Joo, mulla on ollut kovin hauskaa. Nyt vaan tämäkin hauskuus tuntuu jotenkin pienenevän kun kullan kallis koneeni näemmä keksi ettei se taaskaan voi toimia kunnolla. Yritän tässä nyt jumittaa tuota sivustoa, jos se alkaisi toimia sen jälkeen (se toimi viimeksi, joten tämä taktiikka ei ole edes kaukaa haettu :D)
Olin kuitenkin tänään tallilla ja hei, mulla oli Pomo! Pitkästä, pitkästä aikaa. Olenkin jo aika kauan toivonut että pääsisin sillä, ihan vaan sen takia että viime Pomo kerrasta on todella kauan. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Tunnilla olivat myös Jack, Evita, Sakari ja Roosa, Pomo oli toisella tunnilla.
Kattelin siinä tunteja, olin aktiivinen (kerrankin!) ja sitten sain komennuksen "ala pistään Jackiä kuntoon" Hain karvakoiven tarhasta, josta se kipsutteli mukanani vallan järkyttyneenä. Harjailin suurta ja karvaista jonkin aikaa, tuli siitä ainakin siistimpi. Heppa oli oikeastaan kovin söpö, se seistä möllötti karsinassa, kävi vähän katsomassa Roosaa. Oikein herrasmiesmäinen toveri. Ja paljon isompi kuin luulin, heh.
Sitten meidän tunti alkoikin, joten kipittelin kentälle ja nousin Pomon selkään. Ja hei, ensimmäistä kertaa siinä ponin vaihtuneessa satulassa.
(että mä oon hyvä valkkaamaan näitä samoja kuvia kerta toisensa jälkeen)
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Koitin vähän hakea ja rauhoittua itse. Kun sain itseni jonkinlaiseen hallintaan lähdin ratsastamaan ponia eteenpäin. Alkuun oli hieman hankalaa, poni ei kulkenut suoraan ja eteneminenkin oli todella vaisua. Kun aikani säädin itseni kanssa ja vain käskin eteen, alkoi Pomo kävellä jo kivemmin. Se pysyi uran sisäpuolella ja käveli jopa ihan mukavan reippaasti.
Mutta hei, oli se ohjien pito sitten hankalaa. On se aina vähän hankalaa, mutta nyt oli extra-vaikeaa. Siis minä yritin pitää nyrkit kiinni, kädet kyljissä ja ohjan tuntumalla. Yrityksestä huolimatta jätin sen kaiken tekemättä, ja ratsastelin nyrkit auki ja kädet suorina sitten könötin lievässä etukenossa. Voi plääh minun kanssani. Koitan tässä nyt selitellä että se oli taas tämä shokki, Pomo on kovin paljon vahvempi edestä kuin Elvis joka on niin.. sellainen "tytär-hento-pienoinen" (poika-hento-pienoinen..) Että ei voi siis olettaakaan että osaisin istua suorassa, ohjat kädessä kun kerran ponikaan ei ihan automaattisesti kulje keveästi ja pää ylhäällä.
Tehtiin siinä hieman voltteja, olin jälleen täysin hukassa. Poni kääntyi kyllä ihan kivasti, mutta se pökkelötyyli jolla me niitä voltteja kynnettiin menemään. Nouh! En vaan saanut siellä ponin pääpuolessa tapahtumaan mitään vaikka yritinkin :D Olisi varmaan pitänyt yrittää vielä enemmän, mutten sitten oikein saanut aikaiseksi. (Tai kun Elviskin, ihan niin pienestä kääntyy, joo.)
Lähdettiin sitten tekemään vähän tehtävää. Toisessa päässä oli tötsillä merkitty ympyrä, toisessa neljä puomia ympyrällä. Pitkillä sivuilla käyntiä eteenpäin ja ympyrät molempiin päätyihin.
Tämä meni ihan kivasti. Poni kääntyi ympyröille ja reitti säilyi, lukuunottamatta paria "menen ihan varmasti naama nurin perin just tältä puolelta tötsää jos MÄ haluun!" Asetus nyt oli kauhean vaikeaa. Koitin hakea sitä pientä nenän kääntymistä, ei sen ympyrällä sen suurempaa edes tarvitsisi olla, mutta sekin tuntui olevan liian vaikeaa meille. PomPom vain puksutti eteenpäin kun minä yritän tyhmänä väännellä ohjaa jotta saisin hepan edes ajattelemaan asettumista. Lopulta, suunnattoman hakemisen jälkeen, sain pari pientä asettumisen tunnetta, ponilla oli suunnilleen nokka sisällä. Luojalle kiitos.
Puomit ylittyivät ihan kivasti, välillä mentiin liian hitaasti jolloin poni dippasi pään alas ja tuijotteli puomia taas nenä hiekassa jottei vain jalat kolise, mutta kun vauhtia oli tarpeeksi niin kyllä tuo ylitti ne oikein asiallisesti.
Käynnin eteenratsastuskin oli ihan okei. Sain jo itse ponia eteen, mutta Marianne sitten mäkätti siitä ettei ponin suinkaan ole tarkoitus hiihdellä nokka kilometrin mittaisena. Yritin sitten kaikkeni jotta saisin käyntiin liikettä ja ponin pysymään lyhyenä. Onnistuimme ilmeisesti kerran. Ei se niin nuukaa nyt ollutkaan.
Siirryttiin sitten kevyt raviin jossa jatkoimme samaa kuviota. Ja minä jatkoin sitä ihme könöilyä ja tein kaikkea muuta paitsi pidin ohjat kädessä. Uhupsis.
No, vaikken minä nyt osaakaan istua, niin ainakin poni oli kiva. Se ravasi nätisti ja pitkillä sivuilla löytyi oikeastaan jopa vauhtia. Välillä ei ihan lähtenyt, mutta useimmiten olin ihan tyytyväinen Pompelin etenemiseen. Vauhti pysyi yllä myös ympyröillä, mikä oli oikeastaan hyvä. Tai kun ympyrät mentiin siis sellaisessa reippaassa ravissa, ei suinkaan missään mönkelöimisravissa.
Ympyrät olivat näin ravissa ihan okei. Se vaan kun ei poni kääntynyt oikealle ennen kuin siirsin raipan ulkokäteen. Sen jälkeen ei niin mitään ongelmaa, poni vain kääntyi ja mennä puksutti tosi hienosti. Puomit meillä sujuivat harvinaisen vaihtelevasti. Välillä oli hyviä, poni ravasi puomin yli huomaamattomasti ja minä vähän myötäsin kun ylitettiin puomi. Sitten taas välillä.. Joko poni hidastui ja mennä mökelsi puomin yli todella huolimattomasti, tai sitten poni meni niin reippaasti että minä true esteratsastajana en pysynyt mukana, vaan jäin tyylikkäästi jälkeen huitelemaan. Noloa, heh.
Käveltiin hetki ja jatkettiin siitä harjoitusravilla ja laukalla.
Harjoitusravissa ympyrät ja pitkät sivut laukassa. Puomit siirrettiin niin ettei niitä enää ylitetty. Joo tota noin. Hmm.. Siirsin ponin raviin ja ajattelin pelkkää rentouttu. En ilmeisesti siirtänyt ajatuksia teoiksi, sillä ponihan lähti vain kaahaamaan alta. Se pisteli ravia menemään aina ties kenen perässä ja minä vain pompin kuin ompelukone siellä kyydissä. Yritin istua rauhassa, rentoutua, ottaa vähän pidätteitä ja huudella rauhoittavia sanoja ponille. Ei ollut oikein vaikutusta, poni vain meni oikein hurmioituneena eteenpäin.
Mutta hei, tehtiin ihan mie-let-tö-mi-ä ravilisäyksiä :D Siis tarkotuksena oli tehdä ympyrää rauhallisessa harjoitusravissa, mutta Pompeli ei sitten ihan kääntynyt vaan se mennä kipitti Sakarin perässä. Ja siis Sakarihan lähti siitä laukkaan, joten Pomo meni tietenkin vielä kovempaa ravia sen perässä. Kun sitten lopulta lähdin keventämään (en kestänyt sitä kauheaa rytkymistä jota harjoitin siellä) niin siinä oli ilmeisesti se viimeinen boosti ponin omatoimisille lisäyksille. Se oli aika uskomatonta, poni harppoi peninkulmasaappailla eteenpäin, se leijui vähintään kymmenen senttiä maan pinnalta. Lavat vain liikkuivat, jalat vain liikkuivat. Aika magea askel, heh. Ja onneksi sain ponin sitten lopulta rauhoittumaan käyntiin, ei vedelty sentään mitään liitoraveja loppuaikaa siellä menemään.
Alkuun meni näin. PomPom ei ollut minkäänlaisessa kontrollissa ja se vaan meni. Kipitteli eteenpäin, en saanut mitään tatsia mihinkään. Pomo sitten lähti etummaisen perässä laukkaan, enkä sitten millään saanut sitä hiljentämään näteillä pidätteillä. Sittenpä meni vähän hermot ja rykäsin erittäin epäoppikirjamaisesti ponin käyntiin. Siitä jatkettiin harjoitusraviin (ja kauhukuvat, olin varma että poni lähtee kiitopukkilaukkaan ja pudottaa mut vedettyään hernepellon nenäänsä) Yllättäen tapahtui jotain mystistä ja ravi alkoi sujua?
En tiedä, joko Pomo ei enää uskaltanut kaahailla kun oli niin hullu akka kyydissä, tai ehkä minä sitten ratsastin niin agressiivisesti ettei poni saanut enää saumaa juosta alta. Oli kuinka oli, ravi oli varsin hyvää. Tahti oli rauhallinen, poni ei kaahaillut alta pois joka hetki. Muiden perään se välillä meinasi kiihdytellä, mutta kääntyi silti ympyrälle ilman ongelmia ja rauhoittui siitä aina pian. Sanoisin että mystistä.. No, yritin sitten olla kovin kiva ponille ja myötäillä mahdollisimman paljon jotta sille tulisi parempi mieli.
Joops, kun sitten vihdoinkin ravi oli alkoi toimia, saatettiin aloittaa tuo laukkaaminenkin. Ensin olin ihan varma ettei laukka edes nouse (koska hernepelto) mutta ei tuossa laukassa sitten mitään ongelmaa ollutkaan.
Yhtä epäonnistunutta nostoa lukuunottamatta laukka nousi aina kun pyysin. Vähän hitaasti välillä, mutta nousi joka tapauksessa. Ja laukka oli oikein kivaa. Siis joo, minähän en osannut vieläkään istua, ja säädin jotain sekopäistä, mutta tosiaan poni oli mukava. Se laukkasi kivasti eteenpäin ja kääntyikin ihan nätisti kun pari kertaa vähän kääntelin. Siirtymät olivat myös hyviä, pienillä pidätteillä poni siirtyi raviin. Tosin sitten se ajoittain lösähti käyntiin asti, osa noista kyllä johtui siitä että itse könähdin liikaa siirtymässä. (Ja pari kertaa oli siirtyminen laukasta raviin ihan mahdotonta kun poni oli niin innoissaan :D Se meinasi ihan kisailla Sakarinkin kanssa)
Mutta, yllätysyllätys, minä olin aivan kamala. Heh, mutta oikeasti. Istuin siellä laukassa kuin leppäkerttu, oikein sellainen koppakuoriais-asento "leuka rintaan ja menoksi" Tai no, ehkei ihan. Melkein.
Totta on kuitenkin se, että istuin etukenossa ja vähän silleen kumarassa. Kädet mönkelöivät jotain täysin omaa ja koko mun olemus oli niin etupainoinen ettei ole tottakaan. En myöskään keskittynyt laukassa istumiseen lainkaan (positiivista, en silti pomppinut just yhtään) jonka johdosta istuminen oli sellaista kyydissä keikkumista ja heilumista, ympyröillä istuin taas niin että hyvä kun en tipahtanut matkan varrelle. Ja Marianne huutelee että pitää istua jämäkämmin paikallaan. Johan nyt menee vaikeaksi :D
Itse tämä tehtävän suoritus jäi vähän toispuoleiseksi tämän ponin kanssa säätämisen takia. Tein lähinnä ympyrää toiseen päähän ja vetelin kierroksen verran laukkaa. Ihan hyvin kuitenkin onnistui, välillä meinasi poni karata alta ravissa, mutta nyt sain sen aina takaisin sitten lopulta.
Mutta mun ja Pomon harmonia ei lähennellyt mitään sinfoniaorkesteria.
Sitten otettiin vähän loppukeventelyä. Tämä sujui, sillä Pomo osasi valua alas vaikken minä ollutkaan ihan mukana. Poni meni pitkänä ja matalana, välillä se vähän nousi mutta sain sen siitä laskeutumaan. Saatiin tosin valitusta liian laiskasta menosta, mutta se parantui kun Marianne aikansa maiskutteli maan tasalta meille, eheh.
Sitten loppukäynnit.
Marianne kuitenkin oli tyytyväinen. Vaihtelua on Pomokin ja menikin kuulemma ihan hyvin.
Mä olen ihan tyytyväinen. Ei tää nyt niin yltiöpositiivinen kerta ollut, mutta kuitenkin ihan kohtalainen. Meillä oli hyviä pätkiä ja huonoja osia. Suurimmat ongelmat nyt olivat mussa, en osannut keikkua ponin selässä järkevästi :D
Käveltiin, poni kävi Mariannen sylilapsena ja sitten keskelle. Pompeli talliin ja harjailin sen. Hah, poni oli niin vallan söpö ^^ Mä hinkkasin sen päästä karvoja pois (talvi tulee, karva vaihtuu) ja poni mökelteli päätään vähän ylös ja sivulle, kuitenkin näkyi ihan tykkäävän näinkin hyökkäävästä tyylistä. Kun lopulta lopetin ja silittelin irtokarvoja ponin päästä, niin toinen tuli ihan mun sylivauvakseni. Siinä se seisoi vaikka kuinka pitkään pää mun sylissä, kovin tyytyväisenä. Korvat lerpattaen ja silmät puoli ummessa.
Suloinen, oikein kovisponi.
Korttia kirjaamaan ja sitten kotiin. Hyi, siellä on kylmä. Koleaa. Yh. Kesä on todella ohi, jäiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti