Ennen kuin joku miettii niin ei, en ole elellyt mielikuvamaailmassa ja kuvitellut että tänään oli ratsastus, heh.
Luon tähän alkuspiikin, jos ei jaksa lukea niin tämän kappaleen voi myös skipata :D
Eli. Tässä oon jo aika monesti miettinyt että olisi kiva, ihan mielenkiinnosta, käydä jollain muulla tallilla. Irtotunnilla niinkuin. Oikeastaanhan oon miettinyt tätä viime vuodesta asti, mutta silloin en uskaltanut. Nyt kun alkoi tallin loma, niin aloin taas miettiä. Tässä on kaksi viikkoa tyhjää, miksi mä en voisi. Ja tällä kertaa olin tämän ajatukseni kanssa enemmän tosissani kuin viime vuonna.
Seuraavaksi piti miettiä että mihinpä sitä sitten menisi jos nyt uskaltaisin soittaa johonkin ja varata tunnin. Vaihtoehtoja oli käytännössä kolme, sillä minähän en ihan vieraalle tallille uskalla yksinäni mennä. Joko Varjo, Metsäkylä tai Alva. Koska en mä ole missään muualla käynyt
Olin hurja, soitin tuossa viime viikolla. Eikä edes kestänyt kauan ennen kuin sain soitettua, pari minuuttia vain keräilin itseäni. Ja kuten ehkä ymmärsitte, olin siellä tänään, viiden tunnilla.
Olen ylpeä itsestäni, uskalsin soittaa :D Minä oon viimeksi tuntia varannut siinä kolmisen vuotta sitten kun soitin Mariannelle, heh. (ja totesinpa että mähän olen vuosittain käynyt "vierahissa" Viime vuonna Varjolla, edellisenä ja sitä edellisenä Metsäkylässä. Että sinäänsä jopa aika useasti käynyt vierailuilla.)
Tänään lähdin sitten matkaan ja oikeasti jopa uskalsin sinne tallille. Hienoa! Kävin vähän tsiikailemassa sitä taulua, mutta totesin että on varmaan helpointa pyytää selvitystä Sadulta. Tai siis kun listassa on kasa nimiä ja sitten on kysymysmerkkiä ja kaikkea. Järkevintä kysyä millä mä menen ettei tarvitse keksiä millä mä voisin mennä.
Sain selvitykseni ja mulle oli laitettu Emppu-poni. Se on kauhean söpö, olen aina pitänyt siitä.
Poni oli jo tunnilla, joten kiertelin vähän ympyrää ja ihastelin. Pitkästä aikaa Alvalla käymässä, piti nähdä mikä näyttää erilaiselta.
Tuntimme alkaessa mentiin kentän portille ja sitten päätettiin että minä ja yks tyttö vaihdetaan poneja, joten sainkin ratsukseni Samin. (ihan hyvä idea, on se ainakin isompi kuin ensimmäinen vaihtoehtoni)
Menin siis kentälle ja Sami-ponin luo. Nousin siitä selkään ja oli kyllä hivenen jännää :D Siis oikeasti, mulla on tällaisia ihme ajatuksia. Aina jos menen jonnekin vieraaseen paikkaan niin olen vähintään varma että kaikki hevoset ovat aivan sekopäisiä ja sitten ne vaan juoksevat ja lentelen kuin lentokone sieltä. Tähän mennessä mystiset ajatukseni ovat kuitenkin osoittautuneet idioottimaisiksi, vaan minkäs sille voi.
Samoin toki jännitti se, että tuleeko koko ratsastamisesta mitään. Että jos oon kuitenkin huono ja sitten vähintään nolaan itseni, entä jos mikään ei vain onnistu. Ja toki mä helpotan elämääni sillä että käytin kumisaappaita. Ne on huonot, yksinkertaisesti. Jalat vispaa niiden kanssa ihan tajuttomasti.
Nousin siis selkään ja jännitys kasaantui. Mulla oli sellainen olo että olen ihan uskomattoman korkealla ja jotenkin Samikin tuntui vähintään norsun kokoiselta. Kuvittelin vain koko ajan että nyt poni päättää lähteä menemään, heittää mut kyydistään. Kaikkea kamalaa tapahtuu. Jalustimetkin jäi vähän lyhyiksi, mutten jaksanut säätää niitä. Ei se niin nuukaa nyt ole.
(Pikkasen sekasta tämä on taas. Koitan kirjoittaa selkeämmin, kunhan pääsisin tästä kulttuurierosta yli)
Lähdettiin kävelemään. Tiedättekö mikä oli outoa? Mulla oli todella kotoinen olo. Vieras hevonen, vieras talli, ja silti mulla oli jotenkin todella hyvä ja tuttu fiilis. En tiedä, mutta jotenkin mun mielestä Sami vaikutti Elvikseltä. Jotenkin. Ulkonäöltä ainakin, mun pienessä mielessäni ne näyttävät samanlaisilta. Ja kun Sami mennä käppäili sitä käyntiä.. Mielenkiintoista, mutta todella mukavaa. Tykkäsin ponista tosi paljon alusta asti, mikä johtui varmasti siitä "samankaltaisuudesta"
Käveltiin ensin alkukäyntejä siinä. Minä koitin ihan vaan rentoutua ja fiilistelin sitä tunnetta. Tein vähän voltteja ja koitin saada Samin etenemään. Poni oli ensi alkuun pikkasen turhankin possu. Ei ihan mennyt pohje läpi, ei ihan voitu kääntyä. Poni koitti vähän kulkea toisten imussa ja oli välillä niin kauhean vaikeaa se määräämääni suuntaan kääntyminen. Sain Samin kuitenkin toisiin aatoksiin ja hetken vääntämisen jälkeen alkoi ratsu kulkea vähän paremmin siellä missä sen pitikin mennä. Eteneminen oli vaikeampaa, en ihan uskaltanut käskeä. Mua kuitenkin vähän jännitti ja hevonenkin tuntui niin pieneltä ja herkältä ettei sitä sopinut ihan tuhottomasti lätkiä liikkeelle. Poni meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, kulki sinne minne piti ja liikkui edes ajoittain reippaasti.
Jäätiin sitten isolle pääty-ympyrälle (puolikas kenttä näin käytännössä) Taidettiin kävellä siinä ensin hetki, ja mulla oli suuria ongelmia saada Sami uralle :D Siellä oli tötteröt ja meidän piti mennä uralle, mutta se yksi kohta oli liian vaikea meille joten oikoiltiin sitä kulmaa vähän liikaa.
Siirryttiin sitten kevyt raviin. Ensin vaan ravailtiin ympyrällä. Keventäminen oli hankalaa. Jalustimet oli lyhyet ja ne kamalat saappaat. Loikin hullun korkealle, jalustimet seilasi jaloissa edestakaisin ja näytti varmasti karmivalta. Ja oikeastaan se ravi oli alkuun muutenkin ihan karmivaa. Samin mielestä meidän oli tarkoitus hillua toisten perässä ja oikeastaan me voitiin ihan hyvin vaikka kävellä jos etummaiset menee liian hitaasti. Aikamme tapeltiin, minä yritin kääntää ja Sami koitti kaikkensa jotten onnistuisi. Jos sainkin käännettyä niin poni hyytyi ja möllötti keskemmällä kunnes pääsi jatkamaan toisten perässä roikkumista.
Jonkin aikaa mentiin kuin pienet possujunalaiset, lopulta uskaltauduin laittamaan tahtoni läpi. Pari kertaa kun ajoin ponia säälimättömästi eteenpäin niin johan alkoi sujua. Poni ravasi kivasti ja kääntyi nätisti, jes :) Vähän laiskoja kyllä olimme, yritin parhaani mukaan ratsastella eteenpäin ja onnistuinkin sitten välillä. Toki Samikin oli ajoittain todella reipas ja ravaili hyvinkin etenevästi. (ja minäkin sitten alkujännittelyiden jälkeen totesin että on vain positiivista jos hevonen liikkuu, ja uskalsin rauhoittua myös reippaammassa ravissa)
Ympyrälle tehtiin yksi voltti joka oli merkitty tötteröillä. Sami oli ihan kivasti toiminnassa, joten muutamaa omaa virhearviontiani lukuunottamatta päästiin voltille oikein kivasti. Sain suunnilleen koko ajan käskyä asettaa enemmän ja yritin todella parhaani. Sain jotain tapahtumaan, vähän kääntyi nokka ja jopa suhteellisen pienillä käden liikkeillä. Keskityin vaan siihen asetukseen liikaa, jolloin Sami pääsi aina lösähtämään. Voltin alussa se saattoi ravata vielä ihan kivasti, mutta lopussa se meni pientä mummoravia kun en muistanut ratsastaa eteen. Kun sitten älysin keskittyä molempiin asioihin meni paremmin, poni eteni ja nenä kääntyi edes vähän.
Tehtiin tämä molempiin suuntiin ja onnistuttiin ihan nätisti. Tarpeeksi hyvin sanoisin. Sitten käveltiin pikkasen.
Kävelyn jälkeen aloiteltiin laukkailu. Käynnistä nostot, portin edestä nosto, noin puoli kierrosta laukkaa ja takasin käyntiin. Mä jännityin taas, heh. Heti kun tiesin että nyt laukataan niin Samikin lähti kulkemaan lyhyemmin ja pää korkeammalla. Olen ärsyttävä.
Me saatiin alottaa ja koitin olla ihan rauhassa. Jotten pilaisi nostoa omalla jännitykselläni. Onneksi ongelmaa ei tullut, laukka nousi tosi nätisti. Se oli hauskaa, laukka oli tosi pehmeää ja onnistuin alkuun istumaan todella hyvin. Valitettavasti aina hetken laukan jälkeen aloin vähän rytkymään siellä, joko en keskittynyt istumaan tarpeeksi tai sitten laukassa tapahtui aina jotain.
Laukat nousivat tosi hienosti. Ei niin mitään ongelmaa ja mitä enemmän nostettiin, sitä enemmän poni innostui ja sitä nopeammin myös nousi laukka. Alkuun meillä oli ongelma, ilmeisesti keskityin liikaa nostoon ja vääntelin Samia sisälle jonka takia ei päästy uraa pitkin, vaan oikastiin aina se ensimmäinen kulma. Kun lopulta tajusin pitää ponin suorana ja ohjata sitä eteenpäin myös noston aikana niin päästiin ihan hyvin sinne kulmaankin. Tosiaan, istuin kivasti. Alkuun oikein tosi hyvin, sitten vähän aloin irtoamaan penkistä, mutta sain sen useimmiten pelastettua. Kädetkin olivat kivasti mukana ja lopulta sain pidettyä kyynerpäänkin paremmassa kulmassa. Ja Sami siirtyi niin hienosti myös alaspäin laukasta. Mä istuin siirtymissä kivasti, suorana ja poni taas kuunteli kiltisti pidätteet ja rauhoittui nätisti kävelemään. Hienoa! (täähän oli varmasti se mitä mä eniten pelkäsin)
Vaihdettiin suunta. Poni alkoi jo käydä vähän kuumana ja meille iski valitettava ongelma. Poni kiskoi päätään, eteen ja alas. Joo-o, varmastikin johtui siitä että se oli sen verran innokas, jouduin vähän liikaa pidättelemään sitä.
Mutta kyllä, laukka sujui tähänkin suuntaan oikein kivasti. Nousi hyvin, Sami ei vaan millään malttanut kävellä nostopaikalle. Vähintään neljäsosa ympyrä ennen se alkoi oikein tahtia ja koitti vähän ravata ja olisi vaan niin mennyt. Eipä sekään sitten niin haitannut kun kuitenkin sain sen pidettyä käynnissä.
Laukka oli tähän suuntaan muuten varsin hyvää, ainoa ongelma oli se, että aina kun käännyttiin pois uralta sille ympyrälle niin joka ikinen kerta poni veti pään eteen ja vinoon ja meni kuin kameli. Mielestäni en edes ohjalla mitään tehnyt ja yritin koko ajan vaan rentouttaa kättä. Silti vaan joka kerta se meni oikein mielipuolisesti. Yhteisymmärryksemme kärsi. Jos sitä siis koskaan olikaan.
Sitten otettiin vähän loppukevyt ravia. Alkuun meinasin keikata hurjaan etukenooni kun Sami olikin vähän reippaampi, mutta sain itseni koottua suoraksi ja loppuravit mentiin oikein hyvin. Vähän poni kiskoi päätään, mutta kääntyi kuitenkin hyvin ja pysyi siinä ravissa.
Sitten käveltiin loppukäynnit koko kenttää käyttäen. Vaikka meilläkin on iso kenttä, niin tuolla ratsastaessa tuli olo kuin olisi ratsastanut meressä. Se oli jotenkin iso, laaja ja avara. Ihan mielenkiintoinen kokemus siis sekin.
Sitten kaartoon ja alas selästä. Sami jatkoi seuraavalle tunnille, joten saatoin vain maksaa ja lähteä käppäilemään kohti
Tämä oli ihan mukavaa :) Nyt on vain ensi viikko ratsastustaukoa, se on hyvä.
Sami meni mun mielestäni oikein hyvin. Se pään kiskominen oli vähän harmillinen, mutta muuten olen tyytyväinen meihin molempiin. Onnistuin kaikessa missä halusin, poni oli ihan suunnilleen hallinnassa. Ei se ainakaan niin huonosti mennyt kuin pelkäsin :D
Hauska poni, heh. Ja ihan mielenkiintoista tämäkin toki.
Yhden huonon puolen voin kertoa tämän kerran perusteella. Sijainti on kamala. Kamalan kuulosta kun autot ajelee koko ajan ohi, ärsyttävää.
Mutta nyt. Heipä hei. Nyt ei sitten tule ratsastuksesta kuin vasta kahden viikon päästä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti