"Histamiini (kreikaksi histos = kudos) on monoamiini, joka toimii ihmiskehossa mm. keskushermoston välittäjäaineena." Wikipedia
Tosiaan tallille. Ja taulua lukemaan. Mulla oli Evita, taas (huomatkaa, vihdoin menin kaksi kertaa peräkkäin samalla!) Tunnilla myös Sakari, Vinski ja Salli.
Kattelin vähän tunteja ja keskustelin syvällisiä. Ja ehdin monta kertaa tuumailla että kyllä tää oli sittenkin harvinaisen daiju idea. Ensin mä pyöräilen tuolla kamalassa pakkasessa, sitten seison tallilla kamalassa pakkasessa ja sitten joudun vielä ratsastamaan Evitalla! Myönnettäköön etten mä tiistainakaan niin innoissani siitä ollut, mutta entäs sitten tänään?! Olin täysin vakuuttunut että Evita lömpsii taas menemään niin hitaasti kuin mahdollista ja minä saan taas tuskastuneena potkia sitä etenemään.
Plus että Marianne oli yhä kipeänä. Meillä oli taas sijainen, ja multa jäi kyllä edelleenkin hämärän peittoon oliko se sama ihminen kuin eilen. En kyllä usko, kyllä se tais eri sijainen olla :D Pidin tästäkin sijaisesta, silläkin oli hirmuisen viisaita ja jopa toimivia ideoita!
Tuntimme alkoi joten hipsuttelin Evitan luo ja kiipesin sen kyytiin. Evita ilmeisesti tulkitsi mielenliikkeeni oikein ja lähti jopa reippaasti kävelemään. Jes, mulla nousi heti mieliala ja toivo tähän touhuun monella pykälällä :) Keskityin lähinnä pitämään Evitan uralla ja katsoin että se kävelee niin reippaasti kuin haluan. Eli aika hitaasti, mutta eteenpäin siis kuitenkin. Muutamat voltitkin väännettiin, ihan hyvin Evita-mamma kuunteli tänäänkin.
Esittäydyttiin opettajalle puolin ja toisin ja se kyseli onko jotain toiveita mitä tehdään. Yks ehdotti väistöjä ja kaikki muut oli sillee että miten mainio idea :D Sopivaa porukkaa siis.
Alkukäynneissä piti vaan taivutella ja tehdä näitä jotain.. Hetkinen, nyt hukkus nimitys. Jotain hyvän päivän/aamun toivotuksia? No mut joka tapauksessa, piti siis taivutella hevosen kaulaa sisälle ja ulos. Ulospäin oli miljoona kertaa helpompi taivutella, sisälle en oikein Evitaa saanutkaan.
Sitten lähdettiin ravailemaan. Mä olin aivan syväjäässä, varpaat kuolleina. Hyihyi.
Lähdin sitten kannustamaan Evitaa taas raviin. Ensin se vaan löllötteli käyntiä että enpäs nyt jaksa ravata, njäänjää. Mä sitten koitin taas pamautella pohkeella että ravaas nyt vaan. Mutta sitten kaukonäköisen viisas sijainen sanoi sieltä yksinkertaisesti että potkaset sen kunnolla liikkeelle. Jotenkin sain siitä sitten voimaa (henkistä voimansiirtoa) ja oikeasti pamautin sen pohkeen läpi ja tadaa, Evita oli ravissa ja ravasi oikein nätisti eteenpäin :) Se sanoi myös että sitten vaikka pamautellaan uusiksi läpi jos se koittaa hidastaa. Ja tämäkin auttoi, jes! Siis oikeasti, Evitahan ravaili jopa reippaasti siellä. Jonkun kerran se alkukäynneissä pääsi käyntiin hyytymään, mutta muutoin pysyttiin ravissa, ja kun ratsastin eteen, niin Evita oikeasti reipasti askeltaan ja saatiin kerrankin ravattua oikeasti mukavan tahdikkaasti. Mä olin ihan intona siellä, kuinka pieni lehmä meneekin niin hienosti! Ainoa asia joka iloamme varjosti oli se, että Evita vähän kiskoi ohjia. Mä koitin pysyä kädellä rauhallisena ja toisaalta myös vähän huomauttaa lyyliä jos se kiskoo ohjia multa pois.
Jokunen volttikin tehtiin, ne eivät sitten ihan niin kivasti onnistuneetkaan. Tai niin ja näin, kyllä poni kääntyi ihan, mutta sitten se välillä vähän tunki pois reitiltä. Mutta saatiin aika kivasti käänneltyä ilman hyytyilyjä, siihen olen tyytyväinen.
Sitten istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin pikkasen pysähdyksiä, jee! Yhessä kohassa oli tötsät joille tehtiin nätti pysähdys suoraan ravista. Patistelin taas Evitaa ravailemaan mukavan reippaasti ja hain itselleni sitä hyvää ja suoraa, rentoa istuntaa. Evita oli herkkä pysähtymään, sen se kuunteli hyvin. Mutta kun se seisominen oli mukamas niin tylsää. Heti kun ohja löystyi oli mummeli jo menossa. Alkuun otettiin taas niin että heti jos se liikkui niin pidättelin lisää ja kun se lopulta seisoi niin löysäsin ohjaa ja melkein saman tien annoin jo pohkeita. Kun sitten tehtiin pysähdyksiä ja Evita alkoi ymmärtää että ennen pyyntöä ei sovi lähteä, niin sehän alkoi jopa seistä ilman yhtäkään askelta ennen kuin pyysin. Hieno muumi se oli.
Otettiin loppuun vielä parit peruutukset. Ensimmäiset peruutukseni tehtävinä, heh. Joo, en tosiaan tiedä että kummassa oli vika, olinko minä erittäin epäselvä vai eikö mummeli vain ymmärtänyt. Mutta oli se peruuttelu vaan kovin hankalaa. Ekalla yrityksellä oli Evita vaan lähdössä eteenpäin. Lopulta pitkällisen vekslaamisen jälkeen sain yhden, kaksi ja lopulta kolmannenkin askeleen taakse, jonka jälkeen Evita sai jatkaa etenemistä nenä edellä. Ja sitten toinen yritys olikin sellainen että väänneltiin jotain takaosakäännöksiä menemään kun Evitan mielestä se suoraan taaksepäin meneminen oli vallan typerä idea. Ainakin eka kerta onnistui.
Otettiin vielä niitä väistöjä, toisella pitkällä sivulla keskemmälle ja takasin. Ei onnistunut. En saanut kirjavaa väistämään ollenkaan, joten jumpsuteltiin vain suoraa uraa Evitan mietiskellessä syvällisiä. Kerran sain muutaman askeleen väistätettyä, niihin oli tyytyminen. No, olin kyllä ihan tyytyväinen niihinkin, heh.
Ja lopuksi otettiin vielä pikkasen laukkaa. Eli noi koulutetummat ratsut ottivat pysähdyksestä nostoja. Minä sitten sovelsin ja aloitin sillä kiitoravista ajamisella :D Kaks ekaa nostoa epäonnistuivat ja jäivät siihen kiitoravi asteelle. Kolmannella kerralla Evita sitten jopa siirtyi laukkaan, jes!
Sen jälkeen sijainen päätti että meidän on kokeiltava myös pikkasen hallitumpia nostoja. Ei meidän ihan pysähdyksestä tarvinnut, mutta käynnistä. Okei, ainahan voi kokeilla. Evitakin oli niin herännyt ja täpinöissään laukasta, että miksei se voisi rauhallisemminkin onnistua.
Se oli hauskaa, Evita oli niin tumma ja tulinen, niin innoissaan se aina käpsytteli laukannosto paikalle. Tosin ei se koskaan ihan käynnistä noussut. Ensimmäisen pyynnön tein aina käynnissä, jolloin Evita siirtyi raviin, ja ravista sitten jouduin pari kertaa antamaan laukkapohkeet ennen kuin pikku-Evita siirtyi laukkaan ja laukkasi sitten villisti eteenpäin. Vasempaan kierrokseen tulikin varmaan pelkkiä vääriä laukkoja, hupsis.
Sitten laukattiin vielä toiseen suuntaan, nyt sai laukata molemmilla pitkillä sivuilla. Evita oli kovin tärkeänä suorittamassa ja tähän suuntaan laukatkin nousivat energisemmin. Evita paineli siellä menemään kuin aropupu kun minä koitin istua kyydissä hevosta häiritsemättä. Kerran Evita oikeasti lähtikin päästelemään sen mitä jaloista pääsee, laukattiin suorastaan villisti siellä yks pitkä sivu :D Toisen pitkän sivun ongelma olikin sitten se, että Evita ei hiljentänyt tarpeeksi ajoissa, jolloin oltiin aina siellä lumihangessa tarpomassa.
Noh, mutta olin hirmuisen tyytyväinen, Evita nosteli laukat kyllä tosi hienosti. Aina tuli ne pari raviaskelta ennen kuin kirjava siirtyi laukkaan ja varsinkin lopussa alettiin päästä jo siihen tilanteeseen että minä siirsin Evitan raviin, kun aluksi Evita lähinnä itse aina hyytyi. Oikeaan kierrokseen laukatkin nousivat varmaan yhtä kertaa lukuunottamatta aina. Ja toi yksi epäonnistuminenkin oli mun vika kun itse könähdin eteen.
Otettiin vielä loppuravit, pikkasen kääntelin Evitaa siinä parhaani mukaan ja annoin mammaraisen tömpsötellä. Sitten vaan käyntiin.
Evitahan oli taas vallan mainio. Se meni todella hyvin, paljon paremmin kuin olisi uskonut :D Hyvä vaan kun eilen olin sitä mieltä että surkein tunti paksukaisen kanssa ja tänään olikin sitten ihan paras tunti. No, hyvään kohtaan tämä kaksi kertaa viikossa aloitus, pääsin heti kynimään kanan Evitaisen kanssa.
Käveltiin ja meitä kehuttiin, heh. Sitten keskelle ja poni talliin, jonne se tällä kertaa käveli rauhassa ja turhia hätiköimättä :) Varusteet pois ja tälläkin kertaa pääsin luistamaan sen oven sulkemisesta, nimittäin pelottava Erno tuli sen sulkemaan.
Enkä vieläkään käsitä millä tavalla sen oven saa kiinni :D Ehkä joskus, heh.
Heipä hei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti