Ympyrä sulkeutuu

Tänään sitten oli viimein tämä tosi jännittävä ja jeejee asia ja jee :D

Eli:
Vappuna Jonna sano mulle että ne oli Hennan kanssa ajatellu että mentäis maastoon omalla porukalla joskus kesällä. Mä tietenkin suostuin tulemaan mukaan jos joku haluaa asian järjestää, vaikka vielä tossa kohdassa en asiasta ollut kovin innostunut (you know, maastoilu on kamalaa)
Tää juttu jäi leijumaan, unohdettiin. Sitten varmaan sillon ku Jonna oli Maskulla ratsastaas niin se otti asian taas puheeksi. Että kun Henna parantuu niin voitaisiin mennä, hän haluis oikeesti mennä. Mäkin innostuin, päätin että todellakin haluisin mennä. En mä halua pelätä maastoilua, haluan todistaa itelleni ettei siin oo mitään pelottavaa.
Jonna katteli talleja, mut taas se jotenkin jäin. Mä tutkin sitten myös talleja kun alkoi tuntua ettei Jonna saa mitään aikaiseksi :D Löysin muutamia talleja (kriteerinä se että on lähellä ja että hinnastosta löytyy nimike maastotunti) ja ajateltuani innostuin eniten Varjotallista. Se nyt on kuitenkin se paikka jossa mä ja Jonna aloitettiin.
Ylipuhuin muut (= mainitsin et eiks se ny sovi) ja sitten sai Jonna hoidella meille kahden tunnin maastorupeaman.
Tämänhän piti olla jo viikko sitten, mutta tuli jotain sijaisuusongelmia joten päästiin vasta nyt. Ja jos silleen miettii niin hyvä kun mentiin vasta nyt, kun viime viikolla oisin joutunu maastoon suoraan ratsastustauolta. Nyt olin pelännyt alkuviikosta taukopelot pois, joten oli paljon parempi lähteä nyt vasta.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Eipä mua paljon edes jännittänyt tänään kun tallustelin kohtaamispaikalle josta mut napattaisiin kyytiin. Olin tänään tosi taitavan näkösesti pukeutunut ihan vaan kumisaappaisiin ja joihinkin pehmeisiin housuihin. Ku periaatteessahan ei nyt sais olla samoi varusteita ja ajattelin nyt tätä periaatetta kunnioittaa (enkä siis jaksanut pestä mun ratsastushousuja ihan turhan päiten)
Varjolle kun saavuttiin.. No oli siellä ihan erinäköstä kun silloin. Tai ei välttämättä edes ollut erinäköistä, mutta tuntui siltä. Kentän muistin, pihaton muistin, tallinkin muistin, mutta en mä jotenkin muistanut että ne sillä tavalla siellä pihalla olivat. Oltiin alkuun ihan eksyksissä siellä kun tuntu että piha on vaan täynnä rakennuksia ja autoja.
Onneksi vetäjämme löysi sitten meidät ja antoi vain ohjeeksi että joku tyttö pistää meille heposia kuntoon, voidaan auttaa jos halutaan. (mehän oltiin joo siis hirveen ajoissa siellä, kröhöm ;) ) Käytiin vähän kattomassa hevosia, sitten vessaan ja jäiks. Jännää :D Ihmeen vähän koko ajan jännitti, kuitenkin vieras paikka ja kohta joutuu maastoon, silti jännitti tosi vähän ja oli ihmeen mukavaa :D

Hevoset laitettiin siis meille kuntoon ja sitten mentiin pihaton puolelle. Saatiin kuulla hevosten nimet ja ohjeeksi tuli että "Sentti on vähän reippaampi, mutta kaikki nää on niin kilttejä kun olla ja voi" Ok. Saatiin siis itse valita ratsumme. (Se oli niin hauskaa, valitse hevonen ulkonäön ja nimen perusteella :D Ihan ku karkkikaupassa) Hevosina meillä oli Sentti, Esteri ja Nuoli - suomenhevosia, muut tais olla tammoja, Nuoli oli herraskansaa. Punkkeri - irlannincob siis. Ja sitten Harmo, sellainen valkoinen hevonen (näemmä torinhevonen :D). Mä halusin tietenkin Esterin :) Sen saman Esterin jolla mä silloin kolme ja puoli vuotta sitten ratsastin, saman jolla ratsastin ensimmäistä kertaa (kunnolla) Pienen ja paksun Esterin :) (ja kun mietin niin Senttiä en todellakaan ois halunnut, olkoot reipas ja kiltti, ei silti. Toinen mitä en ois todellakaan halunnut on Harmo, ihan vaan sen takia että ne muut oli tämmösiä kylmäverisiä ja sit Harmo oli sellanen lämpimämpi ja hoikka ja sen näkönen että toi lähtee käsistä :D Ihanat mielikuvat tulee heti, ei auta.)

Jännäilin sitten mitä ne muut ottaa (heti kun saatiin kuulla et se on Esteri se yks, niin Henna katto mua ja sano et sä halut varmaan sen ;) ) Tiia halus Nuolen, Jenna halus ton Punkkerin. Sitten olikin vaikeampaa, Hennal ja Jonnal ei kummalkaa tuntunu olevan mitään väliä, jolloin Tiia sitten ikään kuin päätti että Jonna ottaa Harmon ja Henna ton Sentin (hehe, ne sai just ne mistä mä en tykänny :'D)
Riimut pois kaulalta ja sit lähdettiin kentälle. Säädettiin jalustimet ja kiristeltiin vyöt ja sitten selkään. Esterin kanssa vähän pyörittiin kun mua hävetti seistä osastossa ihan vinossa. Kyllä se oli niin erilaista kun sillon viimeksi, Esteri nimittäin a) pysähtyi b) kääntyi ja c) käveli.
Vielä kuultiin jotkut viimeiset turvaohjeet ja jonottauduttiin. Sanottiin vaan että Sentti ekaks, sit ei mitään väliä. Mä ajauduin sitten Sentin taakse (en olis halunnut :D Loppumatkasta olin ihan kiitollinen siitä paikasta, kuuli aina mitä tapahtui) Mun perään tuli Punkkeri, sitten Nuoli ja Jonna ja Harmo jäivät viimeisiksi. Trol, iso valkea siellä joutui tulemaan perässä, heh :D

Ja eikun matkaan. (Tähän väliin jännä huomautus. Esterillä oli aika kiva mennä. Vaikka se onkin niin suuresti vihaamani suomenhevonen. Mutta toisaalta, se oli mainio maastomopo ja onhan tolla hevosella tunnearvoa, siksi halusin sillä mennä. Sen kanssa mä aloitin, you know)
Vähän alkoi jännittää kun lähdettiin ulos kentältä, jos kumminkin. Päätin kuitenkin rauhoittua, Esteri on pieni ja paksu poni, edessä menee pari hevosta (ohjataan päin niitä jos jotain käy) ja nää varmasti käy sen verran maastossa ettei nää hevoset nyt sekoa sinne saman tien. Alku olikin todella jännittävä, jouduttiin ylittämään isohko tie, ja vielä ravissa. Tien ylitys = kamalaa, eka ravi = jännää.
Sitten käveltiin, yliteltiin silta, kuljettiin siellä hevoslaidunten vieressä. (en tosiaan enää ihmettele miksi noita maastoja niin kehutaan) Jossain vaiheessa otettiin vähän ravia. Ravi onnistui hirmuisen hyvin, mä pystyin keventämään ja olemaan. Esteri meni välillä kuin pikakiituri ja ei se oikein mun hidastuksista jaksanut välittää. Välillä ravailtiin vähän rauhallisemmin, onneksi (en tykännyt kulkea ihan sen Sentin perässä) Vaihtelin vähän väliä aina kevennystä, jännittävää aina se toinen kevennys tuntui niin oudolta, Esterin ravi oli ihan mystisen tuntuista.

Ravailtiin joitain pätkiä, käveltiin välillä. Vähän jouduttiin kovimmilla kohdilla kävelemään kun Sentiltä puuttui kenkä ja se vähän aristeli sitä ravissa noilla muhkuraisimmilla teillä. Autoja ei matkalla juuri tullut vastaan, vaikka nyt välillä kuljettiinkin hieman isommilla hiekka-autoteillä. Pari tais, mutta vain yksi niistä ohitti meidät, muut menivät toiseen suuntaan ja odottivat että päästiin ohi.
Kun oltiin jo jonkun matkaa kuljettu (oltiin tosiaan ennen tonne maastoon menoa niin vähän kertoiltu meistä. Oikea ryhmärämä. Henna on pudonnut tämän vuoden sisään kolmesti maastossa, viimeksi kun se oli kunnolla maastossa se putosi tosi pahasti. Jenna oli ekaa kertaa ilman taluttajaa maastossa. Ja minä :D Niin vuosi sitten viimeksi maastossa ja silloinkin rukoilin kuolemaa. Jotta jotta. Vetäjä ennen ekaa ravia kysyi että ollaanhan valmiita ravaamaan) niin vetäjä sitten kääntyi kysymään että halutaanko laukata, onko joku joka ei halua? Kaikki myöntyivät, joten siirryttiin ensin kevyt raviin ja sitten lopulta laukkaan. Kyllä muuten jännitti, ennen laukkaa tilanteet oli ainoita jolloin mua oikeasti siellä maastossa jännitti. Kyllä mua välillä vähän kun Esteri veti kunnon ravuriravia pitkin männikköjä, mutta nekin tilanteet jännitti ihmeen vähän.

Ensimmäinen laukkapätkä oli hyvin mielenkiintoinen. Etummaiset lähti laukkaa ja Esteri sitten perään. Laukka oli ihan todella omituista :D Esteri pudotteli vähän väliä raville kun se laukkasi turhan lujaa ja mua mietitytti että toivottavasti tää ei nyt keksi kiilata noita. Silloin kun se laukkasi niin aina välillä se tuntui tahdikkaalta reippaalta laukalta, mutta välillä se oli aivan outoa, en edes tiedä. Ihme askellajeja tuosta otuksesta tuntui tuon maaston aikana löytyvän :D Mä ihan vaan yritin parhaani mukaan istua laukassa, aina kun tuli se tahti niin onnistuin istumaan, muulloin sitten pompin kuin merihädässä. Hetken laukan jälkeen jouduttiin hiljentämään sillä jonomme oli muuttunut joksikin parijonon tyyliseksi tsydeemiksi :D Mutta, mun eka laukka maastossa (niinku tarkoituksellinen laukka)
Maastoretkemme aikana Esteri oli erittäin sopeutuvainen ja muuttuvainen maastomopo. Kun vetäjä kääntyi ja huikkas että nyt otetaan ravipätkä niin tämä paksukainen lähti saman tien todella reippaaseen raviin. Jos sitten taas Sentti kulki todella kaukana ja yritin saada Esterin raviin niin eihän se jaksanut millään siirtyä :D Välillä me vaan harpottiin reipasta käyntiä Sentin perään, välillä sain sieltä pari raviaskeltakin, jotka otin aina harjotusravina, turha siellä oli keventää kun paksu poni hiljensi heti Sentin saavutettuaan. (aika mainio ravi, tuli taas sellainen tölttifiilis)
Alkumatkasta Esteri oli aika reipas = koko ajan Sentin peräpäässä. Sitten se alkoikin väsähtää ja päästiin jopa vähän ottamaan tuota ravia Sentin perään, kun saatiin siis aina ravata etummaisia kiinni.
Niin ja laukkojen jälkeiset ravipätkät oli aina sellasia kunnon pikakiituriraveja, käynnissä poni kuitenkin kulki rauhassa kuten maastovarma maastomopo ainakin.

Vähän laukan jälkeen siirryttiin sitten mettäteiltä umpirämeikköön. Tai ainakin jonkun tyyliseen metsikköön. Tosi makeet metsätkin oli, otettiin jopa parit ravipätkät siellä metsikössä, mikä oli tosi hienoa, yleensä kun metsikkö = kiipeillään yli kivien ja kantojen ja varotaan polvia. Esterissäkin iski ravigeeni kun siellä metsässä ravattiin, pikku tamma veti reipasta ravia siellä niin että heikompia hirvitti.
Metsikössä kiipeiltiin kyllä myös, päästiin muunmuassa kiipeämään hiekkamäki ylös. Ja kerrankin mua ei edes pelottanut kun mentiin ala- ja ylämäkiä :) Esteri kulki siellä rämeikössäkin niin kiltisti, seurasi Sentin häntää :D Kunnon maastoponi, kuuntelee vetäjää ja seurailee etummaista.
Pääsin myös ensimmäistä kertaa kahlaamaan veteen hevosen kanssa. Sieltä metsästä löytyi lampi, jonka yli käveltiin kahdesti jotta hevosten jalat sais vähän viilentyä. Esteri käveli siellä lammikossa niin maan pirun hitaasti ja kummallakin kerralla sen oli vängättävä ihan väkisin yhtä kiveä päin, se ei millään voinut kiertää sellaista kamalaa lohkaretta, vaan sen yli oli ihan pakko kävellä :D Mua aina huvitti se kun Punkkeri tuli sieltä perästä niin kuului vaan lits ja läts kun se kaahasi Esterin perään, melkeen ohikin kun arvoisa Esterini se vain löllyttelin rauhassa yli lammikon.

Alettiin päästä pois umpirämeiköstä ja siirryttiin vähän kunnollisemmalle metsäpolulle, jolla kysyttiin haluttaisiinko laukata. Kaikki suostuivat tähän, joten ravia ja taas laukannosto. Se oli mielenkiintoista. Esteri nosti taas toisten perään, pudotteli vähän väliä kun Sentti menikin niin hitaasti ja mutkitellen edessä. Sitten kävi niin että tää vetäjän hevonen vähän monotti Senttiä joka tunki turhan lähelle toista. Mä hiljensin Esterin raviin. Vetäjän hevonen jatkoi kuitenkin laukkaa, joten nostin Esterillä sitten uuden laukan. Ja se oli aivan upea pätkä. Se nosti kun minä pyysin, eikä vaan automaatilla nostanut toisten perään. Ja se laukka oli kerrankin hyvää ja hallittua. Sain istuttua hyvin ja Esteri tuntui siltä että se on niinkuin hallinnassa, kun aina muulloin se vaan kaahasi tyylivapaata melkein laukkaa toisten perässä niin kovaa kuin pääsi. Vetäjä ja Sentti oli siirtyneet raviin, mutta mä vaan jatkoin siinä laukkaa (tässä se syy miksi laukka oli niin rauhallista, toiset ei laukannu edellä :D) Laukkasin jonkun matkaa, sitten totesin vaan että toi Punkkeri ravaa vieressämme sen näkösenä että kohta se lähtee menemään, joten otin laukan alas. Ravattiin vielä hetki ja korjattiin jono. Mutta aika hyvin, me laukattiin kolmen ravaavan hevosen pussissa. Hmm :D

Tosiaan, tossa kohdassa oli vähän kommunikaatiovaikeuksia. Vetäjä tosiaan jatkoi vielä laukassa, jolloin mäkin nostin, sitten se kysyi että jatketaanko laukkaa (en kuullut asiaa kunnolla) ja Henna oli vastannut että ei enää. Kommunikaatiovaikeuksia ja olihan se nyt aika mahtava fiilis että vihdoin hevonen laukkaa näin nätisti ja mä istun ;)

Mahdettiinko ottaa vielä pätkä ravia, mutta sitten alettiinkin jo nähdä talli. Käveltiin loppumatka. Tien yli jälleen ravissa ja sitten käveltiin kentälle. Hieno Esteri oli. Sen selässä oli jotenkin niin hauska olla, kun edessä on vaan paksu kaula ja ihanan punertava suomalainen. Kiitettiin vaan hevosia, sitten alas selästä ja jalustimia ylös ja vyötä löysäksi. Kyllä siellä jossain loppumatkasta alkoi jo painaa tämä maastolenkki, mulla oli oikea polvi ihan kipeä, oikeaan jalkaan paino jalustinhihnat (huomasi myös, vaikka mun saappaat on mitä on, niin kyllä ne vaan tukee. Noilla kumisaappailla tuntui aika karsealta se ratsastus kun ei ne tukenut yhtään.) Samoin mulla oli kädet ihan kipeinä ja hartiat jumissa väärästä asennosta. Mutta kyllä toi oli vaan aika makeeta. Näääääin pitkästä aikaa maastolenkki joka ei pelottanut mua. Samoin nääääin pitkästä aikaa maastolenkki jolla mä oikeasti nautin ratsastuksesta (vanhalla tallilla en maastoilua pelännyt, mutta se oli NIIN tylsää. Siellä mä tykkäsin vain niistä maastolenkeistä jolloin menin mammalla, kun sen kanssa pääsi sitten menemään niitä sekasikiöaskellajea, muiden kanssa oikeestaan vaan käveltiin) Tosi kivaa, kyllä. Pitkä maastolenkki, luotettavan ja kivan, laiskan ja kaukaisen tutun maastomopon selässä, kavereiden kanssa. Paljon sain myös kokea uutta. Näytin itelleni ettei siinä maastoilussa oo mitään pelättävää (vaikka olinkin vieraalla tallilla ja lähes vieraan hevosen selässä. Tai täysin, kolme ja puol vuotta sitten menin sen kanssa kentällä pelkkää käyntiä, ei se kovin tuttukaan voi olla ;) )

Hevoset pihattoon nopeasti varusteet pois, Esteri lähti laitumelle. Keskusteltiin syntyjä syviä ja lähdettiin kotiin.
Kaikki ollaan nyt ihan innoissaan että joo, uudestaan uudestaan :D
Mä olin tosi tyytyväinen. Olen tosi tyytyväinen kaikkeen. Mä en jännittänyt, mä onnistuin (heeheeh, onnistuin, poni kulki automaatilla toisen perässä, mut anyway) Mä pääsin Esterillä ;) Olen siihen tosi tyytyväinen, se oli varmasti parhain noista. Punkkeri meni välillä vähän turhan kovaa ja se oli tuhat kertaa reippaampi kuin Esteri. Oli parasta että pääsin nyt oikeasti laiskanpulskealla maastomopolla menemään. Nuolesta en nyt juuri mitään kuvaa saanut, mutta se nyt on niin tylsä, joten kyllä toi Esteri oli mulle paras. Olis se saattanut olla Jennallekin ihan hyvä, mutta mutta :D Minä oon tärkiämpi ;) Raippa olis kyllä ollut ihan hyödyllinen aina välillä, mutta en uskaltanut ottaa sellaista sinne mukaan. Varmuuden vuoksi..

Jos me vielä tonne mennään niin en tiedä. Silloin mulla ei oo niin suurta tarvetta ja halua päästä Esterillä. Nyt mä oikeasti halusin sen, halusin kokeilla taas millainen paksukainen se on. Heh..

Tiistaina sitten vaan taas. Tästä muuten tuli aika pitkä :D Mä kuvittelin että nyt tulee niin lyhyt postaus ku ei maastosta voi kirjottaa mitään, mutta mä oonkin luonnonlahjakkuus.

JES MÄ SELVISIN jes oli aika mahtava maasto :)