Tänään sitten tallille ja taulua lukemaan. Mä menin Elviksellä, joka oli kaikilla tunneilla (voi kyynel, tajuatteko. Sain tänään Pomokuvat ja sit meen Elviksellä :D Noo.. Saatte te joskus nähä vähän kuvia plus videota. Kunhan saan moiset tehtyä ja ääk) Meidän tunnilla myös Roosa, Sulo, Salli, Kaisa ja Vinski. Kattelin tunteja vaan ja sitten lopulta pääsin kiipeämään Elviksen kyytiin.
Selkäydyin väärältä puolelta, turha vinouttaa satulaa yhtään lisää kun jo pari ratsastajaa meni sieltä vasemmalta puolelta. Sitten käyntiä. Lähdin sitten heti muistuttelemaan itseäni kyynerpää kulmasta. Kauheaa, Elvis kulki ihan hyvin, ohjat oli löysinä ja silti minä idiootti tungin käsiäni eteen! Voi hyvä jumalainen sentään taas.
Ratsastin Elvistä eteen, ja johan se oli hidas. Tein vähän voltteja, pysäyttelin. Ja koitin taas vähän rauhoittua Elviksen selässä, niin oli olevinas jännää. Koitin pitää kädet oikein ja jalat kyljen tuntumassa.
Jäätiin peltopäähän minä, Sulo ja Salli, muut jäi porttipäähän. Meillä oli siis puoli kenttää käytössä ja sinne oli pistetty puomeja, niin ettei ajauduttais uralle. Käveltiin hieman irti urasta, jollain ympyrän tapaisella ja alkuun teoriosoitiin. Elvis oli niin laiskan pulskea että olin aivan kauhuissani. Joo, tietenkin, pohja on raskas, kolmas tunti. Ymmärrän. Mutta kun poni matelee niin laiskasti ja ääk. Koitin sitä potkia eteenpäin, ja välillä sainkin hetkisen ajan reippaampaa käyntiä. Se oli oikeasti kamalaa :D
Alkuun kävelimme jollain ympyrän tapaisella, käännettiin ulkopohkeella. Sitten lähdettiin oikeasti ajattelemaan kulmia, asetusta. Siinä oli pienoisia ongelmia, Elvis valui yhdessä kulmassa liikaa ulos, toisissa mentiin liian sisällä, poni ei liikkunut ja sitten mun selkä leikki halvaantunutta. Jee! Tuska alko olemaan aika mieletön kun jouduin koko ajan rämppäämään pohkeen kanssa joko vauhtia tai suuntaa.. Hammasta purren, elossa selvittiin joten ei voinu niin paljon sattua.
Tein siinä välillä myös joitain voltteja, ja se oli niin kamalaa kun volteilla Elvis simahti ja.. Hirveää. Niin oli lösö kun olla voi.
Siirryttiin kevyt raviin, joka oli muuten vielä hirveämpää. Ensinnäkin, kevennys vammasi taas. Toiseksi, Elvis ei vieläkään liikkunut. Aloitettiin taas ympyrän tapaisella, ulkopohje kääntää ja haetaan tahtia. Se oli niin vaikeeta. Elvis vempuloi minne halus, ei kulkenut suorassa. Volteilla siirtyi käyntiin. Ratsastin eteen, ja tahti vaan heitti kuperkeikkaa koko ajan. Ärh. Tupla-ärh. Mielialaa kohotti kun hetken keventelyn jälkeen kysyi Sallin ratsastaja että voisko istua alas. Se sai luvan ja mä ihan autuaana istuin sit myös. "Jee harjotusravia, ihanaa, puutostilat!11" Se helpotti. Edelleen Elvis hieman venkuroi, mutta hyvin paljon helpompaa se oli nyt. Ravissa oli niin kiva istua taas, koitin taistella sitä kättä kulmaan. (Jaha, kissa marssii juuri vaatehuoneeseen)
Lähdettiin tekemään sitten vähän parempia kulmia. Kyllä oli niin paljon parempi keskittyä harjotusravissa, käynnissä sattu selkä, kevyt ravissa kevennys oli niin vaikeeta. Elvis oli edelleen laiskan pulskea mato, mutta ainakin sain mennä harjotusravia, se korvasi kaiken surun ja parun.
Vaihdeltiin sitten suunta. Kävi kyllä vaikeaksi. Oikea kierros ja ei ilmeisesti lainkaan pysynyt ulko-ohja tuntumalla (tai sitten Elvis oli vaan niin paljon haluttomampi kääntymään tähän suuntaan, ihan miten vaan) Elvis valui miljoonaan kertaan uralle, ja sitten taisteltiin ja tahkottiin kauan ennen kuin sain sen pois sieltä vain sitä varten että se puolen kierroksen jälkeen sai taas valua uralle. Töks.
Kulmista ei tullut mitään kun tappelin vain ponin kanssa joka matoi uraa pitkin. Lopulta sain (tajusin laittaa) pohkeet kylkiin ja johan alkoi homma parantua. Poni liikkui reippaammin, pysyi reiteillä paremmin. Kulmat oli kyllä edelleen ehkä vähän laajoja, mutta ainakin reiteillä pysyttiin ja olin varsin tyytyväinen.
Tämän jälkeen vähän käveltiin ennen laukkoja. Marianne jutteli jotain mulle :D En muista ihan mitä se sano, mutta ite sanoin vaan etten osaa keventää. Kuulemma johtunee kentän pohjasta, hevoset ei ravaa kunnolla. Toivotaan näin, todella toivotaan. Toisaalta aika loogista.
Aivan, Marianne kysy millanen Elvis on ollut. "Hidas" (emmie kehannu sanoa et laiska ;) Pohja on raskas, kyl mä sen tajuun :D)
Laukkatehtävä oli laukannosto (sen piti tapahtua porttipäässä, mut mä ainakin nostin vähän mistä sattu) Laukkaa ja pääty-ympyrä (jonka melkeen kaikki melkeen aina jätti tekemättä) Eli loppujen lopuksi se oli vapaata laukkaa. Alunperin piti laukata erikseen, mut sit onneks laukattiinkin kaikki yhessä (siellä se huus eka et Roosa. Sit sekunnin päästä et nonni, Elvis ja Sulo kans ja kääk. Informaatio kulkee)
Siirsin Elviksen raviin ja laukka nousi ihan kivasti. Laukkailtiin, Elvis tiputti, uusia nostoja.
Nostot onnistui ihan hyvin. Poni nosti vain kulmien jälkeen tai kentän keskeltä, hieman ärsyttävää kun ei muka pitkällä sivulla sitten noussut niin millään? Elvis oli varsin innokas, koitti aina itse nostella. Mutta ihan ookoo nostoja ne nyt oli.
Mä istuin ihan mielettömän hyvin, ottaen huomioon että se oli Elviksen laukkaa. Välillä pompin, välillä könötin, mutta oikeasti onnistuin välillä istumaan niin hyvin että yllätin ainakin itseni. Jeij :) Elviskin piti laukat niin paljon kivemmin yllä kun melkeen istuin. Tosin ihan paria poikkeusta lukuunottamatta se pudotti ite raville, annoin ne nyt anteeksi ponille.
Onnistuttiin jopa ottamaan muutamat käännökset. Mielestäni jopa kumpaankin suuntaan, mikä oli varsin hyvin. Oikeaan kierrokseen nyt tuli monen monta kääntöyritystä, ennen kuin onnistuin sen kerran, vasempaan onnistui niin paljon paremmin. Tosin tein välillä vähän turhankin pieniä ympyröitä, hmm.
Taistelin siinä ravin kanssa, koitin pitää ponin ravissa aina nostojen välissä ja koitin istua. Ihan kivasti onnistui sekin. Muutamaan otteeseen poni päätti lyödä liinat kiinni "en mä uskalla kun ei oo ketään muutakaan" mutta pienellä pakotuksella ja rauhallisemmalla menolla sain poninkin kulkemaan minne halusin ja olin oikein tyytyväinen.
Kerran (vain) pudotin jalustimen, ja tällä kertaa sitten nynnysti hiljensin kun kaivoin sen takaisin. Elvis laukkasi ihan kivaa tahtia, mutta loppua kohden alkoi vähän riistäytyä käsistä.
"Se menee nyt ihan epähallinnassa" (vai miten Marianne sen muotoili) Juu-u, no niin tosiaan menee :D
Sitten käyntiin, käveltiin ensin jossain kentän keskellä kun Kaisan kanssa tapeltiin. Poni oli niin väsynyt ja puhalteli. Sitten käveltiin vaan uraa pitkin, ponikin jaksoi kävellä välillä hieman reippaammin kun pääsi uraa pitkin kulkemaan.
Toota noin. Marianne kävi muuten juttelemassa pitkästä aikaa. (vai onko siitä ees kauan) Se kysy että oliko nyt ihan tylsä mennä Elviksellä. Vastasin vaan et ei nyt, ku on ollu taukoa siitä vähän. Että on sillä kiva mennä aina välillä, mut monta kertaa peräkkäin... Sit se on niin tylsää, ja jos menee monta kertaa peräkkäin niin tuntuu aina et menee ihan hyvin, mut ei koskaan tosi hyvin.
Marianne myötäili mielenliikkeitäni ja täydenteli mun lausahduksia siitä että se poni on kumminkin niin tylsä.
...Tosin kun lisäsin että välillä taas poni menee ihan surkeasti ja se on taas vielä huonompi. Sit Marianne vallan kauhistui ja selitti että eihän se ikinä mee mun kanssa huonosti ku oon menny sillä niin paljon.
Sit juteltiin että mä harjoittelen nyt pitämään käsiä, mitä on hyvä opetella taas vähän Elviksen kanssa kun Pomo menee niin pitkänä ja vahvana (minä selitin näin heehee) Ja sit Marianne taas selitti ku minä istun niin vaan kauniisti. Silloin kun oon ryhdissä niin on kuulemma niin kaunista ja nättiä ja hyvä istunta. Jeij (:
Kädet, nyt kulmaan. Pilaatte kaiken!!11
Sitten mentiin keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja kerrankin se tajusi kävellä ihan itse. Yleensä kun päästän ohjista (tyyliin pari metriä ennen karsinaa :D) niin poni pysähtyy ja kattelee maisemia. Tänään kun päästin sen itekseen kävelemään (itekseen ja itekseen kun mä oon siinä kymmenen sentin päässä niskaan hönkimässä ettei se vaan karkaa :D) jo tallin ovella, niin Elvishän käveli hienosti koko matkan karsinaan. Jee, on se aika söpö. Kyllä se meinas pysähtyä karsinan ovelle, mut sitten innostin sitä ja se tuli oikein tyytyväisenä karsinaan. Mainio tapaus.
Varusteet pois, pääsi poni todistamaan älykkyysosamääräänsä kun se piti pissiä ja avata suu yhtä aikaa. Ei sillä mennyt ku kymmenen sekuntia miettiä kuinka se suu avataankaan.
Harjailin ponisen ja sitten kirjattiin kortti (vaikeeta se oli tänäänkin, hups)
Ja kotiin. Seuraavalla kerralla onkin jo koulu alkanu. Aika siistiä d:
Koitan huomiseksi saada videota ja vähän ehkä noita kuviakin. Tjaa-a, katotaan sitä sitten. Voin sitten kertoilla teille kuinka kamalan näköstä mun istuminen siellä selässä on :D Lojun niin jumalattomasti eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti