Mutta kun sitten koulu loppui ja kotiin pääsi, niin johan kuulkaas aurinko paistoi, linnut lauloi ja kaikki oli todella hienoa :D Tiet ei ollu liukkaita, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Ja mulla oli Pompeli, vain mun kanssani. En sitten tiedä oliko se pieni innon laimennus, olin ihan varma että Pomo on taas ihan karmiva ja juoksee vaan alta pois kun minä hytkyn selässä kuin heinäseiväs. (tosin sitten aloin miettiä että niin, ihan varmasti käy niin että saan taas blogiin kirjoittaa että olin varma että huonosti menee, mutta menikin hyvin. Ehkä alan tästä lähin aina olettamaan että huonosti menee, kun silloin se aina näkyy sujuvan tosi hyvin)
Tunnillamme oli sitten myös Sakari, Vinski ja Salli (ja Henna, heh)
Katselin tunteja ja pidin taas luistelunäytöksiä. Karahdin tantereeseenkin, heh. Refleksinopeus kasvaa kun pikkasen ottaa kosketusta maahan... toivottavasti ainakin.
Lopulta lähdin hakemaan Pomoa sisälle. Poni leikki siellä iloisesti Vinskin kanssa, mutta he lopettivat kun huomasivat että lähestyn. Vinski varsinkin oikeen tuijotteli mua vallan kauhistuneena ettei hän nyt oikeesti ton ponin kanssa leikkinyt. Pomo mukaan tarhasta ja reippailtiin talliin. Nimenomaan reippailtiin ja turhankin kovaa, poni ilmeisesti huomasi olevansa vahvoilla kun minä jouduin vain luistelemaan sen perässä. Harjailin villiponin nätiksi ja karvattomaksi vastalauseista välittämättä. Sitten poni vain varusteisiin ja lopulta lähdettiin kohti kenttää.
Ja jee, Marianne oli terve taas!
(Tiia muuten kuvasi, katotaan saanko näitä mestariotoksia joskus itsellenikin :) )
Poni kentälle ja sitten kyytiin. Lähdettiin kävelemään, Pompeli lähti oikein innokkaasti matelemaan eteenpäin. Päätin alusta alkaen että jos nyt koittaisin ratsastaa ponia pikkasen reippaampaan askellukseen. Ja siis kyllähän mä yritin, ja ehkä mun yrityksellä oli edes jotain vaikutusta. Mutta ei se ihan niin kivasti ja aktiivisesti vaivautunut kävelemään vaikka kuinka halusin. Ei se mitään, poni kuitenkin kääntyi todella nätisti, molempiin suuntiin tehtiin voltteja ja koitin hakea herraa vähän asettumaankin. Sanotaanko näin, että alku on sekin kun se edes suunnilleen käveli nokka voltin suuntaisena. Pomo pysyi nätisti siinä keskemmällä kenttää kun pyysin ja toimi kyllä siis tälleen periaatteessa kauhean nätisti ja kiltisti.
Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin tulemaan puomeja. Meillä oli kolme puomia tallisivulla, pitkillä väleillä jotta voitaisiin ihan rauhassa potkia puomit menemään ilman pelkoa siitä että tapatetaan ponit sinne puomien sekaan. Pomo lähti kivasti raviin ja mä sitten koitin kevennellä rauhassa ja hakea tahtia. Ja taas me lyllerrettiin Mariannen mielestä liian hitaasti, enkä taaskaan huomannut sitä ollenkaan itse. :D Kuinka säälittävää. Lopulta tosin aloin minäkin huomata että poni tosiaan ravaa vähän hitaasti ja tajusin ettei ponin kuulu tsiikailla puomeja ennen kuin se ravaa niiden yli. Kerrankos (ja toisenkin) sitä erehtyy.
Puomit sujuivat kuitenkin ihan hyvin. Välillä Pompeli intoutui vähän ravailemaan reippaammin, mutta yleisesti ottaen se puksutti mukavan tasaista ravia menemään. Ja muutaman kerran se pääsi livahtamaan puomien ohi, aijai. Ja tosiaan se lähes joka kerta katteli puomeja pää alhaalla jotta se varmasti pääsee niiden yli kaatumatta, heh. Marianne koittikin sitten kannustaa meitä liikkeelle ja käski aktivoida ponia jottei se tölläisi niitä puomeja.
Pomo myös kääntyi tosi hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt, kerran tai kaks sai vähän pamauttaa pohkeella, muutoin poni kuunteli ja kääntyi kun vain pyysin. Onnistuttiin ravailemaan nättejä ympyröitä siellä, jes.
Pomo-raukkakin vallan pelästyi. Nimittäin sitä kun kaksi lasta käveli portille, apua. Mahtanut olla ponilla turvattu elämä kun tuokin sai hänet niin tolaltaan.
Käveltiin hetki ja sitten lähdettiin harjoitusravailemaan. Kummallakin pitkällä sivulla oli kaksi puomia suht lyhyellä välillä. Piti mennä harjotusravia, siirtää käyntiin just ennen ekaa puomia, puomien väliin pysähdys ja siitä raviin. Kuten tiedätte, Pomo pysähtyy jos sitä sattuu huvittamaan kun en osaa sitä pysäyttää. Ja (ainakin mun kanssa) sitä aika harvoin huvittaa pysähtyä. Toinen hassun hauska juttu oli se, että viime aikoina en oo Pomolla voinut harjotusravia mennä, koska poni on vaan juossut alta kuin tuulenpuuska. Eli siis kaikki mahdollisuudet siihen ettei mikään onnistu. Jes mikä tehtävä! :) Pitää olla haastetta, eikä mitään opi tekemättä.
Lähdin sitten tekemään. Helpotuksen huokaus numero yksi, poni ei juossut alta kuin sekopää. Välillä se kyllä meinasi intoutua liikaakin, mutta otti pidätteet vastaan ja tyytyi ravaamaan rauhallisemmin. Minä istuin ravissa oikein hyvin ja ponikin vaivautui kääntymään niin nätisti ettei mitään rajaa, jes.
Se käyntisiirtymä ennen puomia oli vielä aika helppo. Tuli muutamat oikein loistavat siirtymätkin. Mutta se pysähdys, ei hertsileijaa. Eka kerta tais onnistua ihan kohtuu hyvin. Mutta sen jälkeen se poni vaan mennä laamaili siitä ohi, mä koitin ja yritin pysäyttää siinä onnistumatta. Kuinka turhauttavaa. Mariannekaan ei siitä pitänyt ja käski sitten käskeä, pysäyttää sen vaikka väkisin. Tämän jälkeen Pompeloinenkin alkoi jopa pysähtyä. Ei aina, välillä se vaan hiihteli alta ihan tyytyväisenä ja pysähtyi sit kymmenen metrin päästä jos silloinkaan. Mutta useimmiten sain sen pysähtymään puomien väliin. Mutta kyllä se vaan oli työn ja tuskan takana, huh hei. Vielä jonain päivänä se löytyy ja poni pysähtyy ajatuksen voimalla, olen optimistinen tämän asian suhteen.
Lopuksi otettiin vielä laukkaa, iiks. Toisaalta karmivaa, mitä jos se nyt sitten alkaa juosta alta pois kun harjotusravista piti nostot ottaa. Toisaalta taas ihanaa, pitkästä aikaa pääsen laukkaamaan jollain muulla kuin Evitalla! Pomo kyllä tajusi heti jutun jujun ja lähtikin vähän kipittämään alta. Kun tein voltteja niin poni meinasi laukata jo auringonlaskuun. Kuitenkin onnistuin istumaan tarpeeksi ja ottamaan pidätteitä ja poni pysyi räpylässä eikä kirmannut yhtään mihinkään. Itse asiassa se meni nämä väliharjoitusravit todella hienosti, paremmin kuin ikinä. Tai yleensä en koskaan ravaa Pomon kanssa nostojen välissä sillä Pomo aina joko A) siirtyy omatoimisesti käyntiin eikä suostu ravaamaan tai B) juoksee kuin tuuli jos sen raviin saan ja keskittyy vain odottamaan laukannostoa. Tänään pistin sen kuitenkin ravaamaan nostojen välissä ja lukuunottamatta pieniä ja hetkittäisiä innostumisia, niin ponihan pysyi oikein hyvässä ravissa ja malttoi odottaa minuakin.
Laukat nousivat oikein nätisti, ei siinä mitään. Yks epäonnistunut nosto tuli, sekin oikeastaan sen takia että Pomo ennakoi enkä ehtinyt enää valmistella. Muuten laukat nousivat hyvin, ja mäkin istuin niin kivasti siellä laukassa. Nostoissa istuin ja laukassa istuin. Pikkasen ilmavasti kyllä, mutta istuinpa kuitenkin. Ja ohjatkin pysyi kädessä ja vielä tuntumalla! Ja sain poninkin siirrettyä raviin nätillä pidätteillä ja ilman sellaista jalustimilla seisomista ja kaulalle rojahtamista. Jes :)
Laukattiin ihan vaan tallipitkää sivua ja Pomo oli tosiaan niin viisas ja hieno. Ei käynyt pienessä mielessäkään mikään hurjastelu.
Sitten jäätiin kävelemään.
Marianne kyseli että miten meni viime viikko. Ja mä kerroin tästä Evitan upeudesta. Tai siis lähinnä siitä että tiistaina se oli kamalaakin kamalampi ja keskiviikkona ihan perfekt. Heh.
Ja antoi Marianne tästäkin kerrasta tunnustusta. Että loppua kohden alkoi sujua ja laukat oli tosi hyviä. :)
Mä olin varsin tyytyväinen, Pompeloinen oli hieno taas. Tai taas ja taas. Vaihteeksi :D Talvella ei vaan suju, mutta nyt Pomo tietenkin näki että jee, on kevät ja toimi ihan sen kunniaksi hyvin. Pikkasen voisin kyllä opetella istumaan paikoillani, on se vaan jännää koittaa pysäyttää ponia ettei millään pysty istumaan.
Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Pomo oli ilmeisen tympääntynyt viimeisestä paikastaan, joten se päätti järjestää vähän hulabaloota tallimatkaksi. Siellä se koitti kirmata talliin kuin villihevonen konsanaan (mutta ilmeisesti sääli minua ja luistimiani sen verran ettei viitsinyt vetää minua perässään talliin)
Harjailin ponin pois ja menin pesemään kuolaimia. Sitten pääsimme keskustelemaan Mariannen kanssa.
Eipä siinä mitään. Mutta heiheihei. Merkkisuoritus/koulukisat on kahen kuukauden päästä :) Nyt voin taas alkaa intoilemaan, heh. Talven ajan oli sellanen nyyhkis ku ei ne syksyllä olleetkaan, sitten talven taittuessa kevääseen aloin pikku hiljaa intoilla taas ja nyt kun on päiväkin tiedossa niin nyt on hyvä intoilla. Jes, nyt on kaks kuukautta aikaa petrata, kun vaan kenttä sulais ja olisin täydellinen ja jeesjsejsjesjej.
Mutta nyt hyvästi, huomiseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti