Rintamasuunta ylöspäin

Tosiaan, oi että ja vallan mageeta, sain taas kuvia ja nää on nyt jälleen kerran siis Iinan ottamia :)
Taas sitten tallille. Se on ollut nyt mukavaa kun on jo pitkän aikaa ollu ihan yllätys mitä taulussa lukee. Ei oo voinu oikein arvailla, heh. Tänään siellä luki sitten Vinski. Ohhoh :D Myönnettäköön, oon jo hetken aikaa toivonu et menisin Vinskillä, Roosalla tai Pomolla. En mä nyt silti olis uskonut että mä Vinskillä menen ekaks tai että nyt jo. (Marianne lukee mun ajatuksia)
Tunnilla oli sit kanssa Roosa, Kaisa, Salli, Elvis ja Pomo. Vinski oli ekalla tunnilla, niinpä sit kattelin hetken noita tunteja ja puolelta lähdin harjaamaan pientä Vinskiä hiukkasen. Heitin varusteet niskaan ja sit lähdettiin.

(huomatkaa toki, että näytän ihan minimaaliselta :D Ja tässä näytän siltä että könötän vasemmalle, mutta joo)

Vinski oli niin innoissaan. Se seisoi karsinan perällä korvat sivuilla. Sit se käyskenteli oikeen tyytymättömän näkösenä sinne kentälle. Ja kentällä sen vauhti romahti "olen tällanen pari metrinen järkäle mut en niinku MILLÄÄN jaksa liikuttaa koipiani kun on niin raskasta niin raskasta"
Nousin sitten Vinskin selkään. Tai vuorikiipeilin, mutta ne on taas synonyymejä. Hah, kun lähdin kävelemään tuntu siltä ku putoisin sieltä alas satulan kanssa :D Tää korjaantu jalustinsäädöillä, sit lähdettiin kunnolla kävelemään.

Alkuun vaan käveltiin mitään ajattelematta uraa pitkin, mutta pian uhkarohkeasti siirsin Vinskin keskemmälle. Olin tyytyväinen siihen että Vinski siirtyi keskemmälle ja pysyi siinä, en olisi meinaan uskonut.. Tein joitain pysähdyksiä, jotka onnistuivat tosi hienosti ja keveästi, ja sitten vaan naputtelin suurta valtamerialusta kulkemaan reippaasti. Tein myös jotain voltteja, ja ne jopa onnistuivat ihan nätisti, jes.
Lähdettiin tekemään tehtävää, joka oli tällanen:

Eli ensin pujoteltiin puomien ympäri, sit tötsien.
Se menikin sitten ihan ylimaalisen vaikiaksi. Vinski kääntyi tehtävälle, mutta sitten valkea proomu eksyi reitiltä ja ei onnistunut. Me vähän mentiin puomien päältä, vähän Vinski kääntyili väärään suuntaan ja seurasi kavereita ja ihan pikkasen vaan Vinski tunki vähän joka suuntaan ja ääk. Mä säädin jotain todella hehkeää siellä selässä ja mistään ei tullut yhtään mitään.
Välillä onnistuttiin reitissä, ja silloin mä sitten keskityin asettelemaan ja taivuttelemaan isoa valkoista. Mutta että vähän oli vaikeeta.
Jonkin ajan kuluttua siirryttiin sitten raviin aina tolla toisella pitkällä sivulla. Pujoteltiin käynnissä ja kevenneltiin muu osa. Ravi oli oikein kivaa. Mulla oli vähän kevennysongelmia ja jalustimet vammaili kun hypin sieltä satulasta ylös turhan pontevasti, vaan onnistuin ainakin keventämään, se on jo jotain. Ratsastin raviakin sitten oikein pontevasti eteen ja Vinski laahusti kuin lapamato.

(tässä huomaamme ongelman, herra jalka on jossain tuolla..)

Hetken päästä jäätiin kokonaan raviin ja nyt tultiin sitten ensin puomien yli, ja sitten tötsien vierestä suora linja, tämä siis kevyt ravissa. Ja toi pitkä sivu tultiin harjotusravissa.
Tämä se vasta vaikeaksi osoittautuikin. Vinski ei kääntynyt. Välillä se vahingossa kääntyi kaverin perässä ja joskus se onnistui lukemaan ajatukseni ja kääntymään oikein, mutta muuten ei tullut yhtään mitään. Vinski oikoi joka suuntaan, punki minne sitä huvitti ja mä olin hätää kärsimässä siellä.
Kyllä mä sen virheen sain taas kuulla: jalat on takana. Aivan, mulla on jalat siellä nälkäkuopassa 24/7 ja Vinski sitten hyvin koulutettuna viksuna hevosena tietää että ahaa, nyt pyydetään takapäätä sisälle ja sit mä oon ihan "juoksen-päin-seinää" -mielellä kun hevonen ei käänny ja mistään ei tuu mitään ja jyrään pienet ponit ja angst.
Mutta kun se on oikeasti perhanan vaikeeta hilata ne jalat sieltä eteen! Vinski on niin iso ja valkoinen (se häiritsee mieltäni, eikumitähäh :D) ja multa loppuu voimat ihan täysin, jolloin sit könötän helpommin eteen ja jos könötän eteen niin mun jalat on siellä takana ja ja ja. Tosi hankalaa, huh. Käynnissä ne vielä jotenkin pystyy ajattelemaan eteen, mutta ravissa on jo ihan muitakin ongelmia.

(jotenkin repesin kun näin tän :D Vinski näyttää jotenkin mainiolta ja mäkin oon tollanen teinimutantti ninjakilpikonna)

Mutta joo. Kyllä me välillä päästiin melkein kaikkien puomien yli lähes keskeltä. Kyllä me välillä mentiin tötsien vierestä ihan kauniisti. Koko loppuaika me sit säädettiin ihan sekopäisesti ja jeah.
Harjotusravi meni oikein hyvin. Ongelmana oli kädet ja Vinskin pää, joka lojui siinä ja mulla oli kädet kipeät ja kyynerpääkulma oli vain salainen haave. Mutta istuin ravissa kuitenkin todella hyvin (yllättävän hyvin)

(mulla on nyt niin sekasin tää ajatus :D En muista ollenkaan miten ja millon tehtiin mitäki. Ehkä tää nyt menee oikein :D)
Sitten taidettiin pikkasen kävellä. Vaihdettiin suuntakin ja oli laukan vuoro. Puomit käännettiin niin ettei niiden yli päässyt. Piti tulla toi kentän poikittelu hommeli harjotusravissa, sitten heti tän reitin jälkeen nostaa laukka ja laukata vaikka pääty-ympyrä ja sitten toi pitkä sivu. Ihan peruspuuhastelua.
Mä istuin ihan hyvin siinä ravissa, se olikin positiivinen osuus. Vinski kaahaili ohi tän harjotusravitehtävän ja sit ku koitin siirtää käyntiin niin eihän tuo edes siirtynyt ja sit seisoin taas jalustimilla. (Mut huomioikaa, useimmiten mä istuin kun siirsin käyntiin, vaan sillon kun Vinski ei kuunnellut niin nousin jalustimille, jeejee :D)
Jos sain Vinskin sattumalta kääntymään tuolle tötsä-linjalle, niin viimeistään vikan tötterön kohdalla se puski joko a) uralle, ja näin oltiin laukkaavien ratsukoiden edessä tai b) liian aikaisin puomien luo ja tehtävämme meni harakoille. Hyvä jos kerran onnistuttiin tekemään koko tehtävä nätisti. Mä olin siellä ihan epätoivon partaalla ja jalat oli takana.

(ja kuten unohdin mainita, jalustimet putoili. On ne hevoset vaikeita ku ei jalustimetkaan pysy)

Laukka sujui sentään tosi hyvin. Mä sain nostettua harjoitusravista! Olin niin tyytyväinen tähän :) Itse asiassa se yksi kerta kun koitin nostaa käynnistä niin siinäkin tuli pari raviaskelta väliin.
Laukat nousi oikein kivasti. Välillä piti muutaman kerran pyytää ennen kuin valkea valas vaivautui laukkaamaan, mutta mutta.
Ja mä istuin laukassa ihan tajuttoman-super-uskomattoman-loistavasti! Mä olin niin fiiliksissä kun en pomppinut ollenkaan. Raviin siirtymätkin oli oikein hyviä. Aloin kyllä pomppia pari askelta ennen siirtymää ja pari askelta siirtymän jälkeen. Mutta en seissyt jalustimilla enkä heilunut eteen kuin meritursas merihädässä. Nyt mä olen todella tajunnut mitä tarkoitti se ilmaus "lihapullalaukka"

(tässä on yritystä, varpaita ja roikkuvia ohjia lukuun ottamatta mähän istun ihan kivasti)

(tässä se yritys lopahti ja vaihtui tää "villinä ja vapaana" ideologia ;) )

Vaihdettiin suunta ja käveltiin pikkasen. Sitten jatkettiin ihan samaa tehtävää ihan samalla onnistumisasteella. Eli koko ajan kaikkien edessä, Vinski punki ihan vääriin paikkoihin ja niin edelleen.
Onneksi laukatkin sujuivat samaan tapaan. Ravista nousi tosi hyvin, istuin tosi hyvin. Kaikki oli tosi hyvin.
Tai joo, Vinski ei laukassa kääntynyt. Toisaalta kuka nyt olisi olettanut että se kääntyisi laukassa kun ei se aina kääntynyt edes käynnissä. minä oletin että se voisi sääliä mua laukassa ja kääntyä vaikka vahingossa ;)
Kääntymisen sijaan Vinski vaan kaahasi. Mutta eikös se nyt ole se toiseksi paras vaihtoehto. Sitä paitsi, olenko mä koskaan saanut Vinskiä käännettyä laukassa? En. Tämä ei siis ole pettymys, vaan uusi haaste.

(tää näyttää ihan hyvältä. Ollaan reitillä, ratsu kuuntelee ja mä keskityn)

Kun oltiin sitten laukkailtu niin siirryttiin loppukeventelemään. Ja voi hertsileijaa kun se oli tuskallista. Vinski ei kääntynyt, kunhan mummoili jonkun perässä. Mutta sitten mulla meni hermot ja polkastiin oikeesti vauhtia. Rupesin apinanraivolla ratsastamaan Vinskiä eteen. Sellanen hullunkiilto silmissä "älä sit käänny, mennää täysiä, buahaahh"
Se auttoi. Uskomatonta mutta totta. Eteenpäin meno auttaa aina. Vinski alkoi kääntyä. Kuin taikaiskusta. Ja se ravasikin kivasti eteen.
Mutta sitten menikin kaikki pieleen kun yks putos ja seistiin ja sit ei Vinski enää kääntynyt. Mites se sillon talvella meni aina loppuraveissa ihan ajatuksen voimalla...

Tämän jälkeen sitten loppukäynteihin. Raskastahan tuo oli jollei mitään muuta. Ja Vinskillä on vallan mukava mennä :) Vaikkakin se on ihan hirveetä kun ei mistään tuu mitään :D
Tänään se pysähtyi kauhean kivasti. Käynneissä ainakin. Ravien aikana en saanut pysäytettyä.
Ja ihan hyvin tää meni, taas on ollut kumminkin puolen vuoden tauko Vinskistä. Ja ku on menty taas noilla poneilla. Ja mä istuin tosi hyvin niin ravissa ku laukassa (: Ja istuin siirtymissäkin jo niin paljon paremmin ku talvella, joten ehkä mä oon jotain oppinu.

Marianneki kävi juttelees.
"Mikä meni hyvin?"
"Meni aika huonosti. Mä istuin laukassa oikein hyvin :)"
"Niin ja kyllä sä ravissakin istuit oikein hyvin. Ja sehän meni oikein nätisti, pari kertaa nyt punki väärään paikkaan"
"Niin, pari kertaa se meni oikeeseen suuntaan, loppuajan se meni väärin"
"No, mä olen tyytyväinen. Vielä kun sinä oisit"
Sit mä räkätin loppuajan siellä. Tök tök tök. Eihän tosta nyt yksinkertasesti voi olla tyytyväinen :D Emmä jaksa tota Mariannea. Tsiisus.

Vinskillä on kiva mennä. Sillä on kamala mennä ku se on niin iso. Sillä on kiva mennä ku se on niin iso ;) Ja on se ainakin kuntotreeniä jollei mitään muuta :D

Käveltyämme mentiin keskelle ja alas aluksesta. Vinski-setä talliin ja harjailin hänet nopeasti. Sitten kortin kirjailut ja kotiin pohtien että on niin pitkä aika kun pääsee seuraavan kerran ratsastaan.

Ja joo, nyt mun "hevoset joilta olen pudonnut kun olen niillä viimeksi mennyt" listassa ei oo enää ketään. Meinaan Vinskillä mä menin viimeks sillon talvella kun se hyökkäs Elviksen kimppuun ja mä onnistuin venäyttämään nilkkani kun tulin taiteellisesti sieltä alas.
Ja mä halun mennä Roosalla ja Pomolla. Lähetän täältä ajatussäteitä Mariannelle. (;

Ja paras sit tietty loppuun. Vinski näyttää vallaan suloiselta :)
Joo, tästä tulikin nyt hyvin kuvapainotteinen :D Mutta ehkä se on hyvä. Unohdatte sen surkeasti menneen osan kun katotte näitä hienoja kuvia joissa näyttää siltä että tiedän mitä oon tekemässä.
Ja sitä paitsi kun näitä oli niin paljon niin innostuin ja sit ku koskaan ei voi tietää paljonko tässä tulen Vinskillä menemään ja niin. Tosin kun näin sanon niin meen sillä varmaan vuoden putkeen, vaan aivan sama :D

Niin mä kanssas kuljen

On joo tylsiä otsakkeitakin :d Noo, ei voi mittää. Tiiättekö, oon oppinu. Nyt tuntuu suorastaan sydäntä raastavalta kun ei taaskaan oo kuvia :D Heh. Mut ei oo niin ei oo. Eletään asian kanssa (:

Tallille siis tänään matkani käy. Tai kävi pikemminkin. Kävin lukemassa taulun, Salli oli mulla ja tunnilla myös Sakari, Sulo, Kaisa, Vinski ja Pomo, joka tosin häipyi hyvin äkkiä. Eli sitten vaan viisi, jeah. Eikuh.
Salli oli tokalla tunnilla, joten ensin kattelin vähän ratsastusta ja sit menin kattomaan tunteja. Sit mut iskettiinkin Lakin viereen ravailemaan. Sillä ratsasti varsin söpö tyttö ja saatiin jopa Laki ravaamaan ja olin ihan innoissani :D No en, mut onnistuttiin aika hyvin.
Sitten hain kamani ja sipsuttelin Sallisen luo.

Kiipesin kyytiin ja sitten lähdettiin kävelemään. Käveltiin ensin löysin ohjin uraa pitkin, ja mä säädin jotain jalustinten kanssa. Sitten koitin istua ja ratsastaa ponia vähän eteen. Salli koitti välillä vähän oikoa kulmia ja tunki sisälle, mutta sain sen sitten paineltua takasin raiteille.
Hetken käynnin jälkeen uskaltauduin ottamaan Sallin pois uralta. Se muuten käveli siinä ihmeen hyvin. Todella laiskasti kyllä, mutta sain ponin pidettyä tosi kivasti siinä poissa uralta, eikä se edes vedellyt ihan kentän keskellä hallitsemattomasti tai mitään. Tein myös parit ympyrät, jotka onnistuivat myös oikein hyvin. Mä panikoin tietty siellä koko ajan, enkä alkuun uskaltanu edes liikuttaa käsiä ku pelkäsin että Salli vetäsee palkokasvit hengityselimiin, mutta kun se sujui niin kivasti niin uskaltauduin vähän jopa ottamaan pidätettä ulkoota ja vähän siirtämään sisäkättäkin.

Jäätiin sitten kentän puoliskoille, mä, Sulo ja Pomo tonne peltopäähän. Marianne pisti vähän tötsiä ja piti siis vaan väistättää avoimella sivulla vähän ulospäin. Alotettiin vasempaan kierrokseen ja väistätettiin siis oikealle. Se oli todella vaikeaa. Etten sanoisi erittäin hankalaa.
Ensinnäkään Salli ei liikkunut. Joo etanaan verrattuna se meni ku höyryveturi mutta muuten. Hyvä kun se ei pysähtynyt kun kuljettiin niin maan hitaasti. Yritin kyllä ratsastaa eteen, mutten ihan uskaltanut tarpeeksi käskeä. Vasta Mariannen valiteltua mä uskalsin vähän enemmän kaivaa niitä vaihteita, mutten silti saanut Sallia oikein liikkeelle.
Seuraava ongelma oli se, että Salli tunki sisälle. Siis muualla se kulki aivan perfektosti, mutta just sillä sivulla josta olis pitäny kääntyä väistölle, niin siinä sen oli aivan pakko tunkea joka toisella askeleella sisälle. Aivan, oli erittäin helppoa ratsastaa eläintä eteenpäin kun se samalla pyrkii sisälle ja ääk. Sitten se kääntyi väistölinjallekin ihan liian aikasin.

Sitten kun päästiin siihen väistölle niin silloin sitten Salli ehti kävellä vaikka kuinka kauan pois alta kun mä olin jääny jälkeen johtuen liian aikasesta käännöksestä. Sitten siitä väistöstä ei tullut yhtään mitään kun en mä uskaltanut pidättää ohjalta yhtään, mun väistöpohjekin oli liian hidas ja tökki kaikki. No, sentään pysyttiin oikealla reitillä.
Vaihdettiin sitten suunta, ja otettiin muu ympyrä kevyt ravissa, väistöt käynnissä.
Väistöt olikin tähän suuntaan erittäin mielenkiintosia. Salli oikeen liukui sivulle. En mä sitä tiiä oliko se positiivista, mutta joka tapauksessa :D

Kevyt ravi oli tosi mukavaa. Mä istuin tosi hyvin ne askeleet ennen kuin aloin keventämään. Kevennys sujui paremmin, enkä juurikaan sekoillut jalustinten kanssa.
Alkuun ravailin vaan uraa pitkin, lopulta uskalsin kääntää pääty-ympyrän, joka onnistui. Jee :D Menee hyvin, oikein hyvin.
Muuten meni ravit tosi hyvin, mitä nyt ohjat roikku maan tasalla, mutta ainakin poni meni ihan nätisti.

Jonkin ajan kuluttua otettiin sitten koko kenttä käyttöön ja ravailtiin. Alkuun sujui hyvin, Salli kääntyi ja kaikki meni vallan hyvin (okei, mun jalustimet alko vammailee mut muuten hyvin) Mutta kun sitten tapahtui jotain, enkä mä oikein tiedä että mitä. Kuitenkin, sen jälkeen ei vaan kääntynyt. Välillä sain sen kentän poikki, mutta ympyrä ei onnistunut. Välillä Salli vaan posotti reipasta ravia jonkun peräpäässä kiinni eikä kääntynyt niin millään. Asdfg mikä meni pieleen, nyyhky
Taisin sit jossain vaiheessa päästää ohjat taas hipomaan maata. Se autto. Mutta ei se silti kääntynyt niin hyvin mitä alkutunnista.
Ja sit ku vielä mun jalat vammaili. Lonkat oli niin kipeenä koko ajan ja en voinu käyttää kunnolla toista pohjetta.
Käyntiin ja käveltiin sit vähän.

Ja sitten olikin vuorossa harjotusravi-laukka tehtävä, jeah :D Harjotusravia + Salli, jee :3 Nyt tuli taas hymiöitä liikaa, sorisori.
Joo, mä innostuin kun sain kuulla että mennään vähän harjotusravia koska mä rakastan mennä harjotusravia varsinkin tollasilla joilla on isompi ravi ku pienillä paksuilla poneilla ja jeah. Huvinsa kullakin.

Piti siis tehdä keskiympyrä (tai pikemminkin voltti) harjotusravissa, sen loputtua nostaa sit laukka ja posotella siitä puolikas pitkä sivu ja sit se toinen pitkä sivu kanssa. (hyvä selitys, jes)
Siirsin siitä Sallin raviin. Mä istuin sen ravissa vallan mainiosti. Kun Salli rupes kaahaamaan, niin mäkin rupesin pomppimaan, mutta ainakin rauhallisessa ravissa mä osasin istua tosi hyvin ja pomppimatta. Ja jotenkin tuntui että mä istuin miljoona kertaa ryhdikkäämpänä ku yleensä. (siitä se hyvä istuminenkin sit varmaa johtui)
Tää keskivoltti oli suoraan sanoen säälittävä. Salli kääntyi alkuun hyvin, mutta sitten se voltti suurentuikin parilla kymmenellä metrillä ja muuttui pyöreästä ties millaiseksi tahokkaaksi. Loppua kohden lähti parantumaan, eikä voltti suurentunut enää niin monella metrillä kuin alussa. Ja mä istuin ihan hyvin siellä, heh.

Laukat sitten sujui muuten ihmeen hyvin. Alotettiin siis vasempaan kierrokseen. Eka nosto myöhästyi kun pudotin jalustimen. Lähdin kuitenkin nostamaan vähän myöhässä. Pari ekaa yritystä epäonnistui, mutta sitten sain sen laukankin nousemaan. Ekalla kerralla hei vasempaan kierrokseen. Olin tyytyväinen (;
Tän jälkeen laukat nousi ekasta pyynnöstä. Laukassa istuminen oli vähän mielenkiintoista. Pudottelin jalustimia koko ajan, sit könötin edessä, pompin metrin verran ilmaan ja silleen. No, en mä pudonnut vaikka jalustimet irtoskin, ja kyllä mä välillä istuin vähän järjellisemmän näkösemmin, vaikken nyt ihan liimattuna penkissä pysynytkään.
Vähän Salli pudotteli laukkoja itse alas, mutta se johtui mun könötyksestä ja surkeasta laukkaistunnasta. Ja nosti se takaisin aina kun pyysin, joten ei se mitään (:

Vaihdettiin sit suuntaa.
Harjotusravi ympyrä oli aivan mahdoton. Salli käänty kentän poikki vaan ja sit alkoi kaahamaan. Sit mä siirsin käyntiin, pakotin kääntymisen ja siirryin takas raviin jonka jälkeen nostin. Mutta ei me kertaakaan onnistuttu ravaamaan koko ympyrää.
Laukat sujui oikeaan kierrokseen huonommin, ennenkuulumatonta! Salli nosti hirveesti väärää laukkaa ja sit mun laukkaistunta feilas aivan totaallisesti. Toivon että olin vaan jo väsynyt tai jotain, siis lopputunnista se mun istunta oli sellanen ku Elviksellä alkukesästä oli: Jalat suorina edessä heilumassa ku merisairaat makrillit, itse hönötin ihan takavinossa, en onnistunut edes istumaan takapuolen päällä vaan olin siellä jossain liukumäkiasennossa. Aivan järkyttävää :D
Sallikin jopa vähän innostui. Kun nostettiin vika laukka Sakarin perään niin neiti oikeen laukkasi ja sitten kun raviin siirryttiin niin nosti vielä innoissansa uutta laukkaa.

Tämän jälkeen sitten jäätiin loppukäynteihin. Ja jee, mä pystyin kävelemään ilman jalustimia. Se onnistui. Ei se ekalla kerralla onnistunut.

Tämä oli vallan onnistunut Salli-kerta. Vähän niinkuin kaikki toimi, huononi sit vaan loppua kohti. Mutta olin mä ihan tyytyväinen.
Salli on mielenkiintoinen hevonen. Se ei herätä mitään tunteita :D Se on vaan ihan ookoo. Ja ihan sairaan magee. Mut niin. Se on niin kamalan ihana tai ihanan kamala. Mut jotenkin ei se niinku.. Tunnin jälkeen niin ei siihen oo silleen tyytyväinen. Enkä taaskaan oo sitä mieltä että halun mennä silllä.
Toisaalta taas en mä niinku vihaa sitä (en vihaa mitään, mut en oo tykkäämättä siitä)
Se on haaste. Se on.. Hmm.. Se on ihan ookoo.
Mut ehkä siitä sit joskus tulee vähän kivempi ja tunteikkaampi tai jotai :D

Käveltiin ja sit keskelle ja alas selästä. Salli lähti sitten ulkokarsinaan (joo, sillon joskus aikojen alussa Vinski oli siellä. Viiruhan oli sen vieressä. Retroa (;
Harjailin pienen ja paksun Sallisen siitä nopeasti pois ja kirjailin kortin ja sit lähdettiin kotiin.

Mariannekin oli ilmeisesti ihan tyytyväinen. Se ei taaskaan uskonut että aina lopussa se meni oikein huonosti. Ei se koskaan usko mitään (:

Lailla apinain...

Eli tänään sitten taas tallille, lämmintä ja ihanaa. Kesä tulee takas :D

Luin taulun ja mulla oli Elvis, tunnilla myös Salli, Pomo, Sulo, Roosa ja Kaisa. Jeah. Elvis oli ekalla tunnilla. Kattelin ekan tunnin ja sit pohdiskelin. Tai oon jo jonkun aikaa pohdiskellu et voisin mennä ilman satulaa, mut en oo sit koskaan ees jaksanu kysyä koska joko on ollu huono ilma, tai huono hevonen, tai tunnilla huonoja hevosia tai sit hevosella on menny joku mini tokalla tunnilla. Mut tänään oli täydellinen päivä. Elvis ei ollu tokalla tunnilla, Elvis on erittäin kelvollinen ratsu ilman satulaa hömpöttelyyn. Tuntikin vaikutti siltä ettei mun ilman satulaa leikkiminen haittais ja ku ei ollu edes Vinskiä samalla tunnilla (ja ilma oli kohtuu lämmin, ja ukkosti. Mut joo)
Kun eka tunti käveli loppukäyntejä mä menin portille norkoomaan. Aina ku Marianne tuli siihen mietin et nyt mä kysyn, mut en sit kysynykkää. Se oli niin pelottavaa :D Mä olin ihan kauhuissani, siinä kentän laidalla ja kääks. Tunnin loputtua mun piti mennä laittaa Elvis pois, joten sillon oli sit pakko uskaltaa. Mä kipsuttelin kentälle ja Mariannen luo. Mut sit Marianne jutteli. Kun se sit lähti siitä niin mä ihan tälleen vahingossa kuiskin että Mariannee. Tiiättekö, se oli niin karmivan pelottava hetki ettei edes ääntä tullu (:
Marianne sitten hyppeli siihen kuiskimaan mun kanssa että voinko mä mennä ilman satulaa.
"Joo jos et tipu (eikä sun tarvi kuiskailla)"
"En mä siitä tiiä"

Sitten kipsuttelin Elviksen perässä talliin ja riisuin ponin varustuksistaan ja sit harjasin sen kauniiksi ja puhtaaksi. Hihhuloin kentän laidalla ja seisoin missä sattui. Sitten kävin vielä vähän harjaamassa Elvistä, ja sit iskin suitset päähän (se poni on niin järkijättönen. Mä harjasin sen, sit menin satulahuoneeseen. Sit ku tulin takas niin poni seisoo karsinassa, heinät suussa ja tuijottaa tyhjyyteen. Yritin näyttää miten kuuluu jauhaa niitä leukoja jos haluaa heinät alas, mutta ei. Siinä se vaan seistä jöpötti, heinät suuhun unohtuneena. Kun sitten lähdin niin se ilmeisesti tajusi jatkaa ruokailuaan. Ihme pöllö)
Sitten lähdettiinkin kentälle päin tallustelemaan. Poni keskelle ja Marianne tuli sitten heittämään mut selkään.
"Sää nyt kumminkin jätit sen satulan pois. Mää en kyl nyt yhtään tiiä onko tää järkevä idea kun äskenen tunti oli täynnä meininkiä"
Heitti se mut kumminkin kyytiin ja höpisi vielä jotain nopeasti selkäytymisestäni. Sitten päästiin kävelemään.

(kuvat on jälleen näitä Iinan ottamia. Enkä edelleenkään muista mitä näistä oon jo tänne pistäny :) )

Huomaa taas että on mennyt jonkun aikaa tosta ilman satulaa köpsöttelystä. (tai no, ei montaa kuukautta, oliko se kesäkuussa. Mut joka tapauksessa) Siis alkuun kun lähdettiin kävelemään niin mä meinasin jo tippua sieltä. Tuntu että olin ihan vinossa, suurin piirtein lojuin mahan puolivälissä ja sit vaan valuin enemmän ja en osannu rentoutua. Okei, nää oli vaan tuntemuksia, mutta kyllä mä olin siellä vinossa ja jännittyneenä. Hetken aikaa heiluttuani löysin sen kunnollisen asennon eikä enää tuntunut siltä että liu'un selästä alas mahaa pitkin.
En oikeastaan tiedä missä oli vika, joko siinä että mä olin niin loistava ratsastamaan ilman satulaa enkä jännittänyt yhtään tai sitten siinä että Elvis oli unohtanut että sen kuuluisi ilman satulaa ratsastaessa olla sellanen mitään pelkäämätön mölli, joka vaan tömpsöttelee eteenpäin tasaisen varmasti.
Veikkaan toista vaihtoehtoa, sillä kyllä siinä alkukäynneissä jännitti ihan vallan tarpeeksi.

Tosiaan, yleensähän Elvis on ilman satulaa kuskaillut jännittävää Milla-tätiä vallan kiltisti. Ei se oo korvaansa lotkauttanut millekkään ja on vaan mennyt eteenpäin lailla muulin. Tänään se sitten alusta alkaen kyttäili ulos. Se ei lainkaan rauhoittanut ainakaan mua, ja näin koko ajan sieluni silmin kuinka poni lähtee ylittämään satasen maailman ennätystä kun se säikähtää jotain mahdotonta. Yritin siinä kuitenkin rauhottua, kääntelin vähän ponia ja näin. Ei me kuitenkaan kauaa kävelty, pari ihastuttavaa pikku muksua juoksenteli siinä porttipäässä kamojen takana ja samaan aikaan ne kahisutti jotain. Tämä ei niin lehmänhermoinen Elvis sitten oletettavasti säikähti tätä hirmuisaa ääntä. Se vetäs uukkarin ja laukkasi karkuun. Mä ehdin lukea siinä viimeiset rukoukset, ponin heittäessä ympäri mä lensin siihen vastakkaiseen suuntaan. Onnekseni sain pidettyä ohjilla sen verran kiinni, etten lentänyt kauas sieltä selästä. Ohjat piti mut lähellä Elvistä, sitten vasen jalka suorastaan takertui Elviksen selkään ja käsillä vaan kiinni kaulasta ja jotenkin mystisesti mä todella onnistuin pysymään siellä selässä. Olenpa hyvä, en olisi ikinä uskonut että pysyisin tommosessa lähdössä (;
Jalka oli polvitaipeesta ponin selässä ja kädet oli kaulalla ja poni seisoi. Marianne kattoi mua järkyttyneenä että Milla. Mä hymyilin vaan kauniisti takas ja kampesin itseni selkään vähän säädyllisempään asentoon. (huomatkaa, pääsin ihan itse sinne takaisin, edellistalvena Mariannen piti tuupata) Sitten Mariannen piti vielä kysyä että tulinko mä sieltä alas (no en tod, enhän mä enää selkään pääsis jos putoon, halloo (; )

Käynnissä Elvis kulki kauheen kivasti. Se kääntyi tosi hyvin, en tiedä oliko syynä se että menin eilen Sallilla vai se että menin nyt ilman satulaa tai ehkä kenttä on painunut enemmän, mutta kun se kääntyi koko tunnin ajan tosi hyvin, ilman mitään ongelmia. Kun nyt on kumminkin ollut noita "liiraan-uralle-enkä-vahingossakaan-tule-pois" tuntejakin ihan tässä lähiaikoina.
Muuten se kulki tosi hyvin, mutta vähän sen oli pelättävä näitä iki-ihania lapsosia jotka sitten juoksivat ja remusivat siinä. Ei poni muka millään uskaltanut mennä kulmaan, enkä mäkään ihan uskaltanut sitä potkia sinne ettei poni sitten kilahda ja karauta täysiä karkuun. Mentiinkin sinne kulmaan useasti Roosan perässä, koska eihän me nyt voida oikoa sitä kulmaa, ei todellakaan. Mutta ei ainakaan Elvis muita lähtöjä ottanut, tyytyi vain väistelemään kulmia ja tuijottamaan äänen lähteitä korvat hörössä. Vaan kyllä siinä alkoi jo pikku hiljaa keittämään kun jo muutamaan kertaan sanottu että elkääs remutko ja ponikin säikkyi ja ähäh. Mutta siveänä ihmisenä en nyt alkanut tyhjentämään sieluani ja karjumaan naama punasena että nyt jukulauta turpa tukkoon ja äkkiä (;

Elvis kulki käynnissä kyllä tosi laiskanpulskeasti. Sitä oli vähän vaikea korjata kun mun pohkeet lepatti kilometrin päässä kyljestä. Pikku mokahan tuo vaan on.

Mariannen palattua taidettiin heti jäädä puolikkaille kentille. Tai niinku mä, Pomo ja Sulo peltopäähän ja loput porttipäähän. Sitten vasta taidettiin siirtyä kevyt raviin ja uralta piti jälleen tulla pois.
Väähän oli jänskää siirtyä siihen raviin, mutta onneksi Elvis tajusi leikkiä laiskaa ja paksua kilttiä ponia. Se ravasi vallan nätisti ja mäkin istuin hyvin. Ja joo, kevennyksen jätin taas kaukaiseksi haaveeksi kun ponilla on niin tappava selkä. Alkuun ravailtiin vähän hitaasti ja mä vaan istuin ja koitin rentoutua. Välillä kääntelin vähän voltteja ja poni kääntyi ihan yllättävän hyvin. Välillä onnistuin ite sit heilahtaa sivulle, nojaamaan kaarteeseen, mutta poni esiintyi edukseen ja oli kiltti ja helppo.
Mariannen todettua että voitais ravata enemmän eteen, niin lähdin vähän pyytämään ja päästämään ponia enemmänkin eteenpäin.
Oli siinä taas tarkoitus saada hevoset suoraksi kulmien välissä, kulmat alkuun loivina. Mä nyt tavoittelin vaan hyvää tietä ja hyvää istuntaa sinne. Ja tahtia, välillä Elvikselle tuli turhankin kova kiirus, ja se ei ollut ihan niin kivaa. Kerran poni meinas tunkea eteenpäin vaan ja toistenkin puolelle, mutta muuten me puksuteltiin ihan oikeeta reittiä ja olin tyytyväinen.

Tehtiin sitten tohon avoimelle sivulle käyntiin siirtymä. Nopea, hyvä siirtymä. Nekin onnistui kivasti, vähän alkoi mennä tuskaseks tää hiljentely. Otin aina sen pari askelta käyntiä ja sitten takasin raviin. Elvis puksutti niin tasaisen tappavasti, mutta olihan se nyt ihan hyväkin kun mä keikuin siellä ilman satulaa.

Kun oltiin siirtymisiä tehty aikamme niin lähdettiin ottamaan myös laukkaa. Tehtävä oli alunperin sellanen että käyntisiirtymä, raviin, laukannosto. Mut sit sai kyllä nostaa jo käynnistäkin.
Mä koitin ekaa nostoa ravista. Ei noussut, Elvis vaan varovasti reipasti raviaan ja meni vallan kummastellen siellä. Päätin etten enää jaksa ravata, on vähemmän tuskaista nostaa vaan käynnistä (mikä luotto, olin heti ihan varma että kyllä se käynnistäki nousee)
Nostot itse asiassa onnistui ihan hyvin. Tultiin käynnissä, vähän pohjetta että Elvis reipastuis, sitten pidäte ulko-ohjalta ja sisäpohje ja sitten Elvis nosti hienosti laukan. Muutaman kerran se siirtyi vain raviin, pari kertaa nousi laukka vasta lyhyellä sivulla. Niin ja muutamaan otteeseen tuli väärä laukka.
Mutta muuten. Oikeeseen kierrokseen Elvis nosti laukat varmasti, laukkasi pari rauhaisaa askelta ja siirtyi sitten takasin raviin. Mä en oikeen uskaltautunut ratsastamaan eteen, vaan laitoin kaiken tarmoni istumiseen. Pelkäsin kauheesti et valun sieltä alas :D Pelko oli kyllä turha, kyllä mä laukassa vähän pompin, mutta en mennyt yhtään sivuttaissuunnassa edestakaisin.
Ja se laukan jälkeinen ravi oli kyllä aina ihan kamalaa kun Elvis meni sen verran kovaa ja sit mä pompin silleen ylös-alas. Onnekseni löysin sen istunnan ja rentouden takasin aina parin askeleen jälkeen, se kuulosti koomiselta ku hypin ylös-alas ja kuului sellanen mielenkiintoinen ääni.

Vaihdettiin sitten suunta, vasempaan laukat jotka suoritin samaan tapaan kuin toiseenkin suuntaan. Tähän suuntaan poni sitten vähän lähti jo laukkaamaankin, paljon reippaammin mentiin tähän suuntaan. Ekalla kerralla olin vallan järkyttynyt kun poni laukkasikin "niin" paljon reippaammin eteenpäin. Tosin, mä myös istuin tähän suuntaan tosi hyvin :) Välillä ihan oikeasti istuin, ihan pomppimatta, jesjes.
Jokasen pätkän Elvis laukkasi vähän reippaasti. Ekat laukat se lopetti pukin kera, en sitten tiedä mikä siinä oli niin kamalaa :D
Ja Marianne huuteli siellä kuinka mä oon ku inkkariratsastaja.

Laukkojen jälkeen sitten olikin vuorossa rennot loppukeventelyt joissa ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Otinkin neuvosta vaarin ja lähdettiin Elviksen kanssa löllöttelemään uraa pitkin. Elvis oli vähän reipas, ensin se otti laukkasiirtymääkin kun piti saada laukata. Ja ekalla kerralla se ei millään voinut mennä porttipäähän, hui kun oli karmeeta!
Lopulta kun sain ponin vakuuttumaan siitä ettei siellä oli mitään pelottavaa ja itseni vakuuttumaan siitä ettei Elvis varmaan lähde kaahaamaan vaikka mä vähän rentoutuisinkin niin loppuravitkin lähti sujumaan ihan kivasti :)
Elvis nyt kyttäili koko ajan joka paikkaan ja alkuun en uskaltanut antaa sen ravata. Lopussa sitten poni kyttäili edelleen ja ravasi ihan liian kovaa, mutta mä keskityin vaan rauhottumaan. Ja kyllä se lopulta palkittiin, ihan lopussa Elvis alkoi vähän kulkea rauhallisemmin, pyöreämmin ja mäkin uskalsin päästää sille vähän pidempää ohjaa, jes :)
Nää loppuravit oli hirveen pitkät. Monta kertaa mietin siellä että joskos lopetettais, pliis. Se alko menee niin rankaksi, vaikka ei me muuta nyt tehty ku ravattu uraa pitkin ja välillä vähän käännetty. Lopulta sitten päätin että nyt laiskuus saa vallan ja jäin vaan kävelemään. Mut ei se kato mitään, niin jäi kaikki muutkin, näytän heille esimerkkiä ;) Huonoa esimerkkiä

Marianne tuli nyt sitten taas jopa jutteleen. Että meni hienosti, oletko tyytyväinen :D Juu olen olen.
Sit kuulemma ratsastan niin hyvin ilman satulaa ja istun paremmin ilman satulaa. Aika mageeta. Miettikää nyt, talvella se muuttui. Sitä ennen olin "se luuseri joka ei osaa ratsastaa ilman satulaa :D"
Mutta tietty ilman satulaa kun menen niin on pakko istua suorana. Ku satulan kanssa on hirveen kiva harrastaa könökönöä, ilman satulaa ei pysty. Tänäänkin tuntui että nojailin taaksepäin vähän väliä, toisaalta parempi kai niinkin päin kun eteen könötän melkeen aina.

Mäkin olin siis oikein tyytyväinen. Mä en pudonnut, jeejee :D Ylitin taas itseni.
Istuin laukassa ihan älyttömän hyvin, jeah, en oo ikinä ennen oikeesti istunu laukassa ilman satulaa edes niitä muutamaa askelta.
Ja kivaahan tää oli taas vaihteeks. Vaikka Elvis ei nyt muistanutkaan kuinka kuuluu pienen ja tasapaksun luottoponin käyttäytyä kun pikku-Milla menee ilman satulaa (; Mut ehkä mä sit pysyin siellä niin hyvin. Kun Elvis on kumminkin NIIN viisas poni. (tai sit vaan älyttömän tyhmä)

Loppukäynnit käveltiin tälleen ihan rauhassa. Sitten keskelle ja alas selästä. Poni oli oikein hieno. Sit käveltiin ulos kentältä, Elvis näytti ihan vanhalta muulilta kun se raahusti sieltä ulos. Askel oli niin hidas, kaula pitkänä ja ilme sellanen evvk. Sit jouduttiin odottamaan Pomoa ja johan Elviskin heräs. Se tinttaroi ympäri ämpäri, millään ei jaksanut seistä paikallaan. Sit se leikki tulista arabia kun oli niin kauheen jännää. Sen jälkeen käveltiinkin ihan nätisti talliin ja suitset vaan pois.
Ja hei, tämähän oli hyvin keskustellinen päivä (upea sana) kauheesti puhuin ihmisille/ne puhu mulle/salakuuntelin kun ne puhu. Tai en salakuunnellut, vaan seisoin kuuntelemassa. Ne on melkeen niinku synonyymejä.
Ja mun keskiviikkokortti on nyt pilalla. Siinä oli kolme punasen kynän merkkausta, mutta tänään se merkattiin ihan normaalilla kuulakärkikynällä. Angst, nyt lähden viiltelemään kaviokoukulla.


Mutta joo, kyllä tänään oli vallan mukava päivä (;

Ainaki maailman vaikeinta

Olen tullut siihen tulokseen että olen selvinnyt hyvin. Miettikää nyt, oon pudonnu vaan kahesti tänä vuonna. Tosin, nyt tulee syksy ja sit tulee talvi ja sit mä putoilen koko ajan. Mutta ehkä käy niin hyvin etten putoa kymmentä kertaa syksyllä ja sit oon pudonnu vähemmä ku viime vuon ja mitä häh.

Pyöräilin tallille. Ja voi maan pahus kun on kylmä. Tuulee ja sataa ja on kylmää ja kamalaa. EII!!
Kävin lukemassa taulun. Mulla oli Salli. Ei siinä mitään, ihan ookoo ja vallan mahtavaa oli se että Salli oli tokalla tunnilla. Meidän tunnilla oli sitten myöskin Sakari, Vinski, Pomo, Sulo, Roosa ja Elvis. Seitsemän, eiiih. Ei mahu :D Tai okei, totuuden nimissä ei siellä tänään niin ahtaalta tuntunut, johtui varmaan siitä kun törttösin aina kaikkien edessä joten baanaa riitti kyllä mulle. Eheh. Mut mun tarttee tehä protesti, huolin tunnilleni vaan maksimissaan neljä ratsukkoa ku sit sinne saattaa mahtua jotenkin (;

Kattelin tunteja, ja oli erittäin kylmä. Mariannekin vaikutti varsin asiantuntevalta opettajalta kun se patsasteli mun luo ja kysyi että kenelläs sä meet? Osotin vaan Salli tyhmänä ja tää totee että hän oli kahen vaiheilla, mut päätti että tarvii vaihtelua (:
Meidän tunnin alettua kipsuttelin sitten kauniin ja varsin lihavan Sallin viereen ja nousin kyytiin. Jalustimia en millään jaksanut säätää joten käyntiin vain. Jo käyntiin siirtyminen oli hyvin hankalaa, Salli seistä pönötti asennossa ja mä koitin mahdollisimman hienovaraisesti siirtää sitä käyntiin. Lopulta pääsimme liikkeelle ja suuntasimme uralle.
Aloitin mahdollisimman rauhassa. Ohjat pitkinä, tunnustellen. Salli oli vähän jänskä (kuten aina. Kaikki on.) Tein jonkun verran pysähdyksiä (ne oli niin mahtavia, aivan uskomattoman makee heponen) ja sitten jotain voltin tapaisia. Ne ei ollu niin mageita. Pöh pöh.
Saatiin siis hienoksi tehtäväksi että tehkää voltit pitkien sivujen keskelle, pääty-ympyrät päätyihin. Ja juu, kyllähän mä yritin. Mutta kun oli niin vaikeeta.

Koitin kääntää, ei kääntynyt. Välillä sain Sallin kääntymään mutta useimmiten vaan väänneltiin jotain pään taittelua uraa pitkin. Silloin kun sain Sallin kääntymään niin koitin hakea kaunista ja pyöreää ja nättiä ympyrää/volttia. Kuten voitte arvata, niin ei vahingossakaan käynyt. Oikeastaan aina kävi niin että puolen voltin jälkeen Salli lähti liiraamaan kentän poikki ja sit mä koitin paniikin omaisesti saada Sallin kääntymään voltille jottei käveltäis ketään päin. Sit rupesin sähläämään ihan liikaa ja mistään ei tullut mitään ja töks. Välillä me vaan kuljettiin uraa pitkin kaula linkussa, välillä tehtiin melkeen voltti mut se loppu siihen kun poni lösäyttikin jonkun eteen. Välillä onnistuttiin sit melkeen, tosin kaunis ja pyöreä voltti muutui joksikin tahokas/neliökulmia/suunnikas/ympyrä -risteymäksi. Äh.

Mariannen palattua lähdettiin sitten kevyt raviin. Mä sain Sallin raviin (joo, se on paljon) mutta kuten arvata saattaa kevennys vammaili vähän. Alkuun mä kevensin "metri-ylös toinen-alas" tyylisesti. Sitten kun aloin löytää jonkinsortin kevennystä niin eikös noi jalustimet lähteneet mukaan rumbaan. Siinä sitten yrittää tehä jotain kun jalustimet hyppii sivusuunnassa ja on vähän väliä kengän koroissa. Enkä mä edes tajua miten se oli mahdollista kun mä kevennän uraa pitkin ja Salli menee nätisti ja silti mä onnistuin sohlaamaan niitä jalustimia! Voi jeesus.
Ravi oli muutenkin huonoa. Salli liikkui eteen tosi kivasti, siihen olin tyytyväinen ja se oli se ainoa asia johon Marianne takertui kuin hukkuva oljenkorteen "jotta hienosti menee, se ravaa niin hienosti eteen"
Vaan ei auta vaikka kuinka ravattaisiin pilvien päällä kuudella kymmenellä hevosvoimalla jollei edes ratsu käänny. Siis miten se voi olla niin haasteellista. Mä koitin ja koitin ja ei mitään. Välillä Salli koitti oikoa kulmia, niihin mä sentään sen sain, mutta käännökset kevyessä ravissa oli totaallisen mahdottomia.

Tajusin siinä jossain välissä että käytän liikaa ohjaa, pidän ohjaa liian kireällä. Tai kireällä ja kireällä, Sallille kireällä. Koitin sitten päästää ohjan vähän roikkuvammaksi ja koitin vaan pitää kättä ihan paikallaan. Olla tekemättä mitään jotten tekisi sitten liikaa. Tämä itseasiassa välillä auttoi. Välillä ei, vaan Salli baanaili vaan uraa pitkin ja heti jos otin vähänkään ohjalta oli se jo kaula linkussa. Tosi hankalaa.

Ja oikeasti, aina silloin tällöin siellä ravaillessani aloin ajatella et nyt mä sen tajusin, nyt mä löysin. Sit taas hetken päästä totean että en todellakaan löytänyt kun uuden pettymyksen. Siis kyllähän Salli välillä meni ihan hienosti ja oikein ja totteli, mut se oli vaan sellasta optista harhaa joka särkyi lähes heti.

(Tämmönen lähes asiaan kuuluva Pompeli kuva. Tsihs, voitte ihailla tota megamageeta istuntaa ja ponin megamageeta ravia :'D)

Käveltiin vähän ja Marianne sai mun takin (huomatkaa miten kylmä siellä tosiaan oli, hyihyi) Marianne siellä jaksoi selitellä että menee NIIN upeesti ja kyllä se kääntyy ku mä vaan KÄÄNNÄN. Mäkin olin lähes tulkoon samaa mieltä. Tosin nyt ei sit ihan niinku naurattanut, edellisellä kerralla kun oli oikeasti huvittavaa kun en saanut tuota otusta edes liikkeelle ;) Tän päivänen ihmisten jyräily ei ollu niin hupaisaa

Tehtävä oli tällanen megalomaalisen vaikea kahdeksikko. Eli kahdeksikkoa laukassa, keskellä sitten harjotusravissa laukanvaihto ja tällee. Marianne näytti meille esimerkkiä miten moinen tulisi suorittaa, valitettavasti emme ilmeisesti oikein sisäistäneet sitä.
Joo, ensin mä kävelin kuten vakavasti otettava "vaikka kuollaan niin tehään" sekopää. Lopulta uskalsin siirtää Sallin harjotusraviin. Päästiin kääntymään ihan melkeen suorana kentän poikki ja ihan melkeen saatiin laukkakin nousemaan. Kyllä mä arvasin ettei se laukka nouse kun vasempaan kierrokseen aloitin sen kokeilun. Taisin vääntää vasemman ympyrän ja koitin vaan nostaa ja nostaa. Sitten aiheutui yleistä hämminkiä kun Pompeli ja Roosa vähän säikkyi.
En tainnut edes ehtiä jatkaa tätä mun avutonta yritystä kun jälleen aiheutui yleistä hämminkiä ja lopulta Sulo sitten paineli villinä ja vapaana ympäri kenttää. Siirsin Sallisen uran viereen, aattelin et jos oltais vaikka vähän tässä hidastamassa ponin menoa. No, ei hidastettu, Sulo painui ohitsemme sata lasissa, ja sen jälkeen se monta kertaa väänsi tuhatta ja sataa suoraan Sallin takapuolen takaa. Salli, onnekseni, viisaana otuksena vain seisoi ja katteli varsin kummissaan ponin pöyristyttävää käytöstä. Kun poni saatiin lopulta kiinni, hyppäsi Marianne kyytiin ja mekin vähän jatkettiin tehtävää.

Edelleenkään en vaan osannut. Kerran sain laukan nousemaan oikeeseen kierrokseen, jee jee. (Tosin sit pompin siellä laukassa metrejä ilmaan ja se oli hirveetä) Vaan vasen kierros oli hankala. Salli ei kääntynyt kuten ajattelin, oikoi, ei noussut se laukka. Ähähähäh. Seuraavaksi pitikin mennä tätä kahdeksikkoa kevyt ravissa. Tää jopa onnistui jossain määrin! Wouh. Vähän me mentiin ihan väärän näköstä kahdeksikkoa, mutta ainakin Salli ravasi ja kääntyi ja mä osasin keventää. Ja aina kun koitin tehdä pääty-ympyrän toiseen päähän, niin Salli vaihtoi suuntaa. Mä olin aika luovutuspisteessä, tuntui vaan että mitään en voi tehdä kun väärin menee kumminkin.
Ravailtuamme jatkettiin tehtävää, tosin nyt niin että toiset oli porttipäässä ja vuorotellen tultiin ja laukattiin pikkasen siellä peltopäässä. Ja piti siis aluksi vasemmalle laukata.

Ja kun se voikin olla vaikeeta! Salli ei edes kulkenut oikeeseen suuntaan, en saanut sitä kääntymään lainkaan ja laukka ei noussut, ei niinku millään. Lopulta kun laukka nousi, niin eikös se ollut väärää laukkaa (vaan positiivista, mä itse huomasin että se oli väärä laukka. Tosin huomasin koska könötin eteen ja tuijottelin käsiäni, mut joka tapauksessa) Lopulta nostin vaan oikeeseen suuntaan ja johan nousi niin hienosti ja upeasti jottei mitään rajaa.
Seuraavalla kerralla koitin taas siihen vasempaan kierrokseen nostaa. Ja sieltä muuten nousi laukka :) Upea onnistuminen. Tai sitten ei.
Sitten nosteltiin vielä oikealle kerran tai kaks. Ja kyllähän tähän suuntaan nousi vallan nätisti ja ihan helposti, ei mitään ongelmaa.

Tämän jälkeen loppukäynnit.
TOTA NOIN. Aika karsea tunti :D Mut viime viikko meni hyvin, tää viikko menee sit ihan puihin. Salli on nyt haaste. Haastava poni. Aiemmin se oli Pomo. Voi olla että tuostakin tulee joskus jotain, voi olla ettei. Hmm.
Mä en tosiaankaan nyt löytänyt sitä. Ei niinku minkäänlaista tatsia koko hommaan.
Kaikki meni huonosti :D
Vaan haluutteko kuulla yhden tosi megahyper positiivisen jutun :) Haluutte!
Kun nostin oikean laukan (silloin kun piti laukata vasempaan) niin ensin pompin metrejä ilmaan vaan ja jeah. Mut sit mietin et ku ei nyt oo parempaakaan tekemistä, niin mähän muuten istun. Istun vaikka se olisi mun viiminen teko. Alkuun ei onnistunut, mutta sitten kun oikeen liioitellen yritin niin mä istuin KAKS ASKELTA!! Omg ja sitä rataa :) Mä istuin Sallin tajuttomassa laukassa kaks askelta varsin hyvin. Sit pompin taas ja istuin vähän ilmavammin, mutta noi kaks askelta oli jo jotain. Jee, kattokaa, mähän oon oppinu istuu laukassa! Hitsi ku pysyis tää taito nyt talvenkin yli ja sillee :)

Loppukäynnit oli yhtä kamalat ku tunti itse. Ei Salli vaan voinut löllöttää uralla. Mä lauleskelin ja fiilistelin, mut Salli ei sit tehnyt samoin. Lopulta päästiin keskelle ja alas selästä. Huh heijaa.
Poni talliin ja varusteet pois. Nättihän se on ku mikä, jotain hyvää kumminkin. Ja joo, kyllä tää oli sellanen tunti taas että teki siinä keskikohassa mieli loikata Elviksen selkään ja jättää sen ratsastaja selviytymään Sallin kanssa (huono sanavalinta, en vaan keksi tähän hätään parempaa :) )
Mutta, vaihtelua vaihtelua. Uusia hienoja ja vähemmän hienoja kokemuksia. Salli oli varsin viisas pieni poni kumminkin.

Toivottavasti mä meen huomenna jollain muulla :'D Toivottavasti onnistuis huomenna. Mut ei varmaan, ens viikolla sit vasta ja niin. Heih heih

Nk. "kuvapostaus"

Jätän kaikki syvälliset pohdinnat tältä päivältä ja laitan vain kuvia. Ihana Iina oli jälleen salakuvaillut meitä sen kymmenen otoksen verran ja kuvat sain haltuuni tänään :)

Eli kuvat tämän viikon tiistailta kun menin Elviksellä (14.8.) ja kuvista jälleen kiitos Iinalle

Hei, olen paksu ratsastaja ja ratsastan laamalla

Nostetaan just laukkaa, kuten ehkä ilmeestä ja ravista huomaa :'D

Sehän nousi. Mut kattokaa nyt! Mitä vanhat silmäni näkevätkään?

Sehän on väärää laukkaa, voivoi

Vallan kaunis. Mä ilmeilen viisaan oloisena

Just tommonen "Maisk maisk, hop hop" ilme kun poni menee muutenkin jo ihan liian kovaa. 

Sit tällasta söpöä ravailua. Mä oon ihan lösähtänyt, mahto olla rankkaa :D

P.S. Huomatkaa taas esimerkilliset kädet jotka vähän nousee

Joo, en mä toki kaikkia viitti tähän heti laittaa. Näette sit joskus. Niissä edellisissäkin on vielä pari joita en oo tänne julkassu ;)
Harmi vaan kun en laittanut näihi sitä yhtä hienoa kuvaa. Luulin pistäneeni, mut toi oli kyllä väärä

Kiitolihapulla, matkaan!

Tallille siis jälleen. (P.S. Jännä päivä. Sain lehden, ja sit ostin sellasen "nuoltavan kiven" ja ihan vaan siks että joku ht.nettiläinen oli sellasen ostanut ja mun oli ihan pakko sit mielenkiinnosta kokeilla)

Taulua lukemaan. Ömg, tunnillamme seitsemän ratsukkoa. Ja mä menin Kaisalla. Njoo, Marianne on jo aika kauan puhunut että mun tarttis mennä Kaisalla, joten mikäs siinä. Tunnilla sitten myös Elvis, Sulo, Roosa, Salli, Vinski ja Pomo. (vaikeeta muistaa noin monta :D) Kaisa meni tokalle tunnille joten jälleen kerran mä vaan katselin tunteja ja sitten siirryin Kaisan luo.
Ison ja paksun Kaisan.

Jalustimet jäi lyhyeksi, se häiritsi todella paljon. Käyntiin kuitenkin vaan. Kävelin ensin hetken uraa pitkin, käänsin voltin. Se jälkeen otin Kaisan pois uralta ja lähdin vähän tunnustelemaan tätä valtaisaa lihapullaa joka löntysteli (ihmeen reippaasti kumminkin) eteenpäin. Tein vähän voltteja.
Ihan hyvin se sinäänsä sujui. Vähän välillä Kaisa koitti uralle valua ja vasempaan kierrokseen kääntyminen oli erityisen haasteellista. Mutta käynnissä vielä onnistui ja reitit pysyi hyvinä. Koitin sitten etsiä vähän asetusta, joka onnistuikin jossain määrin. Joo, ja sitten koitin pitää kädet kulmassa. Se jos mikä olikin sitten vaikeeta ;)

Siirryttiin sitten kevyt raviin. Hankalaa. Kaisa pienenä kiitolihapullana ampaisi vauhtiin. Alkuun se joka kerta väänsi sen tiepitkän sivun sellasessa kiitoravissa että mä vaan pompin ja heiluin kyydissä. Millään ei rouva hiljentänyt, paineli vain lailla aropupun. Muualla mentiin sentään hieman rauhallisemmin. Tosin, Kaisa valui uralle, mun oli tosi hankala keventää, kääntäminenkin oli välillä vaikeeta. Ja se ohjien pito kun paksu pää poni makaa mun käsillä. Heh.
Välillä Kaisa kääntyi vallan nätisti, ravasi keskemmällä. Mutta varsinkin se vasen kierros oli hankala. Se vaan valui uralle ja kun koitin kääntää niin löysin vain kaasua. Mä könöttelin alkutunnista tosi kauniisti eteen kun kevennys oli niin vaikeeta ja suomitar kaahaa tuli hännän alla.
Ja oli muuten oikeasti ärsyttävää kun Marianne käski kääntää vähän ennen peltopäätä ja sit se valitti kun Kaisa meni jollain tavalla huonosti ja ääk. No ei nyt voi mitään :D Se ei ole niin suuri juttu jos se vähän laahustaa just siinä kohdassa kun se oikoo noita kulmia ja tekee kaikkea ja on vaikeeta.

Siirryttiin sitten vähän käyntiin. Tehtävä oli sama kuin eilen. Tosin vähän helpotettuna ja pienempänä. Eli puolirataaleikkaa (se oli pienempi kuin eilen) sitten porttipäässä nostettiin oikea laukka, laukattiin pari pääty-ympyrää, sitten harjoitusravissa taas täyskaarto ja toiseen päähän. Eli nyt laukattiin vain porttipäässä ja vain toiseen suuntaan.
Ryhmämme lähti sitten liikkeelle ja pian mekin päästiin Kaisan kanssa. Vähän jännitti niinku kaikki mutta eikun raviin.

Okei. Kaisa kaahasi eteenpäin kuin vanha ravuri, mä pompin kyydissä kuin perunasäkki. Koitin istua hyvin ja alas ja pidättää Kaisaa joka vaan painoi eteen. Sain sen kääntymään tyylivapaasti tolla puolirataleikkaalle, sitten kaahattiin se. Positiivista jos haetaan niin ainakin laukka nousi tosi hienosti, ekalla yrittämällä. Kaisa-mammakin vallan innostui. Siinä me paineltiin tukka hulmuten kuten kunnon lentävä kiitolihapulla ainakin. Mä olin tosi positiivisesti yllättynyt myös siitä, että Kaisa oikeasti kääntyi ympyrälle. En olisi oikeasti uskonut. Saatiin tehtyä se kaksi laukkaympyrää.
No okei, vauhtia oli himppasen liikaa ja ympyräkin oli kokoluokkaa puol kenttää, mutta ei se laatu vaan se onnistuminen. Ja olihan se nyt vallan hauskaa painaa menemään reipasta laukkaa ison suomiputen kanssa ;) Ja mähän istuin taas vallan tosi hyvin. Vähän pompin välillä, mutta olin tosi tyytyväinen.

Laukasta raviin siirtyminen olikin Kaisan mielestä vähän tylsä juttu. Kyllä ravi tuli ihan hyvin, mutta sitten se täyskaarto oli vähän huono ja hätiköity kun mamma pisteli parastaan. Siis parastaan vauhdin suhteen.
Seuraavakin laukkakerta meni samalla lailla. Ihan ookoosti me suoriuduttiin ja vauhti meni veriin ja ytimiin tai jotain.
Tehtävän loppuvaiheessa tulikin vähän ongelmia välillä kun Kaisa puski sisälle. Laukkahan piti siis nostaa uralle, mutta Kaisan puskemisen takia nostettiin se johonkin ympyrän keskelle ja väännettiin sitten minikäännös sieltä. No, pääsi Kaisakin vähän rauhallisemmin laukkaamaan.
Tai niin, kyllähän Marianne mulle huus että ota pidäte, kun Kaisa paineli täysiä eteenpäin. Ehkä otin, ehkä en. Täytyyhän toisellakin kivaa olla, vai?

Vaihdettiin suunta. Tehtävä täysin sama, taas laukattiin porttipäässä. Tähän suuntaan otettiin kukin vain yksi laukka, jotta Roosat ja kumppanit sai nostaa vähän pitkille sivuille.
Kaisa veti taas kunnon liidoilla sinne nostopuolelle. Laukka nousi kyllä ekalla yrittämällä, mutta tippui sitten pian. Hevosia edessä, Kaisa ei millään voinut kääntyä hallitusti jonnekin muualle. Noo, nostettiin sieltä sitten uutta laukkaa. Mut sit kävi niin että pudotin jalustimen. Ne on alkanut pysyä muuten paremmin, pudotan tyyliin kerran tunnissa toisen jalustimen, korkeintaan ;)
Tosiaan. Laukattiin reippaasti, multa putos jalustin. En mä sitä ruvennu koukkimaan ja mietin et tässä tää mamma taapertaa ihan rauhassa, tuskin mä täältä putoan. Silloin Kaisa totesi että hirveä hirviö asustelee hiekkakasassa ja otti pientä sivuheilahdusta ja otti vähän reippaampaa laukkaa karkuun. Huojuin ja mielessäni kirosin että en taatusti tipu. No ei, en tippunut. Heiluin hetken hallitsemattomasti, sitten sain rytmistä kiinni ja jatkoin hullun kiilto silmissä Kaisan eteen ajamista ja pääty-ympyrän kääntämistä. Seuraavalla kierroksella ei hiekkamönsteri enää Kaisaa vaaninut, ja sitten otettiin käyntiin. Mariannekin sai olla tyytyväinen, se huuteli kun me laukattiin että nyt sitä alkaa jo pelottaan toi meijän vauhti. (Kaisa tosiaan viime tunnillakin oli säikkynyt vasemmassa kierroksessa, laukatessa, tota samaa kohtaa)

Käveltiin ihan rauhassa, otin jonkun pysähdyksen. Sitten loppukeventelyt. Kaisa liiteli ja kiiteli, mutta rauhoittui sitten nopeasti kun tajusi laukkojen jo loppuneen. Mentiin rauhaisat loppuravit. Hieman Kaisa tällä tunnilla päätään kiskoi, alkutunnista se meni vielä ihan hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa alkoi pään nykiminen ja heiluttelu. Nooh.
Loppuravien jälkeen vaan käyntiin. Leikittiin Kaisan kanssa Titanicia. Mä olin se nainen joka seisoi laivan keulassa ja huuteli "Mä lennän" Kaisa oli sit se valtamerihöyry ;)

Mä olin ihan tyytyväinen. Ihan ookoo tunti. Kaisa oli kivempi mitä se on yleensä ollut. Siis sen takia että nyt siinä oli jotain haastellista -> kääntyminen ja liika vauhti.
Vaan oli se silti ja sinäänsä aika tasainen taapertaja :) Vähän kun kinattiin niin alkoi kääntyä ja vauhtikin lopahti. No, mut oli se silti kivempi ku ennen. Ja on sillä kiva mennä aina välillä. Toivon etten enää mee sillä, siis tyylii ens viikol. Meinaan vaan ku se on niin hauskan tuntusta, oon menny Kaisalla neljästi, enkä kertaakaa kahta kertaa peräkkäin ;)
Mutta ihan kivasti tää meni. Suurin ongelma oli se nykiminen :/ Mäkin huomasin että mun kädet nyki kun ravatiin ja ohja oli vähän löysänä.

Käveltiin ja Kaisa taapersi mukavan reippaasti pitkin uraa. Mentiin keskelle ja alas tämän valtamerihöyryn selästä. Kaisa talliin ja varusteet pois. Kirjoteltiin kortti ja sitten lähdettiin kohti kotia.

Elämä alkaa

Koulukin alkoi, jee. Oltiin huimat kaksi tuntia siellä. Täytyy kyllä sanoa että on ollut niin ikävä Turkua. Siellä on kiva olla. Ei välttämättä kiva asua, mutta kiva olla. Se on niin coolia (hehe :D) kattokaas mennä bussilla ja olla suuressa cityssä ja jeah. Se on siistiä.

Olin muuten tänään niin niin niin tyytyväinen tyytyväinen tyytyväinen tuntiin. Vaikka menin pienellä, paksulla ja keltaisella :D En itsekään tajua.

(kuvat ovat siis viime keskiviikolta, (c) Iina A. Ja sit en niinku muista mitkä näistä pistin sillo viimeks, et joo :D Eikä näitä muutenkaa oo ku kymmene, joten samoja voi erittäin suurella todennäköisyydellä olla. Mut kivempia nää, aurinko paistaa ja sillee)

Tallille ja luin taulun. Mulla oli siis Elvis, kuten ehkä tajusitte ja tunnilla myös Sulo, Roosa, Vinski ja Kaisa. Elvis oli tokalla tunnilla. Siispä (kuten yleensä) katselin tunteja. Tänään päädyin myös hetkeksi ravaamaan Nikkiksen viereen. Voi jessus se oli karseeta. Niin raskasta, ja ääks :D Hullun hommaa juosta siinä kentässä.

Tunti alkoi, joten nousin pikku Elviskelin kyytiin ja lähdimme lompsimaan eteenpäin. Otin Elvistä vähän pois uralta ja poni oli vähän mato taas. Ja kun oikeeseen kierrokseen mentiin niin koko ajan se valui takaisin uralle. Volttien tekokin oli mission impossible, ei oikein kääntynyt. Lopulta kun löydettiin yhteisymmärrys ja kun siirsin Elviksen tosi kauas uralta, alkoi alkukäynnit luonnistua jossain määrin. Vähän hidasta käyntiä tietty, mutta joo. Niin ja jossain vaiheessa Elvis keksi pelätä yhtä kulmaa. Niin hirveetä oli, sieltä se kiemurteli järkyttyneenä kauemmas. Sain kuitenkin ponin läntättyä kulmaan asti ja johan loppui tämäkin ns pelkääminen.

Mariannen palattua siirryimme kevyt raviin, pois uralta piti tulla. Ravi oli ihan kivaa. Osasin näin vaihteeksi keventää, Elvis ravasi ihan mukavasti ja tahdikkaasti eteenpäin. Se pysyi nätisti keskemmällä kenttää. Ympyrät ja muut kääntelytkin onnistui ihan hyvin, mitä nyt ympyrät ja voltit oli aina niin hemmetin pieniä! Todella rasittavaa :D Kevenneltiin ihan hetki ja aloitettiin välikäynnin jälkeen oikea tehtävä. (tää alkaa taas vaikuttaa todella lyhyeltä postaukselta. No, ehkä mä taas kirjoitan tonne jotain vesihiisisihisihississä sekoilua ja sit tästä tulee kunnollisen pitunen ;) )

Tehtävä oli siis tällainen, hirveän vaikea (toka tunti teki samaa) Eli, ensin tehtiin kokorataleikkaa (tai puolirataaleikkaa, mutta sanon sitä kokorataleikkaaksi kun se oli niin iso) harjoitusravissa. Sitten nostettiin laukka tuolta tötsältä ja tehtiin laukkaympyrä tai kaks tonne peltopäähän oikeassa laukassa. Sitten raviin ja täyskaarto. Ravia toi tiepitkä sivu, sitten laukannosto ja ympyrä tai kaks vasemmassa laukassa. Ymmärtenette?

Selitän tehtävän osissa, koska se on selkeämpää. Tai ainakin mun on helpompi hahmottaa se näin.
Lähdettiin suorittamaan tehtävää. Ensin Elvis oli ihan naurettava "En millään voi ravata, en voi kääntyä. Minä jään heilastelemaan tänne Roosan kanssa" Pienellä väkivallalla sain ponin kuitenkin raviin ja pääsimme ravissa kokorataleikkaalle. Tää kokorataleikkaa sujui aina ihan nätisti. Vähän kyllä kaahailtiin sille, mutta ainakin tehtiin se ravissa ja mä taistelin istumisen kanssa.
Laukka oikeaan. Niin, ensimmäinen nostoyritys meni pieleen. Ei noussut, tehtiin ravissa/käynnissä ympyrä ja sitten nousi. Tosin silloin Elvis ei kääntynyt, joten ei tehty ympyrää. Seuraavat kerrat menikin paremmin. Poni nosti laukat varsin hyvin. Vähän kääntyminen oli välillä vaikeaa ja posoteltiin vaan täysin hallitsemattomasti jollain ympyrän tapaisella, vaan kyllä jotkut ympyrät onnistui ihan kivasti kun käänsin koko ajan ja Elvis malttoi kuunnella pyyntöjäni. Tein aina sen kaks pääty-ympyrää ennen raviin siirtymistä.
Lopussa Elvis pudotti kerran laukan itse alas ja sitten oli takaisin nosto vaikeaa, muuten laukat pysyi hienosti yllä. Mäkin istuin tosi mielettömän hyvin, välillä pompin, mutta välillä oikein istuin ja jes. Ainoa ongelma oli se kun mun kädet nousi sitten turhan ylös. Aina välillä saan kuulla siitä että kädet nousee ihan liian ylös laukassa.

Laukan jälkeen tehtävä täyskaarto olikin vähän haastava. Tehtävän alussa poni kävi vähän kierroksilla, eihän sitä nyt hiljentää voi kun baanaa on edessä silmänkantamattomiin. Tämän vuoksi ekat täyskaarrot oli isoja ja huonoja. Loppua kohden lähti paranemaan, eniten ärsytti se kun täyskaarto pieneni ihan liikaa ja sitten Elvis yritti siirtyä käyntiin kesken kaiken. Taistelin taas ja koitin istua ihan pomppimatta vaikka ravi olikin vähän reipasta ja olin tyytyväinen suoritukseeni ;)

Elvis oli muuten tosi fiksu. Kerrankin me mentiin uralla ravia. Sitten Vinski tulee ihan siitä vierestä, laukkaa meitä kohti. Ja Elvis vaan siirtyi käyntiin! Se siis siirtyi vain käyntiin, se ei saanut mitään paniikkikohtausta, juossut karkuun. Ei, se vain käveli! Ymmärrättekö :D
Välillä Elvistä vähän häiritsi kun Vinski tuli meidän perässä -> se ei muka voinut ravata, vaan piti hiljennellä.

Sitten, vasen laukka. Nostin pitkän sivun lopussa. Vasemman laukan nostaminen olikin haastellista. Ensin Elvis meni reippaasti, sitten kun annoin laukkapohkeen se himmasi ja lähti tinttaroimaan keskelle. En tajua tätä, en lainkaan. Tänään en kuitenkaan luopunut toivosta ja lähtenyt kääntämään ponia (kuten yleensä) vaan jos se himmas ja lähti keskelle niin potkasin vähän sillä sisäpohkeella. Johan nousi laukat oikein hyvin. Ympyrät onnistuivat tähän suuntaan paremmin, tein tähänkin suuntaan sen kaksi pääty-ympyrää aina kerralla. Istuin taas hyvin ja näin. Ongelma oli se, kun meidän ympyrät meni ihan ylipieniksi :D Ei siis osata.
Muutamat kerran tais laukka pudota ja sitten ei aina Elvis meinannut nostaa takaisin, mutta pienellä polkasulla nousi ihan nätisti. Huomatkaa siis, vain kerran annoin Elviksen hiljentää itse. Aina muulloin nostin takaisin, eikä se kyllä kovin montaa kertaa edes itse laukkaa pudottanut alas :)
Meidän viimeinen laukannosto ei ollut ihan sellainen oppikirjanosto. Mentiin ravia, sitten koitin nostaa, poni himmaa, potkasen vähän. Kyllä se laukka nousi, tosin pukin kera. Ilmeisesti alkoi jo vähän kiukuttaa moinen komentelu.

Tämän jälkeen käveltiin hieman ennen loppukeventelyjä.
Loppuraveissa Elvis meni ihan nätisti. Vähän turhan kovaa ehkä, mutta uskalsi sille päästää ohjaa. Meidän olisi pitänyt ravata pois uralta, mutten oikeen jaksanut, niinpä me vaan mennä lönköteltiin uraa pitkin.
Sitten loppukäynnit.

Kuten jo mainitsin, olin hirveen tyytyväinen. Johtunee ihan tosta "hirveän vaikeasta" laukkatehtävästä. Mä onnistuin! Mua jännitti vähän että tuleeko siitä mitään, mutta samaan aikaan mietin vaan että jes mikä tehtävä, ihana. Se on ihanaa kun tehdään laukassa tommosia vaikeita tehtäviä. (vaikea tehtävä - keskiympyrä niin että Marianne kattoo)
Me onnistuttiin ja mä istuin Elviksen laukassa noin megamahtavanhyvin jaaa jaaa. Mä olin niin tyytyväinen :) Osasin keventää taas vaihteeks, ja Elvis kääntyi laukassa molempiin suuntiin ja. Yksikertaisesti jes. Siitä onkin muuten aikaa kun Elviksellä meno on ollut näin mahtavaa (siis sileällä, satulan kanssa :D)

Käveltyämme mentiin sitten keskelle ja alas selästä. Mahtava mahti poni talliin ja harjailin sen nopeasti. Kirjasin kortin (Marianne ei halunnut antaa mun odottaa :D) ja kotiin.


Tähän mega lyhyeeseen postaukseen onkin hyvä vielä jatkaa.
Se on hienoa kun nyt on alkanut tuntua että laukka on vain yksi askellaji. Aiemmin se oli ikään kuin suoritus. Se oli jännää. Kun laukkasin en pystynyt ajattelemaan. Se oli vain se hetki. Jos sillon ois sanottu että käsi alas, niin en olisi kyennyt sitä tekemään. Koska se oli suoritus.
Se tuntuu niin hienolta, se alkaa tuntua vain askellajilta. Askellajilta jossa voi tehdä jotain, voi kääntää, voi laskea kättä, voi ajatella.
Ihan vähän aikaa sitten tajusin tän. Heh :D

Joo, huomisiin. Kyllä, tämmösiä tunteja vois olla joka päivä. Sitä vasta tuntee elävänsä kun vääntää harjotusravia ja laukkaa ja ah ja ihanaa (;

Viikon näkymät

Luova kirjoitus on kuollut, otsikointi on mennyt päin perämettiä. Eeehkä se tästä :D


Ensin nää Hennan kuvaamat, tiistailta :) (Plus tässä video)

Ja Elviksen kuvista sitten kiitos Iinalle, joka oli meitäkin vaivautunut muutaman otoksen verran (sala)kuvailemaan :) Ja jollei joku tajunnut niin nämä Elviksen kuvat ovat siis keskiviikolta :D En nyt valitettavasti jaksa vaihtaa siihen postaukseen ajantasalla olevia kuvia, kun tämä kuvien latailu kestää niin kauan. Niin ja näitä kuvia varmaan tulee muutenkin täällä näkymään, joten turha niitä sinne tuhlata. (:

P.S. Mahtava esimerkki laukkakuva Elviksestä tämäkin :D Kyllä tuolla taitaa olla joku missä istun paremminkin, kyllä mä nyt oikeesti istuin siellä ihan hyvin.

Mitä sinulle kuuluu?

Hmm.. Niin omituista, ens viikolla on jo koulua. Tällä hetkellä se tuntuu tietenkin niin oudolta. No, sit ku se alkaa, niin varmaan on taas oikein kivaa olla koulussa :) Eniten kyrsii tää kamala kamala aamuheräily. En mä JAKSA herätä kuudelta, en niinku millään :D

Tänään sitten tallille ja taulua lukemaan. Mä menin Elviksellä, joka oli kaikilla tunneilla (voi kyynel, tajuatteko. Sain tänään Pomokuvat ja sit meen Elviksellä :D Noo.. Saatte te joskus nähä vähän kuvia plus videota. Kunhan saan moiset tehtyä ja ääk) Meidän tunnilla myös Roosa, Sulo, Salli, Kaisa ja Vinski. Kattelin tunteja vaan ja sitten lopulta pääsin kiipeämään Elviksen kyytiin.

Selkäydyin väärältä puolelta, turha vinouttaa satulaa yhtään lisää kun jo pari ratsastajaa meni sieltä vasemmalta puolelta. Sitten käyntiä. Lähdin sitten heti muistuttelemaan itseäni kyynerpää kulmasta. Kauheaa, Elvis kulki ihan hyvin, ohjat oli löysinä ja silti minä idiootti tungin käsiäni eteen! Voi hyvä jumalainen sentään taas.
Ratsastin Elvistä eteen, ja johan se oli hidas. Tein vähän voltteja, pysäyttelin. Ja koitin taas vähän rauhoittua Elviksen selässä, niin oli olevinas jännää. Koitin pitää kädet oikein ja jalat kyljen tuntumassa.

Jäätiin peltopäähän minä, Sulo ja Salli, muut jäi porttipäähän. Meillä oli siis puoli kenttää käytössä ja sinne oli pistetty puomeja, niin ettei ajauduttais uralle. Käveltiin hieman irti urasta, jollain ympyrän tapaisella ja alkuun teoriosoitiin. Elvis oli niin laiskan pulskea että olin aivan kauhuissani. Joo, tietenkin, pohja on raskas, kolmas tunti. Ymmärrän. Mutta kun poni matelee niin laiskasti ja ääk. Koitin sitä potkia eteenpäin, ja välillä sainkin hetkisen ajan reippaampaa käyntiä. Se oli oikeasti kamalaa :D
Alkuun kävelimme jollain ympyrän tapaisella, käännettiin ulkopohkeella. Sitten lähdettiin oikeasti ajattelemaan kulmia, asetusta. Siinä oli pienoisia ongelmia, Elvis valui yhdessä kulmassa liikaa ulos, toisissa mentiin liian sisällä, poni ei liikkunut ja sitten mun selkä leikki halvaantunutta. Jee! Tuska alko olemaan aika mieletön kun jouduin koko ajan rämppäämään pohkeen kanssa joko vauhtia tai suuntaa.. Hammasta purren, elossa selvittiin joten ei voinu niin paljon sattua.
Tein siinä välillä myös joitain voltteja, ja se oli niin kamalaa kun volteilla Elvis simahti ja.. Hirveää. Niin oli lösö kun olla voi.

Siirryttiin kevyt raviin, joka oli muuten vielä hirveämpää. Ensinnäkin, kevennys vammasi taas. Toiseksi, Elvis ei vieläkään liikkunut. Aloitettiin taas ympyrän tapaisella, ulkopohje kääntää ja haetaan tahtia. Se oli niin vaikeeta. Elvis vempuloi minne halus, ei kulkenut suorassa. Volteilla siirtyi käyntiin. Ratsastin eteen, ja tahti vaan heitti kuperkeikkaa koko ajan. Ärh. Tupla-ärh. Mielialaa kohotti kun hetken keventelyn jälkeen kysyi Sallin ratsastaja että voisko istua alas. Se sai luvan ja mä ihan autuaana istuin sit myös. "Jee harjotusravia, ihanaa, puutostilat!11" Se helpotti. Edelleen Elvis hieman venkuroi, mutta hyvin paljon helpompaa se oli nyt. Ravissa oli niin kiva istua taas, koitin taistella sitä kättä kulmaan. (Jaha, kissa marssii juuri vaatehuoneeseen)
Lähdettiin tekemään sitten vähän parempia kulmia. Kyllä oli niin paljon parempi keskittyä harjotusravissa, käynnissä sattu selkä, kevyt ravissa kevennys oli niin vaikeeta. Elvis oli edelleen laiskan pulskea mato, mutta ainakin sain mennä harjotusravia, se korvasi kaiken surun ja parun.

Vaihdeltiin sitten suunta. Kävi kyllä vaikeaksi. Oikea kierros ja ei ilmeisesti lainkaan pysynyt ulko-ohja tuntumalla (tai sitten Elvis oli vaan niin paljon haluttomampi kääntymään tähän suuntaan, ihan miten vaan) Elvis valui miljoonaan kertaan uralle, ja sitten taisteltiin ja tahkottiin kauan ennen kuin sain sen pois sieltä vain sitä varten että se puolen kierroksen jälkeen sai taas valua uralle. Töks.
Kulmista ei tullut mitään kun tappelin vain ponin kanssa joka matoi uraa pitkin. Lopulta sain (tajusin laittaa) pohkeet kylkiin ja johan alkoi homma parantua. Poni liikkui reippaammin, pysyi reiteillä paremmin. Kulmat oli kyllä edelleen ehkä vähän laajoja, mutta ainakin reiteillä pysyttiin ja olin varsin tyytyväinen.

Tämän jälkeen vähän käveltiin ennen laukkoja. Marianne jutteli jotain mulle :D En muista ihan mitä se sano, mutta ite sanoin vaan etten osaa keventää. Kuulemma johtunee kentän pohjasta, hevoset ei ravaa kunnolla. Toivotaan näin, todella toivotaan. Toisaalta aika loogista.
Aivan, Marianne kysy millanen Elvis on ollut. "Hidas" (emmie kehannu sanoa et laiska ;) Pohja on raskas, kyl mä sen tajuun :D)
Laukkatehtävä oli laukannosto (sen piti tapahtua porttipäässä, mut mä ainakin nostin vähän mistä sattu) Laukkaa ja pääty-ympyrä (jonka melkeen kaikki melkeen aina jätti tekemättä) Eli loppujen lopuksi se oli vapaata laukkaa. Alunperin piti laukata erikseen, mut sit onneks laukattiinkin kaikki yhessä (siellä se huus eka et Roosa. Sit sekunnin päästä et nonni, Elvis ja Sulo kans ja kääk. Informaatio kulkee)

Siirsin Elviksen raviin ja laukka nousi ihan kivasti. Laukkailtiin, Elvis tiputti, uusia nostoja.
Nostot onnistui ihan hyvin. Poni nosti vain kulmien jälkeen tai kentän keskeltä, hieman ärsyttävää kun ei muka pitkällä sivulla sitten noussut niin millään? Elvis oli varsin innokas, koitti aina itse nostella. Mutta ihan ookoo nostoja ne nyt oli.
Mä istuin ihan mielettömän hyvin, ottaen huomioon että se oli Elviksen laukkaa. Välillä pompin, välillä könötin, mutta oikeasti onnistuin välillä istumaan niin hyvin että yllätin ainakin itseni. Jeij :) Elviskin piti laukat niin paljon kivemmin yllä kun melkeen istuin. Tosin ihan paria poikkeusta lukuunottamatta se pudotti ite raville, annoin ne nyt anteeksi ponille.
Onnistuttiin jopa ottamaan muutamat käännökset. Mielestäni jopa kumpaankin suuntaan, mikä oli varsin hyvin. Oikeaan kierrokseen nyt tuli monen monta kääntöyritystä, ennen kuin onnistuin sen kerran, vasempaan onnistui niin paljon paremmin. Tosin tein välillä vähän turhankin pieniä ympyröitä, hmm.

Taistelin siinä ravin kanssa, koitin pitää ponin ravissa aina nostojen välissä ja koitin istua. Ihan kivasti onnistui sekin. Muutamaan otteeseen poni päätti lyödä liinat kiinni "en mä uskalla kun ei oo ketään muutakaan" mutta pienellä pakotuksella ja rauhallisemmalla menolla sain poninkin kulkemaan minne halusin ja olin oikein tyytyväinen.
Kerran (vain) pudotin jalustimen, ja tällä kertaa sitten nynnysti hiljensin kun kaivoin sen takaisin. Elvis laukkasi ihan kivaa tahtia, mutta loppua kohden alkoi vähän riistäytyä käsistä.
"Se menee nyt ihan epähallinnassa" (vai miten Marianne sen muotoili) Juu-u, no niin tosiaan menee :D

Sitten käyntiin, käveltiin ensin jossain kentän keskellä kun Kaisan kanssa tapeltiin. Poni oli niin väsynyt ja puhalteli. Sitten käveltiin vaan uraa pitkin, ponikin jaksoi kävellä välillä hieman reippaammin kun pääsi uraa pitkin kulkemaan.

Toota noin. Marianne kävi muuten juttelemassa pitkästä aikaa. (vai onko siitä ees kauan) Se kysy että oliko nyt ihan tylsä mennä Elviksellä. Vastasin vaan et ei nyt, ku on ollu taukoa siitä vähän. Että on sillä kiva mennä aina välillä, mut monta kertaa peräkkäin... Sit se on niin tylsää, ja jos menee monta kertaa peräkkäin niin tuntuu aina et menee ihan hyvin, mut ei koskaan tosi hyvin.
Marianne myötäili mielenliikkeitäni ja täydenteli mun lausahduksia siitä että se poni on kumminkin niin tylsä.
...Tosin kun lisäsin että välillä taas poni menee ihan surkeasti ja se on taas vielä huonompi. Sit Marianne vallan kauhistui ja selitti että eihän se ikinä mee mun kanssa huonosti ku oon menny sillä niin paljon.

Sit juteltiin että mä harjoittelen nyt pitämään käsiä, mitä on hyvä opetella taas vähän Elviksen kanssa kun Pomo menee niin pitkänä ja vahvana (minä selitin näin heehee) Ja sit Marianne taas selitti ku minä istun niin vaan kauniisti. Silloin kun oon ryhdissä niin on kuulemma niin kaunista ja nättiä ja hyvä istunta. Jeij (:
Kädet, nyt kulmaan. Pilaatte kaiken!!11

Sitten mentiin keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja kerrankin se tajusi kävellä ihan itse. Yleensä kun päästän ohjista (tyyliin pari metriä ennen karsinaa :D) niin poni pysähtyy ja kattelee maisemia. Tänään kun päästin sen itekseen kävelemään (itekseen ja itekseen kun mä oon siinä kymmenen sentin päässä niskaan hönkimässä ettei se vaan karkaa :D) jo tallin ovella, niin Elvishän käveli hienosti koko matkan karsinaan. Jee, on se aika söpö. Kyllä se meinas pysähtyä karsinan ovelle, mut sitten innostin sitä ja se tuli oikein tyytyväisenä karsinaan. Mainio tapaus.
Varusteet pois, pääsi poni todistamaan älykkyysosamääräänsä kun se piti pissiä ja avata suu yhtä aikaa. Ei sillä mennyt ku kymmenen sekuntia miettiä kuinka se suu avataankaan.
Harjailin ponisen ja sitten kirjattiin kortti (vaikeeta se oli tänäänkin, hups)

Ja kotiin. Seuraavalla kerralla onkin jo koulu alkanu. Aika siistiä d:
Koitan huomiseksi saada videota ja vähän ehkä noita kuviakin. Tjaa-a, katotaan sitä sitten. Voin sitten kertoilla teille kuinka kamalan näköstä mun istuminen siellä selässä on :D Lojun niin jumalattomasti eteen.

Ihmeitä, onko niitä

Miten se voikin mennä aina niin hyvin että netti lähtee toimimaan just sillon ku on tallipäivä. Hehe. Saatte tän sittenkin jo nyt, jee


Tallille tänäänkin ja palkkasin itselleni kuvaajan, joka otti sitten koko sukunsa mukaan (eli Henna siskoineen :D) Lukaisin taulun ja tunnilla tosiaan Roosa, Sulo, Kaisa, Nikkis ja Laki ja mulla tälleen arvattavasti edelleen se Pomo. Pompeli oli tokalla tunnilla, joten kattelin vaan tunteja ja jeesustelin elämää.

(Aika mageeta, sain kerrankin heti kuvia. Tosin nä on videokameralla otettuja, mut ehkä jo huomenna saan noi kuvat jotka Henna kuvas järkkärillä. Saatte taas sitä taattua laatua :'D Häpäisemme oikeen nämäkin kamerat)
Lopulta oli meidän tunnin vuoro, joten menin Pomon luo. Marianne tuli pidenteleen jalustimia mun kanssa ja sit loikkasin kyytiin. Käyntiä. Käytettiin tänään koko kenttää koko tunti.

Lähdin ratsastamaan Pomoa eteen ja taistelin sen heti alkuun pois possujono-moodista. Onnistuikin ihmeen hyvin, jaksoin ratsastaa ponia eteen ja parin alkutaistelun jälkeen Pompeli lähti kääntymään paljon paremmin mitä viime viikolla. Ihan vähän se kyttäili taas, ja ihan pikkasen välillä pelotti että se lähtee kun kulmat oli niin hurjan pelottavia. Heti alkuun se päätti että se yks kulma on kamala, ja jouduttiin tekemään jotain mielenkiintoista kiemuraa siellä kulmassa kun päätin sen ratsastaa siihenkin kulmaan vaikka väkisin. Pomokin tajusi ettei kulmassa ole mitään pelottavaa heti kun sain sen lintattua sinne.
Vähän tänään oli kädet vammaset, samoin kevennys (valitan jo etukäteen) En edes tiedä. Siis ohjasotteet oli jotenkin niin nopeita. Liian isojakin. Olisin voinut rauhallisemmin käyttää kättä. Muista siis huomenna, rauhalliset kädet. Toisaalta sitten Pomo kääntyi tosi hyvin, joten ulko-ohja pysyi varmaan ihan kivasti tuntumalla (ja se muuten kääntyi paremmin oikeeseen kierrokseen, hmm) jotta en mä sit oikein tiedä :D Mutta ei mun mielestä kädet tuntunu hyviltä.
Tein alkuun pari pysähdystä, eka onnistui. Toka olikin sit sellanen aitaa päin pysäytys, että jee.

Sitten siirryttiin keventelemään, koko kenttä siis käytössä, vähän jännää :D
Pomo siirtyi ihan kivaan raviin, ratsastin kyllä eteenpäin mahdollisimman paljon. Tai siis, tyhmä lause. Eteen sitä piti ratsastaa ja koitin myös mahdollisimman paljon ratsastaa eteen jottei poni turhaan kyttäilis mitään. Tosi selkeetä.

Ratsastin eteen, tein voltteja. Pomo kääntyi taas ihan yllättävän hyvin ja koitin vähän saada ponia asettumaan volttien suuntaan ja sekin onnistui ihan kelvollisesti, ainakin silloin kun muistin käyttää myös sisäpohjetta enkä vaan venkslannu sisäkädellä. Välillä poni taas tuijotteli peloittavia kulmia, mutta kyllä se sitten siitä taas. Ravi oli muuten ihan kivaa ja onnistunutta, mutta mun kevennys vammasi. En tiedä, jotenkin tuntui että näen kevennykseen niin paljon vaivaa, tömähtelin satulaan. Kevennys ei ollut pehmeää, pientä ja vaivatonta, vaan niinkuin noiden sanojen vastakohtaa. Hirveetä :D Elättelen toivoa että se johtui siitä maastosta, siel oli lyhyet jalustimet ja täysin erilainen ratsu. Toivotaan siis vaan parasta

Käveltiin hieman ja sitten lähdettiin laukkaan. Laukkatehtävänä oli vaan "pidetään hauskaa" Vuoronperään saatiin baanata uraa pitkin. Aika simppeliä :D
Mä olin vika, kuten aina, joten kävelin keskemmällä ja trallallaa. Pomo koitti aina välillä lähteä mukaan baanalle, mutta sopeutui kävelyynkin oikein hienosti.
Jossain välissä sieltä muuten ajoi hirveän koliseva auto, jota Nikkis säikähti jo kauan ennen auton tuloa (tapahtui kyllä vasta kun oltiin suuntaki vaihettu :D) Pomo siirtyi myös laukkaan, säälittävä yritys leikkiä pelästynyttä. Se laukkasi ihan rauhallista laukkaa pari askelta, ei varmaan edes tajunnut että Nikkis oli jotain säikähtänyt. Söpö :D Kun auto ajeli, niin käänsin Pomon jotta se vähän sai autoa kattoa, mutta ei sitä tuntunut vähempää kiinnostavan.

Muiden laukattua oli sitten mun vuoro. Siirryin raviin ja Pomo oli jo ihan lähdössä. Nostin laukan vähän liian aikaisin, ja sitten vaan mentiin. Mä en edes koittanut nousta jalustimille, harjoittelin ennemmin tota istumista ( no okei, toiseen suuntaan kokeilin, tulos -> makaan kaulalla kun Pomo kiskas pään alas. Hups) Olin vallan yllättynyt kun Pomo laukkasi kiltisti toiseen päähän eikä edes yrittänyt kaahata kavereiden luo, jeij.
Ensin pitkä sivu meni nätisti, päästiin porttipäähän. Sieltä sitten avautui seuraava pitkä sivu ja johan lähti. Pomo laukkasi todella reippaasti (niin reippaasti etten varmaan hallitusti oo niin reippaasti laukannut :D Tai "hallitusti") pitkän sivun, lyhyellä sivulla pelkäsin et se kaatuu ku kulmaan tultiin vauhdilla ja Pomo oli ainaki 45 asteen kulmassa ja sit mäkin melkeen tipahdin sieltä :D Rauhallisemmin taas laukattiin porttipäähän, tällä kertaa ei kylläkään niin siististi, sillä pitkän sivun puolessa välissä Pomo koitti oikoa kavereiden luo. Taisteltiin, ja sain sen kyllä sinne lyhyelle sivulle, vaikka kulma oikastiinkin. Ja sieltä porttipäästä tultiin taas täysillä peltopäähän. Mä hiljentelin, ja meni siinä ehkä kolmasosa pitkää sivua ennen kuin poni siirtyi nätisti raviin.

Vaihdettiin sitten suunta. Muut laukkasivat, Pomo muuten käveli näissä odottelukohdissa hienosti. Se liikkui eteen kun pyysin, eikä edes koittanut seurailla. Jee!
Sitten meidän vuoro. Nostin varmaan käynnistä kun poni oli aika innoissaan ja sit lähdettiin. Laukattiin porttipäähän ja poni meni taas aika kovaa. Sitten tultiin lyhyelle sivulle. Mulla oli valahtanu jalustimet kengän korkoihin, joten fiksuna ihmisenä lähdin sitten heiluttelemaan jalkoja niin että saisin jalustimet paikalleen. Toinen menikin vallan nätisti, mutta toinen ei tajunnut, jolloin sitten kaahattiin täysillä kaarteisiin ilman sisäjalustinta!
Kun se jalustin tippu Pomo otti vähän lisää vauhtia ja mä mietin vaan et perskule, mä putoan, pitäiskö hiljentää. Sit mietin et no ei todellakaan hiljennellä, ja aloin sit vauhdissa kaiveleen jalustinta takas (mites se menikään? Ei esteradallakaan hiljennetä ja kaiveta jalustinta :D) Siellä mä heiluin selässä ihan kivan vinossa alkuun, sain onneksi jostain kiinni enkä enää huojunut ihan toispuolisena kyydissä. Kaivelin jalustinta hätäpäissäni, ja löysin Pomosta pari vaihdetta lisää. Siellä mä yritän kauhuissani kaivaa jalustinta jalkaan ja poni vaan kiihdyttää. Onneksi se jalustin löytyi, saatoin vähän hiljentää Pompelia. Laukkailtiin vielä yksi kierros ja sitten hiljentelin, kyllä kaks kierrosta riittää mulle vallan mainiosti.

Loppuun sitten kevenneltiin. Pomo aloitti tosi kivasti. Vähän se kyttäili taas joka suuntaan, mutta ravasi pääasiassa tosi rennosti, kääntyi hyvin roikkuvalla ohjalla ja venyi vaan alas ja alas. Mutta kun sitten kävikin jotain, ja poni ei kääntynyt. Lähdettiin taistelemaan, näppäsin raipalla, joka aiheutti sen että Pomo kyllä kääntyi, mutta toisaalta se vaihtoi askelluksensa rennosta loppuravista reippaaksi kiitoraviksi. Jippia jei vaan.
Tein siirtymän, jonka jälkeen Pomokin vähän rauhoittui. Tänään ei tosiaan ollut mikään ravipäivä, ei ei :D Onneksi mä sentään laukassa onnistuin aika kivasti, istuinki aika kivasti. Jee jee.

Sitten käveltiin. Pomo kauhisteli kulmaa niin että voi apua ja näin.
Tosiaan. Mä olin sitä mieltä että se meni ihan hyvin. Ihan ookoo :D Pomo kääntyi jo kivasti, kyllä se tästä (se oli niin suuri pettymys kun viime viikolla ei se kääntynyt, kun mä olin just kauheella vaivalla oppinut kääntämään sitä :D) Ravi oli vammasta, tosin siinä käännyttiin ja loppuravit oli kivat. Vammasta silti, kevennys vammas ja hetken se juoksi ja kääk. Laukka onnistui ihan kivasti. Istuin, kädet oli vähän paikallaan, mut aika kiva. Eikä ees pelottanu ku vedettiin täysiä, heeheeh :D

Kisat lähestyy kovaa vauhtia, mulla on nyt kuukausi aikaa. Tämän kuukauden to-do-list: Opettele pitämään ne kädet kyynerpää kulmassa ja nyrkit kiinni. Ei paljon muuta, tietenkin tässä nyt reenitään taas käsien käyttö rauhallisemmaks jne, mut toi on nyt varmaan oikeasti se suurin ja tärkein, sillä tämän päivänenkin vammaus on sellasta että joskus se on, joskus ei. Käsien asento taas on aina ja ikuisesti huono. Ja ku mä en sit todellakaan halua mennä missään koulukisoissa niin että makaan ponin kaulalla kädet ojossa, ei jei. Mulla on nyt kuukausi aikaa tapella tän kanssa :D 

Kun oltiin kävelty niin keskelle ja alas selästä. Pomolla oli vähän turhan kiirus talliin. Sitten poni nopiasti pois. Ja pitkällinen odotus :D Niin pitkällinen etten noin pitkää ole ikinä kokenut.
Mutten voinut keskeyttää ja oli ihmisiä. Niinpä sain uuden kortin vasta kun tallista oli jo puolet valoistakin sammunut.
Ja olen ylpeä itsestäni, sain ihkutettua Mariannelle että oltiin maastossa :D Olin sillee "tiiäks, me oltiin maastossa blaablaa" ja hypin samaan aikaan silmät innosta kiiluen. Normaalia, täysin normaalia.

Huomiseen, josko huomenna olisi vähemmän vammaista tämä touhu. Ja nyt pitää oikeasti ja kunnolla aloittaa toi käsien kanssa tappelu. Siis ihan aikuisten oikeasti, ne PITÄÄ ja TÄYTYY saada kulmaan ja nyrkit kiinni. Vaikka väkisin :D