Kolme vuotta tulee ihan juuri, parin viikon päästä, täyteen.
Kuulostaa jotenkin paljolta, hah. Kolme vuotta. (Kokonaisuudessaan oon ratsastanu 4 ja puol vuotta. Melkeen viis. Kamalaa. Kolme on parempi)
Tein toki myös kolmen vuoden videon. Se on traditio, ainakin ollut kolmen vuoden ajan :)
Ja se olis tässä (ja ainakin sen pitäisi toimia, heh)
Oon tässä taas lukenu blogin ekoja tekstejä. Se on niin mieletöntä vaan. Ensinnäkin mä olen kirjoittanut niin nuijasti kuin voi ihminen kirjoittaa :D Ei sillä että tälläkään hetkellä kirjottaisin hyvin, mutta oikeasti. No, minä olin lapsi (kheh, nyt olen aikuinen) Huomaa myös että vaatimustaso on noussut. Siellä saatoin kertoa väistättäväni tai istuvani laukassa. Ehkä joskus, vahingossa. Mutta suurin osa niistä on sellaisia ettei ne nykyään menisi ihan väistätyksestä tai istumisesta.
Ja oikeasti, mä en saanut Elvistä nostamaan vasempaan kierrokseen laukkaa. Se on hauskaa. Miten se on muka ollut jotenkin vaikeaa? Se ettei Pomo nostanut laukkaa on ehkä vielä jotenkin ymmärrettävää (se lähti nousemaan kun tajusin pitää ohjat tuntumalla koko noston ajan) mutta ettei Elvis nosta vasempaan.
On se hienoa. Nykyään on sentään oikeita ongelmia (joille toivottavasti voi joidenkin vuosien jälkeen naureskella kuinka älyttömiä ongelmia sitä voikin olla)
Kun mä tein sitä kahden vuoden videota niin sitä oli melkeen pudottaa silmät päästään kun se ratsastus oli niin eri maailmasta. Se eka vuosi näytti köpöttelyltä, selässä keikkumiselta ja satunnaisilta onnistumisilta. Toinen vuosi näytti aivan erilaiselta. Se näytti (verrattuna) ratsastukselta. Kuinka hienoa.
Kun tätä ja viime vuotta vertaa ei ole ihan sellaista eroa. Ajoittain näyttää menevän huonommin kuin vuosi sitten, heh.
Sanoisin että eroa on silti. Ajatuksessa ja sisäisesti ainakin. Ja se laukassa istuminen on vaan niin uskomatonta viime vuoteen verrattuna, se on ainakin suuri parannus ;)
Mutta siis. Ajatus alkaa muuttumaan enemmän ratsastukseen päin, alkaa pikku hiljaa tulemaan järkevyyttä ja tajua siihen mitä tekee. Vaatimustaso totta kai nousee koko ajan.
Kyllä mä siis joka tapauksessa sanon että viime vuodesta on kehitytty tosi kivasti.
Vaan kyllä täytyy sanoa että tää vuosi on ollut suunnattoman tylsä kuvattava. Pomoa ja Pomoa, kerran oli Nikkis ja kerran Salli. Kuinka tylsää :D
Kolme vuotta. Hah, onhan se tosi vähän. Mutta joo, nyt heipä hei ja näkyillään vasta tiistaina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti