Koska tyyli on yhä vapaa

Uuh :) Loistavaa, ihana tiedättekö välillä kuunnella näitä lauluja jotka olivat silloin pienenä niin suuria hittejä. Kuten siis Maija Vilkkumaan Ei, Antti Tuiskun biisit (Tyhjä huone hei varsinkin :) ) ja Pikku G, ihan loistava myöskin. (Ja se.. se murhapolttaja? Että mä vihasin sitä, yhtenä kesänä soi vaan koko ajan joku murhapolttaja, JEE. Ja tytöt tykkää meinasi kanssa tulla jo korvista ulos :D) Onhan niissä tietynlaista tunnearvoa, ja ne on oikeasti tosi hyviäkin kappaleita jopa.
Olen myös viisastunut, ja voin nyt kertoa ettei välttämättä kannata tunkea kuusiaitojen sisälle. Tai okei, kyllähän se siinä tilanteessa oli ihan kivaa, mutta kun sitten oli vaatteet ja pää täynnä neulasia niin ei se sitten enää niin. Mutta olen viihtynyt jälleen töissä oikein hyvin, kivaahan tuollainen ojiin tipahtelu ja kuusiaitoihin tunkeminen on :)

Tänään sitten oli vuorossa Pompeli. Rouva ruttunaaman ruttunaamainen mies. Tunnilla myös Sakari, Salli, Kaisa ja Extra. Pomo oli vain mun kanssani.
Vähän venyi ponin kuntoonlaitto, oli aivan pakko katsella kun aiempi tunti kisaili. Ihanan näköstä kun ponit (ja Evita) pisteli parastaan siellä ;)
Lopulta hain ponin joka unohti taas katu-uskottavuutensa. Sieltä se käyskenteli höristen portille ja tuli kovin tyytyväisenä mukanani talliin. Harjailin ponin ripeästi ja satuloin sen. Sitten lähdettiin kentälle.

Kiipesin Pompomin kyytiin ja päätin että jätän tänään jalustimet vähän pidemmiksi. Uskon että olen viime aikoina lyhentänyt ne taas pois siitä ylipitkästä moodistaan, joten oli pakko taas koittaa pitkästä aikaa (osittain senkin takia kun Nikkiksen kanssa joudun säätämään ne jalustimet ponin mukaan, nyt oli vähän vapaampaa joten pitää koittaa pidempänä)
Sanotaanko heti alkuun että ehkei ollut maailman parhain idea, heh. Olin koko tunnin aika lailla hukassa, osittain pitkien jalustinten, omien tuskieni ja toki myös eri ponin takia. Että olisi se ratsastus voinut sujua esteettisemminkin. Lohduttaudun nyt sillä että se tuskin näytti niin pahalta kuin tuntui. Tuskin, ei se koskaan näytä niin pahalta.

Lähdettiin kävelemään, aloitin ponin reipastamisella. Ajoittain tuudittauduin käyntiin niin tehokkaasti, että suorastaan unohdin tunnustella käveleekö poni eteenpäin vai ei. Kun vain muistin ratsastaa eteen liikkui ponikin varsin nätisti. Vähän Pomonkin piti kytsäillä niitä kulmia, jos sieltä vaikka hyökkää pikku-ukkoja kimppuun, mutta poni osoitti miehistä rohkeuttaan ja käveli useimmiten kulmista juuri välittämättä. Tehtiin myös pari volttia, vähän ne meinasi lösähtää ja pikkasen meinasi ponikin laiskistua. Työskentelimme asian eteen ja voltit paranivat ainakin vauhdin osalta.
Lähdettiin sitten ravailemaan. Mun keventely oli erittäin vammailevaa. Jalat heilui ja jännittyivät. Musta tuntui siltä että hyökin ylös sen pari metriä ja sitten olin ihan poissa ponista, välillä meinasin käännöksissä tipahtaa kyydistä kun en ollut mukana. Ja kädetkin leikkivät ihan omaa juttuaan, mulla oli vähän turhan suuri keskittyminen kohdistettu tähän istuntaan, joten unohdin kädet ja sitten ne kädet tekivät liian suuria liikkeitä ja vähän nykivät. Että erittäin epäesteettistä ja istunta oli kovin vamoileva. Toisaalta teki varmaan ihan hyvää kun oikeasti keskityin keventämään pienesti ja suorassa, ajoittain se jopa parantui (huononi joo loppuraveissa, mutta silloin alkoi tuskastuttamaan jo niin pahasti etten oikein jaksanut ajatella)
Ja tuskinpa se ihan niin kauhealta näytti. Mutta tosiaan, minä olin erittäin sekaisin enkä osannut oikein istua lainkaan :D

Mutta nyt kun olen valittanut oman vajailuni, voin todeta että ponihan meni silti tosi kivasti, että katsokaas vain. Ei sillä ole mitään väliä miten siellä kyydissä huitelee, kunhan on vain positiivinen asenne ;) Poni ravaili mukavan reippaasti eteenpäin, välillä häntä meinasi jännittää, mutta sain sen aina kuuntelemaan mitä minä haluan. Poni kääntyi vähän löysästi välillä, piti muka seurailla. Kun sitten sain siihen jotain tuntumaa kääntyi ponikin paljon paremmin. Voltit nyt olivat vähän sellaisia ja tällaisiä, ehkä vähän hätiköityjä kun se mun keventely ja oma säätäminen oli liiallista. Mutta kuitenkin periaatteessa poni meni tosi hyvin, ainakin kun verrataan siihen kuinka huonosti minä itse ratsastin. Se kääntyi, liikkui ja oli oikein viisas. Ja minä oli tyytyväinen. Ja Marianne myös, sieltä se vaan riemuitsi kuinka hyvin on poni ravannut (että ehkä se mun istuminen ei sit näyttänytkään ihan niin hirveältä kun ponikin suvaitsi noin nätisti mennä. Tai ehkä poni oli vain sekaisin)

Käveltiin pikkaisen ja jatkettiin eilisen tehtävää. Nyt tehtiin harjoitusravissa voltit lyhyille sivuille, pitkät sivut laukkaa, halutessaan sai mennä kentän toiseen päähän tekemään ympyröitä (käytettiin vaan puolta kenttää siis) Pomo raviin ja aloitettiin. Aloitan jälleen oman vammailuni valittamisella. Jalat heilui sen verran ettei jalustimet oikein pysyneet oikealla paikallaan, mutta se nyt on vaan se kun ei pysy paikallaan ja rentona. Välillä olin taas jossain muualla kuin ponin mukana, heiluin vähän tyhmästi. Ja kädet jatkoivat omaa showtaan ja minä jatkoin kipuiluani. Ja kidutin itseäni harvinaisen sadistiseen tapaan, meillähän ei mitään taukoja pidetä vaikka välillä olikin vaikea sanoa mitä mä siellä satulassa teen kun en ihan pystynyt istumaan mutten ihan halunnut siirtää käyntiinkään. Mutta vaikka olenkin nyt haukkunut koko tunnin istumisen täysin maanrakoon niin voisin sentään mainita positiivisena juttuna sen, että nyt mä pysyin taas paljon paremmin suorana, ehkä hetkellisesti (kun siirsin käyntiin jalustimilla kököttäen tai kun poni lähti vähän reippaammin enkä pysynyt mukana kuin kököttämällä) kenoilin, mutta muuten oli ihan eri touhua kuin pikku-Nikkiksen kanssa. Edes siis yksi hyvä asia.

Mä suoritin tehtävää kovin innokkaasti, en jaksanut välittää omista ongelmistani. Tai kun Pompom oli mennyt niin kivasti kevyt ravissakin, niin eiköhän se nyt vähän vajaalla istunnalla toimi harjotusravissakin :D Varsinkin kun ei tarvi keventää, helpompaa siis. Poni oli kauhean reipas, siellä hän mennä köpsötti. Tehtiin niitä voltteja ja jälleen olin niinkin hyvä oppilas että mä oikeasti tein niitä voltteja. Jos voltti valui liikaa, tehtiin vielä toinen perään jotta saataisiin edes suunnilleen kelvollinen voltti. Kerrankin en ollut sellanen hepsankeikka että tehtävät roiskastaan ja kiireellä laukkaamaan vaan.
Voltit olivat vähän hankalia. Pomo vähän huiteli turhankin reippaasti eteenpäin ja muutaman laukan jälkeen se alkoi ennakoida laukkaa. Kääntyminen oli siis pikkasen sellaista ja tällaista, voltit olivat vähän ison puoleisia ja omituisia. Kun sain ponin rauhoittumaan, onnistui kääntyminenkin paremmin. Mutta annoin kyllä aika paljon anteeksi, mä itse ratsastin vähän turhan paljon kädellä ja hytkyin vähän omituisesti, että ehkemme voi vaatia täydellisiä pikku voltteja :) Pidin tärkeänä vaan sitä että se oli ravivoltti (voltti = ei sellanen ympyrän kokonen hösläys pitkältä sivulta toiselle) ja koitin sitten vähän jopa asetella ponia sisälle.
Ravi oli kuitenkin ihan ookoo. Poni pysyi ravilla (JES! Ei tullu mitään kaahailuja, eikä toisaalta myöskään hyytymisiä!) mä istuin ajoittain ihan kohtuullisesti, suorana ainakin, heh. Poni kääntyi ihan tarpeeksi kivasti. Vähän ehkä turhan railakasta ravia ajoittain, muttei se niin vakavaa. Ja tänään keskityin hyvin paljon siihen että saisin sen ponin mahdollisimman nopeasti alas laukalta jos se omatoimisesti lähti menemään. Välillä ponilla oli niin vauhti päällä että hidastuksessa kesti, välillä hidastui nätisti ja välillä oli sellaisia "pää taivaisiin" hidastuksia kun ei millään mennyt nätisti läpi ja otin sitten vähän reippaammin kiinni.

Ja hei, laukka meni taas niin kivasti :D Just valittanu kuinka en osaa laukata ja lopetan laukkaamisen, heh.
Poni nosti tosi hienosti laukat ja mullakin oli kerrankin sellanen olo että sain ne jopa valmisteltua. Ja toiseen suuntaan saatiin oikeastaan laukat nousemaan sellaisella omalaatuisella istunnan heiluttelulla. (Ei se tyyli vieläkään)
Poni laukkasi tosi kivasti :) Marianne totesi että laukka pyörii hyvin, poni eteni kivasti ja mentiin ihanan tasaisesti. Minä osasin istua varsin kivasti taas.
Tehtiin pari ympyrää, poni meni tosi nätisti, ainoastaan yksi ympyrä venähti kymmenen metriä liian isoksi. Muuten onnistuttiin hyvin, hih. Jalustimet vähän leikkivät mutta se taisi olla odotettua. Ja siis joo. Laukka meni tosi hyvin.
Käytiin pari kertaa laukkaamassa tyhjässä päässä jotta poni pääsi laukkaamaan vähän enemmän, pari kertaa tehtiin jotain ympyrää sinne käytettävään päähän. Mä nyt kuitenkin lähinnä keskityin hyviin nostoihin ja nätteihin hiljennyksiin, en niinkään mahdollisimman pitkiin laukkapätkiin ja hyviin ympyröihin. Valmistelin kaikki nostot huolella enkä antanut ponin häseltää ennen nostoa (jos häselsi niin tehtiin vielä yksi voltti) Laukkaa mentiin rauhassa, pari kertaa Pompom vähän heräsi ja pisteli vähän reippaampaa laukkaa (toinen kerta ratkaistiin niin että jatkettiin toiseen päähän kenttää tekemään ympyrää ja mä mietin että just näin meidän pitikin tehdä, jottei poni vain kuvittele että se sai päättää ;) )
Ja varsinkin laukasta raviin siirtymät. Niihin keskityin oikein huolella, istuin suorassa ja koitin rentoutua niin etten pomppisi ihan hirveästi. Tuhottoman vaikeaa, pompin ne pari ekaa raviaskelta aina kuin merisairas. Pitäisi opetella sitäkin, yleensä mä teenkin niin että kehun riemuissani heti laukan jälkeen että kuinka hienosti menikään, jolloin ei tarvitse keskittyä siirtymän istumiseen. Olen suorastaan ovela.

Paria höyrykohtausta lukuunottamatta poni hiljensi just silloin kun halusin ja päästiin tekemään tehtävää just oikealla tavalla. Tai joo, oikeeseen kierrokseen poni kuvitteli että se saisi mennä Sakarin kanssa laukkaamaan toiseen päähän, ja sinne se sitten aina jyräsi, ravilla tosin. Siinä meni jonkin aikaa ennen kuin lopulta alkoi ponin päässä vähän raksuttaa ja lopulta pysyttiin jo suurin piirtein siellä missä halusin.

Käveltiin ja sitten loppukevenneltiin vielä. Mun kevennys vammaili vielä pahemmin, ihan ymmärrettävää kai sekin. Koitettiin ravailla pitemmällä ohjalla, alkuun se onnistuikin mutta sitten poni ymmärsi väärin ja alkoikin kipsutella pää pystyssä. Eipä sitten, voidaan me ravata lyhyelläkin ohjalla.
Sitten käyntiin.

Huhhuh :) Marianne oli niin kauhean tyytyväinen. Meni niin hyvin :D Kaikki sujui ja oli hyvää.
Eikä sillä, mäkin oli tosi tyytyväinen. Poni oli kauhean fiksu, meni noin nätisti vaikka mä vähän olinkin hukassa. Mutta tämä nyt todistaa sen, että Pomo meni noin hyvin vaikka mulla oli hankaluuksia -> loogisesti ajateltuna sen pitäisi mennä vielä paljon paremmin jos minä olisin mukana. Tai sitten sillä oli vaan niin hyvä päivä nyt.
Kovin tyytyväinen olin, melkein uskon että osasin tänään taas istua laukassa puskematta samalla ihan hurjasti. Ihan varmaksi sen voi sanoa, mutta uskon siihen ainakin itse :) Ja siis joo. Tää meni hyvin ja mä olen oikein tyytyväinen. Jatkossa voitaisiin harkita vähän lyhyempiä jalustimia (ei paljon mutta vähän.) Ja ehkä jatkossa minäkin olen taas täysissä voimissani. Ehkä noilla pikku korjauksilla mun istuminen näyttäisi vähän järjellisemmältä ja ehkä ponikin menisi sitten pikkuisen paremmin. Mutta toki jos nyt siitä lähdetään niin onhan se nyt tärkeämpää että poni menee kuten pitääkin, ja silleen.
Periaatteessa kuitenkin. Heh, taas lähtee tällanen sepustus jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Pointti oli kai se, että tänään istunta oli karmivan huono, mutta ei se mitään kun ei se jatkossa tule olemaan. Parilla pikku jutulla se korjaantuu.
Pitää muuten kiinnittää taas vaan lisää huomiota käsiin, ne valuvat suoriksi. Ja selän taas sopisi suoristua, pitäisi oikeasti pysyä suorana, ihan koko ajan. Mutta kyllä se siitä, kun vaan muistaisi. Nyt mä oon viime tunteina oikeastaan keskittynyt lähinnä jalkoihin, että ne pysyisivät kyljissä ja olisivat rauhassa. Pitänee jakaa keskittymiskykyä myös käsille ja omalle suoruudelle, ettei se kaikki mene jalkojen huolehtimiseen.

Keskelle, alas selästä. Ponin vein talliin ja harjasin sen nopeasti. Ponin saastakuolaimet puhtaaksi ja kotiin.
Tämä oli oikeastaan todella onnistunut viikko :) Mä oon tosi tyytyväinen molempiin ruttunaamoihin, molemmat tunnit menivät tosi kivasti. Tai siis niin kivasti että ainoa asia josta jaksan valittaa on se mun ihmeellinen keikkuminen siellä selässä. Hienoa, näin hyvää kokonaista viikkoa en ihan lähiaikoina muista olleen.

Mutta heihei, ensi viikkoon