Järkyttävää. Tunnin alussa oli jo hämärää. Kamalaa. En koskaan kyllästy kauhistelemaan tätä pimeyttä :D Kyllä se tästä kohta. Ei sitä edes huomaa siinä kohdassa kun on pimeetä kolmesta aamukymmeneen.
Tallille kuitenkin ja mulla oli Jack, tunnilla myös Pomo, Roosa, Vinski ja Laki. Jack oli ekalla tunnilla ja mulla oli sen ansiosta ihan hyvät fiilikset, ehkä poni on jopa laiska. Vaikka ei sillä, olihan se eilenkin varsin hyvä vaikka vähän jännittyikin ja juoksenteli hetkittäin. On se silti käytännössä helpompaa jos se on hidas ja saa ratsastaa rauhassa eteenpäin. En ainakaan jännity.
Katselin siinä tunteja ja sain hakea Laki-ponin sisälle. Että kun oli taas hauskaa, jotenkin rentouttavaa hakea pientä shettistä tarhasta. Se tulla tassutteli mun kanssani, ei tarvinnut miettiä mitä se tekee tai kääntyykö se vaan olin koko ajan täysin varma että tuossa se matelee perässä kiltisti. Söpö poni.
Joo, heitin sitten Jackielle varusteet niskaan ja köpöteltiin siitä kentälle. Vähän raahustamista se oli taas, Jack ei ilmeisesti luota siihen etten ole syöttämässä sitä sapelihammastiikereille.
Kiipesin kyytiin ja Marianne hölisi jotain dejavusta. Ja kröhöm.. Jos aloitan sanomalla että tänään meni oikein huonosti. Kai se oli oletettavaa, kaksi ekaa kertaa menivät noinkin hyvin, täytyyhän sieltä ennen pitkää tulla syvä epäonnistuminen. Tietenkin. Ja kun oli pimeetä. Ehkä alkaa tää syysmasennuskausi, sehän on kuitenkin tunnettu tosiasia etten osaa ratsastaa syksyisin ja talvisin. (Paitsi ehkä Elviksellä. Ehkä ajoittain) Toivottavasti en nyt täysin pilannut koko hevosta, tai toivottavasti ainakin joku osaa sen korjata. Ei mennyt lainkaan hyvin, heh..
Joo, lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Tuulessa ja tuiskussa, pienessä tihkussa ja hämäryydessä. Ihana syksy. No ehkei pitäisi valittaa, on tää kesä jo jatkunutkin.
Jack oli vähän laiskanpuoleinen ja vähän se kytsäili sitä hurjaa porttipäätä. Tänään uskaltauduin survomaan hevosen kulmaan ja muutaman epäonnistuneen oikomisyrityksen jälkeen Jack tyytyi osaansa ja kulki porttipäässäkin ihan asiallisesti. Vähän jännittyneempänä kuin muualla, mutta ainakin käveli ja pysyi reitillä. Eteenpäinratsastus ei onnistunut ihan samaan tapaan. Ongelma oli vähän se, että pieni pohje ja maiskutus ei riittänyt. Sillä sai vain muutaman ajoittaisen reippaamman askeleen ja minä en sitten valitettavasti uskaltanut kenkäistä Jackiin eloa. Niinpä me tyydyttiin mateluvauhteihin. Tein vähän siinä voltteja, koitin hakea pientä asetusta. Löysin sen pienen asetuksen, ei se ihan tainnut läpi mennä. Ainakin Jackie kääntyi edelleen tosi kivasti ja oli varsin mukava.
Siirryttiin kevyt raviin ja otettiin ihan rennosti. Sai tehdä siirtymiä omaan tahtiin, tarkoituksena mennä vain rentoa keventely ravia. Jack jatkoi löysää linjaansa, ravi oli hyvin raukeaa. Ajoittain se meinasi taas jännittyä ja jopa juosta alta, koska porttipää oli taas muka kovinkin hurja. Parin neuvottelukerran jälkeen heppa kuitenkin vakuuttui päädyn turvallisuudesta ja loppuaika mentiinkin oikein kivasti. Ravin tahti nyt oli hidas, mutta ainakin pysyttiin kivan rauhallisina, vauhti pysyi vakiona ja heppa kääntyi taas oikein nätisti ja oli kiva. Silti näistä raveista ei jäänyt ihan niin positiiviset fiilikset edellisiin kertoihin verrattuna. Johtui kai siitä laiskuudesta, aiemmin on ollut vähän parempi tatsi siinä ravissa. Vähän fifty-fifty taas.
Tein parit siirtymätkin jotka olivat tosi kivoja. Ravi oli rauhallista ja pystyin istumaan hyvin alas. Jack siirtyi käyntiin istunnalla. Käynti oli sitten vähän löllöä ja raviin siirtymä hidas, mutta alaspäin otus siirtyi niin kivasti. Melkeinpä tunnin paras osuus.
Sitten lähdettiin ottamaan laukkoja. Pitkälle sivulle vaan. Siitä se alamäki alkoi
Ekaa nostoa lähdin räpeltämään harjoitusravista. Jack oli hyvä, rauhallinen ja mukava. Laukkakin nousi, mutta taisi käydä niin että se oli väärä laukka. (Ehkä, se tuntui väärältä. Päivä jona tunsin väärän laukan)
Otin laukan alas, koitin nostaa uudestaan. Ei onnistunut, ja yllättäen Jack jännittyi ja lähti kipittämään. Tehtiin joku paniikkivoltti ja sitten lehmänvärinen hevonen pysähtyi ja jäi tuijottamaan kaukaisuuteen. Uskokaa tai älkää, sieltä tuli hevosia. Pikku-Jackin maailma järisi. Se tuijotteli hämmentyneenä vieraita ratsuhevosia, sitten se vähän käveli ja oli kovin täpinöissään. Hän vähän meinasi lähteä menemään, oli niin kauhean jänskää. Marianne vaan sanoi etten nostaisi laukkaa ennen kuin hepat katoavat. Päivän paras idea, Jack tuntui siltä että yksikin väärä liike ja se ampuu mut maata kiertävälle radalle.
Kun hepat olivat kadonneet niin ajattelin että nythän voidaan ihan rauhassa lähteä tästä laukkailemaan ja trallallaa. Nostelin käynnistä ja ajattelin että varmasti vedellään nyt vähintään Gräänd Priii tasoista laukkaa tässä menemään.
Tai sitten ei.
En edes erittele, vaan oksennan kaiken epäonnistumisen yhteen mössöön.
Välillä Jack keksi että hei, nyt ollaan kulmassa, kulmasta nostetaan laukka. Sitten se ampaisi eteenpäin reipasta laukkaa, ja minä roikuin kyydissä silleen että mitäs minä nyt taas muka teen. Ja sain hevosen hidastettua siinä noin kuudenkymmenen metrin jälkeen. JEE!
Ajoittain sain sen pidettyä hanskassa vaikka se vähän yrittikin ennakoida. Huh. Kuitenkin sitten välillä kävi niin kivasti että Jack-raukka keksi että porttipää on hurjan pelottava. Mutta hei, sieltähän voi juosta karkuun kiitolaukkaa, tuskin se mitään haittaa? Ja jälleen arvon rouvaratsastaja roikkuu henkensä edestä kyydissä ja saa hepan hiljentämään kentän toisessa päässä. Välillä toki muutkin hevoset pöllöilivät ja Jackie oli varsin kauhuissaan kun muut ihan laukkailivat häntä päin! (sitä ei muistettu että hän myös itse puksutti muita päin juostessaan kuin tuuli)
Uskokaa tai älkää, mutta välillä oltiin myös ihan kontrollissa. Jack käveli ihan rauhassa, se nosti laukan kun pyysin. Siihen ne onnistumiset sitten loppuivatkin, sillä heti kun sieltä tuli se laukkapohje, niin Jack tuumasi että nyt sopiikin sitten mennä "ihan täysiii!!" ja sitten taas roikuttiin kyydissä henkemme edestä. Voihan töksis. Vaikka kuinka yritin sellaista rentoa ja rauhallista nostoa, melkein huutelin prr jaata siinä noston aikanakin, niin ei. Aina se paineli menemään just niin kovaa kuin kavioista vaan lähti.
Ja minä olin harvinaisen edustava. Tosiaan, välillä mentiin vain kovaa, jolloin pystyin jollain tasolla olemaan rauhassa ja vähän pidättelemään että jos nyt mentäis rauhassa. Mutta sitten tuli jokunen näitä täydellisiä kontrollin menetyksiä, hevonen lähti oikeasti menemään. Se oli varsin kamalaa, heh. Se juoksi kovaa, iso hevonen ja isot askeleet. Sen lisäksi Jackin takapuoli tuntui vähän turhankin viritetyltä. Ei se pukitellut tai pomppinut, mutta arvatkaa kuinka helppoa oli ihan rennosti hidastella heppaa jos se juoksee satasen tuntivauhtia ja vielä sen lisäksi tuntuu siltä että ihan millä hetkellä hyvänsä se kiskoo pään alas ja lennättää ratsastajan kolmoisvoltilla alas. Ja mullakin oli hassun hauska ja melkein oikeaoppinen tyyli jolla roikuin mukana. Ensin roikun ohjassa ja puristan jaloilla (ja koitan miettiä että ei sais tehdä niin. En kuitenkaan voinut rentoutua kun hevonen tuntui katoavan alta) sitten kun ollaan juostu kenttä päästä päähän, niin silloin tapahtui joku hidastus. Jack vähän hidasti. Silloin mä sitten rentoutin jalkaa, taisin jopa löysätä ohjaa ja vasta siinä kohdassa pystyin huutelemaan prr jaata sieltä yläilmoista. Mutta aina sen alun mä vaan keskityin roikkumaan kyydissä ja rukoilemaan jumalaa, en vaan saanut sanaa suustani :D Perhana.
Lopulta luovuin toivosta. Siis ihan oikeasti, tuo oli niin turhaa. Mä aloin lopulta olla niin jännittynyt että teki taas mieli kysyä että eikö Marianne vois vaikka pitää mua kädestä tai jotain, en uskalla :D Toisaalta mietin että kai sitä voisi kokeilla, kun kuitenkin se olisi niin hyvä jos saataisiin lopetettua hyvään laukkaan, ei tollaseen "heppa juoksee kuin tuuli ja ratsastaja roikkuu kyydissä" Totesin kuitenkin että nyt ei kokeilla, toivotaan vaan että Jack ei nyt jää ihan kamalaksi.
Mä olin liian jännittynyt siinä vaiheessa ja olin täysin varma että se hevonen tekee sen pikajuoksukiitelyn taas. En nyt ruvennut kokeilemaan roikunko vielä kerran siellä kyydissä. Täysin turhaa se kuitenkin olisi ollut. Tuo laukka oli aivan liian epäkontrolloitua tänään. (Ja nyyh, tänään tais nousta pelkkiä vääriä laukkoja oikeaan kierrokseen. No, se nosti oikeita eilen niin paljon, kiintiö täynnä mun suhteen)
Kävelin sitten keskellä vähän, kateltiin kun Roosa-poni laukkaili menemään. Jack rauhottui, minä rauhotuin.
Sitten otettiin loppukevyt ravit. Ensin pari ympyrää, sen jälkeen käytiin ravissa tsekkaamassa onko porttipää vielä jotenkin pelottava kun se kerran laukatessa oli. Hieman Jackie jännittyi ja koitti oikoilla, mutta junttasin sen paikalleen ja päästiin sitten menemään ihan nätisti. Loppuravit olivat taas ihan ookoot, ajoittaista jännittymistä, mutta kokonaisuudessaan oikein kivaa ja ennen kaikkea rauhallista ravia.
Sitten loppukäynnit.
Voihan huhhei. Siis joo, aika selkeää on se, että tämä oli huonoin kerta Jackillä tähän asti. Siis joo, olihan se raveissa ihan ookoo, mutta vain ookoo ja kaikessa muussa aivan kamala. Emme osanneet tänään ollenkaan. Nyt voimme joko syyttää syksyä, tai niitä hevosia. Joo, ne hevoset. Ne häiritsivät meidän keskittymistämme. Jack jännittyi ja minä jännityin varmaan vähän mukana. Viimeistään siinä ensimmäisessä sekopäisessä laukassa. Mutta se vaan on vähän niin etten mä todellakaan luota siihen että mä pysyn isojen hevosten kyydissä jos ne duunaa jotain ylimääräistä. Ponien kyydissä pysynkin, tai ainakin luotan siihen syvästi. Hepat on eri asia (ja tosiasia on se, että viimeiset kolme putoamista on hevosilta. Että näin toisaalta)
Mutta mutta, ei ollut hyvä tänään. Ei lainkaan. Kovin mielenkiintoista. Toivottavasti nyt paranee itse kukin.
Käveltiin, siitä keskelle ja alas selästä. Vein hepsukan talliin ja harjailin sitä vähän. Sain sitten uuden kortin ja lähdin polkemaan kotiin tuossa ihanassa vesisateessa.
Heipä hei (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti