Kiitolihapulla, matkaan!

Tallille siis jälleen. (P.S. Jännä päivä. Sain lehden, ja sit ostin sellasen "nuoltavan kiven" ja ihan vaan siks että joku ht.nettiläinen oli sellasen ostanut ja mun oli ihan pakko sit mielenkiinnosta kokeilla)

Taulua lukemaan. Ömg, tunnillamme seitsemän ratsukkoa. Ja mä menin Kaisalla. Njoo, Marianne on jo aika kauan puhunut että mun tarttis mennä Kaisalla, joten mikäs siinä. Tunnilla sitten myös Elvis, Sulo, Roosa, Salli, Vinski ja Pomo. (vaikeeta muistaa noin monta :D) Kaisa meni tokalle tunnille joten jälleen kerran mä vaan katselin tunteja ja sitten siirryin Kaisan luo.
Ison ja paksun Kaisan.

Jalustimet jäi lyhyeksi, se häiritsi todella paljon. Käyntiin kuitenkin vaan. Kävelin ensin hetken uraa pitkin, käänsin voltin. Se jälkeen otin Kaisan pois uralta ja lähdin vähän tunnustelemaan tätä valtaisaa lihapullaa joka löntysteli (ihmeen reippaasti kumminkin) eteenpäin. Tein vähän voltteja.
Ihan hyvin se sinäänsä sujui. Vähän välillä Kaisa koitti uralle valua ja vasempaan kierrokseen kääntyminen oli erityisen haasteellista. Mutta käynnissä vielä onnistui ja reitit pysyi hyvinä. Koitin sitten etsiä vähän asetusta, joka onnistuikin jossain määrin. Joo, ja sitten koitin pitää kädet kulmassa. Se jos mikä olikin sitten vaikeeta ;)

Siirryttiin sitten kevyt raviin. Hankalaa. Kaisa pienenä kiitolihapullana ampaisi vauhtiin. Alkuun se joka kerta väänsi sen tiepitkän sivun sellasessa kiitoravissa että mä vaan pompin ja heiluin kyydissä. Millään ei rouva hiljentänyt, paineli vain lailla aropupun. Muualla mentiin sentään hieman rauhallisemmin. Tosin, Kaisa valui uralle, mun oli tosi hankala keventää, kääntäminenkin oli välillä vaikeeta. Ja se ohjien pito kun paksu pää poni makaa mun käsillä. Heh.
Välillä Kaisa kääntyi vallan nätisti, ravasi keskemmällä. Mutta varsinkin se vasen kierros oli hankala. Se vaan valui uralle ja kun koitin kääntää niin löysin vain kaasua. Mä könöttelin alkutunnista tosi kauniisti eteen kun kevennys oli niin vaikeeta ja suomitar kaahaa tuli hännän alla.
Ja oli muuten oikeasti ärsyttävää kun Marianne käski kääntää vähän ennen peltopäätä ja sit se valitti kun Kaisa meni jollain tavalla huonosti ja ääk. No ei nyt voi mitään :D Se ei ole niin suuri juttu jos se vähän laahustaa just siinä kohdassa kun se oikoo noita kulmia ja tekee kaikkea ja on vaikeeta.

Siirryttiin sitten vähän käyntiin. Tehtävä oli sama kuin eilen. Tosin vähän helpotettuna ja pienempänä. Eli puolirataaleikkaa (se oli pienempi kuin eilen) sitten porttipäässä nostettiin oikea laukka, laukattiin pari pääty-ympyrää, sitten harjoitusravissa taas täyskaarto ja toiseen päähän. Eli nyt laukattiin vain porttipäässä ja vain toiseen suuntaan.
Ryhmämme lähti sitten liikkeelle ja pian mekin päästiin Kaisan kanssa. Vähän jännitti niinku kaikki mutta eikun raviin.

Okei. Kaisa kaahasi eteenpäin kuin vanha ravuri, mä pompin kyydissä kuin perunasäkki. Koitin istua hyvin ja alas ja pidättää Kaisaa joka vaan painoi eteen. Sain sen kääntymään tyylivapaasti tolla puolirataleikkaalle, sitten kaahattiin se. Positiivista jos haetaan niin ainakin laukka nousi tosi hienosti, ekalla yrittämällä. Kaisa-mammakin vallan innostui. Siinä me paineltiin tukka hulmuten kuten kunnon lentävä kiitolihapulla ainakin. Mä olin tosi positiivisesti yllättynyt myös siitä, että Kaisa oikeasti kääntyi ympyrälle. En olisi oikeasti uskonut. Saatiin tehtyä se kaksi laukkaympyrää.
No okei, vauhtia oli himppasen liikaa ja ympyräkin oli kokoluokkaa puol kenttää, mutta ei se laatu vaan se onnistuminen. Ja olihan se nyt vallan hauskaa painaa menemään reipasta laukkaa ison suomiputen kanssa ;) Ja mähän istuin taas vallan tosi hyvin. Vähän pompin välillä, mutta olin tosi tyytyväinen.

Laukasta raviin siirtyminen olikin Kaisan mielestä vähän tylsä juttu. Kyllä ravi tuli ihan hyvin, mutta sitten se täyskaarto oli vähän huono ja hätiköity kun mamma pisteli parastaan. Siis parastaan vauhdin suhteen.
Seuraavakin laukkakerta meni samalla lailla. Ihan ookoosti me suoriuduttiin ja vauhti meni veriin ja ytimiin tai jotain.
Tehtävän loppuvaiheessa tulikin vähän ongelmia välillä kun Kaisa puski sisälle. Laukkahan piti siis nostaa uralle, mutta Kaisan puskemisen takia nostettiin se johonkin ympyrän keskelle ja väännettiin sitten minikäännös sieltä. No, pääsi Kaisakin vähän rauhallisemmin laukkaamaan.
Tai niin, kyllähän Marianne mulle huus että ota pidäte, kun Kaisa paineli täysiä eteenpäin. Ehkä otin, ehkä en. Täytyyhän toisellakin kivaa olla, vai?

Vaihdettiin suunta. Tehtävä täysin sama, taas laukattiin porttipäässä. Tähän suuntaan otettiin kukin vain yksi laukka, jotta Roosat ja kumppanit sai nostaa vähän pitkille sivuille.
Kaisa veti taas kunnon liidoilla sinne nostopuolelle. Laukka nousi kyllä ekalla yrittämällä, mutta tippui sitten pian. Hevosia edessä, Kaisa ei millään voinut kääntyä hallitusti jonnekin muualle. Noo, nostettiin sieltä sitten uutta laukkaa. Mut sit kävi niin että pudotin jalustimen. Ne on alkanut pysyä muuten paremmin, pudotan tyyliin kerran tunnissa toisen jalustimen, korkeintaan ;)
Tosiaan. Laukattiin reippaasti, multa putos jalustin. En mä sitä ruvennu koukkimaan ja mietin et tässä tää mamma taapertaa ihan rauhassa, tuskin mä täältä putoan. Silloin Kaisa totesi että hirveä hirviö asustelee hiekkakasassa ja otti pientä sivuheilahdusta ja otti vähän reippaampaa laukkaa karkuun. Huojuin ja mielessäni kirosin että en taatusti tipu. No ei, en tippunut. Heiluin hetken hallitsemattomasti, sitten sain rytmistä kiinni ja jatkoin hullun kiilto silmissä Kaisan eteen ajamista ja pääty-ympyrän kääntämistä. Seuraavalla kierroksella ei hiekkamönsteri enää Kaisaa vaaninut, ja sitten otettiin käyntiin. Mariannekin sai olla tyytyväinen, se huuteli kun me laukattiin että nyt sitä alkaa jo pelottaan toi meijän vauhti. (Kaisa tosiaan viime tunnillakin oli säikkynyt vasemmassa kierroksessa, laukatessa, tota samaa kohtaa)

Käveltiin ihan rauhassa, otin jonkun pysähdyksen. Sitten loppukeventelyt. Kaisa liiteli ja kiiteli, mutta rauhoittui sitten nopeasti kun tajusi laukkojen jo loppuneen. Mentiin rauhaisat loppuravit. Hieman Kaisa tällä tunnilla päätään kiskoi, alkutunnista se meni vielä ihan hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa alkoi pään nykiminen ja heiluttelu. Nooh.
Loppuravien jälkeen vaan käyntiin. Leikittiin Kaisan kanssa Titanicia. Mä olin se nainen joka seisoi laivan keulassa ja huuteli "Mä lennän" Kaisa oli sit se valtamerihöyry ;)

Mä olin ihan tyytyväinen. Ihan ookoo tunti. Kaisa oli kivempi mitä se on yleensä ollut. Siis sen takia että nyt siinä oli jotain haastellista -> kääntyminen ja liika vauhti.
Vaan oli se silti ja sinäänsä aika tasainen taapertaja :) Vähän kun kinattiin niin alkoi kääntyä ja vauhtikin lopahti. No, mut oli se silti kivempi ku ennen. Ja on sillä kiva mennä aina välillä. Toivon etten enää mee sillä, siis tyylii ens viikol. Meinaan vaan ku se on niin hauskan tuntusta, oon menny Kaisalla neljästi, enkä kertaakaa kahta kertaa peräkkäin ;)
Mutta ihan kivasti tää meni. Suurin ongelma oli se nykiminen :/ Mäkin huomasin että mun kädet nyki kun ravatiin ja ohja oli vähän löysänä.

Käveltiin ja Kaisa taapersi mukavan reippaasti pitkin uraa. Mentiin keskelle ja alas tämän valtamerihöyryn selästä. Kaisa talliin ja varusteet pois. Kirjoteltiin kortti ja sitten lähdettiin kohti kotia.