Monsteri-M

Voi voi, ihanan lämmintä ja aurinkoista ja kovin keväistä (: Jeij.

Tallille siis ja lukasin taulun. Mulla oli Kaisa, tunnilla myös Sakari, Salli, Vinski, Pomo ja Kalifornia. Kaisa oli ekalla tunnilla, joten päätin nauttia lämmöstä ja katsella tunteja. Lopulta lähdin talliin lämmittelemään ja sain varsin nerokkaan idean. Eheh. Päätinkin lähteä kyselemään viisaita Mariannelta. Siinä kentän laidalla pönöttäessäni ehdin moneen otteeseen miettiä että kyllä vaan olikin typerä tämä päähänpistokseni. Jostain syystä päätin uhmata ajatuksiani ja kävin kysymässä Mariannelta.
"Sain nerokkaan ajatuksen. Voisinko mennä ilman satulaa?" Heh. Harvinaisen järjellinen idea (;
Marianne kysyi ensin että millä mä edes mahdoin mennä ja sen jälkeen se pohti että kenttä on vähän liukas, mennään nurin. Järkeilin sille että ei se satula siinä mitään auta (plus että jos kaadutaan niin eipä mee satula rikki jos sitä ei oo) Sainkin siis luvan mennä ilman satulaa. Huomatkaa, rikon periaatteeni. Menen keväällä ilman satulaa, apua :D Ja ikään kuin se olisi se kamalin ongelma ja kauhistuksen kanahäkki. Jotenkin siellä tallissa seistessäni pieneen päähäni vain pälkähti että haluanpa mennä Kaisalla ilman satulaa. Tiedättekös, todistan itselleni että pystyn menemään sillä ilman satulaa, näytän itselleni ja kaikille muillekin, haha. Mutta kyllä siinä piti sitten koittaa miettiä rauhoittavasti että en mä varmaan sieltä Kaisan kyydistä tipu, en varmaan en varmaan. Iiks

Varustin Kaisulin, joka leikki jälleen Houdinia avaamalla jotenkin mystisesti karsinan ovensa. Pieni putte seisoi siellä kovin tympääntyneen näköisenä, joten kiskaisin sille vain suitset ripeästi päähän. Lähdettiin kentälle köpsimään ja Kaisakin näkyi sisäistäneen rauhallisen mummoratsun roolinsa, niin maan perusteellisen rauhallisesti se sinne kentälle raahautui. Parempi kai niin.
Mentiin seisomaan keskelle, tein hengitysharjoituksia ja koitin vakuutella itselleni että tämä idea ei ole niin järjetön miltä se tuntui. Täti tuli kippaamaan mut kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Joka askeleella alkoi tuntua entistä enemmän siltä että en vaan yksinkertaisesti voi pysyä siellä :D Kuinka karmivaa, koitin vain rentouttaa itseni ja ajatella rennosti jotten tippuisi ainakaan sen takia.

Käveltiin alkukäyntejä, Kaisa kulki eteenpäin ihan mukavan oloisesti (tai ehkä vain hevosen koko huijasi) Tehtiin vähän voltteja joille Kaisa kääntyi todella hienosti, toimi hyvinkin herkästi ja oli oikein mukava. Tein myös parit pysähdykset, ja kun tarpeeksi vääntelin vatsalihaksilla, niin kyllä rouva alkoi pysähtyä jopa ihan nätillä pyynnöllä, ei sellasella turhauttavalla kiskomisella. Joo-o, pikkasen meillä oli ahdasta, sillä kenttä oli kuin valtameri (osittain) ja meitä oli sitten kuusi ratsukkoa sillä pienellä pläntillä :D No, onneksi Kaisa päätti olla niinkin toimivalla päällä, joten ei siinä sen ihmeempiä ongelmia tullut.
Mariannen palattua siirryttiin raviin, kunhan olin ensin todennut että tämä ideani alkaa vaikuttaa vähän turhankin nerokkaalta, heh. Hauskaa myös sinäänsä, että alkukäynneissä panikoin tulevaa ravia ja pohdiskelin että voisin ottaa tosta Kaisan blonditukasta kiinni ja kiikkua sitten jotenkin kyydissä. Suunnittelin myös että lähdetään ihan keveästi siihen raviin ja köpötellään sellasta pikkuvauvoille sopivaa ravia. Kun sitten saatiin lupa ravailla, niin enkös mä unohtanut kaiken, kaikki hienot suunnitelmani, joten raviin siirtymisemme muuttui sellaseksi että Kaisa puski sisälle, mä koitin siirtää sitä raviin ja mietin samalla psykopaattisesti että kohta nähdään tipunko mä samantien täältä vaiko en.

Kun lopulta sain Kaisan raviin, niin ensimmäinen ajatus oli vaan että JES. Jes, mä tein sen! Mä pysyin kyydissä. Ensin mä pikkasen hytkyin ja pompin, mutta pian rentouduin ja sitten kökin tasaisessa kyydissä oikein hyvin mukana (; Tein myös johtopäätelmän että Kaisa ei ole voinut kulkea noin rauhassa silloin edelliskesänä. Ei oikeasti, en jaksa uskoa että olisin noin tasaisesta menosta pudonnut yhtään mihinkään. Tosin kaikki on mahdollista.
Joka tapauksessa. Ravailtiin sellasta mukavan rauhaisaa ja tasaista ravia, jossa oli ihanan helppoa istua. Ja mä olin niin fiiliksissä kun pysyin siellä, hihkuin siellä alkuun että jes ku mä pysyn täällä! Voitin itseni, mä osasin ratsastaa Kaisalla ilman satulaa, jesjejs. Ja kun sitten olin todennut pysyväni kyydissä, niin uskalsin jopa vähän kääntää ympyröitä ja ratsastaa raviakin vähän eteenpäin. Kaisuli kääntyi vallan nätisti, en olisi itsekään uskonut. Kaikki meni niin hyvin, välillä Kaisa tosin intoutui pikkaisen liikaa ja lähti köpsimään vähän turhankin kovaa, mutta minä pysyin kyydissä ja se oli nyt tärkeintä.

Siirryttiin käyntiin ja alettiin tehdä vähän taivutteluja ja väistöjä. Eli toisella pitkällä sivulla väistätettiin takapäätä sisään, toisella tehtiin kolme volttia tötsien ympärille. Pikkaisen ahdasta ajoittain, kun sitten tajusi viivytellä oikeissa kohdissa niin alkoi tuota tilaakin löytymään. Volteille Kaisa kääntyi varsin nätisti. Kerran jouduttiin oikein taistelemaan että mihin suuntaan arvon suomittari olikaan menossa, mutta muuten ratsu kääntyi kovinkin nätisti. Taivutuksista ei nyt puhuta, sillä en juuri niihin keskittynyt erinäisistä syistä. Ainakin voltit onnistuivat.
Väistätykset sen sijaan olivat surullisia. Mä yritin parhaani, Kaisa taas keskittyi suomalaiseen perinnelajiin - hiihtoon. Vaikka kuinka koitin hidastaa niin rouva suomenputte se vaan hiihtelee alta pois tyytyväisenä, useimmiten se oikeastaan vain kiihdytteli kun otin niitä pidätteitä :D Ei onnistunu väistöt ei. Pysähdyksetkin menivät vähän hankaliksi kun alkoi Kaisalla olla turhan kova kiire.
Otettiin loppuun vielä rauhaisaa harjoitusravia ovaaliympyrällä. Tai Kaisan mielestä se oli pikemminkin sellasta virkistävää laukkaa. Aloitettiin ravimme sillä että Kaisa koittaa parhaansa mukaan esitellä hänen hienoa ravuriraviaan ja samalla se hienovaraisesti vihjailee että jos nyt laukattais vaan. Ja samalla minä sitten koitan istua rennon rauhassa ja pidätellä rouvan menohaluja. Jonkin aikaa me juostiin oikeen jalkoja ojennellen, kunnes lopulta Kaisa tajusi ettei nyt laukattaisi. Sen jälkeen poni köpsötteli rauhallista ravia (mitä nyt välillä piti vähän lisätä vauhtia) ja mä lähinnä nautin maisemista, välillä vaivauduin vähän kääntämäänkin uljasta ratsuani.

Sitten sieltä löytyi kenkä, keskeltä kenttää! (nurkasta..) Kaikki siirtyivät käyntiin Mariannen kiertäessä hevosia läpi. Mä jotenkin arvasin että se oli meidän kenkä. Tai kun Kaisa oli sitä raviaan ojennellut menemään, ajattelin että varmaan häslätessään pudotti kengänkin kentän hiekkoihin. Ja tadaa, niinhän se sitten olikin. Yritin kertoa Kaisalle että se sopisi sitten ravata rauhallisesti ja nätisti kun kenkäkin puuttuu. Sen taas voi arvata kuinka paljon arvon rouvaa kiinnosti kuunnella vienoja toiveitani, heh.
Loppuun otettiin sitten vielä vähän kevyt ravia, tai minä nyt istuin vaan sillä keventely oli täysin yliampuva toive. Kaisa-mamma olikin sitten aivan kamala näissä loppuraveissa. :D Sen mielestä Marianne oli yllättäen aivan kamala. Ravailtiin nätisti ja rauhallisesti ja laadilaa, sitten Marianne on edessämme jolloin Kaisa hypähtää sivulle vallan kauhistuneena. Iiks! Minä heilahdin sivuun, mutten pudonnut. Hetken kuluttua Kaisa koittaa hypätä aitaan turvaan koska Marianne käveli tötsien kanssa vähän matkan päässä meistä. IIKS.
Jooh, lopulta siirryttiin kävelemään ja kävelimme rennon rauhallisesti. Kunnes Marianne tuli juttelemaan :D Ei siinä alkuun, keskusteltiin, Marianne oli tyytyväinen. Meni hyvin ja mä pysyin siellä, jeah! Sitten sanoin jotain, Marianne ei kuullut, joten se juoksi meidän luoksemme. Jolloin Kaisa sitten keksi että nyt on karattava ja otettiin jopa pari laukka-askelta Mariannea karkuun. Voi pientä Kaisasta d:
Päätettiin sitten kävellä Mariannea katsomaan kun se nyt oli niin kauhea. Ei se sitten enää niin kamala ollutkaan, Kaisa halusi vaan niin kovin väistää Mariannea. Oi voi.

Nojoo, kuten sanoin, Marianne oli tyytyväinen :) Sen mielestä teki myös oikein hyvää mennä jollain täysin vieraalla hevosella.
Ja mä olen niin niin tyytyväinen :D Mä tein sen!! Ylitin itseni, mä ratsastin Kaisalla ilman satulaa enkä pudonnut, EJEJSEJSJEJSEJS. Mieletöntä miten paljon se voikaan.. Niinku riemastuttaa :D Jesjes. Ja oli Kaisa muutenkin ihan kiva tänään, vähän oli liikaa sellasta ravurimaista kaasuttelua kun laukkaamaan piti päästä, mutta hevonen kääntyi hyvin ja oli oikein nätisti. Jes

Mentiin keskelle ja alas selästä, sitten Kaisa-mamma talliin. Ikävästi se liukasteli matkalla kun se yks kenkä puuttui, koitin houkutella Kaisaa siihen keskemmälle käveleen kun siellä reunassa oli niin liukasta. Pistin hevosen nopeasti pois ja sitten vaan kotiin päin (: