Lähdin sitten pikkasen harjailemaan Pomoa. Sitä otti taas suunnattomasti päähän. Ei siinä mitään, se oli tahtojen taisto. Vaan annas kuule olla kun se ponin paholainen teki sen temppunsa. Jotenkin se pääsi yllättämään ja haukkasi suihinsa vähintään puolet mun kourasta. Se oli jotenkin absurdi tilanne (tai jotain) Käsi sattui ja mulla vaan jyskyttää päässä ajatus että ei jumankavita nyt poni. Harjasin sitä siinä suorastaan raivon vallassa, nyt en ainakaan voi lopettaa jonkun näykkäsyn takia kesken. Kun lopulta sain Pomon ilmeen hieman kirkkaammaksi saatoin jopa tutkia vahinkoja. Ai, ai. Kiva reikä oli siinä rystysessä ja vertakin alkoi tulla vähintään litra tolkulla, puhumattakaan siitä mustelmasta joka siihen muotoutui. Mukavaa, erittäin.
Minkäs sille mahtaa, jääräpäisesti harjasin Pomon loppuun ja jäkätin sille jotta se muistaisi katua tekoaan vielä haudassakin ;) Vasta kun oli täysin pakko (veret valui lattiallekin, melkein siis) lopetin Pomon harjauksen ja lähdin paikkailemaan kouraani. Viisaana ihmisenä tuumailin että kyllä, se pitää puhdistaa ja kyllä se pitää saada kylmäksi jotta verenvuoto lakkaa. Joten eikun lumihankeen! Kuvitelmissani se toimi paremmin, ei se lumi auttanut kuin fyysiseen tuskaan :D Ja siihenkin lähinnä sen takia että käsi jäätyi tunnottomaksi, olen oikea pelastajasielu. Onneksi sieltä sitten tuli kiltti tuntilaisemme, joka ihanasti antoi mulle laastareita, joilla sitten sidoin käteni kokoon. Jonka jälkeen lähdin jatkamaan Pomon kiusaamista ja varustin sen. Piinaan sitä loppuelämäni ajan, buahah
Paholaisponin viaton katse
Lähdettiin sitten kentälle. Pomo tepsutteli kanssani oikein nätisti ja parkkeerasin ponin sitten kentän keskelle. Marianne alkoikin kysellä että kai muistin sitten purasta ponia, silmä silmästä ja sitä rataa. Juu-u, ei se tainnut ihan ensimmäisenä käydä mielessä (;
Kiipesin selkään (kovin hankalaa, liikaa toppauksia) ja lähdettiin kävelemään. Sanalla sanoen Pomo oli laiska. Se lyllersi menemään kuin vanhempi tapaus ja hyvä kun ei nukahdettu itse kumpikin ponin madellessa eteenpäin. Aloin ratsastaa ponia eteenpäin, vaikeaa vain, sitä sai koko ajan aktivoida kävelemään ja jos raipalla muistutti niin sillä oli se hetkellinen vaikutus jonka jälkeen poni taas unohtui lyllertämään haavemaahansa. Lopulta alkoi tämäkin mennä perille ja poni vaivautui kävelemään hiukan aktiivisemmin eteenpäin. Tehtiin vähän voltteja, Pompeli kääntyi jälleen tosi hienosti. Koitin hakea enemmän sitä asetusta, se oli taas vaikeampaa. En vielä kuitenkaan stressannut asiasta, ehtiihän sitä vähän ajan päästäkin hakea kun ottaa ohjat paremmin tuntumalle. Ja tehtiin hei yks pysähdys joka onnistui ihan hyvin. Sen enempää en vapaaehtoisesti halunnut ottaa, en kestä sitä tuskaa, heh.
Harvinaisen selkeä vai mitä? Eli ainakin muistaakseni aloitimme käynnillä ja ylläolevalla tehtävällä. Eli toisella pitkällä sivulla loiva kolmikaarinen ja puomin yli siinä keskellä. Toisella pitkällä sivulla taas oli puomeja, ja piti siis ensin tehdä yhden ympärille voltti, kävellä keskemmälle ja tehdä toisen ympärille voltti ja sitten vielä viimeiseen. Saanette selvää tuostakin, ainakin toivon. Ja koska tämä tehtävä oli erittäin hankala ymmärtää, niin Mariannen oli pakko selittää se meille vielä englanniksi: "Föörst vii duu sirkle to tö rait..." Me seurattiin Pompelin kanssa opastusta, joka selvensi erittäin paljon tätä tehtävää :D
Tehtävällä pysyttiin oikein nätisti, Pomo kääntyi hienosti ja jes. Ongelmana oli ponin pienoinen matelu, koitin ratsastaa lähes jatkuvasti ponia eteenpäin ja välillä se tosiaan vaivautui kävelemään jopa melkein aktiivisesti. Toinen asia johon kiinnitin extra paljon huomiota oli tuo asetus ja taivutus. Näillä pienillä volteilla sai hevosta taivutella todella paljon, joten yritin parhaani. Oikealle oli vain todella hankala saada herra poniruuna asettumaan edes pikkaisen, joten sellainen ylitaivutus jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Vasemmalle se asettui hivenen paremmin, ei nyt täydellisesti sinnekään.
Siirryttiin kevyt raviin. Marianne siirsi volttipuomit samalle linjalle ja tultiin taas ravipuomeja pitkillä väleillä ja toisella sivulla sai tehdä tuon loivan kolmikaaren. Pomon siirryttyä raviin tein minäkin sen ihmeellisen huomion että toden totta, ponihan matelee. Joten kerrankin osasin itse alkaa ratsastaa ponille aktiivisempaa ravia, ei tarvinnut odottaa Mariannen valitusta asian suhteen. Välillä sain Pomon ravaamaan ihan kohtalaisen mukavasti eteenpäin, välillä taas ratsuni eteenpäinpyrkimys romahti ja tyydyimme matelemaan. Mutta jälleen Pompeli kääntyi tosi hienosti. Tehtiin ympyröitä ja voltteja ja joka kerta poni kääntyi mitä hienoimmin. Loiva kolmikaarinenkin onnistui, tosin kaari olisi saanut olla pikkaisen jyrkempi, sillä nyt menimme puomia aina ihan reunasta.
Ravipuomit sujuivat ihan kohtalaisesti myöskin. Tänään kiinnitin huomioni siihen että ratsastan hevosen liikkeelle jottei se tuijottelisi niitä puomeja. Koitettiin myös keskittyä suoraan linjaan puomien yli, joka jäi useasti vain haaveeksi kun Pomon mielestä oli kiva mennä se eka puomi ihan reunasta ja sitten vasta se suvaitsi tulla keskemmälle puomeja ylittelemään.
Heh, kun tänään ei ollut niin suurta valittamista etenemisessä eikä Pomokaan tsiikaillut puomeja niin tarkasti, niin olihan Mariannen keksittävä jotain uutta. Mun piti kuulemma keskittyä siihen ettei Pomo sukella puomeilla. (parempi sinäänsä että poni sukeltaa enkä minä) Koitin sitten pikkasen koota ponia lyhyemmäksi ja vähän aktivoida ja kuulemma alkoi ponikin kulkea hieman ryhdikkäämmin ja ilman sukellusta yli puomien (;
Siirryttiin käyntiin ja Marianne järjesteli puomit taas tuon alkutehtävän mukaiseksi. Siirryttiin harjoitusraviin ja päästiin tekemään volttisoppaa harjotusravissa. Pian alettiin sitten ottaa aina laukannostot toiselle sivulle, ei siis tehty tuota loivaa kolmikaarta enää ollenkaan.
Ensin Pomo oli taas kovinkin virkku ja innokas lähtemään. Pikkasen se lähti juoksemaan alta, mutta koitin vain rentoutua, pidätellä ja ottaa ponin kuulolle. Kyllä se lopulta malttoi taas mielensä ja pääsin pyörittelemään ponia volteille. Pikkasen isoja voltteja tuli ja pariin otteeseen meinasi poni taas laukata kavereiden mukana auringonlaskuun. Siinä onneksi onnistumatta, heh. Kuitenkin suurimman osan ajasta arvon ratsu suvaitsi ravailla kovinkin rauhallisesti ja kuunnella minua, ei se laukkaakaan paria ekaa kertaa lukuunottamatta koittanut itse nostella (ja ne pari ekaa kertaa oli niitä kertoja jolloin ei vielä edes pitänyt laukata. Aikaansa edellä on poni) Ja hei, jälleen onnistuimme. Pomo yritti kyllä siirtyä käyntiin laukan jälkeen mutta pikkaisen kun tömäytin pohkeella niin johan jaksoi herraskainenkin ravailla ja jälleen se suvaitsi ravata rauhassa. Jes. Onnistuttiin siis tekemään tehtävää kokoajan, välillä paremmalla ja välillä pahemmalla menestyksellä. Minä istuin ravissa taas aika nätisti ja koitin kyllä hakea jotain asetuksen tapaista, mutta oli jo tarpeeksi hommaa ihan ohjien pidossa ja ponin rauhoittelussa joten ei se ihan onnistunut.
Laukannostot olivat ihan hyviä. Tänään poni ei aivan eilisen tavoin "räjähtänyt" (en tarkoita tuolla Elviksen räjähtämistä = täysillä eteen, vaan pikemminkin sellaista ylöspäin räjähtämistä. Mageen tuntuista kun eilen se oikeen ponkasi aina laukkaan) laukkaan ja pikkasen ne nostot olivat hitaita. Kuitenkin laukkaa saatiin joka kerta, mä istuin hyvin ja laukkakin pysyi taas hallittuna. Saatiin laukattua lähes joka kerta keskemmällä kenttää ja ponikin siirtyi raviin pienillä pidätteillä. Enkä taaskaan seissyt jalustimilla ja horjunut kaulalla, JES.
Lopuksi vielä ravailtiin. Pompeli venyi itsekseen alas ja toimi vallan hienosti pitemmälläkin ohjalla, se kääntyi hyvin ja kulki rennon rauhallisesti.
Käveltiin loppukäynnit.
Marianne oli kovin tyytyväinen. Huuteli mun laukatessa että kattokaa ku Milla oikeen ratsastaa, heh :D Ja tokas vaan että se meni hyvin ja kysyi vielä vahvistuksia sieltä.
Mä olin varsin tyytyväinen, sovittiinkin Pomon kanssa että jos se menee noin kivasti (tai vielä paremmin) niin sitten se voi kyllä jyrsiä mua niin paljon kuin huvittaa ;)
No ei, mut hieno poni. Kaikki sujui oikein nätisti ja olin tyytyväinen. Katsokaa nyt, mähän oon oppinut (tässä laukkatauon aikana, wtf?) istumaan hiljennyksissä miljoona kertaa paremmin kuin ennen ja ravailemaan myös laukannostojen välissä. JESJEJS Olen tyytyväinen, oikein. Sulais vaan nyt kenttä että päästäis kunnolla vääntelemään niin olisi hienoa.
Käveltiin rauhaisasti, Pomo kävi jälleen Mariannea tervehtimässä. Sitten keskelle ja alas selästä. Tänään poni käveli nätisti talliin ja harjailin hänet nopeasti pois. Kortin kirjaukset ja kauheat vaatetukset ennen kuin lopulta saatoin lähteä kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti