What If I Wanted To Fight

Tallille siis, ihastuttava ilma. Lämmintä, aurinkoista. Ei kuitenkaan huiman kuuma. Suloista suorastaan :) Minäkin olin aivan puolikuollut, lähinnä ehkä Sallin laukan takia. Liian isoa ja hankalaa, varsinkin loman jälkeen. Mutta mitäpä tässä, jatketaan itsensä kiduttamista.

Mulla oli Salli, kuten ehkä arvata saattoi. Tunnilla myös Sakari, Simo ja Roosa. Salli vain mun kanssani, joten katsoin ensin tunteja, otin Sallin mukaani ja harjasin tyttösen puhtaaksi ja kauniiksi. Varustin sen, vaikkei Salli ollutkaan aivan samaa mieltä ja sitten käppäiltiin yhteistuumin kentälle.
Valmistauduin selkäännousuun ja Marianne tuli heti ilmoittamaan että jos nyt jatketaan Sallin kanssa. Sen jälkeen se ovelasti ja muka huomaamattomasti kurkisti Sallin selän yli, varmaan tarkistaakseen miltä mun ilme näyttää moisen toteamuksen jälkeen :D Meillä on töitä, joten mikäpä tässä. Jatketaan pois.

Kyytiin ja lähdettiin kävelemään, jälleen käytettiin vain kentän puolikasta. Lähdin samalla ajatuksella kuin eilen, eläintä eteen ja kaikki toimimaan mahdollisimman hyvin. Eteneminen hoitui jälleen jopa helposti, sain Sallin kulkemaan ja pieniä pätkiä se jopa ihan oikeasti käveli aktiivisen ripeästi eteenpäin. Muun ajan se käveli tarpeeksi reippaasti, lukuunottamatta niitä hetkellisiä lösähdyksiä. Hieman poni katseli kulmia, onhan se porttipää niin kauhean eksoottinen, muttei se käynnissä niin hirveästi tunkenut tai oikonut. Yleensä se oli pikemmin niin, etten mä itse tajunnut että kenttä jatkuu vielä viisi metriä tötteröiden jälkeen, jonka takia ei oltu lähelläkään kulmia. Tötteröt hämäsivät minua, se oli varmasti tarkoituksenakin.
Tehtiin hieman voltteja ja koitin asetella Sallia. Kyllä ratsu kääntyi ihan hyvin näin käynnissä. Ehkä se oli kuitenkin pikkasen hankalampaa kuin eilen, mutta ihan asiallisesti se kuitenkin meni.

Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Lähdin liikkeelle suurella tarmolla ja ensin taas ponia eteen, se kun käsitti ravailun sellaisena löysänä hölkkäilynä. Ravia saatiin taas kivasti eteen, ei siinä kauan mennyt ennen kuin meillä oli se kiva ja sopiva ravi. Mutta kääntyminen oli ihan vähän vaikeampaa kuin eilen. Salli vähän jumahteli toisten perään, tunki pohjetta vasten. Ei pahasti, mutta oli se kuitenkin huonompi kuin eilen. Koitin parhaani ja jäätiin välillä vähän pyörimään ympyröille, viemään sisäpohjetta ja asetusta läpi. Sitä tosin tehtiin lähinnä siksi että rouvaponi päätti jälleen kytsäillä niitä kulmia ja oli muka ihan pakko oikoa monella metrillä sieltä. Jonkin ajan kuluttua parani, edelleen se saattoi ajoittain jumahtaa toisten imuun, mutta ainakin se kääntyi useimmiten ihan kivasti ja pysyi uralla oikomatta kulmia kauheasti.
Ja joo, mun keventely oli pikkasen hankalampaa kuin eilen, varsinkin reippaammissa raveissa. Mutta oli myös vähän pidemmät jalustimet, ja oli se silti yllättävän tasaista.
Otettiin siinä myös pari kertaa ihan kunnolla ravia eteenpäin, pisteltiin poniin liikettä pitkillä sivuilla. Kun ensin muistuteltiin että hän osaa kyllä liikuttaa jalkojaan niin kyllähän sieltä lopulta löytyi vallan mageeta ravia. Melkeenpä lensin takakautta kyydistä kun ratsu lähti turhankin tarmokkaasti liikkelle, heh.

Käveltiin hieman ja Salli lösähti. Ihan kamalia noi välikäynnit kun ponirassu aina lösähtää noin kamalaksi :D Yritin patistella sitä liikkeelle, mutta se tuntui olevan aika tyhjän kanssa.
Lähdettiin sitten tekemään tehtävää. Kokorataleikkaata koko ajan. Ja siis tarkoituksena oli että ensin me välikäyntien jälkeen kerättiin ohjat todella hiitaaasti ja rauhallisesti. Hyvin rauhallisesti jotta hevonen ei hyppäisi jännittyneeksi vaan pysyisi rentona ja rauhallisena. Kun ohjat oli kädessä, lähdettiin tekemään lävistäjiä. Aina kun meni kentän poikki, tuli päästää ohjaa löysäksi ja ratsastaa käyntiä eteenpäin. Taas tätä, harjoitellaan että saataisiin hevonen venyttämään ja pysymään tuntumalla. Ihanaa, tää on niin hauskaa.

Tein ensin pari lävistäjää ihan normaalilla käynnillä, kosken ymmärtänyt että piti jo aloittaa. Ehkä se oli ihan hyvä, keskusteltiin Sallin kanssa siitä meneekö pienet ponit suorassa kentän poikki vai kiemurteleeko ne kuin kastemadot. Samoin mietiskeltiin kuuluko pienten ponien kävellä aktiivisesti eteenpäin vai saako ne matoilla kuin puolikuolleet.
Sitten lähdettiin tekemään. Ja onnistuttiin jopa ilmeisesti aika hyvin. Kun mä päästin ohjaa, niin Salli lähti tosi kivasti alaspäin ohjan mukana. Samaten eteenpäin ratsastus onnistui kivasti, heppa lähti hienosti venyttämään askellustaan ja meni ainakin omasta mielestäni todella hyvin. Olin ilmeisen oikeassa, Marianne kehui että tehdään oikein ja kysyi että kai nyt tuntuu kuinka selkä toimii eri tavalla. Ja siis joo, se pyöri silleen.. tasaisesti?
Tehtiin näitä, Salli oli joka kerta tosi kiva. Venyi ja valui nätisti, ja mä keräsin ohjat aina silleen hitaasti ja rauhallisesti ja hevonen nousi sitten nätisti sieltä alhaalta taas ylös. Todella hyvä :)

Lähdettiin sitten harjoitusraviin. Jatkettiin kokorataleikkaita, nyt vain mentiin normaalia ravia ja otettiin muutaman askeleen käyntisiirtymä lävistäjän keskelle. Tämä oli hankalampaa. Salli truelännenratsuna päätti että nyt mennään oikein siistiä jogia tässä. Ihan kiva ehkä, mutta mä halusin että me liikuttaisiin eteenpäin reippaasti. Sain sen sitten hetkellisesti liikkeelle, sitten se taas lösähti, liikkeelle, lösähdys. Tahti ei vain säilynyt, poni halusi mieluummin mennä mateluraviaan. Ja siis ne käyntisiirtymät. Olivat joo, ihan ookoo toisaalta. Salperi siirtyi käyntiin nätisti. Alkuun se oli aina ihan laiskimus siinä käynnissä, aina hurja läsähdys ja niin hidasta käyntiä kuin se vain pääsi. Emme tietenkään sallineet sitä, joten lopulta poni alkoi oikeasti kävellä myös niissä käyntisiirtymissä. Ensin myös ravisiirtymät olivat oletettavasti todella löysiä, mutta kun käynti eteni niin siirtymä raviinkin oli paljon nopeampi ja vaivattomampi. Vaan se suuri ongelma oli se porttipää. Kun tehtiin kokorataleikkaata joka meni sinne porttipään poninsyöjä kulmaan niin johan oli hankalaa. Rouvaponi veteli kiemuraa ja oli aivan hyytynyt kun ei hän niin mitenkään voi mennä sinne peloittavaan kulmaan. Tie kärsi aika pahasti, samoin ravisiirtymät.
Mutta muuten meni tuokin ihan ookoosti. Ehkä se kuitenkin oli tunnin huonoin osa :D

Aloiteltiin vuorostaan laukkaaminen. Ensin kokorataleikkaa harjotusravissa, laukannosto lyhyeltä sivulta, pitkä sivu laukkaa ja keskiympyrä. Aloitettiin vasempaan kierrokseen.
Ensin tehtiin yhtä aikaa ja porukka vähän sumppuuntui. Päästiin kuitenkin Sallin kanssa luikuroimaan. Vähän siinä ennen nostokohtaa me kiemurreltiin, ratsulla oli vähän liian kiire nostoon. Laukka nousi kivasti ja sitten koitettiin taas parhaamme. Istuin taas ihan kivasti. Tai oikeastaan se oli sellasta että ensin istuin tosi kivasti ja jeejee. Vaan sitten käy jotain kummaa ja mä yhtäkkiä horjahdan etukenoon ja pomppaan tyyliin metrin ilmaan satulasta. Sellanen "apuaa!1" Sitten pitää hetken ajan etsiä istuntaa ja kyllä se sieltä lopulta löytyy... kunnes tulee taas "apuaa!1" ja alotetaan alusta :D En tiedä tapahtuuko laukassa silloin jotain vai väsähdänkö vaan aina välillä istumiseen. No, vähän se joka tapauksessa häiritsi, Salli hiljenteli ja pudotteli laukkaa kun kuski kerran rupeaa pomppimaan ja könöämään siellä.
Otin kai pari nostoa tässä ensin. Nousi hyvin, laukka oli ihan kivaa. Ympyrätkin ookoo. Ongelmana oli se laukan pudottelu, mutta joo. Ainakin reitille kääntyi ja sainpahan laukan aina takaisin.
Sitten otettiin yhdet nostot yksitellen, kivasti meni tuokin, ja vaihdettiin suunta.

Oikea kierros oli jälleen paljon vauhdikkaampi, mistä lie johtuu, heh. Otettiin nostot yksitellen joten lähdin sieltä sitten kokorataleikkaalle. Salli oli ihan iskussa, sellasta ravia että "ny mää nostan laukan, ihihi" Pian se sitten rauhottui kun tajusi ettei laukata. Marianne vaan kommentoi että siinä oli ensin hyvä ravi, mutta sitten sä huomasit että pompit siellä :d Kinasteltiin siinä, en muuten taatusti hiljentänyt sitä, ihan itse se sen teki :D
Joo, laukka nousi hyvin ja oli sellaista vauhdikasta. Ja sitten lähdettiin taas oikein hienosti kääntämään ympyrälle. Puolet onnistui, sitten Salli honasi että kaverit on tuolla, minä täällä, ja siitä sitten jatkettiin tosi tyylikkäästi toisten luo. Perhana. Tosin tää suunta oli eilenkin hankalampi kääntää.
Ei muuten riittänyt yks kerta. Ei edes kaks tai kolme. En muista kuinka monta kertaa me mentiin joko iloisesti uraa pitkin tai vielä iloisemmin päin kavereita. Hah, kuinka säälittävää. Tosin voinko edes puolustautua sillä että oli aika hankalaa, laukassa kääntäminen on vähän vaikeaa ja sitten on vielä tollanen pupujussi laukkakin. Aina kun Salli päätti poiketa reitiltä niin mä pomppasin vähän sivulle ja varsinkin loppua kohden meinasin ja tipahtaa kyydistäkin kun olin jo itse kovin väsähtänyt siellä taiteilemiseen.

Tosiaan. Me koitettiin ja koitettiin. Ensin vähemmän, sitten enemmän. Aina pieni Salli-poni vain liirasi ulos sieltä. Välillä putosi laukatkin ja kaikkea. Positiivista on se että sainpahan ainakin laukat tosi kivasti aina takaisin. Otettiin siellä sitten jokunen kierros laukkaa, joka kerta yritettiin ympyrää. Lopulta todettiin että pakko saada tämä eläin kääntymään, tein ensin yhden ympyrän porttipäähän kavereiden ympärille. Se onnistui, joten jatkettiin uusin voimin ja lähdin tekemään ympyrää siihen mihin se kuului tehdä. Ja joo, tällä kerralla onnistui. Vähän levahti, mutta ainakin kääntyi ja pysyi laukkakin yllä, hallelujaa!
Ei sitä toki siihen jätetty. Rääkätään ponia, rääkätään minua. Mä jatkoin suorastaan hullun kiilto silmissä ympyrällä pyörimistä. Seuraava ympyrä oli jo ihan hyvä. Mitä nyt Salli meinasi livahtaa ja kun sain sen kääntymään niin loikkasin itse niin sivulle että putosi sisäjalustin. Nössöt ne jalustimilla ratsastaa, joten jatkettiin vielä. Vähän riskaabelia se toki oli, jos se nyt meneekin niin pieleen kuin olla ja voi. Mutta otin silti sen riskin, hah. Tää ympyrä ei ollut enää ihan niin hyvä, levisi vähän liikaa. Ja taas kun sain Sallin kääntymään niin enkös mä jälleen loikannut sivulle ja hukannut sen toisenkin jalustimen. Nössöt keskeyttää kesken ympyrän tuumin nerokkaasti ja jatketaan. Halusin päästä ympyrän puolikkaan loppuun ja tehdä siirtymän pitkälle sivulle, hienosti ja valmistellusti.
Sanotaanko että idea meinasi olla todella typerä. Näin ainakin tuumin siinä vaiheessa kun roikuin kyljellä harjassa kiinni. Salli tosin laukkasi nätisti ja mäkin sain lennettyä takaisin satulaan. Vielä kerran toistin tämän upean lisätehosteen. Mikäs siellä hokiessa etten varmasti tipu.
Sitten tehtiin hieno siirtymä ja käyntiin. Mä olin taas niin kuollut. Ja nytpä on ainakin huomattu että Sallilla on sitten ehkä kuitenkin pikkasen liian iso laukka, ei siellä kerran meinannut lainkaan pysyä ilman jalustimia :D Ehkä se tästä

Käveltiin ja sitten loppukäynnit. Ensimmäistä kertaa ei muuten ollut kauheeta tahkomista, jes! Poni käveli kivasti uraa pitkin, vähän koitti tunkea keskelle. Mutta siis tosi vähän

Mä olen varsin tyytyväinen. Osittain parempi kuin eilen, osittain huonompi. Tänään se liikkui todella paljon paremmin, tosi kiva. Laukka oli ihan okei, mitä nyt tuo oikea kierros :D On se kääntäminen muka noin vaikeeta. Ja siis oon varmaan eniten tyytyväinen niihin käyntipidennyksiin. Tykkään tosta tehtävästä (jota tehtiin sillon Elviksen kanssa, kevyt ravissa kanssa ja oli niin hienoa ja voivoi. Pullaponi meni hienosti :) )

Keskelle ja alas selästä. Ponineiti talliin ja harjailin sen nopeasti pois. Tänään muuten onnistuin jo paljon paremmin harjaamaan Salli-ponin pään. Tuntuu että eilenkin se oli varsinainen mahdottomuus kun ei hänen päähän nyt voi koskea, ja nyyhkis. Tänään poni oli paljon suvaitsevampi.

Korttia kirjaamaan ja kuulemma Mariannella on kovin paljon aikaa ylipuhua mut estekisoihin. Heh, enpä ihan usko. Ylipäänsä en mä oo tänä vuonna hypänny niinku kertaakaan (huomatkaa, en pidä niitä kolmen puomin kasoja esteinä, enkä varsinkaan sitä Kaisalla kaahailua esteratsastuksena :D Kamikaze-ratsastusta se oli) Ja oikeestaan vaikka olisinkin niin ei mua innosta yhtään. Ei kinosta.
Ja joo, miten vaan, mutta niinku niin. Tietenkin voi mennä puomiluokkaan jos haluaisi, tietenkin voisi mennä. Asia on nyt kuitenkin niin, ettei kiinnosta senkään vertaa :D Tai siis.. En mä menisi puomiluokkaan, kuten en menisi raviohjelmaan. (ellei olisi jotain järjellistä syytä. Ja vaikka järjelliseksi kelpuuttaisi "haluun kisata" niin ei ole sitäkään syytä tällä hetkellä) Ja syynä on ihan se, että koen sen turhana. Tietyllä tavalla.

Mutta joo. Tällä hetkellä ollaan taas siinä tilanteessa ettei mua kiinnostaisi vaikka osaisinkin. Kuinka turhaa hei, hypitään joiden keppien yli hei :D
Sen sijaan koulukisa nolausta voisin mennä jatkamaan vaikka heti. Se olisi hienoa hei.
Heh. Tosin ehkä on hyvä jos menee mahdollisimman pitkään ennen kuin taas pääsisi. Tiedättekös, ehkä sitten olisi toivoa siitä että osaisi jotain :)

Mutta heipä hei, huomenna mennään Helsinkiin, joten jos minusta ei kuulu voidaan lehti-ilmoituksiin pistää että "kadonnut Hesassa" (ja nimenomaan sit Hesassa että porukkaa ärsyttää)