roosa kulki tahtia lukuunottamatta tosi hyvin. Se kääntyi niin hyvin, ei oikein seuraillut, toimi taas ajatuksella ja ah. Se vaan.. No voidaan tietty ajatella että sain Roosan hienosti ratsastettua kuulolle käynnissä. Tosin mä itse ajattelen että edellisen tunnin mahtiheppu vaan veti Roosan mulle läpi jonka takia se totteli. Uskokaa te mihin haluatte.
Ravi sujui kumpaankin suuntaan hyvin, välillä sain ratsastaa eteen, välillä rauhoitella. Raviin siirtyminen oli hieman hankalaa mutta. Kääntyi hyvin, välillä piti hieman enemmän napauttaa pohkeella. Ja huomasin että kun tuli pienehkö kääntöongelma, kannatti ottaa pidäte (tosin otin sen hätäpäissäni molemmilta ohjilta), sen jälkeen aasimus kääntyi hyvin. Oi että hän meni oikein hienosti!

Sitten käyntiin. Vuorossa iki-ihanaa väistelyä avon tapaan. Piti tehdä h-kirjaimella (mä muistan kirjaimen! Eli tiesivun alussa) voltti, ottaa hienosti käynti haltuun, asettaa, pitää asetus ja tökkiä peräpää sinne uralle. Ja sitten me lähdettiin. Suoraan sanottuna mulla itselläni ei ollut juuri odotuksia tämän homman suhteen. Tämä on mulle hieman vaikeaa, en oikein tiedä koska onnistun ja koska en. Ja kun mä jotenkin pakkomielteisesti pidän Roosaa tyhmänä :D Vaikka ei se ole. Mutta se näyttää siltä ettei se tajua mistään mitään.
Meidän avoväistelyt oli kumminkin aika hienoja. Voltti onnistui hienosti, Roosa teki sen, välillä koitti hiukan karata toisten luo. Tarkoituksenahan oli se, että peräpää menisi uralle. Tapaturmaisesti me kuitenkin huideltiin aina tosi keskellä, meidän olisi pitänyt mennä ihan poikittain jotta olisi jotain uralle osunut.
Mutta mutta, multa aina katosi se asetus kun tultiin suoralle (hups). Mutta sitten mä käytin järkeäni, otin jotain asettavaa otetta sisäohjalta, pidätin ulko-ohjalla, ja painelin sisäpohkeella. Ekat askeleet oli suoraan kävelyä ja sitten sieltä tuli sitä mitä haettiin! Vaikkei sitä tullut välillä kuin ehkä pari askelta. Välillä tuli sitten oikeasti aika pitkäkin pätkä. Ja pääasia että onnistui. Mä olin tyytyväinen. Välillä huomasin itsekin onnistuneeni, välillä vaan kuuntelin että jaha, Mariannen mukaan tämä onnistuu.

Muualla Roosa kulki varsin hyvin. Vauhtia nyt ei ollut nimeksikään, mutta ei ainakaan oikonut, kääntyi mihin halusin. Oli tosi mukava ratsastaa. Tehtiin tätä aika kauan ja Marianne oli aika tyytyväinen. Ja arvatkaa, aloin tässä just miettimään että miten hienoa. Yleensä kun väistetään, väistettiin miten vaan; takapäätä, väistöä, avoa yms. Ihan mitä vaan väistetäänkään, niin yleensä se menee niin, että Marianne on lähes koko ajan mun vieressä marisemassa kun menee niin huonosti (tai kehumassa että menipä hyvin, tai selittämässä että pidätä pidätä, pohje pohje, oli se tiistainakin hokemassa milloin pidätän, milloin käytän pohjetta). No tänään. Alkuun se katseli kun väistin, valitteli virheistä, mutta sitten alkoikin vaan todeta että jee, taputa, meni hyvin. Ja hei, mä menin sen loppuajan ihan itsekseni. Marianne keskittyi muihin ja mä sain mennä itsekseni. Miettikää kuinka lahjakas olenkaan, mua ei vahdittu 24/7 vaan saatettiin jopa opettaa muita kun mulla sujui jopa jossain määrin. Aika jännää.

Kun oltiin väännelty tätä, vaihdettiin suuntaa ja otettiin loppuravit. Ensin jouduin hieman keskustelemaan Roosan kanssa kulkusuunnasta ja vauhdista. Ainakin suunta parani ja vauhtiakin koitin lisätä hyvän maun rajoissa. Joo, loppuraveissa jouduttiin hiukan enemmän taistelemaan siitä ketä päin mennään. Välillä mua oikein otti päähän kun mentiin toisten eteen. Tai oikeastaan, eihän me menty kenenkään eteen. Me oltiin menossa, mutta sain Roosa hallintaan, joten siitä vierestä olisi mahtunut. Roosa meni kyllä niin hyvin.

Kääntelin pikkaisen ja olin tyytyväinen. Sitten loppukäynnit. Tiistaina jostain syystä Roosa kiskoi lähes koko tunnin niitä ohjia (lopputunnin siis), tänään se aloitti harrastetoimintansa vasta loppukäynneissä (heh, ehkä mulla oli niin lyhyet ohjat. Huomatkaa sarkasmi). Loppukäynneissä oli myös hieman keskustelua kääntyilystä kun poni ei halunnutkaan kääntyä pitkällä ohjalla sinne minne mä halusin.
Marianne oli tyytyväinen. Se sanoi että se on mennyt hyvin.
Tai noin se sanoi kesken tunnin. Silloin kun se tuli juttelemaan, niin se lähinnä silitteli Roosaa :D
Sitten se tuli toisen kerran juttelemaan. Hienosti meni taas ja oi että. Nyrkki on alkanut pysyä kiinni. Ja kuulemma mulla oli hyvä tuntuma. Että Roosakin uskalsi luottaa mun käteen. Kun Marianne selitteli tätä litanjaansa hyvästä tuntumasta ja kädestä, mä vastailin epäuskoisena että jaaha, aijaa. Mielipiteensä kullakin. Mutta herran jumala kun mä olin koko tunnin miettinyt että piru vie kun on ohjat lyhyinä kun väistetään ja kyynerpää kulma on olematon ja ohjatkin nykii suusta joka toinen hetki ja poni ei liiku, varmaan kuljetaan käsijarru päällä saakeli soikoon. Mielipiteensä kullakin.
Heh. Marianne kysyi tiedänkö mitä tarkoittaa tämä luottaa käteen. Vastasin että ehkäpä joo.
"Ei ole vastausta ehkäpä joo, on vain Kyllä tai Ei. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?"
"Ehkäpä joo" Taisi Marianne kuulla väärin, alkoi selittää että hyvä, kun jos sanoo "ehkäpä joo" niin ei tiedä tartteisko selventää :D
Ajatelkoon mitä tahtoo. Kyllä mä luullakseni tiedän. Mutta en yhtään tykkää sanoa että tiedän. En tykkää tännekään kirjoittaa että moi, tänään on talvipäivänseisaus. Ajattelen heti, että kumminkin olen väärässä.

Jos olen oikeassa, niin eikös käteen luottaminen meinaa sitä että käsi on hyvä, (ei: kova, tuntuma huono, nyplää turhia, sahaile) jolloin hevonen voi kulkea silleen ideaalisesti suorastaan ;) Tai siis, että hevonen kulkee kuolaimella, ei vedä pää kirahvina tai pää ryntäissä pois sieltä kuolaimelta, pure kiinni tai muutakaan tyhmää, vaan kulkee hienosti kuolaimella, kun se uskaltaa luottaa siihen käteen ettei se nyi suusta tai muuta. Tajusitteko?

Mä itsekin olin oikein tyytyväinen tämän päiväiseen. Ei sillä väliä johtuiko Roosan hyvä kulku siitä että edellinen ratsastaja oli sen ratsastanut läpi tai jostain muusta. (Oli taas epäselvä lause.)
Roosa meni oikein hienosti ja oli tänään taas niin mukavaa ja yksinkertaista, saattoi keskittyä taas itseensä ja parempaan menoon.
Istuin siinä satulassa paremmin, avoväistely hommelit sujui tosi hyvin, Roosa kääntyi ja kulki kivasti. Vauhtia olisi voinut olla enemmän. Mutta poni oli väsynyt, heh. Roosa oli mukavimmillaan tänään. Ja Mariannen mielestä on viime aikoina mennyt hyvin. Heh.

Sitten alas selästä. Mä tulin jotenkin nopeasti sieltä. Suurin piirtein alhaalla ennen kuin muut oli edes keskellä seisomassa. Ja talliin. Ja Roosa pois. Tosin oli ongelma. Roosan oven naru oli irti. Joten sitä karsinan ovea ei saanut kiinni. Mä sitten köyttelin sen oven kiinni erittäin mielikuvituksellisella tavalla :D Joo, on se jo korjattu. Ei hätää.

Kortti jäi kirjaamatta. Kun Marianne oli kiireinen. Kotiin polkiessa pohdiskelin moraalista kysymystä (juu ei, se ei ole moraalinen kysymys. Se olisi, jos olisin miettinyt jätänkö sanomatta että kortti jäi kirjaamatta).
Tosiaan, mietin että tiistaina kirjoitan kortin kahdesti (Mariannen pitää itse kirjoittaa, en mä nyt halua mun kortteja kirjoitella) mietin että kirjoitanko a) tiistaikortin kahdesti vai b) tiistaikortin kerran ja torstaikortin kerran. Vaihtoehto b) olisi se joka mun kuuluisi valita jos noudattaisin orjallisesti korttejani. Mutta..
Miettikää a) vaihtoehdon hyviä puolia: saan uuden tiistaikortin (se on kivaa), saan ratsastaa torstaina vielä kolme kertaa. Siinä ne hyvät puolet.
Päädyin vaihtoehtoon a). Eli yhä on kolme torstaita jäljellä.

Huomaatteko miten positiivinen olen ollut viime aikoina. Ette välttämättä, mutta mä huomaan. Ei sillä väliä että blogitekstit on tyyliä "vain minä ymmärrän". Tai on sillä ehkä väliä jos lakkaan tajuamasta itseäni.
Mutta mulla on ollut kivaa kun olen päässyt niin paljon Roosalla. Ei masenna, silloin kun menin Vinskillä mua masensi lievästi. (Lievästi, ei siinä määrin että itken ja parun joka hetki kuinka surkea olen. Mutta kumminkin.) Nyt on taas paljon hauskempaa. Ei sillä että Vinskillä olisi ollut kamalaa mennä. Se oli silti vaan masentavampaa kuin tämä Roosalla meno. Koska Roosa on niin kiva :D