Luin taulun ja mulla oli Elvis, tunnilla myös Salli, Pomo, Sulo, Roosa ja Kaisa. Jeah. Elvis oli ekalla tunnilla. Kattelin ekan tunnin ja sit pohdiskelin. Tai oon jo jonkun aikaa pohdiskellu et voisin mennä ilman satulaa, mut en oo sit koskaan ees jaksanu kysyä koska joko on ollu huono ilma, tai huono hevonen, tai tunnilla huonoja hevosia tai sit hevosella on menny joku mini tokalla tunnilla. Mut tänään oli täydellinen päivä. Elvis ei ollu tokalla tunnilla, Elvis on erittäin kelvollinen ratsu ilman satulaa hömpöttelyyn. Tuntikin vaikutti siltä ettei mun ilman satulaa leikkiminen haittais ja ku ei ollu edes Vinskiä samalla tunnilla (ja ilma oli kohtuu lämmin, ja ukkosti. Mut joo)
Kun eka tunti käveli loppukäyntejä mä menin portille norkoomaan. Aina ku Marianne tuli siihen mietin et nyt mä kysyn, mut en sit kysynykkää. Se oli niin pelottavaa :D Mä olin ihan kauhuissani, siinä kentän laidalla ja kääks. Tunnin loputtua mun piti mennä laittaa Elvis pois, joten sillon oli sit pakko uskaltaa. Mä kipsuttelin kentälle ja Mariannen luo. Mut sit Marianne jutteli. Kun se sit lähti siitä niin mä ihan tälleen vahingossa kuiskin että Mariannee. Tiiättekö, se oli niin karmivan pelottava hetki ettei edes ääntä tullu (:
Marianne sitten hyppeli siihen kuiskimaan mun kanssa että voinko mä mennä ilman satulaa.
"Joo jos et tipu (eikä sun tarvi kuiskailla)"
"En mä siitä tiiä"
Sitten kipsuttelin Elviksen perässä talliin ja riisuin ponin varustuksistaan ja sit harjasin sen kauniiksi ja puhtaaksi. Hihhuloin kentän laidalla ja seisoin missä sattui. Sitten kävin vielä vähän harjaamassa Elvistä, ja sit iskin suitset päähän (se poni on niin järkijättönen. Mä harjasin sen, sit menin satulahuoneeseen. Sit ku tulin takas niin poni seisoo karsinassa, heinät suussa ja tuijottaa tyhjyyteen. Yritin näyttää miten kuuluu jauhaa niitä leukoja jos haluaa heinät alas, mutta ei. Siinä se vaan seistä jöpötti, heinät suuhun unohtuneena. Kun sitten lähdin niin se ilmeisesti tajusi jatkaa ruokailuaan. Ihme pöllö)
Sitten lähdettiinkin kentälle päin tallustelemaan. Poni keskelle ja Marianne tuli sitten heittämään mut selkään.
"Sää nyt kumminkin jätit sen satulan pois. Mää en kyl nyt yhtään tiiä onko tää järkevä idea kun äskenen tunti oli täynnä meininkiä"
Heitti se mut kumminkin kyytiin ja höpisi vielä jotain nopeasti selkäytymisestäni. Sitten päästiin kävelemään.
Huomaa taas että on mennyt jonkun aikaa tosta ilman satulaa köpsöttelystä. (tai no, ei montaa kuukautta, oliko se kesäkuussa. Mut joka tapauksessa) Siis alkuun kun lähdettiin kävelemään niin mä meinasin jo tippua sieltä. Tuntu että olin ihan vinossa, suurin piirtein lojuin mahan puolivälissä ja sit vaan valuin enemmän ja en osannu rentoutua. Okei, nää oli vaan tuntemuksia, mutta kyllä mä olin siellä vinossa ja jännittyneenä. Hetken aikaa heiluttuani löysin sen kunnollisen asennon eikä enää tuntunut siltä että liu'un selästä alas mahaa pitkin.
En oikeastaan tiedä missä oli vika, joko siinä että mä olin niin loistava ratsastamaan ilman satulaa enkä jännittänyt yhtään tai sitten siinä että Elvis oli unohtanut että sen kuuluisi ilman satulaa ratsastaessa olla sellanen mitään pelkäämätön mölli, joka vaan tömpsöttelee eteenpäin tasaisen varmasti.
Veikkaan toista vaihtoehtoa, sillä kyllä siinä alkukäynneissä jännitti ihan vallan tarpeeksi.
Tosiaan, yleensähän Elvis on ilman satulaa kuskaillut jännittävää Milla-tätiä vallan kiltisti. Ei se oo korvaansa lotkauttanut millekkään ja on vaan mennyt eteenpäin lailla muulin. Tänään se sitten alusta alkaen kyttäili ulos. Se ei lainkaan rauhoittanut ainakaan mua, ja näin koko ajan sieluni silmin kuinka poni lähtee ylittämään satasen maailman ennätystä kun se säikähtää jotain mahdotonta. Yritin siinä kuitenkin rauhottua, kääntelin vähän ponia ja näin. Ei me kuitenkaan kauaa kävelty, pari ihastuttavaa pikku muksua juoksenteli siinä porttipäässä kamojen takana ja samaan aikaan ne kahisutti jotain. Tämä ei niin lehmänhermoinen Elvis sitten oletettavasti säikähti tätä hirmuisaa ääntä. Se vetäs uukkarin ja laukkasi karkuun. Mä ehdin lukea siinä viimeiset rukoukset, ponin heittäessä ympäri mä lensin siihen vastakkaiseen suuntaan. Onnekseni sain pidettyä ohjilla sen verran kiinni, etten lentänyt kauas sieltä selästä. Ohjat piti mut lähellä Elvistä, sitten vasen jalka suorastaan takertui Elviksen selkään ja käsillä vaan kiinni kaulasta ja jotenkin mystisesti mä todella onnistuin pysymään siellä selässä. Olenpa hyvä, en olisi ikinä uskonut että pysyisin tommosessa lähdössä (;
Jalka oli polvitaipeesta ponin selässä ja kädet oli kaulalla ja poni seisoi. Marianne kattoi mua järkyttyneenä että Milla. Mä hymyilin vaan kauniisti takas ja kampesin itseni selkään vähän säädyllisempään asentoon. (huomatkaa, pääsin ihan itse sinne takaisin, edellistalvena Mariannen piti tuupata) Sitten Mariannen piti vielä kysyä että tulinko mä sieltä alas (no en tod, enhän mä enää selkään pääsis jos putoon, halloo (; )
Käynnissä Elvis kulki kauheen kivasti. Se kääntyi tosi hyvin, en tiedä oliko syynä se että menin eilen Sallilla vai se että menin nyt ilman satulaa tai ehkä kenttä on painunut enemmän, mutta kun se kääntyi koko tunnin ajan tosi hyvin, ilman mitään ongelmia. Kun nyt on kumminkin ollut noita "liiraan-uralle-enkä-vahingossakaan-tule-pois" tuntejakin ihan tässä lähiaikoina.
Muuten se kulki tosi hyvin, mutta vähän sen oli pelättävä näitä iki-ihania lapsosia jotka sitten juoksivat ja remusivat siinä. Ei poni muka millään uskaltanut mennä kulmaan, enkä mäkään ihan uskaltanut sitä potkia sinne ettei poni sitten kilahda ja karauta täysiä karkuun. Mentiinkin sinne kulmaan useasti Roosan perässä, koska eihän me nyt voida oikoa sitä kulmaa, ei todellakaan. Mutta ei ainakaan Elvis muita lähtöjä ottanut, tyytyi vain väistelemään kulmia ja tuijottamaan äänen lähteitä korvat hörössä. Vaan kyllä siinä alkoi jo pikku hiljaa keittämään kun jo muutamaan kertaan sanottu että elkääs remutko ja ponikin säikkyi ja ähäh. Mutta siveänä ihmisenä en nyt alkanut tyhjentämään sieluani ja karjumaan naama punasena että nyt jukulauta turpa tukkoon ja äkkiä (;
Elvis kulki käynnissä kyllä tosi laiskanpulskeasti. Sitä oli vähän vaikea korjata kun mun pohkeet lepatti kilometrin päässä kyljestä. Pikku mokahan tuo vaan on.
Mariannen palattua taidettiin heti jäädä puolikkaille kentille. Tai niinku mä, Pomo ja Sulo peltopäähän ja loput porttipäähän. Sitten vasta taidettiin siirtyä kevyt raviin ja uralta piti jälleen tulla pois.
Väähän oli jänskää siirtyä siihen raviin, mutta onneksi Elvis tajusi leikkiä laiskaa ja paksua kilttiä ponia. Se ravasi vallan nätisti ja mäkin istuin hyvin. Ja joo, kevennyksen jätin taas kaukaiseksi haaveeksi kun ponilla on niin tappava selkä. Alkuun ravailtiin vähän hitaasti ja mä vaan istuin ja koitin rentoutua. Välillä kääntelin vähän voltteja ja poni kääntyi ihan yllättävän hyvin. Välillä onnistuin ite sit heilahtaa sivulle, nojaamaan kaarteeseen, mutta poni esiintyi edukseen ja oli kiltti ja helppo.
Mariannen todettua että voitais ravata enemmän eteen, niin lähdin vähän pyytämään ja päästämään ponia enemmänkin eteenpäin.
Oli siinä taas tarkoitus saada hevoset suoraksi kulmien välissä, kulmat alkuun loivina. Mä nyt tavoittelin vaan hyvää tietä ja hyvää istuntaa sinne. Ja tahtia, välillä Elvikselle tuli turhankin kova kiirus, ja se ei ollut ihan niin kivaa. Kerran poni meinas tunkea eteenpäin vaan ja toistenkin puolelle, mutta muuten me puksuteltiin ihan oikeeta reittiä ja olin tyytyväinen.
Tehtiin sitten tohon avoimelle sivulle käyntiin siirtymä. Nopea, hyvä siirtymä. Nekin onnistui kivasti, vähän alkoi mennä tuskaseks tää hiljentely. Otin aina sen pari askelta käyntiä ja sitten takasin raviin. Elvis puksutti niin tasaisen tappavasti, mutta olihan se nyt ihan hyväkin kun mä keikuin siellä ilman satulaa.
Kun oltiin siirtymisiä tehty aikamme niin lähdettiin ottamaan myös laukkaa. Tehtävä oli alunperin sellanen että käyntisiirtymä, raviin, laukannosto. Mut sit sai kyllä nostaa jo käynnistäkin.
Mä koitin ekaa nostoa ravista. Ei noussut, Elvis vaan varovasti reipasti raviaan ja meni vallan kummastellen siellä. Päätin etten enää jaksa ravata, on vähemmän tuskaista nostaa vaan käynnistä (mikä luotto, olin heti ihan varma että kyllä se käynnistäki nousee)
Nostot itse asiassa onnistui ihan hyvin. Tultiin käynnissä, vähän pohjetta että Elvis reipastuis, sitten pidäte ulko-ohjalta ja sisäpohje ja sitten Elvis nosti hienosti laukan. Muutaman kerran se siirtyi vain raviin, pari kertaa nousi laukka vasta lyhyellä sivulla. Niin ja muutamaan otteeseen tuli väärä laukka.
Mutta muuten. Oikeeseen kierrokseen Elvis nosti laukat varmasti, laukkasi pari rauhaisaa askelta ja siirtyi sitten takasin raviin. Mä en oikeen uskaltautunut ratsastamaan eteen, vaan laitoin kaiken tarmoni istumiseen. Pelkäsin kauheesti et valun sieltä alas :D Pelko oli kyllä turha, kyllä mä laukassa vähän pompin, mutta en mennyt yhtään sivuttaissuunnassa edestakaisin.
Ja se laukan jälkeinen ravi oli kyllä aina ihan kamalaa kun Elvis meni sen verran kovaa ja sit mä pompin silleen ylös-alas. Onnekseni löysin sen istunnan ja rentouden takasin aina parin askeleen jälkeen, se kuulosti koomiselta ku hypin ylös-alas ja kuului sellanen mielenkiintoinen ääni.
Vaihdettiin sitten suunta, vasempaan laukat jotka suoritin samaan tapaan kuin toiseenkin suuntaan. Tähän suuntaan poni sitten vähän lähti jo laukkaamaankin, paljon reippaammin mentiin tähän suuntaan. Ekalla kerralla olin vallan järkyttynyt kun poni laukkasikin "niin" paljon reippaammin eteenpäin. Tosin, mä myös istuin tähän suuntaan tosi hyvin :) Välillä ihan oikeasti istuin, ihan pomppimatta, jesjes.
Jokasen pätkän Elvis laukkasi vähän reippaasti. Ekat laukat se lopetti pukin kera, en sitten tiedä mikä siinä oli niin kamalaa :D
Ja Marianne huuteli siellä kuinka mä oon ku inkkariratsastaja.
Laukkojen jälkeen sitten olikin vuorossa rennot loppukeventelyt joissa ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Otinkin neuvosta vaarin ja lähdettiin Elviksen kanssa löllöttelemään uraa pitkin. Elvis oli vähän reipas, ensin se otti laukkasiirtymääkin kun piti saada laukata. Ja ekalla kerralla se ei millään voinut mennä porttipäähän, hui kun oli karmeeta!
Lopulta kun sain ponin vakuuttumaan siitä ettei siellä oli mitään pelottavaa ja itseni vakuuttumaan siitä ettei Elvis varmaan lähde kaahaamaan vaikka mä vähän rentoutuisinkin niin loppuravitkin lähti sujumaan ihan kivasti :)
Elvis nyt kyttäili koko ajan joka paikkaan ja alkuun en uskaltanut antaa sen ravata. Lopussa sitten poni kyttäili edelleen ja ravasi ihan liian kovaa, mutta mä keskityin vaan rauhottumaan. Ja kyllä se lopulta palkittiin, ihan lopussa Elvis alkoi vähän kulkea rauhallisemmin, pyöreämmin ja mäkin uskalsin päästää sille vähän pidempää ohjaa, jes :)
Nää loppuravit oli hirveen pitkät. Monta kertaa mietin siellä että joskos lopetettais, pliis. Se alko menee niin rankaksi, vaikka ei me muuta nyt tehty ku ravattu uraa pitkin ja välillä vähän käännetty. Lopulta sitten päätin että nyt laiskuus saa vallan ja jäin vaan kävelemään. Mut ei se kato mitään, niin jäi kaikki muutkin, näytän heille esimerkkiä ;) Huonoa esimerkkiä
Marianne tuli nyt sitten taas jopa jutteleen. Että meni hienosti, oletko tyytyväinen :D Juu olen olen.
Sit kuulemma ratsastan niin hyvin ilman satulaa ja istun paremmin ilman satulaa. Aika mageeta. Miettikää nyt, talvella se muuttui. Sitä ennen olin "se luuseri joka ei osaa ratsastaa ilman satulaa :D"
Mutta tietty ilman satulaa kun menen niin on pakko istua suorana. Ku satulan kanssa on hirveen kiva harrastaa könökönöä, ilman satulaa ei pysty. Tänäänkin tuntui että nojailin taaksepäin vähän väliä, toisaalta parempi kai niinkin päin kun eteen könötän melkeen aina.
Mäkin olin siis oikein tyytyväinen. Mä en pudonnut, jeejee :D Ylitin taas itseni.
Istuin laukassa ihan älyttömän hyvin, jeah, en oo ikinä ennen oikeesti istunu laukassa ilman satulaa edes niitä muutamaa askelta.
Ja kivaahan tää oli taas vaihteeks. Vaikka Elvis ei nyt muistanutkaan kuinka kuuluu pienen ja tasapaksun luottoponin käyttäytyä kun pikku-Milla menee ilman satulaa (; Mut ehkä mä sit pysyin siellä niin hyvin. Kun Elvis on kumminkin NIIN viisas poni. (tai sit vaan älyttömän tyhmä)
Loppukäynnit käveltiin tälleen ihan rauhassa. Sitten keskelle ja alas selästä. Poni oli oikein hieno. Sit käveltiin ulos kentältä, Elvis näytti ihan vanhalta muulilta kun se raahusti sieltä ulos. Askel oli niin hidas, kaula pitkänä ja ilme sellanen evvk. Sit jouduttiin odottamaan Pomoa ja johan Elviskin heräs. Se tinttaroi ympäri ämpäri, millään ei jaksanut seistä paikallaan. Sit se leikki tulista arabia kun oli niin kauheen jännää. Sen jälkeen käveltiinkin ihan nätisti talliin ja suitset vaan pois.
Ja hei, tämähän oli hyvin keskustellinen päivä (upea sana) kauheesti puhuin ihmisille/ne puhu mulle/salakuuntelin kun ne puhu. Tai en salakuunnellut, vaan seisoin kuuntelemassa. Ne on melkeen niinku synonyymejä.
Ja mun keskiviikkokortti on nyt pilalla. Siinä oli kolme punasen kynän merkkausta, mutta tänään se merkattiin ihan normaalilla kuulakärkikynällä. Angst, nyt lähden viiltelemään kaviokoukulla.
Mutta joo, kyllä tänään oli vallan mukava päivä (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti