Gräänd Finaale

Yees, veri machio ja hienohieno. Heh. Seuraavat kaks viikkoa ovat varmaan vähän hiljaisempia koska Mariannella on loma. Ellen sit keksi jotain nerokasta, harkinnassa on, mutta katotaan uskallanko edes miettiä tarkemmin, hih.

Tallille joka tapauksessa. Taulua lukemaan ja mulla oli Salli, tunnilla myös Evita, Laki ja Pomo. Salli vain mun kanssani, jälleen. (eli tiedätte mitä se tarkoittaa: täydellisiä kuolaimia, täydellisiä suitsiristityksiä ja täydellisiä jalustimia. Koska mä olen täydellinen ;) )
Katselin vähän tunteja, auttelin pikkasen. Ja Marianne tuli ihkuttelemaan että jatketaan Sallin kanssa koska se meni eilen niin kivasti ja sitten mut taas kehuttiin ihan maasta taivaisiin ^^ Että mä oon paras, jouh.
Hain Salperin tarhasta. Se oli hankalaa, niin vähän tilaa käännellä hevosta ja silti piti saada tarhan porttikin kiinni meidän perässä. Ensin Sallin takamus meinasi osua sähkölankoihin kun käänsin sen vähän varomattomasti. Kun portti oli kiinni yritin kääntää Sallin varovaisemmin -> Salli herkkänä kaverina ajatteli että pyysin sitä peruuttamaan kun yritin kääntää sen paikoiltaan. Pieni junttius tuskin olisi pahaksi, mutta hienoa että noin kiltisti haluaa totella. Ja sain mä sen sitten lopulta kääntymään, kipiteltiin ripeästi Sakarin ohi kun se huuteli meille hävyttömyyksiä.
Harjailin ponisen, varustin sen ja käveltiin kentälle. Tällä kertaa koitin vähän käskeä Sallia ja tultiinkin jo pikkasen ripeämmin kentälle. (ohitettiin ainakin kaikki matkan varrella kulkeneet etanat)

Poni kentälle ja nousin selkään. Lähdettiin kävelemään, käytettiin taas vain porttipäätä. Marianne jotain selitti että jos Salli olisi tänään reippaampi ja minä mietin että tänään uskallan käskeä sitä paremmin. Käveltiin ensin rauhallisesti, mä keskityin vain siihen että Salli pysyy uralla ja että se liikkuu. Vein pohkeen läpi tarvittaessa ja kyllä mä sain sieltä kaiveltua sellaisen mukavan ja tarpeeksi reippaan käynnin, heppakin alkoi noteerata pohkeen paljon paremmin. Välillä se yritti vähän tunkea sisälle, ei kauheasti kylläkään. Käänneltiin myös vähäsen, se oli ehkä vaikeampaa kuin eilen, mutta ihan ookoosti sekin toimi. Salli oli oikeastaan hyvin positiivinen alkukäynneissä etten sanoisi. Mariannekin oli ilmeisen tyytyväinen, ensin se tuumi että käynti on ihan hyvä, mutta pian se muuttuikin oikeasti hyväksi käynniksi. Hienoa.

Sitten siirryttiin kevyt raviin. Meillä oli tiesivulla ravipuomit ja porttipäässä oli yksi yksinäinen puomi. Tarkoituksena oli vain tulla ravipuomeja, puomeilla piti vähän nousta kevyt istuntaan. Lähinnä keskityttiin siihen tahtiin, että edettäisiin tarpeeksi. (joo, se yksinäinen puomi oli sellanen turha. Unohdettu. Kipiteltiin välillä sen yli joko ohjauksen puutteen tai huvin vuoksi)
Lähdettiin siitä sitten raviin ja aloitin tässä taas sen tietynlaisen eteenpäin ratsastuksen. Ravia eteen ja pohje läpi jollei se tehoa. Se toimi ihan hyvin, ei siinä mitään. Ongelma oli siinä, etten mä pyytänyt sitä ravia tarpeeksi. Salli on niin kovin iso (heh) joten sen hitaan puoleinen hipsuttelu tuntuu musta jo sellaiselta hyvältä ja aktiiviselta etenemiseltä (sitä se onkin, ainakin jos verrataan pieneen poniin ja sen mummoiluun ja niin)
Onneksi Marianne auttoi, karjui sieltä että eteenpäin, eteenpäin ja pohje läpi. Minä tein työtä käskettyä, vaikka toki ajoittain mietin että uskaltaako tässä enää enempää pyytää kun mehän juostaan jo ihan hurjan kovaa. Kyllä me hetkittäin saatiin sitä oikeasti etenevää ravia, reipasta liikettä. Suurin osa ajasta mentiin kuitenkin sitä hipsuttelua joka oli mun mielestä reipasta. Kai sekin on jo voitto etten sentään antanut sen ihan mummoilla mielensä mukaan?

Keventely oli jälleen kovin hankalaa. Jalustimet heiluivat ja riehuivat koko ajan. Välillä pompin taas ihan liian ylös. Oli se silti omalla tavallaan eilistä hallitumpaa.
Ja siis kääntyminen oli edelleen hankalaa. Eilistä hankalempaa. Salli jumiutui toisten perään ja uralle, sain aikani aina tahkota ennen kuin rouvaponi jaksoi kääntyä haluamaani suuntaan. Onneksi edes joitain kertoja onnistuttiin kääntymään hienossa yhteisymmärryksessä ja ainakin se oli erittäin positiivista että Salli jyräsi tosi paljon vähemmän ulospäin niillä volteilla. Eilen se ehkä kääntyi paremmin, mutta jyräili sitten takasin uralle ja suurenteli voltteja mielensä mukaan. Toki se tänäänkin vähän jyräsi ulos, muttei yhtään niin paljon. Sain ehkä käytettyä pohjetta siinä voltilla jotenkin paremmin tai sitten Salli oli vain kiltti.
Sitten ne ravipuomit. Päästiin puomeille joka kerta, se on jo voitto. Vähän turhan hidas vauhti vain melkein joka kerta. Päästiin sentään yli, kai se on tärkein. Salli lönkötti puomien yli oikein kiltisti ja kivasti ja mä yritin parhaani mukaan seistä jalustimilla. Joitain kertoja uskalsin nousta ylös ihan kiinni pitämättä, useimmiten koin kuitenkin turvallisemmaksi tukeutua kaulaan jotten ainakaan jäisi hurjasti jälkeen kun Salli loikkelehtii yli puomien. Hyvin pysyin ylhäällä vaikkei se tyyli välttämättä niin kaunis ollutkaan, heh.

Vaihdettiin suunta ja puomien väliä pidennettiin. Tää oli vähän hankalampi suunta, saatiin vielä vähemmän vauhtia kuin toiseen suuntaan. No, onneksi on sentään hevonen, se jaksoi mennä ne pidemmätkin välit vähän hitaammin (no okei, ekalla kerralla poni innostui liikaakin ja laukkaili pari ekaa puomia. Mä heiluin kuin merisairas siellä -> sain kehut :D Hah, ei mutta Marianne totesi että just tolleen, kaulasta kiinni jos mennään vähän reippaammin.) Muut kerrat mentiin ihan ravissa, mä yritin kaikkeni jotta pysyisin tasaisesti jalustimilla. Olihan se vähän hankalampaa, mutta onnistuin ihan tarpeeksi hyvin.
Vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja pidennettiin väliä vielä kerran. Uskaltauduin kerran ravaamaan puomien yli pitämättä kiinni kaulasta, enkä edes heilunut sieltä mihinkään, hyvä minä. Ja yksi ongelma siinä oli, aina puomien jälkeen kun aloin keventää niin mä aloitin sellasella metri ylös-metri alas -kevennyksellä. Kun taistelin sain sitten loppuun pari matalampaa kevennyksen aloitusta.

Sitten vähän käveltiin. Salli ihan lösähti :D Joka kerta ku vaihdettiin tossa puomijutussa suunta niin me käveltiin aina sen verran että välejä pidennettiin. Ja joka kerta Salli luuli että nyt on välikäynnit ja hän lösähti täysin ja oli sitten suorastaan nääntyneen oloinen kun joutuikin heti takaisin raviin. Nyt se sitten otti rauhassa aikaisempien kertojen edestä ja lösöili menemään. Pikkasen pyysin ripeämpää käyntiä, annoin sen vähän löllötellä.

Seuraavaksi otettiin laukkaa. Muut puomit keskelle, se yksinäinen unohdettiin taas sinne eteen. Otettiin laukat yksi kerrallaan ja nyt - historiallinen hetki, MINÄ sain aloittaa. Kyynel.
Kokosin ohjat ja olin niin hurja että päätin koittaa nostaa käynnistä. Ja kaikki tekee aaltoja, sieltä meinaan nousi laukka, ja jopa melko nopeasti. Suoraan lösöistä välikäynneistä eikä kukaan muu ollut laukannut. Olemme parhaita.
Tarkoituksena oli siis vaan laukata siinä uraa pitkin. Mennä vaan laukkaa, ei mitään muuta. Hauskaa.
Salli nosti hienosti laukan ja sitten annettiin vaan mennä. Minä istuin parhaani mukaan ja se onnistui hyvin. Mä oikeasti istuin pätkittäin, ihan kunnolla istuin! Suurimman osan ajasta istuin silleen ilmavasti ja hetkittäin pompin vähän liikaa. Kokonaisuudessaan istuin kuitenkin ihan älyttömän hyvin siellä Sallin megamageessa laukassa, jes!
Laukka oli ihan kivaa. Vähän hidasta, Marianne komensi ratsastamaan aktiivisemmaksi. Parhaani mukaan koitin myötäillä jotten hidastaisi Sallia ja sitten koitin vähän ratsastaa pohkeella eteenpäin. Aikalailla samanlaisena se tahti taisi koko ajan pysyä, edettiin tasaisen varmasti. Kai se on ihan ookoo. Mulla oli kyllä hirveitä ongelmia jalkojen suhteen, ne rytkyivät ylös-alas, jalustimet leikkivät ja pohkeiden anto oli välillä niin vaikeeta kun jalat ei oikein pysyneet stabiileina. Mut ei se niin vakavaa, heh.
Pari kertaa Salli pudotti laukat kesken kaiken. Sain nostettua takaisin, poni oikeastaan siirtyi takasin laukkaan heti kun sain pyydettyä. Ja kyllä me vedeltiin sitä laukkaa yhtä kyytiä (miinus ne kaksi siirtymää) just tyyliin viitisen kierrosta. Pitkiä pätkiä, se oli varsin mukavaa. Mulla oli hauskaa kun koitin saada laukan pidettyä ja koitin vaan istua. Ja totta kai on aina niin nautinnollista kun koittaa istua siinä isohkossa laukassa, käy kivasti kuntoilusta ;)

Lopulta siirsin Sallin käyntiin, nätti siirtymä jossa istuin ihan kivasti. Tosin se mun visio "siirrytään suoraan laukasta käyntiin (tai edes kahen raviaskeleen kautta)" ei ihan toteutunut. Ehken mä uskonutkaan siihen :D
Vaihdettiin suunta ja laukattiin tähänkin suuntaan. Laukka nousi taas hyvin, mutta Salli rupesi vähän fletkuilemaan (tai vaihtoehtoisesti minä olin jo niin väsynyt että horjuin liikaa eteen) Laukka tipahteli aika monta kertaa tähän suuntaan, nousi kyllä aina tosi nätisti takaisin. Mä koitin taas vaan istua parhaani mukaan ja kannustaa ponia liikkeelle. Kivasti mentiin, laukkaaminen oli hauskasta.
Ja muuten. Kerran laukkailtiin puomin yli, heh. Mä en kauheasti ohjannut Sallia, joten kerran ajauduttiin puomille. Poni ponkaisi isohkolla laukka-askeleella ylitse. Suloista. Ja minäkin pysyin mukana.

Sitten otettiin vielä vähän loppuraveja. Jälleen ongelmana oli kääntyminen, kuinka vaikeaa. Muuten meni hyvin, uskaltauduttiin ravailemaan pidemmällä ohjalla ja aloin sitten (Mariannen käskytyksen takia) ratsastamaan ravia eteenpäin. Ja kyllä, heti kun minä keräsin kaiken rohkeuteni mukaan, niin hienostihan sain Sallin ravaamaan. Liikuttiin mukavan reippaasti eteenpäin, ja siis sillä tavalla reippaasti että jopa rouva opettaja sen kelpuutti. Hienoa :)

Sitten jäätiin kävelemään kun Marianne halusi keskustella syvällisesti.
Se oli tyytyväinen, heh. Hyvin meni. Ja se keksi myös nerokkuuteni syyn, kuulemma ei ole ihme että sisäistän asioita hyvin kun kerran kirjoitan ne aina tänne. Nerokasta, todella nerokasta! Mutta joo, hyvin meni. Ja minä olen hyvä, heh. Intohimoinen, heh.
Minäkin olen tosi tyytyväinen :) Vähän pelotti että toivottavasti tää nyt sujuisi (ei olisi kiva jos olisi mennyt huonosti kun nyt tulee lomakin) Ja joo. Salli oli hieno ja meni vallan hienosti, minä olin oikein hyvä. Kiva mennä puomeja, laukka oli tosi kivaa. Puomitkin menivät ihan mallikkaasti. Käynti oli hyvää. Olen varsin tyytyväinen.

Loppukäynnit olivat taas sitä ihme venkoilua kun Salli ois halunnut mennä keskikaartoon. Minä jumputan ponia uralle ja se vaan menee naama pitkänä ja koittaa hipsiä keskelle.
Lopulta saatiin mennä keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen nopeasti ja kirjoittelin kortin. Ja sitten kotiin.

Nyt sitten mahdollisesti todella, todella, todella pitkäksi ajaksi heipä hei. Mahdollisesti keksin jotain ja sitten olen silleen että trallaalla. Joo. Mutta kävi miten kävi niin nää seuraavat kaks viikkoa ovat ainakin hiljaisemmat :)