Mutta joo. Tallille siis. Hyihyi, siellä tuuli. Ja illalla oli pimeetä. Ällöttävää. Tosin hei, oikeasti mua kiehtoo se idea että tulee lunta. Se on jo paljon sanottu.
Jatkoin Jackin kanssa ja tänään se olikin vain mun kanssani. Tunnillamme myös Sakari, Elvis, Vinski ja Kaisa. Katselin tunteja ja sieltä mut ajettiin Kittyn viereen käppäilemään. Kävelin siellä jonkin aikaa, kunnes lopulta mun oli julmasti hylättävä poni ja haettava Jack sisälle. Jackie (joojoo, ihan sama vaikka se taitaa olla naisen nimi) oli hieman hämmentyneen oloinen jälleen, mutta pääsimme karsinaan ihan sivistyneesti. Harjailin hevosen nätiksi ja heitin sille varusteet. Ja täytyypä sanoa että kyllä tuo kavioiden puhdistus oli mielenkiintoinen operaatio. Jack teki jotain tanssiliikkeitä ja hyvä kun ei käynyt makuulle yksi koipi ilmassa. Hieman häiritsevän tuntuista, tuntui kuin olisin kannatellut koko elukkaa sylissä.
Käpsyteltiin siitä sitten kentälle ja nousin selkään. Ja siis tarkoituksena oli että Marianne olisi kiristellyt vyötä ja sitä rataa. Se vaan ei sopinut Jackille. Poni lähti iloisesti paahtamaan eteenpäin eikä hän vain jaksanut seistä enää hetkeäkään. Niinpä käveltiin sitten hetki ennen kuin korjailtiin toinen jalustin ja kiristettiin se vyö.
Hmm. Ei voi sanoa muuta kuin että Jack oli reipas. Se oli kuin höyryveturi joka vain puksutti eteenpäin, heh. Käynti oli kovin reipasta ja etenevää. Vähän se otti jopa ravia ja minä olin ihan helisemässä, joko en hidastanut tarpeeksi ponnekkaasti tai sitten Jack ei jaksanut kuunnella minua. Puksuteltiin vähän hallitsemattoman oloisina.
Koitin vähän kuiskailla rauhoittavia ratsulleni ja kääntelin voltteja. Ja siis kyllähän se siitä rauhoittui. Tahti muuttui mukavammaksi eikä enää tarvinnut pohdiskella että milloin lehmänvärinen otus singahtaa raville. Reippaus kuitenkin säilyi, mikä lie ihan hyväkin asia. Vähän meillä oli ongelmana, Jackin mielestä porttipää oli kovin hirmuinen. Sinne ne pienet hepat katoavat, aijai. Pieni kirjava tuijotteli varsin huolestuneena päätyä, vähän tungettiin sisällekin. Enkä alkutunnista oikein saanut asialle tehtyä mitään, johtuen ehkä siitä että pikkasen kuitenkin jännäsin sitä jos se vaikka lähtee sieltä jotain pukkilaukkaa karkuun. Joten hieman päästiin oikomaan, välillä sain Jackien paremmin kulmaan mutta. (Marianne ei lainkaan tykännyt meidän oikoilusta)
Aloiteltiin sitten käynnistä pujottelu. Pituushalkaisijalla oli puomeja, melkein päästä päähän. Ne piti sitten pujotella.
Tämä vaatii jo selitys kuvan. Ja taiteiluja :D Vihreä mies, vihreä jääkarhu. Ja.. Joku ruskea hemmo?
Taiteellisessa luomuksessani on muuten virhe. Damn, tultiin käynnissä tuolta peltopäästä. Ei sen niin väliä.
Eli pujoteltiin puomit, siitä sai kääntyä kumpaan suuntaan halusi.
Alkuun meillä oli Jackin kanssa suunnattomia vaikeuksia noiden puomien väleihin mahtumisessa. Tai ei suunnattomia, mutta oli se kuitenkin hankalaa. Heppa tosiaan oli reipas ja se harppoi karvajalkojensa kanssa menemään. Minä koitin hidastaa ja taivuttaa, mutta vähän nuo meidän kaarteet silti valuivat. Päästiin kyllä joka kerta oikeasta välistä menemään, liian ahtaaksi se tuntui silti jäävän. Jackie asettui ihan kivasti, mutta puomien välissä suoristuminen oli vaikeampaa. Ja kaarteet olivat heti parempia kun sain Jackin odottamaan. Asetus oli Mariannen mielestä vähän sellainen että se oli melkein läpi. Melkein. Kai se on ihan hyvä. Yritin sitten hakea parempaa asetusta. Mutta melkein on silti parempi. Tosin minä en huomannut että se oli vain melkein läpi. Ajattelin sen olevan suunnilleen tarpeeksi.
Otettiin sitten pujotellut käynnissä, pitkät sivut ravissa. Se ravi vasta menikin hyvin. Ekalla kerralla Jack lähti omin luvin raviin ja ravasi melkein koko sivun ennen kuin sain sen takaisin käyntiin. Seuraavalla kerralla ravi tuli kun pyysin, mutta valitettavasti ravi muuttui sellaiseksi "harpon menemään jättiaskelilla ja hupsis sitten kaadunkin laukkaan" ja sitten sitä laukkaa hidastelin seuraavat kymmenen metriä. Auts. Lopulta kuitenkin löydettiin tietynlainen rauha raviin. Ravi pysyi ja Jack muistutti jopa rauhallista hevosta joka ravasi mun alla. Ja hei, mä osasin keventää ihan alusta asti ja ihan ilman ongelmia. Loistavaa.
Jatkettiin uraa pitkin kevyessä ravissa. Päätyyn meno oli ongelma, suuri ongelma.
Siis ravi oli muuten hyvä. Alkuun otus hieman kipitteli menemään, mutta sain sen rauhalliseksi kun vähän ympyrällä pyörittiin ja tadaa, ravi oli hyvää, rauhallista ja rennon tuntuista. Jack kääntyi hyvin, kertaakaan ei ollut ongelmaa siinä mihin suuntaan ollaan menossa. Tahti pysyi hyvänä koko ajan. Joo, ehkä pari kertaa ajauduttiin yli puomin, sen niin väliä.
Mutta se porttipääty. Yritettiin mennä sinne ihan normaalisti. Ei tullut mitään. Siis Jack kauhistui ja oikaisi siinä kymmenellä metrillä koko päädyn. Minä koitin tehdä jotain volttia ja tupata heppaa päähän, vaan ei. Ihan samalla lailla se kipitteli karkuun kulman oikoen. Molempiin suuntiin täysin sama asia. Minä yritin kaikkea ja kaikkeni, mutten keksinyt mitään vippaskonstia jolla olisin saanut hevosen pysymään rauhallisena ja menemään siihen järisyttävään päätyyn, jossa ei edes ollut mitään. No, muualla hevonen oli kuitenkin hyvä, ravi oli todella mainiota ja kaikki oli melkeinpä helppoa. Ja kyllä me sitten käynnissä päästiin siihen järkyttävään päätyyn, ei siinä sitten enää ollut mitään ongelmaa..
Käveltiin siinä hetki ja seuraavaksi oli tarkoitus pujotella puomit harjoitusravissa ja nostaa laukat pitkille sivuille. Raviin siirtymä oli jälleen hyvin jännittynyt ja alkuun vain juostiin alta. Keventelin hetken, käänsin vähän ympyrää ja pian Jack rauhoittuikin taas jolloin saatoin istua alas.
Harjoitusravi oli sitten tosi vaihtelevaa. Välillä ihan todella hyvää, Jack oli rennon rauhallinen ja sitä sai oikeasti ratsastaa jopa pohkeella eteenpäin. Minä sain istuttua hyvin ja saatettiin vähän pyöriä voltillakin ilman mitään ongelmia. Sitten taas ajoittain pieni kirjava pääsi jännittymään. Lähinnä silloin kun mentiin sinne porttipäähän. Jos kuitenkin katsotaan positiivisesti, niin aina kun heppa jännittyi, lähdin keventämään, keventelin jokusen metrin, sitten se rentoutuikin ja pystyin jatkamaan harjoitusravia. Että eihän tuo mitään maatakaatavaa ollut, pikkasen juostiin alta (ja pari kertaa vähän hurjasteltiin kentän toisesta päästä toiseen kun jännitys sai välillä turhan suuren otteen lehmännäköisestä hevosesta..) Oli Jack kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvä. Pari kontrollin menetystä ja hetkittäisiä jännittymisiä, muuten rento ja kovin vastaanottavainen.
Pujottelu onnistui ihmeen hyvin myös harjoitusravista. Pujoteltiin tosin vain joka toisen puomin välistä, mutta jos jo käynnissä oli vaikeaa mahtua niihin väleihin, niin ehkei se onnistu ravissakaan. Jack kääntyi kivasti, päästiin oikeasti jopa harjoitusravissa pujottelemaan. Pariksi hetkeksi se jännittyi myös kesken pujottelun, mutta reitti pysyi silti oikeana ja hevonen varsin totisena suoritti haastavaa tehtäväänsä.
Jonkin ajan kuluttua tehtiin pujottelu kuitenkin käynnissä, jotta reitit pysyisivät paremmin. Ehkä se oli ihan hyväkin, ajoittaiset kontrollinmenetykset kuitenkin tietyllä tavalla haittasivat suoritustamme. Käynnissä kääntely onnistui oikein kivasti, ainoa ongelma oli se, ettei Jack enää oikein edennyt. Se suorastaan lösähti.
Sitten ne laukat. Ensin parit nostot harjoitusravista, sittemmin käynnistä.
Eli nosteltiin sieltä aina vuoronperään eri suuntiin kun pujottelusta selviydyttiin.
Joo tota noin :D Laukkahan se vasta mielenkiintoa herättävää olikin. Eka nosto epäonnistui täysin, ei noussut lainkaan. Sen jälkeen alkoi nousta, ihan kivasti jopa. Ja ihan viimeistä laukannostoa lukuunottamatta tuli jopa oikea laukka joka kerta! Siihen ne positiiviset puolet taisivat loppua, riippuen miten ajattelee.
Vasempaan kierrokseen.. Siis ekat nostot olivat sellaisia aika normaaleja, laukka oli ihan perusreipasta ja kaikki ihan normaalia. Mutta sitten kun oli se porttipää. Jack siinä pitkän sivun puolessa välissä totesi että hän ei mitenkään voi laukata suoraan koska porttipää on pelottava. Niinpä heppa vetäisi yhdeksänkymmenen asteen käännöksen pitkän sivun puolivälissä ja pisteli varmuuden vuoksi vielä pikkasen lisää vauhtia siihen laukkaan ettei vaan vihreät ukkelit käy kimppuun. Jeah, näin sen pitikin mennä.
Parin hepan paikalta katoamisen jälkeen totesin että pitänee ratsastaa vähän voimakkaammin suoraan. Ja loput nostot olivat erittäin epäkontrolloituja. Jack lähti laukkaan "ihan täysii!" ja se vaan vyöryi reippaasti eteenpäin. Sitten kun päästiin siihen pelottavaan päätyyn, niin sieltä oikaistiin parilla metrillä ja pisteltiin vielä lisää vauhtia niihin karvajalkoihin ja irroteltiin oikein tyytyväisinä menemään. Hieman sitten siirtymät käyntiin venyivät kun tuo hevoisen suunnaton into liikkua eteenpäin ei oikein ottanut loppuakseen silloin kun sitä halusin. Heh.
Oikeaan kierrokseen sitten. Noh. Laukat nousivat paremmin, olivat oikeita. Mutta sitä vauhtia, voi herranen aika :D Jack pisteli menemään niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Viiiuh me paineltiin menemään. Tähän suuntaan reitti tosin pysyi parempana, ei ponin tarvinnut oikoilla. Ja saatiin jopa pari tosi kivaa siirtymää myös alaspäin, Jack kun ei näemmä jännittynyt lainkaan sillä tavalla tähän oikeaan kierrokseen.
Otettiin vielä loppukevyt ravit. Jack oli varsin kiva, vähän jo ehkä hidaskin. Nyt uskaltauduin jo junttaamaan heppaa paremmin uralle, joten oikominen vähentyi huomattavasti. Ja tosiaan, loppuravit olivat oikein kivat ja mentiin mukavasti.
Sitten käyntiin ja loppukäynnit.
Marianne myönsi että meni se kuitenkin monella tapaa kivasti. Ja kyseli että oliko Jackie reipas, heh.
Vaikea sanoa oliko tämä nyt epänormaalia reippautta vai onko tuo perus. Toisaalta toki hämäryys ja tuuli ja viileys, mahdollista on että se oli "epänormaalin reipaskin" En nyt osaa sanoa.
Mutta siis mä olen kuitenkin tyytyväinen.
Ajoittain mentiin hieman epäkontrollissa ja kiideltiin suuntaan x, vähän tuo pääsi jännittymään ja oikoilemaan. Liikaa jännitystä. Mutta oli niin paljon hyviäkin pätkiä. Se kuitenkin rentoutui, se kääntyi minne halusin, ja siinä vasemmassa laukassakin se reitti parani loppua kohden, vaikka vauhti muuttuikin sekopäisemmäksi ;)
Mutta olen tyytyväinen. Oikein positiivista.
Käveltiin loppukäynnit, Jack raukka jopa hieman hypähti eteenpäin koska porttipää.
Sitten keskelle ja alas selästä. Vein pienen lehmän talliin ja harjailin sen reippaasti.
Heh. Ja ainakin tänään se meni paremmin että ainakin pysyin kyydissä :D Olen kuulkaas ihan varma että Jack on koko viikon miettinyt että hei, en voi hyppiä ja pomppia koska silloin ratsastaja tippuu. Mutta hei, vaikka mä en voi pomppia, niin ainakin mä voin mennä ihan täysii!!
Aivan taatusti. Joka kerta kun se jännittyi/säikähti/innostui niin se lähti vain eteenpäin. Viuhkista se lähti, välillä tuli vähän käännöstä mutta käytännössä se vain eteni. Eikä se vauhti siinä mitään haittaa, se pomppiminen on pikemminkin ongelma. Uskon että se on niin fiksu lehmänaivo (:
Toivottavasti ei nyt ihan hurjasti tullut kirjoitusvirheitä. Huomiseen ja toivotaan parempaa kontrollia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti