Elämä alkaa

Koulukin alkoi, jee. Oltiin huimat kaksi tuntia siellä. Täytyy kyllä sanoa että on ollut niin ikävä Turkua. Siellä on kiva olla. Ei välttämättä kiva asua, mutta kiva olla. Se on niin coolia (hehe :D) kattokaas mennä bussilla ja olla suuressa cityssä ja jeah. Se on siistiä.

Olin muuten tänään niin niin niin tyytyväinen tyytyväinen tyytyväinen tuntiin. Vaikka menin pienellä, paksulla ja keltaisella :D En itsekään tajua.

(kuvat ovat siis viime keskiviikolta, (c) Iina A. Ja sit en niinku muista mitkä näistä pistin sillo viimeks, et joo :D Eikä näitä muutenkaa oo ku kymmene, joten samoja voi erittäin suurella todennäköisyydellä olla. Mut kivempia nää, aurinko paistaa ja sillee)

Tallille ja luin taulun. Mulla oli siis Elvis, kuten ehkä tajusitte ja tunnilla myös Sulo, Roosa, Vinski ja Kaisa. Elvis oli tokalla tunnilla. Siispä (kuten yleensä) katselin tunteja. Tänään päädyin myös hetkeksi ravaamaan Nikkiksen viereen. Voi jessus se oli karseeta. Niin raskasta, ja ääks :D Hullun hommaa juosta siinä kentässä.

Tunti alkoi, joten nousin pikku Elviskelin kyytiin ja lähdimme lompsimaan eteenpäin. Otin Elvistä vähän pois uralta ja poni oli vähän mato taas. Ja kun oikeeseen kierrokseen mentiin niin koko ajan se valui takaisin uralle. Volttien tekokin oli mission impossible, ei oikein kääntynyt. Lopulta kun löydettiin yhteisymmärrys ja kun siirsin Elviksen tosi kauas uralta, alkoi alkukäynnit luonnistua jossain määrin. Vähän hidasta käyntiä tietty, mutta joo. Niin ja jossain vaiheessa Elvis keksi pelätä yhtä kulmaa. Niin hirveetä oli, sieltä se kiemurteli järkyttyneenä kauemmas. Sain kuitenkin ponin läntättyä kulmaan asti ja johan loppui tämäkin ns pelkääminen.

Mariannen palattua siirryimme kevyt raviin, pois uralta piti tulla. Ravi oli ihan kivaa. Osasin näin vaihteeksi keventää, Elvis ravasi ihan mukavasti ja tahdikkaasti eteenpäin. Se pysyi nätisti keskemmällä kenttää. Ympyrät ja muut kääntelytkin onnistui ihan hyvin, mitä nyt ympyrät ja voltit oli aina niin hemmetin pieniä! Todella rasittavaa :D Kevenneltiin ihan hetki ja aloitettiin välikäynnin jälkeen oikea tehtävä. (tää alkaa taas vaikuttaa todella lyhyeltä postaukselta. No, ehkä mä taas kirjoitan tonne jotain vesihiisisihisihississä sekoilua ja sit tästä tulee kunnollisen pitunen ;) )

Tehtävä oli siis tällainen, hirveän vaikea (toka tunti teki samaa) Eli, ensin tehtiin kokorataleikkaa (tai puolirataaleikkaa, mutta sanon sitä kokorataleikkaaksi kun se oli niin iso) harjoitusravissa. Sitten nostettiin laukka tuolta tötsältä ja tehtiin laukkaympyrä tai kaks tonne peltopäähän oikeassa laukassa. Sitten raviin ja täyskaarto. Ravia toi tiepitkä sivu, sitten laukannosto ja ympyrä tai kaks vasemmassa laukassa. Ymmärtenette?

Selitän tehtävän osissa, koska se on selkeämpää. Tai ainakin mun on helpompi hahmottaa se näin.
Lähdettiin suorittamaan tehtävää. Ensin Elvis oli ihan naurettava "En millään voi ravata, en voi kääntyä. Minä jään heilastelemaan tänne Roosan kanssa" Pienellä väkivallalla sain ponin kuitenkin raviin ja pääsimme ravissa kokorataleikkaalle. Tää kokorataleikkaa sujui aina ihan nätisti. Vähän kyllä kaahailtiin sille, mutta ainakin tehtiin se ravissa ja mä taistelin istumisen kanssa.
Laukka oikeaan. Niin, ensimmäinen nostoyritys meni pieleen. Ei noussut, tehtiin ravissa/käynnissä ympyrä ja sitten nousi. Tosin silloin Elvis ei kääntynyt, joten ei tehty ympyrää. Seuraavat kerrat menikin paremmin. Poni nosti laukat varsin hyvin. Vähän kääntyminen oli välillä vaikeaa ja posoteltiin vaan täysin hallitsemattomasti jollain ympyrän tapaisella, vaan kyllä jotkut ympyrät onnistui ihan kivasti kun käänsin koko ajan ja Elvis malttoi kuunnella pyyntöjäni. Tein aina sen kaks pääty-ympyrää ennen raviin siirtymistä.
Lopussa Elvis pudotti kerran laukan itse alas ja sitten oli takaisin nosto vaikeaa, muuten laukat pysyi hienosti yllä. Mäkin istuin tosi mielettömän hyvin, välillä pompin, mutta välillä oikein istuin ja jes. Ainoa ongelma oli se kun mun kädet nousi sitten turhan ylös. Aina välillä saan kuulla siitä että kädet nousee ihan liian ylös laukassa.

Laukan jälkeen tehtävä täyskaarto olikin vähän haastava. Tehtävän alussa poni kävi vähän kierroksilla, eihän sitä nyt hiljentää voi kun baanaa on edessä silmänkantamattomiin. Tämän vuoksi ekat täyskaarrot oli isoja ja huonoja. Loppua kohden lähti paranemaan, eniten ärsytti se kun täyskaarto pieneni ihan liikaa ja sitten Elvis yritti siirtyä käyntiin kesken kaiken. Taistelin taas ja koitin istua ihan pomppimatta vaikka ravi olikin vähän reipasta ja olin tyytyväinen suoritukseeni ;)

Elvis oli muuten tosi fiksu. Kerrankin me mentiin uralla ravia. Sitten Vinski tulee ihan siitä vierestä, laukkaa meitä kohti. Ja Elvis vaan siirtyi käyntiin! Se siis siirtyi vain käyntiin, se ei saanut mitään paniikkikohtausta, juossut karkuun. Ei, se vain käveli! Ymmärrättekö :D
Välillä Elvistä vähän häiritsi kun Vinski tuli meidän perässä -> se ei muka voinut ravata, vaan piti hiljennellä.

Sitten, vasen laukka. Nostin pitkän sivun lopussa. Vasemman laukan nostaminen olikin haastellista. Ensin Elvis meni reippaasti, sitten kun annoin laukkapohkeen se himmasi ja lähti tinttaroimaan keskelle. En tajua tätä, en lainkaan. Tänään en kuitenkaan luopunut toivosta ja lähtenyt kääntämään ponia (kuten yleensä) vaan jos se himmas ja lähti keskelle niin potkasin vähän sillä sisäpohkeella. Johan nousi laukat oikein hyvin. Ympyrät onnistuivat tähän suuntaan paremmin, tein tähänkin suuntaan sen kaksi pääty-ympyrää aina kerralla. Istuin taas hyvin ja näin. Ongelma oli se, kun meidän ympyrät meni ihan ylipieniksi :D Ei siis osata.
Muutamat kerran tais laukka pudota ja sitten ei aina Elvis meinannut nostaa takaisin, mutta pienellä polkasulla nousi ihan nätisti. Huomatkaa siis, vain kerran annoin Elviksen hiljentää itse. Aina muulloin nostin takaisin, eikä se kyllä kovin montaa kertaa edes itse laukkaa pudottanut alas :)
Meidän viimeinen laukannosto ei ollut ihan sellainen oppikirjanosto. Mentiin ravia, sitten koitin nostaa, poni himmaa, potkasen vähän. Kyllä se laukka nousi, tosin pukin kera. Ilmeisesti alkoi jo vähän kiukuttaa moinen komentelu.

Tämän jälkeen käveltiin hieman ennen loppukeventelyjä.
Loppuraveissa Elvis meni ihan nätisti. Vähän turhan kovaa ehkä, mutta uskalsi sille päästää ohjaa. Meidän olisi pitänyt ravata pois uralta, mutten oikeen jaksanut, niinpä me vaan mennä lönköteltiin uraa pitkin.
Sitten loppukäynnit.

Kuten jo mainitsin, olin hirveen tyytyväinen. Johtunee ihan tosta "hirveän vaikeasta" laukkatehtävästä. Mä onnistuin! Mua jännitti vähän että tuleeko siitä mitään, mutta samaan aikaan mietin vaan että jes mikä tehtävä, ihana. Se on ihanaa kun tehdään laukassa tommosia vaikeita tehtäviä. (vaikea tehtävä - keskiympyrä niin että Marianne kattoo)
Me onnistuttiin ja mä istuin Elviksen laukassa noin megamahtavanhyvin jaaa jaaa. Mä olin niin tyytyväinen :) Osasin keventää taas vaihteeks, ja Elvis kääntyi laukassa molempiin suuntiin ja. Yksikertaisesti jes. Siitä onkin muuten aikaa kun Elviksellä meno on ollut näin mahtavaa (siis sileällä, satulan kanssa :D)

Käveltyämme mentiin sitten keskelle ja alas selästä. Mahtava mahti poni talliin ja harjailin sen nopeasti. Kirjasin kortin (Marianne ei halunnut antaa mun odottaa :D) ja kotiin.


Tähän mega lyhyeeseen postaukseen onkin hyvä vielä jatkaa.
Se on hienoa kun nyt on alkanut tuntua että laukka on vain yksi askellaji. Aiemmin se oli ikään kuin suoritus. Se oli jännää. Kun laukkasin en pystynyt ajattelemaan. Se oli vain se hetki. Jos sillon ois sanottu että käsi alas, niin en olisi kyennyt sitä tekemään. Koska se oli suoritus.
Se tuntuu niin hienolta, se alkaa tuntua vain askellajilta. Askellajilta jossa voi tehdä jotain, voi kääntää, voi laskea kättä, voi ajatella.
Ihan vähän aikaa sitten tajusin tän. Heh :D

Joo, huomisiin. Kyllä, tämmösiä tunteja vois olla joka päivä. Sitä vasta tuntee elävänsä kun vääntää harjotusravia ja laukkaa ja ah ja ihanaa (;