HEI Tähän alkuun kivasti :D Eilisestä jäi paljon kertomatta, mutta ihan yhden jutun mä nyt tähän mainitsen :D
Kun putosin ja rääkäsin kunnon Tarzanhuudon lentäessäni Pomon pään yli niin arvatkaas mikä oli ensimmäinen ajatus joka päähäni mahtui:
"APUA Nyt menee lasit rikki"
Tänäänkin sitten tallille ja mystisen valtaisa kenttäkin alkaa jo pikku hiljaa normalisoitumaan. Saavuin suhteellisen ajoissa ja kysyttiinkin heti että halunko tulla ekalle tunnille. Luettuani taulun päätin että meen vaan vikalle -> en halua varustaa ponia vartissa ja joka tapauksessa olis tunnilla ollu se neljä ratsukkoa. Minähän tosiaan menin Pomolla ja tunnilla myös Roosa, Sulo ja Elvis. Olin jotenkin miettinyt että en halu mennä Pomolla, vaan jollain turvallisella, tasapaksulla ponilla. Mutta sitten aloin ajatella järkevästi ja totesin että todellakin mä halun mennä Pomolla. Mä menen hyvin, mua ei jännitä. Mä näytän kaikille, heh.
Pomo meni tokalle tunnille joten vaan kattelin tunteja. Ekat meni ilman satulaa, tokaa en enää jaksanu niin tarkasti kattoa ku oli hirveen kylmä...
Sitten olikin meidän tunnin vuoro, jippia jei. Koko ajan olin miettiny et nyt lähtee, mä teen niin hyvin ku osaan, ratsastan eteen, en pelkää yhtään. Kaikki sujuu hienosti ja isossa kentässä ei oo mitään pelättävää. Meinasi vaan toi mun ideologia sammahtaa kun oli oikeasti sinne kentälle mentävä ja noustava ponin kyytiin. Ponikin meinasi lähteä kohti porttia ja apua. Sain itseäni niskasta kiinni ja sain taisteltua ponin uralle. Koitin ratsastaa Pompelia vähän eteen, pidin sen uralla, tein välillä hieman voltteja. Poni tuntui oikein kivalta, vähän se tuijotteli ojia korvat tötteröllä, mutta mutta.
Volttien teko oli hieman hankalaa, Pomo olisi halunnut kuljeksia possujonossa. Välillä onnistui sentään ihan hyvin, tosin asetukset oli tosi haasteellisia kun ponikin tunki pohjetta vasten.
Ihan hyvin kumminkin, ainakaan mua ei jännittänyt ja uskaltauduin hieman eteenkin ratsastamaan :)
Käytettiin alusta asti jotain puolikasta kenttää, oltiin uudessa päässä ja katkastiin kenttä jostain kohasta. Alkuun kuljettiin hirveän pienellä osalla, mutta sitten lähdettiin kulkemaan pitkää sivua pidemmällekin. (niin, heti kun Marianne eka sano että käyttäkää ny herran jumala kenttää kunnolla)
Otin muuten jokusen pysähdyksenkin, ja ne onnistui ihan hyvin. Tai aika huonosti. Pomo pysähtyi ekalla kerralla ihan järkyttävän huonosti, sitten alkoi pysähdykset näyttää paremmilta. Tosin silloin Pomo vähän niinkuin laahusti, mut joka tapauksessa.
Mariannen palattua lähdettiin ravaamaan. Pompeli siirtyi löntsyti raviin ja lähdin vähän ratsastamaan eteenpäin. Kääntelyissä oli ongelmaa kun Pomo niin mielellään vaan kaahasi täysiä toisten perässä. Lopulta alkoi siihenkin löytyä jotain tolkkua. Ravi ei varmastikkaan edennyt tarpeeksi, mutta kyllä se nyt ainakin paremmin liikkui ja sain sitä eteen, joten olin ihan tyytyväinen. Eikä Pomokaan kyttäillyt niin paljon ulos. Tänään oli kyllä taas asettumisessa hirveitä ongelmia kun poni oli ihan pää vimpulassa, enkä muka millään saanut sitä kummallekin ohjalle, ja kääks.
Ravissa lähdettiin tekemään lampputolpalle käyntisiirtymä.
Siirtymät oli tosi hyviä, ainakin välillä. Ekakin siirtymä oli niin upea, mulla oli kyynerpää kulma, istuin ravissa tosi hyvin ja sit vaan ajattelin sen siirtymän ja se tuli ja jes. Välillä siirtymät meni vähän hätäsiksi ja huonoiksi koska kyynerpääkulma puuttui -> mulla kädet ihan suorina -> kun istun alas mun kädet menee taaemmas -> jolloin Pomo hiljentää ennen kuin kerkiän edes istua. Marianne jankuttikin tänään kyynerpääkulmasta ja nyrkkien kiinni pidosta. Vaikeaa oli, erittäin. Tajuatteko kun poni niin haluaisi kulkea kilometrin pituisena, enhän mä silloin voi pitää kyynerpääkulmaa..
Hetken siirtymisten jälkeen lähdettiin ajattelemaan vähän jotain puolipidätteen tapaista. Kevyt ravista pidäte ulko-ohjalta ja kunnon myötäys ja eteen. (niin ja tietenkin niitä tehtiin myös muualla :D) Alkuun ei pidätteet menny lainkaan läpi, Pomo vaan puksutti tasaisen railakasta ravia eteenpäin. Lopulta sain niitä vähän läpi, ponia hitaammaksi, eteen. Myötäys jäi sitten alkuun vähän turhan pieneksi, osittain sen takia ku aloin aina panikoida et jos nyt myötään niin ihan varmana sanotaan ettei se nyt edes hidastunut ;)
Vähän tämä oli haasteellista, mutta kyllä me jokunen onnistunut pidäte saatiin.
Tämän jälkeen oli vuorossa pienoinen käyntitauko.
Vuorossa laukka.
Nostettiin tuolta peltopäästä (tai sovellettuna mistä halusi) Sitten laukkaa ja keskiympyrää joka oli merkitty tötsillä (juu, ihan huono ympyrä, siksi mäkin aina tungin tötsien sisälle tms) Laukattiin vähän vuorotellen. Ensin Elvis, sitten meni sinne Sulokin. Niiden lopetettua oli mun ja Roosan vuoro, tosin Elvis oli siellä edelleenkin.
Siirsin Pomon raviin ja nostin laukan. Laukka nousi vähän viiveellä, mutta oon nyt pistänyt pohjan piikkiin, heehhee.
Istuin laukassa jo paremmin kuin eilen, tästä se lähtee. Tosiaan, Pomo kääntyi kyllä ympyrälle, mutta puolen ympyrän jälkeen se jatkoikin suoraa uraa. Seuraavalla kerralla sain sen kääntymään vaikkakin ympyrämme suureni monella metrillä. Näiden epäonnistumisten jälkeen alkoi sujua hieman paremmin. Välillä ympyrä meni aivan liian isoksi, välillä vähän pieneksi, välillä päästiin oikeaa reittiä. Pomo tuppasi vähän kiihdyttelemään (ja tänään en saanut sitä rauhoittumaan siitä sillä tavoin ku eilen) joka myös vähän vaikeutti elämäämme. Laukka pysyi kuitenkin tosi kivasti yllä, päästiin muutamia ympyröitä peräjälkeen.
Suunnanvaihto ja sain taas kävellä ja odotella vuoroa.
Tähän suuntaan me vedettiin ihan miniatyyrisiä ympyröitä. Koko ajan mentiin monta metriä yhden tötsän sisäpuolelta, välillä mentiin melkeen kaikkien tötsien sisäpuolelta ja ääks. Niin oli vaikeeta, tosi. Ei se toisaalta kyllä haitannut edes, me tehtiin pienempää ympyrää. Me oltiin niin hyviä, heh.
Loppuun ihan vaan käveltiin. Tänään uskalsin jopa päästää ohjaa oikeasti pidemmäksi ja päästin jopa jalustimet jaloista. :) Eikä yhtään jännittänyt, kyllä se tästä. (Hiihoo, kolme päivää supermahtavaan juttuseen, jos se peruuntuu en kestä)
Mä olin tosi tyytyväinen. Meni niin tosi paljon paremmin ku eilen. Eilen ei onnistunut keskiympyrät, tänään onnistu. Nyt ei jännittänyt, istuin paremmin. Ravi sujui hirveän hyvin. Mä olin tosi tyytyväinen ja oikeen fiiliksissä.
Lopulta keskelle ja alas ja siitä sitten poninen talliin. Varusteet vaan pikasesti pois ja trallallaa. Sitten päästiin kattomaan Tarmoa. Siitä on muuten niin pitkä aika ku oon viimeksi senkin nähnyt :D Oli se ihan eri näkönen ku ennen, niin paljon isompi ja tummempi. (niin ja oli myös tosi jännittävää hihhuloida jossain Mariannen pihalla bongaamassa linnunpönttöjä) Sitten syötiin vadelmia ja lopulta päästiin kirjottamaan korttejakin.
Oikein tyytyväinen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti