Herra Yrmynaama seisoi karsinassa valmiina päivän haasteisiin. Jälleen jouduimme keskustelemaan kilttien ponien käytöstavoista ja niiden puutteesta, mutta sain lopulta aika kivasti harjattua ponilta villahousuja pois. Se on jotenkin suloista, hurjalta mafiosoponilta lähtee oikein sellaista villaa irti - ei niinkään karvaa kuten kaikilta muilta.
Poninen varusteisiin ja kentälle. Kiipeilin kyytiin ja lähdimme reippahasti kävelemään.
Marianne alkoi lähes välittömästi kehua käyntiämme, se kuulemma näytti oikein hyvältä ja rennolta. Siksipä päätin tänään jättää suurimman eteenpäin ratsastelun pois ja keskittyä pitämään sen käynnin samankaltaisena. Ajoittain jouduin hiukan tehostamaan pohjetta ja lykkäämään Pompelia liikkeeseen, mutta suurimmaksi osaksi se käveli itsekin ihan kyllin tahdikkaasti. Tehtiin hieman voltteja, koitin muistaa asetella ja tehdä jotain, mutta jotenkin aivotoimintani tökkii taas, enkä vain jotenkin muistanut pyytää ponilta mitään. No, ainakaan tällä kertaa ei ollut sitä pään heilumisongelmaa, vaan alusta alkaen tuntuma tuntui hyvältä ja Pomon pää pysyi paikoillaan, eikä seilannut vuoronperään jokaisessa ilmansuunnassa.
Lähdettiin rauhallisten alkukäyntien jälkee väkertämään hieman väistöjä:
Käynnissä, sininen edustaa väistöä
Käännyttiin lyhyeltä sivulta, tehtiin voltti jolla asetettiin, taivutus sai säilyä vielä keskihalkaisijallakin ja siitä sitten väistätettiin kohti uraa. Toisessa päässä sai tehdä samaa hommaa ja myöhemmin tultiin toki toisinpäin myös.
Hui, Pomolla väistöjä! Okei, en edes muista olenko onnistunut niissä nyt joskus, mutta edelleen on kuitenkin heti se "ei varmasti onnistu, ei ikinä". Jännitävää sinäänsä, sillä nykyään olen alkanut saamaan sen ponin ihan jopa pysähtymään ongelmitta, joten teoriassahan myöskään väistöjen ei pitäisi olla ongelma.
Pidin alkuun käynnin vähän turhankin löysänä, Mariannen huomautuksen saattelemana tajusin että takajalkojen pitäisi liikkua, jotta voidaan ottaa vauhtia pois. Kai mä alitajuisesti pelkäsin sitä hidastamista ja yritin siksi alkuun pitäytyä hitaassa käynnissä, heh. Voltti sujui oikein hyvin, haettiin asetusta ja koitin pitää sen ulkokäden paikoillaan. Ja ne väistöt sitten.
Kun väistettiin kuvan mukaisesti vasemmalle, niin se sujui ihan ookoosti. Se vasen käsi saa tehtyä pidätteet paremmin, Pomokin oli vielä vähän hitaampi, joten onnistuin hidastamaan ponia aikalailla ongelmitta. Väistö tosin kokonaisuudessaan jäi vähän kömpelöksi, kun meitsi kaatui suuntaan x ja Pomo kumminkin hiukan luikerteli pidätteiden ohi. Saatiin muutamia löllöjä väistöaskeleita, jouduin suoristamaan joka välissä ja hieman hakkasin päätäni seinään. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen - sainpahan mafiosoponin väistämään!
Oikealle väistätyksessä oli sitten omat ongelmansa. Oikea käsi ei ota yhtä tehokkaita pidätteitä, jonka takia ekat kerrat kuluivat Pomon hiihdellessä ja minun ihmetellessä maisemia. Jos otan oikealla kädellä yhtä "vahvan" pidätteen kuin vasemmalla, ei siinä oikean käden pidätteessä yksinkertaisesti ole tehoa. Se on huomattu, fysioterapeutilla mitattiin että vasen käsi puristaa neljä kiloa enemmän kuin oikea (wou!) Tosin koska olen oikeakätinen, niin sehän tarkoittaa sitä, että jos vasen käsi käyttää tätä "raakaa voimaa", niin oikea tekee ne kaikki tarkat jutut. Ratsastaessa sen huomaa hyvin just esimerkiksi näissä väistöissä; vasen käsi tekee paremmat pidätteet, sen avulla saan hevoset hidastamaan ja pidätteen läpi. Oikea käsi taas kykenee liikkumaan paremmin ja tarkemmin, samaten oikea käsi pysyy paikoillaan paremmin. Vähän on vaikea sanoa kumpi käsi on siis loppujen lopuksi parempi - se jolla on voimaa ja tehoa, mutta joka työntyy eteen ja tekee kovinkin "rajuja" liikkeitä, vaiko se täydellinen vastakohta.
Oikealle väistätys oli vaikeaa, ei siinä mitään. Mä en uskalla pyytää tarpeeksi ja vaikka tiedän tuon puolieron, niin silti vaan tuudittaudun siihen "tämä toimi toiseenkin kierrokseen = se toimii tähänkin". Kun sitten lopulta älysin, että ehkä se ei sitten kuitenkaan riitä ja otin kunnolla sen oikean ohjan käteen, oikeasti hidastin ja pidätin, niin saatiin jopa niitä väistöaskelia. Edelleen ne olivat vain muutamia askelia, osa jopa ihna tomeria ja hyviä askelia.
Mun pitäisi saada pikkuhiljaa ne ponit väistämään pidempiä pätkiä. Ne vaan katoavat aina, enkä osaa vaatia tarpeeksi. Hmm.
Seuraavaksi lähdettiin kevyt raviin, erittäin isolle ympyrälle. Siis niin isolle, että se oli melkein puolen kentän kokoinen, mutta silti enemmän ympyrä kuin suorakaide. Iloista kevyttä ravia ja jokaisella ympyrän neljänneksellä piti ottaa se nopea puolipidäte, saada hevonen taas niiamaan yhden askeleen ajaksi, jonka jälkeen myötäys ja ravia eteen.
Meidän ravimme oli oikein miellyttävää. Pariin otteeseen valahdettiin uralle ja toiseen suuntaan tahkottiin ensin kääntymisen kanssa, jolloin oli pakko vaihtaa raippa toiseen käteen. Muuten Pompeli kuitenkin kulki juuri niin kuin halusin ja oli oikein mukava. Puolipidätteetkin menivät varsin hienosti läpi, hidastuttiin hetkeksi ja saatiin sitten ravia eteen.
Tosin alkuun oltiin taas ihan liian hitaita. Kiehtovaa, ehkä mulla oli joku pääsiäishumputtelu menossa tai jotain? Ensin se oli vähän sellaista, että ravi oli verkkaista, poni reagoi vain joka toiseen pidätteeseen ja niiden jälkeen se ei lähtenyt kunnolla eteenpäin, vaan pikemminkin puksutti menemään tasaisen tappavasti. Tämän onneksi tajusin lopulta itsekin, täräytin hiukan vauhtia ja liikettä, jonka jälkeen mentiin aika mageasti. Tuli ne askeleen kestävät hidastukset, sitten reippaasti eteenpäin ja koko ravi tuntui hurjan paljon järkevämmältä kuin vain hetki sitten. Tämä on kyllä oikeasti kiva tehtävä kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Siirryttiin käyntiin ja alettiin väkertämään laukan parissa.
Pinkki käyntiä, vihreä laukkaa
Hurjan vaikea tehtävä, onneksi Marianne demonstroi sen ;)
Keskihalkaisijalle käynnissä, voltti tötterön ympäri, voltin sulkeuduttua laukannosto ja uusi voltti. Keskihalkaisija laukassa, käyntiin siirtymä ja käynnissä taas voltti. Siitä laukannosto ja uusi voltti, pitkä sivu taas laukassa. Tehtiin hiukan vuoronperään, jottemme törmäilisi päättömästi toisiimme.
Ja aloitettiin tietenkin siihen vaikeampaan suuntaan, eli oikeaan. Huh hei, vähän jännitti (tai ei edes niin vähää). Käyntivoltti sujui oikein nätisti, laukkakin nousi sen jälkeen jopa kohtuu hyvin. Vähän turhan löysä ja kökkö se nosto oli, mutta nousi suunnilleen oikeassa paikassa. Tässä vaiheessa voltti laukassa onnistui, vaikka reitti taisikin hiukan muuttua pyöreästä sellaiseksi epämääräiseksi kuvioksi. Keskihalkaisija tultiin hivenen vinossa, kosken onnistunut tekemään kyllin pientä volttia ja siirtymä käyntiin oli varsin magea. Pomokin pysyi tosiaan tällä kertaa ihan pöksyissään, joten laukka oli rauhaisaa ja siirtymä käyntiin tuli sen ansiosta todella pehmeästi, vain muutamien raviaskelten kautta. Toinen voltti käynnissä sujui kanssa ja laukannosto oli taas hieman löysä. Mutta sitten se hieman romahti, Pomo ei tainnut kääntyä voltille päinkään, vauhtikin karkasi lapasesta ja me kadottiin jonnekin kahdenkymmenen metrin päähän. Hups.
Siltikin toinen yritys meni jopa tuota heikommin, kun en oikein saanut Pomoa kääntymään edes ekalle laukkavoltille, vaan hanateltiin ohi ja pompittiin jollain omilla reiteilläme. No, ainakin istuin jo vähän paremmin laukassa, pysyin paremmin penkissä ja jalustimetkin pysyivät suureksi osaksi jaloissa! Toki edelleen ne jalustimet olivat väärin ja mun jalat harittivat, mutta silti paremmin kuin keskiviikkona.
Suunta vaihtui jo helppouden vuoksi, heh. Tällä kertaa taidettiin tehdä yksi ihan ihmeellinen väkerrys josta ei oikein osannut sanoa mitään. Mutta viimeinen kokeilumme onnistui jo aika hyvin. Käyntivoltti oli asiallinen, laukka nousi taas ihan löysästi. Sain kuitenkin voltin tehtyä, vaikka reitti hieman kärsikin. Keskihalkaisija oli vino kuin synti, käyntiin siirtymä taas ihan hyvä. Käyntivoltti jälleen oikein kiva, laukannosto jo parempi. Tälläkin kertaa voltti joutui mukiloiduksi, joten koitin tehdä toisen voltin perään. Siinä sitten laukka tipahteli kesken kaiken alas ja jouduin nostamaan pariinkin kertaan uudestaan. Paras suoritus silti joka tapauksessa, mutta huomaa tuon vaikeuden. Sen kökköyden mikä laukan ratsastamisessa yksinkertaisesti yhä on. Laukka on vaikea askellaji.
Lopuksi vain käveltiin loppukäynnit.
Olin oikein tyytyväinen. Tehtiin vaikeita laukkatehtäviä (:D), väistettiin pari askelta ja Pompeli toimi vallaan nätisti. Minäkin istuin jo asteen paremmin. Ei siis lainkaan huono.
Keskelle ja alas selästä. Ponin jätin orjatöihin, itse taas kävin nappaamassa Nikkis-ponin sisälle. Mua vähän jäi kaivelemaan se, että keskiviikkona poni jäi niin karvaiseksi, joten ajattelin korjata tilanteen.
Pieni lihapulla ei arvostanut ideaani sitten yhtään ja hän oli aivan kauhuissaan jouduttuaan ihan ypöyksin talliin! Onhan se hirveää, aikuinen poni ei vaan millään selviä yksinään sisällä.
Puolitoista tuntia sain siihen aikaa kulumaan, puolet siitä ajasta tosin meni tapellessa siitä, onko ihan sopivaa jyrätä meikäläisen yli, vaikka kuinka hirvittäisi se tallissa oleminen. Vaan tuli ponista kyllä nättikin, ekaa kertaa elämässäni oikeasti harjasin ponin niin hyvin, että lopetettuani ei siitä käytännössä enää lähtenyt karvaa. Toki se on sitten kokonaan toinen juttu kuinka paljon siitä irtoaa talvikarvaa vaikka huomenna, mutta tänään se oli karvaton. Ihan varmasti ;)
Lopulta malttamaton ponitamma pääsi pihallekin, ei tosin hirveän kovalla vauhdilla. Kostotoimenpiteitä, mutta jos Nikkiksellä oli kerran niin hirveä hätä päästä takaisin ulos, niin mehän voimme mennä sinne ulos sitten niin maan perusteellisen hitaasti. Otettiin aina muutama askel ja pysähdys, muutama askel ja pysähdys. Yllättävää kyllä, poni toimi oikein hienosti. Siinä se tuli löysällä narulla, pysähtyi kun minäkin pysähdyin. Jotenkin oletin, että se olisi saattanut kiirehtiä kun sillä niin kauhea hätä oli, vaan tärkeintä näkyi olevan karsinasta pois pääseminen. Hyvä siis näin.
Lopulta pääsin itsekin lähtemään kotiin, pienen Nikkis-ponin jäädessä kiusaamaan Pomoa. Kaikkea vääryyttä ne pienet ponit joutuvatkin kokemaan, ihan pitää seistä karsinassa harjattavana. Supermälsää ja silleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti