Rouva Luppahuuli

Jollen vallan ole erehtynyt, niin ensi viikolla on viimeinen pimeä keskiviikko ja sitten pääsemme nauttimaan jälleen valosta!

Eilen mulla oli Kaisa, tunnillamme myös Laki, Pomo, Vinski, Artsi ja Evita. Kaisa oli jo toisella tunnilla, joten tuli jälleen puuhailtua kaikkea yleishyödyllistä. Oli vaan kyllä ihana ilma, kovin lämmintä ja mukavaa. Harmi vaan kun auringonpaiste katosi juuri sopivasti ennen seitsemää ja me pääsimme hytisemään pilkkopimeään kevätiltaan.

Tunnin alettua kipitin Kaisan luo ja nousin selkään, jonka jälkeen lähdimme kävelemään. Mamma oli jälleen kaikkensa antanut jo edellisellä tunnilla, minkä takia jouduin hiukan aktivoimaan liikettä eteen, emmehän halunneet että koko hevonen ryytyy kesken kaiken. Kaisa käveli nätisti eteenpäin, tehtiin hiukan voltteja joilla yritettiin pitää sama tahti yllä. Asettelin ihan kunnolla, jolloin sainkin asetukset jopa niin sanotusti läpi. Tahtikaan ei ollut lainkaan paha, ajoittain vähän hiihdettiin, välillä löysäiltiin, mutta saatiin suurimmaksi osaksi ihan mukavaa liikettä myös volteilla.
Marianne pyysi tekemään hemmetin paljon voltteja ja muutamia pysähdyksiä. Pyörittelin Kaisaa oikein urakalla, asettelin vaan kunnolla ja etsin pyöreitä reittejä. Pysähdykset olivatkin pelottavia, ne ovat mulle ihan mörkö tätänykyään. Otin itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin väkerätämään niitä pysähdyksiäkin. Ensimmäiset olivat ihan suunnattoman kauheita, Kaisa ei seissyt paikoillaan ja mä vaan kiskoin ja kaikki oli hankalaa. En sallinut itseni luovuttaa ja onneksi pian heppa lähti herkistymään - lopulta tuli pari oikeinkin kevyttä ja kaunista pysähdystä. Jes!

Seuraavaksi lähdettiin kevyt raviin ja puksuteltiin menemään. Kaisa vähän kaatui taas, joten sain aloittaa sillä oikean pohkeen läpi ratsastamisella. Se on nykyään oikeastaan jo melko helppoa, pariin kertaan sai kulmissa ihan moukaroida hevosta reitille, mutta sitten hän suoristui ja kulki oikein asiallisesti. Tein ihan runsaasti pyörylöitä, joille Kaisa kääntyi ongelmitta. Haettiin niillekin jonkinmoista taipumista ja fiilisteltiin. Tahti oli kiva, heppa toimi ja kaikki oli tosi yksinkertaista. Mäkin totesin siinä itsekseni, että Kaisalla ratsastamisesta on nyt tullut sellaista "helppoa ja kivaa" (josta Marianne aina Elviksen kanssa valittaa ;)) Kaisa menee aina kovin kivasti, koko ajan vaan paremmin, eikä oikein ole mitään elämää suurempia ongelmia. Kaikki on vaan iisiä, me vaan mennään ja puksutellaan, iloitaan kun onnistutaan. Oikein helppoa ja kivaa.
Päätin sitten ottaa tässä ravissa vähän jotain temmonlisäyksen tapaisia, pitkillä sivuilla polkaisin kaasua ja pyysin hevosta eteenpäin. Sekin sujui yllättävän loistavasti - putte lähti pohkeesta eteenpäin, vauhti kasvoi, muttei juostu alta. Todella hillittyä ja hallittua lisäystä. Olin myös superylpeä siitä, että aina ennen kulmaa sain Kaisan hidastettua ihan vain kevennyksellä ja parilla pidätteellä... Olen meinaan aika varma, että vielä pari kuukautta sitten olisi rouva Vermon kuningatar pyyhältänyt railakasta ravia ohi kulmien, lapa sisälle pullottaen.

Otettiin käyntiin ja vuorossa laukka! JEEE!! Olin meinaan oikeasti innoissani, olisin ollut vähän katkera jos en olisi ehtinyt laukata putella ennen kuin se joskus lähtee.
Muut kävelivät keskemmällä, yksi pärryytti uraa pitkin. Käveltiin ensin hetki, sitten pääsimme Kaisan kanssa baanaamaan vasempaan kierrokseen.
Siis Marianneltahan tuli ohjeeksi jotain "puolipidätteitä, nosta etuosaa ja jee". Juu toki. Kaisaa vaan ei mokomat kiinnostaneet, ei pätkääkään. Vaikka minä nostin ihan rauhassa ja normaalisti, niin hevostahan ei pidätellyt niin mikään! Heti kun annoin laukkapohkeen, kiihtyi blondi ratsuni nollasta sataan ja siinähän me sitten mentiin. Kaisa esitteli ripeitä jalkojaan ja laukkasi kuin päätön kana, samalla kun ratsastaja lähinnä roikkui matkassa mukana. Jalustimet putoilivat koko ajan ja vedettiin puolet ajasta ilman niitä, jonka lisäksi mä vähän rytkyin kuin perunasäkki. Kaikki ei voikaan mennä niin täydellisesti, heh.
Yritin siinä epätoivoisesti myös hidastaa sitä hevosta, saada laukan vähän alle. En vaan tiedä, tein varmaan jotain ihan täysin väärin, mutta aina kun koitin kevyesti pidättää, niin Kaisa heitti samantien raville. Ja se ravi oli sitten sitä ravuriravia, jota mentiin ihan täysii. Se oli vähän joko tai tähän vasempaan kierrokseen - joko mentiin täyttä laukkaa ympäri kenttää tai sitten mentiin täyttä ravia yhtä päättömästi. Ei välimuotoja.

Taas keskelle kävelemään, kunnes päästiin pistämään mutkia suoraksi myös oikeaan kierrokseen. Olin varautunut Kaisan räjähdykseen ja muutenkin valmiimpana kaikkeen. Kenties siitä johtuen se laukan tahti oli jo hitusen parempi, toki hevonen juoksi edelleen alta, mutta se päätön kaahaus oli poissa. Muuten en kuitenkaan tiedä oliko oikea kierros ainakaan parempi kuin vasen. Putte nimittäin oli vino. Erittäin vino.
Siis käynnissä ja ravissahan en ajoittain edes huomaa että se on vino, sillä saan sen niin helposti suoristumaan. Mutta laukka, aijai, se on vaikea askellaji ja sen kyllä huomasi. Siis rouvahan ei muuta tehnyt kuin kaatunut sisälle ja kavereiden päälle. Puomit tulivat sen takia eteen, jolloin laukkakin kuoli joka toinen hetki. Aika naurettavaa touhua, mä en halunnut kuin laukata uraa pitkin ja sekin oli liikaa vaadittu.

Aikamme me kaaduttiin sisälle ja laukka tippui alas ja blaablaablaa. Lopulta päätin että herranen aika, pakkohan meidän on saada enemmän kuin pari askelta sitä laukkaa. Sitä paitsi, ei se hevonen voi kolmannessakaan askellajissa kaatua sisälle kuin tyyris tyllerö. Siispä voimasanojen saattelemana ruoskin blondia liikkeelle. Oikea pohje kävi kuin Singeri ja ratsastin hevosta eteenpäin senkin uhalla että vauhti alkaa taas muistuttaa Finlandia-hiihtoja. Edelleenkään se ei ollut täydellinen, mutta huomattavan paljon suorempi, tuli pidempää pätkää. Siihen oli ihan kyllin hyvä lopettaa ja jäädä loppukäynteihin.

Kaisahan näyttää kuulemma hyvältä kanssani, heh. Ja mäkin olin tyytyväinen. Käynti ja ravi olivat oikein hyviä, varsinkin temponlisäyksiin olin todella tyytyväinen. Laukkakin oli ihan kivaa, siinä vaan on hommaa vaikka muille jakaa! No, ainakin saatiin laukattua ja mun oikea jalka sai melkoista treeniä, joten tästä on kai hyvä jatkaa.

Keskelle ja alas selästä. Heppa talliin, jossa ruokkosin siitä karvaa irti kilokaupalla. Sen jälkeen kotia kohti ja tutimaan.