Pyöräilin tallille. Ja voi maan pahus kun on kylmä. Tuulee ja sataa ja on kylmää ja kamalaa. EII!!
Kävin lukemassa taulun. Mulla oli Salli. Ei siinä mitään, ihan ookoo ja vallan mahtavaa oli se että Salli oli tokalla tunnilla. Meidän tunnilla oli sitten myöskin Sakari, Vinski, Pomo, Sulo, Roosa ja Elvis. Seitsemän, eiiih. Ei mahu :D Tai okei, totuuden nimissä ei siellä tänään niin ahtaalta tuntunut, johtui varmaan siitä kun törttösin aina kaikkien edessä joten baanaa riitti kyllä mulle. Eheh. Mut mun tarttee tehä protesti, huolin tunnilleni vaan maksimissaan neljä ratsukkoa ku sit sinne saattaa mahtua jotenkin (;
Kattelin tunteja, ja oli erittäin kylmä. Mariannekin vaikutti varsin asiantuntevalta opettajalta kun se patsasteli mun luo ja kysyi että kenelläs sä meet? Osotin vaan Salli tyhmänä ja tää totee että hän oli kahen vaiheilla, mut päätti että tarvii vaihtelua (:
Meidän tunnin alettua kipsuttelin sitten kauniin ja varsin lihavan Sallin viereen ja nousin kyytiin. Jalustimia en millään jaksanut säätää joten käyntiin vain. Jo käyntiin siirtyminen oli hyvin hankalaa, Salli seistä pönötti asennossa ja mä koitin mahdollisimman hienovaraisesti siirtää sitä käyntiin. Lopulta pääsimme liikkeelle ja suuntasimme uralle.
Aloitin mahdollisimman rauhassa. Ohjat pitkinä, tunnustellen. Salli oli vähän jänskä (kuten aina. Kaikki on.) Tein jonkun verran pysähdyksiä (ne oli niin mahtavia, aivan uskomattoman makee heponen) ja sitten jotain voltin tapaisia. Ne ei ollu niin mageita. Pöh pöh.
Saatiin siis hienoksi tehtäväksi että tehkää voltit pitkien sivujen keskelle, pääty-ympyrät päätyihin. Ja juu, kyllähän mä yritin. Mutta kun oli niin vaikeeta.
Koitin kääntää, ei kääntynyt. Välillä sain Sallin kääntymään mutta useimmiten vaan väänneltiin jotain pään taittelua uraa pitkin. Silloin kun sain Sallin kääntymään niin koitin hakea kaunista ja pyöreää ja nättiä ympyrää/volttia. Kuten voitte arvata, niin ei vahingossakaan käynyt. Oikeastaan aina kävi niin että puolen voltin jälkeen Salli lähti liiraamaan kentän poikki ja sit mä koitin paniikin omaisesti saada Sallin kääntymään voltille jottei käveltäis ketään päin. Sit rupesin sähläämään ihan liikaa ja mistään ei tullut mitään ja töks. Välillä me vaan kuljettiin uraa pitkin kaula linkussa, välillä tehtiin melkeen voltti mut se loppu siihen kun poni lösäyttikin jonkun eteen. Välillä onnistuttiin sit melkeen, tosin kaunis ja pyöreä voltti muutui joksikin tahokas/neliökulmia/suunnikas/ympyrä -risteymäksi. Äh.
Mariannen palattua lähdettiin sitten kevyt raviin. Mä sain Sallin raviin (joo, se on paljon) mutta kuten arvata saattaa kevennys vammaili vähän. Alkuun mä kevensin "metri-ylös toinen-alas" tyylisesti. Sitten kun aloin löytää jonkinsortin kevennystä niin eikös noi jalustimet lähteneet mukaan rumbaan. Siinä sitten yrittää tehä jotain kun jalustimet hyppii sivusuunnassa ja on vähän väliä kengän koroissa. Enkä mä edes tajua miten se oli mahdollista kun mä kevennän uraa pitkin ja Salli menee nätisti ja silti mä onnistuin sohlaamaan niitä jalustimia! Voi jeesus.
Ravi oli muutenkin huonoa. Salli liikkui eteen tosi kivasti, siihen olin tyytyväinen ja se oli se ainoa asia johon Marianne takertui kuin hukkuva oljenkorteen "jotta hienosti menee, se ravaa niin hienosti eteen"
Vaan ei auta vaikka kuinka ravattaisiin pilvien päällä kuudella kymmenellä hevosvoimalla jollei edes ratsu käänny. Siis miten se voi olla niin haasteellista. Mä koitin ja koitin ja ei mitään. Välillä Salli koitti oikoa kulmia, niihin mä sentään sen sain, mutta käännökset kevyessä ravissa oli totaallisen mahdottomia.
Tajusin siinä jossain välissä että käytän liikaa ohjaa, pidän ohjaa liian kireällä. Tai kireällä ja kireällä, Sallille kireällä. Koitin sitten päästää ohjan vähän roikkuvammaksi ja koitin vaan pitää kättä ihan paikallaan. Olla tekemättä mitään jotten tekisi sitten liikaa. Tämä itseasiassa välillä auttoi. Välillä ei, vaan Salli baanaili vaan uraa pitkin ja heti jos otin vähänkään ohjalta oli se jo kaula linkussa. Tosi hankalaa.
Ja oikeasti, aina silloin tällöin siellä ravaillessani aloin ajatella et nyt mä sen tajusin, nyt mä löysin. Sit taas hetken päästä totean että en todellakaan löytänyt kun uuden pettymyksen. Siis kyllähän Salli välillä meni ihan hienosti ja oikein ja totteli, mut se oli vaan sellasta optista harhaa joka särkyi lähes heti.
Käveltiin vähän ja Marianne sai mun takin (huomatkaa miten kylmä siellä tosiaan oli, hyihyi) Marianne siellä jaksoi selitellä että menee NIIN upeesti ja kyllä se kääntyy ku mä vaan KÄÄNNÄN. Mäkin olin lähes tulkoon samaa mieltä. Tosin nyt ei sit ihan niinku naurattanut, edellisellä kerralla kun oli oikeasti huvittavaa kun en saanut tuota otusta edes liikkeelle ;) Tän päivänen ihmisten jyräily ei ollu niin hupaisaa
Tehtävä oli tällanen megalomaalisen vaikea kahdeksikko. Eli kahdeksikkoa laukassa, keskellä sitten harjotusravissa laukanvaihto ja tällee. Marianne näytti meille esimerkkiä miten moinen tulisi suorittaa, valitettavasti emme ilmeisesti oikein sisäistäneet sitä.
Joo, ensin mä kävelin kuten vakavasti otettava "vaikka kuollaan niin tehään" sekopää. Lopulta uskalsin siirtää Sallin harjotusraviin. Päästiin kääntymään ihan melkeen suorana kentän poikki ja ihan melkeen saatiin laukkakin nousemaan. Kyllä mä arvasin ettei se laukka nouse kun vasempaan kierrokseen aloitin sen kokeilun. Taisin vääntää vasemman ympyrän ja koitin vaan nostaa ja nostaa. Sitten aiheutui yleistä hämminkiä kun Pompeli ja Roosa vähän säikkyi.
En tainnut edes ehtiä jatkaa tätä mun avutonta yritystä kun jälleen aiheutui yleistä hämminkiä ja lopulta Sulo sitten paineli villinä ja vapaana ympäri kenttää. Siirsin Sallisen uran viereen, aattelin et jos oltais vaikka vähän tässä hidastamassa ponin menoa. No, ei hidastettu, Sulo painui ohitsemme sata lasissa, ja sen jälkeen se monta kertaa väänsi tuhatta ja sataa suoraan Sallin takapuolen takaa. Salli, onnekseni, viisaana otuksena vain seisoi ja katteli varsin kummissaan ponin pöyristyttävää käytöstä. Kun poni saatiin lopulta kiinni, hyppäsi Marianne kyytiin ja mekin vähän jatkettiin tehtävää.
Edelleenkään en vaan osannut. Kerran sain laukan nousemaan oikeeseen kierrokseen, jee jee. (Tosin sit pompin siellä laukassa metrejä ilmaan ja se oli hirveetä) Vaan vasen kierros oli hankala. Salli ei kääntynyt kuten ajattelin, oikoi, ei noussut se laukka. Ähähähäh. Seuraavaksi pitikin mennä tätä kahdeksikkoa kevyt ravissa. Tää jopa onnistui jossain määrin! Wouh. Vähän me mentiin ihan väärän näköstä kahdeksikkoa, mutta ainakin Salli ravasi ja kääntyi ja mä osasin keventää. Ja aina kun koitin tehdä pääty-ympyrän toiseen päähän, niin Salli vaihtoi suuntaa. Mä olin aika luovutuspisteessä, tuntui vaan että mitään en voi tehdä kun väärin menee kumminkin.
Ravailtuamme jatkettiin tehtävää, tosin nyt niin että toiset oli porttipäässä ja vuorotellen tultiin ja laukattiin pikkasen siellä peltopäässä. Ja piti siis aluksi vasemmalle laukata.
Ja kun se voikin olla vaikeeta! Salli ei edes kulkenut oikeeseen suuntaan, en saanut sitä kääntymään lainkaan ja laukka ei noussut, ei niinku millään. Lopulta kun laukka nousi, niin eikös se ollut väärää laukkaa (vaan positiivista, mä itse huomasin että se oli väärä laukka. Tosin huomasin koska könötin eteen ja tuijottelin käsiäni, mut joka tapauksessa) Lopulta nostin vaan oikeeseen suuntaan ja johan nousi niin hienosti ja upeasti jottei mitään rajaa.
Seuraavalla kerralla koitin taas siihen vasempaan kierrokseen nostaa. Ja sieltä muuten nousi laukka :) Upea onnistuminen. Tai sitten ei.
Sitten nosteltiin vielä oikealle kerran tai kaks. Ja kyllähän tähän suuntaan nousi vallan nätisti ja ihan helposti, ei mitään ongelmaa.
Tämän jälkeen loppukäynnit.
TOTA NOIN. Aika karsea tunti :D Mut viime viikko meni hyvin, tää viikko menee sit ihan puihin. Salli on nyt haaste. Haastava poni. Aiemmin se oli Pomo. Voi olla että tuostakin tulee joskus jotain, voi olla ettei. Hmm.
Mä en tosiaankaan nyt löytänyt sitä. Ei niinku minkäänlaista tatsia koko hommaan.
Kaikki meni huonosti :D
Vaan haluutteko kuulla yhden tosi megahyper positiivisen jutun :) Haluutte!
Kun nostin oikean laukan (silloin kun piti laukata vasempaan) niin ensin pompin metrejä ilmaan vaan ja jeah. Mut sit mietin et ku ei nyt oo parempaakaan tekemistä, niin mähän muuten istun. Istun vaikka se olisi mun viiminen teko. Alkuun ei onnistunut, mutta sitten kun oikeen liioitellen yritin niin mä istuin KAKS ASKELTA!! Omg ja sitä rataa :) Mä istuin Sallin tajuttomassa laukassa kaks askelta varsin hyvin. Sit pompin taas ja istuin vähän ilmavammin, mutta noi kaks askelta oli jo jotain. Jee, kattokaa, mähän oon oppinu istuu laukassa! Hitsi ku pysyis tää taito nyt talvenkin yli ja sillee :)
Loppukäynnit oli yhtä kamalat ku tunti itse. Ei Salli vaan voinut löllöttää uralla. Mä lauleskelin ja fiilistelin, mut Salli ei sit tehnyt samoin. Lopulta päästiin keskelle ja alas selästä. Huh heijaa.
Poni talliin ja varusteet pois. Nättihän se on ku mikä, jotain hyvää kumminkin. Ja joo, kyllä tää oli sellanen tunti taas että teki siinä keskikohassa mieli loikata Elviksen selkään ja jättää sen ratsastaja selviytymään Sallin kanssa (huono sanavalinta, en vaan keksi tähän hätään parempaa :) )
Mutta, vaihtelua vaihtelua. Uusia hienoja ja vähemmän hienoja kokemuksia. Salli oli varsin viisas pieni poni kumminkin.
Toivottavasti mä meen huomenna jollain muulla :'D Toivottavasti onnistuis huomenna. Mut ei varmaan, ens viikolla sit vasta ja niin. Heih heih
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti