Hermoloma

Hihi. Kyllä vaan mielialat muuttuu näin joka päivä ;) Eilen olin kovinkin masis, mutta tänään on niin yltiöpositiivista ettei ole tosikaan. Jotta tänään tulee ihan erilaista tekstiäkin kun en kirjota sitä kahen metrin syvyydestä.

Ja tänään voi laittaa kuviakin, jotka liittyvät jopa aiheeseen!

Tosiaan, puhuin kuvista. En siitä kuinka vanhoja ne on (;

Huomaatteko, pihalla on tällä hetkellä 0.7 astetta. Ja syyspäiväntasauskin oli sunnuntaina. Eli on pimeää.
Mutta oikeastaan tänään oli ihan kiva ilma. Aurinko paistoi, lämmittikin vähän ja oli sellanen kiva ja raikas syysilma (huomatkaa positiivisuus, en sano että perhanan kylmä vaan raikas)

Eli tänään tallille ja kuten oletin (ja toivoin) mulla oli Elvis-pulla. Jee :D No ei, mutta oikeasti. Siitä on niin pitkä aika taas kun olen sillä mennyt ja tällä hetkellä Elvis on se luottoponi jonka kanssa voi ottaa rennosti ja se vaan toimii tarpeeksi hyvin. Hermolomaa ja jännityksen poistoa.
Tunnilla olivat myös Jack, Laki, Roosa, Pomo ja Nikkis. Elvis oli toisella tunnilla, joten katselin tunteja ja olin oikein positiivinen. Ensinnäkin olin suunnattoman positiivinen kun katsoin kuinka Elvis riehui ja tiputti ratsastajansa "pullaponi on jopa melkein villi :)" ja toiseksi kertoilin kuinka mukava ja kiva heppa Jackie on.

Sitten tunti alkoi, joten kipsuttelin Elviksen luo. Pieni poni seisoi kovin nätisti paikoillaan kun säätelin jalustimia ja nousin selkään. Oivoi, kuinka suloista. (okei, ehkä tää menee jo liiankin positiiviseksi :D)
Lähdettiin sitten kävelemään alkukäyntejä. Poni oli ihan reippaan oloinen, se käveli ja koitti kertoilla minulle suurista poninsyöjämonstereista jotka majailevat kentän päädyissä. Jumputin ponin jälleen kovin säälimättömästi sinne uralle ja sain jopa venkslattua sen pään sisälle, jolloin keltuainenkin saattoi unohtaa mörkönsä ja keskittyä kävelemiseen. Tein muutamia voltteja ja koitin hakea vähän asetusta. Oikein sellaista Mariannen mainostamaa pitkäpiimästä otetta koitin harjoittaa, ja sainkin Elviksen asettumaan ajoittain. Ei se koko volttia asettunut, lopun tai alun vain, mutta se johtui lähinnä löysistä ohjista joilla en saanut tarpeeksi pitkästi väänneltyä ponin naamaa haluamaani suuntaan.

Aloiteltiin sitten väistätysharjoitukset, jee :D
Ensin väistäteltiin loivalla kolmikaarisella. Eli hyvä kulma, väistätystä keskelle ja takaisin uralle. Molemmilla pitkillä sivuilla. Väistätys oli oikealle erittäin paljon helpompaa kuin vasemmalle. Ja loppua kohden alettiin jopa tekemään jotain väistöntapaisia.
Eli joo. Elvis hidasti tosi kivasti ja sain väistätettyä ihan hienosti. Alkuun oli vaan ongelmana kun pidättelin aina väärällä ohjalla, jolloin ponin pää kääntyi liikaa ja koko eläin meni ihan solmuun. Ja sitten koko väistö olikin yhtä lapa edellä luikertelua. Kun sitten lopulta honasin käyttää enemmän ulko-ohjaa niin johan alkoi sujua paljon paremmin. Elvis pysyi kauemmin suorana ja väisti ihan kivasti. Vähän ehkä liian etuosa johtaen välillä, ei se ihan niin ristiin ehkä astunut. Mutta ajoittain sekin sujui paremmin. Vasemmalle väistätys oli vain kovin paljon vaikeampaa, poni ennakoi vähän turhankin paljon. Se lähti omin luvin jo valmiiksi luikertelemaan sinne vasemmalle, ja suoristaminen siitä oli yhtä rakettitiedettä. Sitten kun lopulta sain väistätystä ilman ennakointia, niin silloinkin se oli vähän sellasta lapa edellä kaatumista, kun oikealle poni kuitenkin väisti jopa ihan asiallisesti ja oikein. Vaikeampi suunta. Ja oli vähän hankalaa pitää ulkopohje kyljessä kun ei se pysynyt.

Kuitenkin väistöt sujuivat tosi kivasti. Poni väisti molempiin suuntiin ja mentiin oikein mukavasti. (Katse oli vaan ihan ihmeellinen asia. En mä muistanut ikinä katsoa minne menen, katselin vaan suoraan eteenpäin koko ajan) Alkoi vain tämä Elviksen käynti vähän hyytyä, suoristuksissa se kulki kuin etana. Koitin vähän potkia poniin vauhtia, jos sillä oli energiaa pöllöillä niin kyllä se jaksaa sitten kävelläkin kun se on tarkoituksena.

Väisteltiin näin jonkin aikaa, sitten Marianne totesi että ulkoavut ovat meille hankalia (todella) joten vaihdettiin hieman tehtävää. Tultiin lyhyeltä sivulta, väistätettiin ensin oikealle, suoristus, väistö ja suoristus ja tähän tapaan aina uralle asti. Ja siis tarkoituksena oli suoristaa aina kun hevonen valahtaa banaaniksi. Periaatteessa siis jos ulkoavut olisivat toimineet olisi voinut väistää suoraan uralle asti. Sitä ongelmaa ei meillä kuitenkaan ollut, aina sain lavan karkaamaan ja pullahtamaan ulos.

Vihreä on käyntiä suorassa, sininen käyntiväistöä ja ruskea tultiin sitten lopulta ravissa 

Eli alkuun käynnissä koko juttu. Ensin mä tosin lagailin ja väistelin molempiin suuntiin, kunnes Marianne artikuloi tahtonsa läpi selvemmin. Ja me tehtiin Elviksen kanssa ihan tosissaan. Mä olin kovin innoissani väistelystä (johtuiko se sitten helposta pullaponista, en tiedä) ja halusin pistää pienen keltaisen oikeasti töihin ja saada sen keskittymään. Ja kaikkeahan saa haluta :D
Haettiin hyvät kulmat tonne, koitin saada ponia vähän asettumaan. Sitten ne väistöt sujuivat alusta alkaen ihan kivasti. Saatiin väistätettyä jokunen askel, sitten poni karkasi ja mä jouduin suoristamaan ja siitä sitten taas. Pullaponi väisteli tosi kivasti, minä itse sen sieltä aina kadotin. Toisaalta ihan hyväkin että kadotin niin pääsin harjoittelemaan tuota ulkoavuilla suoristamista, joka löytyi välillä tosi hyvin kun taas välillä Elvis koitti vaan jatkaa lapa edellä puskemista kohti uraa. Mutta joo, kivoja väistöjä kuitenkin. Mariannekin oli välillä tyytyväinen. Välillä ei, mutta se tyytymättömyys tuli lähes aina noista Elviksen omatoimisista väistöistä joita koitin sitten korjata suoraksi ja sen jälkeen väistö ei enää onnistunut kun heppa kipsutteli alta pois ja apua.
Otettiin sitten toinen pitkä sivu kevennellen. Mielenkiintoistahan tuo. Poni siirtyi raviin vähän laiskasti, mutta kun sen raviin sai niin sehän keksi sitten että nyt onkin tosi hyvä taas kyttäillä pelottavaa porttikulmaa. Eikä siinä muuten, minä koitin kevennellä omassa tahdissani ja pienen ponin kipitysravikin tuntui kovin hitaalta Jackin suuremman askeleen jälkeen. Se vaan, aina kun Elvis käänsi keskittymisensä pelottavaan kulmaan, niin silloin minä koitin kääntää ponin pään sisälle jottei se kyttäisi. Pieni kananaivo ei vain tajunnut sitä, heh. Aina kun käänsin pään niin koko loppuponi tuli ihan innoissaan mukana ja sitten se kipitteli aivan onnessaan karkuun sieltä kulmasta "kerrankin typerä ratsastajakin tajusi että kulmassa on pahoja olentoja"

Kun ei kerran yksinkertaisin vaihtoehto toiminut niin otin sitten jokusen voltin ja pidätteitä jotta poni ei vallan hurjistuisi. Vähän se koko ajan jännittyi siellä, mutta ainakin kipitys loppui. Ja alkuunhan se oli ihan niin että sieltä porttipäästä kipsuteltiin kauhistuneena karkuun, mutta pitkän sivun lopussa oltiin jo niin laiskaa ponia että hyvä kun ei keskenkaiken hyydytty.

Tehtiin väistöt toiseenkin suuntaan, tämä oli harvinaisen vaikeaa. Vasemmalle väistätystä tosiaan, ei oikein ottanut onnistuakseen. Vaikka miten yritin niin Elvis vain liukui sivulle lapa edellä. En saanut sitä odottamaan, enkä suoristumaan. Se vain meni. Ja sitten kun se pääsi uralle niin johan oli ponilla hätä kädessä kun oli muka pakko päästä just nyt heti raville kun kerran urallakin jo oltiin.
Jäätiin siitä sitten kevyt raviin ja otettiin vähän väistöjä myös ravista. Käännyttiin ennen pitkää sivua ja siitä väistäteltiin uralle.

Kevyt raveissa Elvis oli ihan okei. Enää se ei jaksanut pöllöillä porttipäässä vaan tahti säilyi myös siellä (alkuun taidettiin jopa säikähtää ja karata laukalle. Mutta se nyt taisi olla jo noiden käyntiväistöjen aikana)
Tein hieman voltteja, hain asettumista. Ja nyt ponia sai jo ajoittain ratsastaa eteenpäinkin. Kyllä se tahti pysyi pitkälti ihan kivana, mutta välillä poni keksi että nyt hän voisikin köpötellä kuin vanha ukko ostarilla. Sain ainakin jotenkin naputeltua eloa pieneen paksukaiseen.
Ja sitten tehtiin niitä väistöjä. Alkuun oli harvinaisen hankalaa, olin aivan hukassa ja poni tuntui pikemminkin ravaavan kuin väistävän uralle. Sain kuitenkin ajatuksesta vähän kiinni ja välillä ratsuni saattoi jopa ajatella väistävänsä uralle. Ja ainakin kertaalleen onnistuttiin todella kivasti, Marianne huutaa ihastuksissaan että just noin sun piti tehdä ja teit sen vielä ihan oikeaan aikaankin :D

Sitten istuttiin harjoitusraviin, jatkettiin väistöjä, sai tehdä voltteja ja siirtymiäkin. Ja tosiaan, nyt Elviksellä saa jo istua alas, tärkeintä on se ettei se jännity ja juokse kamelina. Poni oli oikeastaan koko tunnin kulkenut kivana ja ainakin edestä pyöreänä, joten uskaltauduin istumaan alas. Jopas oli taas helppoa humputella pienen kellertävän kyydissä, heh. Joo, ensin poni meinasi vähän jännittyä ja kiihdytellä, mutta väänsin sitä voltille, asettelin ja hiljentelin ja sain kuin sainkin ponin rauhoittumaan ja pyöristymään takaisin. Ja loppujen lopuksi harjoitusravi oli varsin mukavaa. Vähän ehkä hidastakin, mutta poni pysyi kivan rentona ja kulki pyöreästi. Siirtymiä tein ihan vaan pari, ja ne onnistuivat melkein pelkällä ajatuksella, raviin siirtymät olivatkin sitten hitaampia. Ja ne väistöt. Välillä Elvis laittoi omiaan ja ennakoi. Kun se jaksoi odottaa, niin kyllähän sieltä jonkin asteista väistöä taas löytyi. Ainakin mun oli helpompi keskittyä väistätykseen kun sain istua rauhassa.

Käveltiin hetkinen ja otettiin parit laukannostot.
Tehtiin pitkän sivun alkuun voltti käynnissä, siitä laukka ja laukkaa pitkää sivua. Eheh, mua vähän jännitti laukka. Hitsit kun olen hauskanen, tuo laukka on vaan niin jänskää ;) Elvis oli vähän täpinöissään, mutta kääntyi voltille ja sain sen jopa asettumaan ja rauhoittumaan. Ainoa vaan että poni painui suorastaan kuolaimen alle siinä voltilla. No, mun piti vaan nostaa se pää takaisin sieltä, ei pullaponin sovi kuljeksia kaula rutussa.

Laukka oli ihan kivaa. Riippuen asteikosta, kheh.
No, laukat nousi hyvin. Ja Elvis oli kovin innoissaan. Pulla suorastaan kiiteli eteenpäin. Ekat laukat olivat erittäin railakkaita. Koitin hiljennellä. En onnistunut. Yrityshän on tärkein. Ja erittäin jännittävää on se, että ekassa laukassa minä en uskaltanut istua, vaan pompin kyydissä vaan kosken voinut mitenkään keskittyä istumiseen.. Olen nerokas. Päästyäni yli pelleilyistäni onnistui istuminenkin, jopa ympyrällä.

Ja joo. Tosiaan. Tein pari ympyrää, jotka olivat erittäin vauhdikkaita mutta ainakin Elvis kääntyi sinne minne piti ja tosiaankin, minä kerrankin jopa istuin ympyrällä. En siis roikkunut yhdeksänkymmenen asteen kulmassa tai pomppinut jalat sojottaen eri ilmansuuntiin. Istuin, jopa paremmin kuin ekassa laukassa suoralla uralla. Aika kiehtovaa. Muuten istuminen olikin vähän huonompaa, pompin enemmän. En tiedä, Elvis meni vähän kovaa ja mä vähän jännitin. En keskittynyt niin hyvin kuin olisi pitänyt.
Laukkojen hiljentäminen oli taas suunnattoman hidasta, koitin sitten edes istua suorassa ja alhaalla. Sekin oli harvinaisen hankalaa. Mutta hei, laukoissa oli jotain tosi positiivistakin, me nimittäin laukattiin ihan sinne porttipäähän asti. Laukattiin siellä päässä! Ymmärrättekö hei, poni ei tullut häntä suorana karkuun pelottavasta porttipäästä, vaan se laukkasi siellä samaan tapaan kuin muuallakin. Kovaa, joo, mutta hei. Tämä oli saavutus, yleensähän nuo pelottavat päät ovat varsin ylitsepääsemättömiä laukatessa. Ja kun se kuitenkin kytsäili sitä. Olin oikein tyytyväinen.

Joo. Viiminen laukka olikin oikeastaan kaikkein parhain. Laukka nousi rauhallisemmin, se tosin oli väärä laukka, joten hiljensin sen (hitaasti) ja korjasin laukan. Ja siis se laukan korjaus oli niin hieno. Ensin Elvis kipitti hurjaa raviaan, sain sen hidastamaan hieman. Sitten nostin ripeästi uuden laukan, porttipäässä. Ja poni laukkasi rauhallisesti. Itseasiassa se laukka oli ihan mystistä. Se oli erittäin omistuista :D Siis poni tuntui pieneltä pallolta. Se laukka tuntui sellaiselta pyörivältä, rauhalliselta. Se oli sellasta laukkaa jossa ei voinut pomppia, niin tasaista.
En mä kyllä osaa sanoa oliko se hyvää laukkaa, mutta sen mä voin sanoa että se tuntui tosi siistiltä. Ja paljon paremmalta kuin ne pää viidentenä jalkana baanailut.

Sitten loppukäynnit. Elvis oli kovinkin virkeän oloinen, mutta käveli kuitenkin vallan fiksusti ja aikuismaisesti. Siitä keskikaartoon, haleja pienelle pullaponille ja alas selästä. Ja tässä vaiheessa Elvis keksi että maailmanloppu on tulossa ja ettei hän mitenkään voi viipyä kentällä enää hetkeäkään :D Koko tunnin tuo meni niin fiksusti, pari kertaa vähän säikähti, mutta ilmeisesti en ollut kyllin vakuuttava maastakäsin (tai mahdollisesti ponia vain järkytti ajatus siitä että toiset jättävät hänet yksin pimeyteen)
Poni seisoi pää pystyssä, täysin valmiina juoksemaan karkuun. Vähän se koitti pyrähdellä, mutta Elvis nyt on niin kovin kevyt. Ei se mihinkään päässyt. En kuitenkaan pitänyt moisesta käytöksestä, joten käveltiin muutama askel ja pysähdyttiin aina kun poni alkoi vaikuttaa siltä että sillä on turhan kova kiirus. Alkuun pysähdyttiin kahden askeleen välein, lopulta herra alkoi hieman rauhottua. Ja tallipihalla olikin jo ihan okei kävellä.
Harjailin pienen pullan nopeasti ja siitä korttia kirjaamaan.

Nytpä tulikin eri järjestykseen, heh. Marianne oli tänään ihan tyytyväinen. Välillä se repi hiuksia päästään meidän väistösähläilyiden ansiosta, mutta tehtiin kuitenkin hyviä väistöjä ja yritettiin tosissaan, jee :)
Ja minä olin tyytyväinen, kovin iloinen. Hih. Pitkästä aikaa pienellä pullalla, joka oli jopa välillä reipas. Ihastuttavaa. Ja siis tosiaan, tää oli taas mukavaa vaihtelua, helppoa ja hauskaa. Ja ihana päästä taas väistelemään Elviksen kanssa, hyvä opetella kun se toimii niin helposti.
Ja siis olin vaan tyytyväinen. Kivoja väistöjä, Elvis oli kiva. Ja olin ilonen, niin positiivista. Mun pikkuinen pullaponi jonka kanssa ei voi koskaan olla mitään ongelmia, heh. Rauhoittavaa. Kiva mennä Elviksellä ja tunti meni kivasti. Kaikki on kivaa.
Kiva mennä harjoitusravia Elviksellä ja väistöjä. Hih. Vaikka tosin on tuo Elviksen harjoitusravi kovin yksinkertaista, on se Jackin kanssa siinä mielessä mielekkäämpää näin esimerkiksi.
Ja musta on kovin positiivista että edes Elviksen kanssa on jonkin näköinen idea siitä kuinka ponin saa pyöreäksi. Ja että se oikeasti tulee pyöreäksi. Olkootkin helppo poni siihen, on se saavutus. Verrattuna siihen että aiemmin se juoksi aina naama ylhäällä kuin ravihevonen, onhan tämä nyt suuri saavutus että se nyt kuljeksii lähes koko ajan pyöreämpänä. Hienoa. (kun tokikin on hienoa että se saattaa edes rentoutua eikä vain juokse kamelina karkuun jokaista vihreää miestä)

Paljon positiivista, ei siinä. Heh, täytyypä vaan sanoa että olipa tällä viikolla kovin vaihtelevaa :D Tänään on pelkkä "sydänkivajeejee"-teksti, eilen taas tuo "kaikkionhuonosti"-teksti. Kai se näinkin menee.
Ja kuten jo sanoin, eilen meni kuitenkin hyvin, ja olen siihen tyytyväinen. Se oli vaan se jännitys joka iski, joka pilasi. Toivottavasti se tästä kuitenkin :)
Ensi viikkoon siis. Nyt tuolla on muuten jo pakkasta :o