Katselin siinä sitten miltä iso kirjava oikein näyttääkään. Näyttihän se hyvältä, eritoten silloin kun se lähti pikkuisen pompahtelemaan eteenpäin ja oli melkein villinä. Mietin siinä positiiviseen tapaani että johan mä tässä olen odotellutkin että putoaisin (ja katkoisin käteni tai jotain. Odotan sitä jotenkin koko ajan)
Toisaalta ajattelin myös loogisesti että onhan tuo hyvä että se hyökyttelee nyt menemään, ehkä se sitten olisi minun kanssani rauhallinen tätikuljetin ja pysyisin jopa selässä.
Katselin tunteja ja menin sitten pistämään Jackiä kuntoon. Kävin tervehtimässä ponia ja varustin sen. Jack oli suorastaan tympääntyneen näköinen, ei sitä oikein tuntunut kiinnostavan. Siinä se vain tuijotteli hemaisevaa Roosaa joka seisoi viereisessä karsinassa.
Lähdettiin kentälle köpsimään. Ensin Jack oli ihan menossa mukana, se tassutteli reippaasti mukanani. Mutta puolivälissä hevonen suorastaan hyytyi! Sen ilme muuttui hämmentyneeksi, pää nousi ja jalat takertuivat maahan. Kirjava vain hiippaili mukanani ja tuijotteli aivan epäuskoisena kenttää, se melkein pysähtyi kesken matkan :D Marianne siellä katseli säälittävää yritystämme, mutta totesi sitten että Jack taitaa olla hämmästynyt kun joutui jo toistamiseen kentälle saman päivän aikana. Oli kuinka vain, kyllä me sinne kentälle sitten päästiin. Muutaman kilometrin tuntivauhtia, mutta päästiin kuitenkin.
Marianne tuli auttamaan mua kyytiin, kyseli että mitkä fiilikset. "Onks ihan sellanen olo että vihdoin tämä" Heh, sekalaiset fiilikset. Toisaalta ihan kiva nyt päästä Jackilläkin, ekaa kertaa. Mutta en mä nyt ole itkenyt itseäni uneen kun niin haluaisin sillä mennä.
Kiipesin kyytiin ja sehän tosiaan muistutti jo kiipeämistä. Marianne lähetti mut matkaan todeten että vaikka se on iso hevonen (poniin verrattuna ainakin) niin se on oikein herkkä ja mukava. Tämä selvä.
Lähdin siitä kävelemään alkukäyntejä (okei, okei. Ensin Jack ajatteli kävellä ulos portista muiden perässä. Sitten Marianne pysäytti meidät ja sitten lähdettiin kävelemään järjestyksessä) Aloitin ihan rauhassa kun vähän toki jänskätti, ihan vieras hevonen kuitenkin.
Ensin vaan kokeilin miltä heppa tuntuu, annoin sen köpötellä vähän oman mielensä mukaan. Otin ihan sen linjan että kunhan Jack nyt tekis edes suunnilleen sitä mitä haluan, se riittää. Riitti että käveltiin edes kymmenen metrin päässä kulmista, riitti että edes poni kääntyi edes suunnilleen sinne minne halusin ja että se liikkui edes laiskasti eteenpäin. Samoin annoin omat ongelmani anteeksi, en alkanut tuskastella vaikken ihan optimaalisesti koko aikaa istunutkaan ja ratsastelinkin vähän vajukisti.
Parin kierroksen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua ihan hyvältä. Mun jännitys alkoi haihtua ja hevonen alkoi tuntua "tutulta". Lähdin siitä sitten rauhallisesti lisäämään vaatimustasoa. Hain ohjaa vähän käteen ja kädet oikeaan asentoon. Ruvettiin tekemään parempia kulmia, ensin koitin lähinnä ratsastaa lähemmäs kulmaa, myöhemmin koitettiin saada kulmista jopa oikean muotoiset. Jack harrasti myös sellaista ihmeellistä lyhyiden sivujen oikomista, koitin korjata sitäkin parhaani mukaan. Välillä päästiin kulkemaan ihan uraa pitkin, hieman liikaa poni kuitenkin karkasi. Sen annoin vähän anteeksi.
Mariannen palatessa Jack kävelikin oikeastaan jo ihan kivasti ja mulla oli varsin hyvä fiilis. Päästiin kävelemään jo vähän uran sisäpuolella ilman jatkuvaa kiemurtelua, käyntiä uskalsin välillä ratsastaa hieman eteenpäin, volteille ratsu kääntyi tosi kivasti ja kulmatkin muistuttivat jo etäisesti kulmia. Oikein hyvä.
Paitsi että Marianne valitti Jackin hitaudesta. Se oli rento, mutta se oli myös turhan hidas. Niin kovin raskasta se parin tunnin juokseminen toki on. Sain mä herraskaista aina välillä eteenpäin, mutta jatkuva aktiivinen eteneminen ei oikein ottanut onnistuakseen. Ei me siitä kuitenkaan stressattu, olin nimittäin oikeasti jo hyvin yllättynyt siitä miten hyvin mä pystyin ratsastamaan Jackia noin lyhyen ajan sisällä. En ole ennen uskaltanut ratsastaa vieraalla hevosella noin hyvin välttämättä koko tunnin aikana kun olen niin syvästi keskittynyt siihen rauhalliseen tunnustelemiseen ja tietynlaiseen jännittämiseen. Joten tämä on hyvä. Kovin hyvä.
Meillä oli siellä kolme puomia pitkällä sivulla, niiden välissä oli useampi metri. Samoin lyhyillä sivuilla oli yhdet puomit. Aloiteltiin niiden ylitys sitten käynnissä. Alku oli hankala. Pitkän sivun puomeilla Jack mennä kiemurteli. Mentiin jotain puomia vähän reunasta, joten vähän keskemmältä, välissä vähän kiemurreltiin. Puomien yli kyllä päästiin, mutta ei suorassa eikä kovin tasaisesti. Ja lyhyiden sivujen puomit olivat vielä vaikeampia, heppa kun harrasti sitä oikomista. Välillä sain sen puomin yli mutta välillä se vaan pääsi oikasemaan niin paljon ettei osuttu puomille edes hyvällä tahdolla.
Koitin hakea ohjaa käteen, nyrkkiä kiinni ja jalkoja tasaisesti kylkiin. Ja kyllä se sieltä sitten oikeasti löytyikin. Loppua kohden me päästiin tosi kivasti kaikkien puomien yli, ja jopa keskeltä! Saatoin sitten keskittyä jopa vähän tuohon tahtiin, välillä kun kipiteltiin puomeille turhan reipasta käyntiä kun taas välillä lyllerreltiin niin että karvakintut vain kolisivat puomeihin.
Mariannekin oli muuten ihan tyytyväinen, mutta.. Vauhtia oli liian vähän ja heppa meni kilometrin mittaisena. Mun piti kerätä ohjaa käteen, nostaa hevosen päätä ja ratsastaa jalalla eteenpäin. Jack oli varsin kiva ja tilanteen tasalla, pää nousi keveästi ja vauhtiakin saatiin lisää. En silti tiedä, varmaan pieni kirjava lyllersi edelleen puoli kilsaa liian pitkänä, mutta lyheni se edes hieman. Ei mullakaan ollut enää niin sellainen olo että ratsastelen höyryveturilla joka jatkuu monta metriä joka suuntaan.
Siirryttiin kevyt raviin. Tässä vaiheessa alkoikin taas vähän jännittää, koitin rauhoitella itseäni. En mä kuitenkaan saanut kunnolla rentouduttua ennen kuin oikeasti siihen raviin siirryttiin. Ja ravihan oli erittäin mielenkiintoista :D Mä loikin taas metrillä ylös ja alas, kovin vetävä askel Jackillä oli, ainakin näiden ponien jälkeen. Suoraan sanottuna heppa tuntui lentelevän vähintään kilometrin joka askeleella. Joten kyllä, olin harvinaisen hukassa. Keventelin aivan järkyttyneenä menemään, mutta onneksi poni oli herrasmies ja todella toimiva. Se kääntyi tosi kivasti, ravasi nätisti eteenpäin, totteli kaikkea vaikka ratsastaja vähän olikin ajoittain hukassa.
Ravissa jatkettiin tuota puomien ylittelyä. Painotettiin vain että nyt meidän on tarkoitus rennosti lömpsötellä yli puomien.
Ensin Jack ravaili vähän kiireisenä. Hieman juostiin alta ja minä olin pikkasen hukassa. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt, hieman pidättelin ratsua ja se hidastui suorastaan saman tien. Puomit ylittyivätkin tosi kivassa yhteisymmärryksessä. Pari kertaa vähän kipiteltiin, mutta muuten tahti pysyi rauhallisena ja yliteltiin puomeja taas pikemminkin laiskasti. Tein jonkin verran voltteja, ja Jack kääntyi yksinkertaisesti todella hienosti. Ei oikein mitään ongelmaa. Paitsi jos laskee ongelmaksi sen, että kyllä me pari kertaa käännyttiin tyystin väärään suuntaan. Unohdin kai ohjata, jolloin Jack paineli iloisesti ihan väärään suuntaan. Ei se kuitenkaan niin haitannut, jatkettiin tyylivapaasti ja käännyttiin uudelleen. Eikä se enää toista kertaa peräkkäin sieltä päässyt livahtamaan kun oikeasti keskityin kääntämiseen. Ja kyllä se mun kevennyskin korjaantui kun aikani siellä pompin menemään. Lopulta pysyin jopa puomeilla tasapainossa ja kevensin kuten normaalit ihmiset. Olen niin ylpeä itsestäni (;
Siirryttiin käyntiin ja huilailtiin hetki. Seuraavaksi oli vuorossa harjoitusravi, jossa oli tarkoituksena tehdä jokaisen puomin ympärille voltti. Ja minä jännityin taas hetkeksi. Jännityin aina kun piti käynnistä siirtyä reippaampaan askellajiin. Mun jännitys tarttui vähän heppaankin, kun raviin siirryttiin niin Jack juoksi vähintään kauhistuneena alta pois. Keventelin alkuun ihan rauhassa, koitin hakea ponia rauhalliseksi. En kuitenkaan onnistunut, se ei tuntunut lainkaan niin hyvältä kuin alkukeventelyissä. Istuin hetkeksi alas, poni pääsi jännittymään, sitten keventelin taas ja juostiin vaan koko ajan vähän jännittyneinä. Lopulta päätin istua alas vaikkei ratsu tuntunutkaan ihan parhaalta. Oli se kuitenkin näemmä ihan kuulolla, sieltä tuli käyntisiirtymiä kun istuin alas. Lopulta saatiin ravia ja koitin vaan istua parhaani mukaan ja rauhoitella ponin menoa. Vaikeaahan tuo oli, mä rytkyin ravissa kuin merisairas, sillä liikettä tosiaan oli hieman enemmän kuin niillä tasaisilla tovereilla. Hammasta purren kuitenkin mentiin, minä koitin istua pomppimatta ja yritin hakea Jackia oikeasti rauhalliseksi ja hyväntuntuiseksi. Lähdin tekemään voltteja niiden puomien ympärille. Ensimmäinen voltti nyt oli pikemminkin ympyrä, toinen oli jo hieman pienempi. Kolmas kai loppui suunnan vaihtumiseen, heh. Kuitenkin jo näiden volttien jälkeen Jack tuntui oikeastaan jopa hyvältä. Se tuntui rennommalta ja rauhalliselta. Ja vähän kyllä laiskaltakin. Ei sen niin väliä.
Rytkyteltiin harjotusravia menemään, tehtiin paljon voltteja. Jack oli kiva, mäkin opin istumaan siellä ravissa kohtuu nopeasti. Se vaan kun meinasin jo aivan kuolla sinne, mutta nynnyt pitää taukoja (joo, kävelin silti suunnanvaihdossa koska nynnyilin)
Kun oltiin jonkin aikaa rytkytelty harjoitusravia, niin alettiin nostella sille puomittomalle pitkälle sivulle laukkaa. Ensimmäinen nosto oli ihan hyvä. Mä valmistelin parhaani mukaan ja nosto oli ihan kiva. Ainoa ongelma oli se, että Jack nosti laukan vähän oletettua.. noh, aktiivisemmin ja isommin. Se pomppasi sen verran rajusti siihen laukkaan etten yksinkertaisesti pysynyt suorassa, vaan levähdin eteenpäin ja laukkakin jäi siihen askeleen puolikkaaseen. Pyytelin ponilta tuhannesti anteeksi ja seuraavalla kerralla varauduin. Tällä kertaa laukka nousi. Taidettiin tosin laukkailla tähän oikeaan kierrokseen melkeenpä pelkkiä vääriä laukkoja. Ei kai sekään ihan niin nuukaa.
Mutta vitsit Jackillä oli mainio laukka! Heppa mennä tömpsötti eteenpäin ja se laukka oli kuin ois keinutuolissa istunut. Edes minä en onnistunut pomppimaan siellä (paitsi siirtymissä), niin tasaista ja niin mukavaa se kirjavan meno oli :D Ravissa onnistuttiin aina rauhoittumaan ja sain Jackin kääntymään volteille tosi hienosti. Ja laukka oli vallan mukavaa. Vaihdettiin siitä sitten suuntaa ja jatkettiin.
Ravi oli tähänkin suuntaan varsin hyvää ja onnistunutta. Ei siinä mitään vikaa.
Ekan laukannoston otin ravista, ja näin vasempaan kierrokseen nousi tosi kivasti laukat koko ajan. Loput nostot kuitenkin suoritin käynnistä koska Marianne halusi. Hyvin nousi siitäkin, vähän hitaita nostoja ehkä mutta muuten tosi kivasti meni. Ja kivaa laukkaa Jack puksutti menemään.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Se oli se viimeinen nosto, ihan tavalliseen tapaan käveltiin lyhyellä sivulla ja valmistelin nostoa. Ehdin mä ajatella että ohoh, Jack on suorastaan innostuneen oloinen. En kuitenkaan jotenkin rekisteröinyt sitä tarpeeksi, vaan nostin sen laukan. Jack nosti laukan, mutta vähän turhan innostuneesti. Se nimittäin pomppasi menemään oikein iloisesti ja olisi siitä mitä ilmeisimmin jatkanut ihan nättiä ja railakasta laukkaa. Ainoa pieni probleemi olin minä. Heppa oli ninja, minä en. Kun Jack pomppasi metrin eteenpäin, niin minä lensin samanmoisen eteenpäin. Melkein jo mietin että joo, pysyn täällä kyllä, mutta sitten tuli jotain muutakin heilumista ja riekkumista ponin puolelta, jolloin heilahdin niin pahasti että hyvä kun en jo lentänyt alas. Roikuin ohjassa ja mietin vain että kohta mä lennän täältä kuin leppäkeihäs. Kunnes keksin sen ja otin kuristusotteen pienen kirjavan kaulasta. Jack puuhaili siinä jotain kun minä halailen sitä hengiltä ja roikun toisessa ohjassa (se tosin oli vahinko jolle en voinut siinä roikkuessani oikein mitään) Ei se hevonen paljoa edes liikkunut eteenpäin, ja siinä vaiheessa kun mä roikuin sen kaulassa niin Jack hidasti samantien vallan hämmentyneenä ja sitten se pyöri hieman ympyrää järkyttyneen oloisena (siinä oli hyvä analysoida sen ilmeitä. Roikuin taas tyyliuskollisena siinä kaulan puolessa välissä, tyyliin pelkkä jalka siinä satulassa. Ehkä patentoin tän tyylin vielä)
Joo. Minä roikuin ponin kaulassa lähellä putoamista ja poni pyöri kauhistuneena ympyrää. Mietin siinä että mitä mä nyt tekisin. En viitsinyt pudottautua alas kun Jack pyöri, toisaalta tiesin etten siinä voi tuohon tapaan kovin pitkään roikkua, heppa oli niin kovin järkyttynyt. Sitten keksinkin loistoidean, koitin löysätä ohjaa jotten roikkuisi siinä niin hirveästi ja aloin sitten vaan taputella Jackiä. Että hieno poni olet. Karvajalka rauhoittui, seisahtui ja sitten minä liu'uin alas sieltä selästä tyylikkäästi jaloilleni. (Tosin se on varma että jos ponina olisi ollut vaikka Elvis niin taatusti olisin kiivennyt takaisin. Jack oli kuitenkin niin järkyttynyt ettei se olisi asiaa niin hirveästi arvostanut (; )
Hah. Marianne tuli kysymään että mitä siinä oikein tapahtui ja seuraavaksi naureskeltiin jo pikku-hepalle joka oli niin järkyttyneen näköisenä siinä vieressä. Mulla vammasi taas jalka ja kääks, mutta kiipesin takaisin selkään ja otettiin vähän loppukeventelyjä.
Jack oli totisesti järkyttynyt. Oikeasti. Kun siirryttiin raviin niin hevonen ei edennyt enää mihinkään. Se vaan töpötti mahdollisimman laiskaa ja hidasta ravia. Jos koitin vähän ratsastaa eteenpäin ja horjahdin niin saman tien poni jatkoi pientä töpöttelyä. Koitin kovasti Jackille selittää etten mä nyt uudestaan ole sieltä putoamassa, mutta se nyt näemmä halusi oikein varmistaa asian. Tehtiin sitten voltteja ja annoin sen vähän köpötellä.
Sitten loppukäynnit.
Marianne oli tyytyväinen. Että se meni hyvin.
Minäkin olin varsin tyytyväinen. Nyt olen hei pudonnut sitten toisen kerran tänä vuonna, heh. Ei mutta joo, poni oli kamalan söpö. Hän oli niin kauhistunut kun ratsastaja kävi niskan päälle. Ja siis menihän tuo tunti ylipäänsä tuhat kertaa paremmin kuin ajattelin, saatiin kaikki tehtyä ja Jack oli kyllä tosi hyvä. Ja kuitenkin ekaa kertaa, siihenkin nähden ihan älyttömän hyvin mennyt tunti. En jännittänyt yhtään niin paljon kuin yleensä olen jännännyt uusia hevosia.
Käveltiin ja keskelle. Sitten pieni kirjava talliin ja harjailin häntä vähän. Eikä muuta kuin kortin kirjausta ja kotiin.
Kahdeksantoista kertaa oon nyt pudonnut. Hmm.
Tärkeintä on kuitenkin pudota tyylillä, kyllä mä ennemmin tähän tapaan lentelen kuin silleen ku keväällä (mahalasku täydestä vauhdista)
Mutta heipä hei nyt taas (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti