Mulla on kuulemma "rikas kieli" Olen samaa mieltä, mikä on kyllä harvinaista. Tosin jos nyt ajatellaan syvällisesti niin se "kielellinen rikkauteni" ei välttämättä ole kovinkaan hyvä asia. Se kun tarkoittaa nyt käytännössä tätä mun stygeä ja humoristista (eikun epävakavastiotettavaa) tyyliä kirjoittaa.
Osaan mä tosin kirjoittaa myös hieman asiallisemmin. En vaan tykkää kirjoittaa vakavasti, se näyttää kuitenkin niin daijulta että mua pidetään aivan idioottina kun en osaa kirjoittaa asiallisesti ja järkevästi.
Tänään kuitenkin tallille ja minut oli hei unohdettu taulusta! Herran isä, uskallanko sanoa että oli eka kerta? En ehkä ihan, mutten kyllä muista koska olisin unohtunut.
Eipä siinä muuta, lähdin valtavalle matkalle kentän laidalle ja kyselin Mariannelta että minkä ponin tuo minulle haluaisi.
"Enkö mä muka kirjottanu sua :o Mitäs mä sit mahdoin ajatella.."
Pomoa se kuulemma tais ajatella, ja poni olikin myös toisella tunnilla joten en joutunut/päässyt herraskaista varustamaan. Tunnillahan meidän lisäksemme olivat Simo, Nikkis, Laki, Kitty, Evita ja Kaisa.
Katselin vähän tunteja, kiertelin ympyrää, olin kovin sosiaalinen (musta on kovin hienoa. Tai vanhalla tallilla olin kovin ulkona kaikesta. Nyt tässä jokin aika sitten olen löytänyt tietynlaista yhteisöllisyyttä täällä Maskussa. Tai tuntuu että alkaa tietää porukkaa, voi puhuakin niille. Se on aina hyvä (: )
Kuvailin hieman Hennaa ja sitten kävin vielä mukana Simo-ponia harjaamassa.
Siitä jatkettiin kentälle ja Pompeloisen kyytiin.
Lähdettiin kävelemään ja aloitimme heti tuolla vauhdilla. Poni meni ja mateli kovinkin raukean oloisena, mutta sain sen liikkeelle. Ainakin välillä, kyllä tuo sitten pääsi taas lösähtelemäänkin, mutta aika kivasti kuitenkin pysyttiin liikkeellä. Tämän lisäksi tehtiin toki voltteja joille yritin taas hakea pientä asettumista. Tänään nyrkit ja kädet pysyivät jo paremmin hallussa, mutta asettelu oli edelleen ihan älyttömän haasteellista. Välillä sain jotain tapahtumaan, mutta vähän turhan vaikeaa se oli ja ponikin tykkäsi kulkea pää pystyssä kun ratsastaja koitti parhaansa mukaan säädellä nenää sisälle.
Jakauduttiin siitä sitten puoliksi, minä ja kirjavat oltiin peltopäässä. Piti vaan kävellä, muovailla jonkinlaista ympyrää. Ja piti kyllä myös asetella sisälle ja ulos. En tosin millään saanut aseteltua, oli niin paljon muita ongelmia. Keskityin suoraan menoon ja vauhtiin. Alkuun se onnistuikin, mutta sitten poni alkoi valua aitaan. Se vain valui ulos, enkä pystynyt estämään sitä. Jos sain Pomon pois aidasta ja koitin vauhdittaa niin saman tien ratsu meni ja valahti takaisin sinne aitaan kiehnäämään. Päätinkin siis ajatella vain ulko-ohjaa tuntumalle ja ponia eteen. Kyllä se lopulta alkoi taas suoristua ja pysyi poissa aidasta ja kun suunta vaihtui niin heti helpotti suunnattomasti. Oikea kierros on vain kovin hankala.
Otettiin sitten kevyt ravia. Vasen kierros sujui hyvin. Pomo kääntyi hyvin, tehtiin jokunen volttikin ja kaikki vain sujui. Mun kevennys oli jo aika kivaa, pysyin suorempana ja kädetkin olivat asiallisemmin. Ravin tahti nyt oli hitusen hitaan puoleinen, mutta kyllä se siitä eteni kun vain eteenpäin ratsastin.
Kun vaihdettiin siitä suuntaa niin alkoikin hankalampi osuus. Vaikea oikea kierros.
Alkuun Pomo oli oikeastaan ihan hyvä. Se pysyi uran sisäpuolella, se kääntyi kentän puolessa välissä. Sain voltit onnistumaan ja kaikki oli ihan hyvin. Pompeli oli ainakin jollain tasolla molemmilla ohjilla ja tätä rataa.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Ravattiin siinä ja sitten aivan yllättäen ja ilman varoitusta Pomo katoaa vasemmalta ohjalta. (tai vaaran merkit jäivät ainakin tumpeloratsastajalta huomaamatta ;) )
Se vain katosi. Yhtäkkiä vasen ohja iski tyhjää ja kaikki paino oli oikealla. Mä olin siinä hetken silleen että mitäs helekattia mä nyt muka teen, sitten koitinkin kääntää jottei ajauduttaisi toisten puolelle. Ja kuten arvata saattaa, eihän se poni nyt mihinkään kääntynyt kun ulko-ohja oli täysin tyhjä. Käytiin hillumassa toisten puolella ja kipiteltiin häpeissämme pois sieltä. Auts. Olin vallan ihmeissäni ja mietin vain mitä nyt olisi tehtävä. Tein vähän volttia, koitin asetella sisällepäin ja toivoin vain että poni irtoaisi asetuksen ansiosta sisäohjalta. Kaipa tuo jotain auttoi, mutta seuraavat kierrokset olivat silti erittäin vaikeita. Yritin irrottaa ponia sisältä ja saada sen ulko-ohjalle kaikin keinoin. En kuitenkaan onnistunut, joten joka kerta meidän kääntyminen oli aika groteskia puuhaa. Poni kyllä kääntyi kyntämättä toisten kentän puoliskoa, mutta kun se kääntyminen oli vähän säätämistä kun mä yritin pidätellä ulko-ohjalta ja olla kiskomatta sitä sisäohjaa. Ja kerran eksyttiin taas väärälle puolelle kenttää, äh.
Vaan sitten kävi taas jotain mystistä, Pomo nimittäin palasi molemmille ohjille. Se oli suhteellisen tasaisesti ohjalla (suhteellinen käsite, mutta olipahan ponia kummankin ohjan päässä) ja tuntui todella paljon paremmalta ja tasaisemmalta kuin hetki sitten. Kevyt ravien loppupuoli sujuikin sitten tosi kivasti, poni pysyi ohjan päässä, kääntyi kivasti ja tuntui paljon rennommalta kuin alkuun. Tosin vauhti taisi vähän lopahtaa, mutta kaipa se siitä.
Käveltiin siinä sitten hiukkasen ja jatkettiin laukalla. Tehtiin niin, lyhyiden sivujen keskeltä laukannosto käynnistä ja laukkaa sitten pitkät sivut. Käytettiin nyt tosiaan koko kenttää.
Käyntinostot onnistuivat tosi kivasti. Yksi ravilisäyssysteemi onnistuttiin esittämään, mutta kerrankin hei sain ponin siitä rauhoittumaan ja nostamaan laukan, ilman mitään ikuisuuden kestävää voltilla pyörimistä tai muuta samanlaista.
Jooh, laukat nousivat tosiaan oikein hyvin. Ja tänään keskityin jo vähän tuohon istumiseenkin jonka ansiosta istuin hyvin paljon paremmin. Vähän ilmavaa tuo mun istuminen oli, myönnettäköön, mutta paljon parempaa kuin eilen. Olin suorempi ja jäntevämpi. Tosin jalat ärsyttävät, jalustimet ei pysy mitenkään oikealla paikallaan.
Laukka oli kivaa, mukavan pyörivää ja Mariannekin kehui laukkaa paljon paremmaksi mitä se eilen oli. Ja siirtymät olivat myös alaspäin tosi hienoja! Poni hiljensi nätisti ja minä istuin paremmin, mitä nyt rytkyin kuin hullu ravissa mutta muuten. Tein vähän laukkaympyröitä Pomon kanssa, poni kääntyi hienosti ja mä istuin niin etten nyt ihan näyttänyt lentävän kyydistä joka toinen metri.
Mutta joo, ihan tyytyväinen olen. Laukka on kivaa ;)
Tosin kerran oli väärä laukka. Se oli kovin vahinko. En voinut huomata :(
Sitten jäätiin taas puolikkaille kentille, tällä kertaa minä ja lehmäjengi jäimme porttipäähän. Otettiin vielä loppukevyt ravit. Poni oli ihan ookoo tässäkin, ei se ihan niin hyvin valunut alas kuin eilen, mutta hiukan nyt kuitenkin. Kääntyminen oli vaan välillä turhankin hankalaa, eikä muka mitenkään osattu kääntyä ohja pitkänä. Ainakin mä tällä kertaa keskityin myös eteenpäinratsastukseen vaikka rentoja loppuraveja mentiinkin.
Sitten vaan loppukäynnit.
Marianne tuli sieltä toteamaan että meni tuo paljon paremmin kuin eilen. Selkeää. Pomon kanssa on aina vähän hakemista taukojen jälkeen, ja oli siinä tänäänkin vielä hakemista muttei niin paljon kuin eilen.
Mä olin ihan tyytyväinen. Taas tämmönen ihan kohtuu kiva kerta :) Tänään oli kyllä enemmän hyviä pätkiä kuin eilen. Ja tekee ihan hyvää kun Pomo on niin erilainen ohjan päähän, verrattuna näihin hevosiin joilla nyt olen taas mennyt enemmän. Joutuu taas hakemaan vähän erilaista ajatusta ja lähestymistapaa, se on aina hyvä.
Käveltiin loppukäynnit, keskelle ja alas selästä. Vein ponin karsinaansa ja harjailin sen siistiksi. Pomo on niin hauska, ei voi mitään :D Se sai muutaman porkkanan. PomPom meni ihan innoissaan syömään ne ja vedeltyään ne isoon mahaansa se heilui päänsä kanssa edes takaisin oikein innoissaan ja silmät suurina. Sokerihumala, heh.
Kirjailin kortin, pesin kuolaimet ja lähdin kotiin, suunnattoman seurallisena edelleen.
Nyt hei tiedättekö mitä. Menen leffaan, katsomaan kauhuelokuvaa. Tiedättekö, se on mielenkiintoista. Sitten voin vetää rastin seinään "olen katsonut kauhuelokuvan elokuvateatterissa"
Ja näin positiivisena ihmisenä ajattelen tässä että eiköhän se pelon pelko ole pahempi kuin pelko itse. Pelkään siis saavani vähintään kohtauksen jossain leffateatterissa kun pelkäänkin niin hirveesti sitä elokuvaa. Mutta, ainakin tähän mennessä, se on loppujen lopuksi aina mennyt niin, että se mun etukäteen pelkääminen "jos pelkään sitä :(" on aina ollut pahempaa kuin se pelko joka siitä elokuvasta tulee.
Ehkä se on hyvä. Alitajuinen suojelumekanismi. Pelottelen itseni kuoliaaksi ennen kuin katson mitään pelottavaa, jolloin se ei enää ole pelottavaa
Olen kovin syvällisellä päällä, heh. Mutta heipä hei nyt :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti