Joulun aikaa

Viime viikolla olin kipeänä, joten olin nyt vasta tänään ratsailla. Seuraavat kaksi viikkoa onkin sitten joululomaa tallilla. Kauheasti sanottavaa ei tästä tunnista nyt ole. Menin Elviksellä, tunnilla oli myös Vinski ja Evita.

Vähän oli sellainen epämääräinen tunti taas. Piti käynnissä tehdä pohkeenväistön ajatuksella väistätystä, jossa siirrettiin sisäosaa sisälle ja takaosaa ulos. Ei onnistunut pätkääkään, aina oli ulkolapa karussa ja homma ei toiminut. Elvis myös oli ihan irti ulko-ohjasta ja minä huomasin löysäileväni ulko-ohjaa vähän väliä, mikä ei varmaan auttanut.

Kevyt ravissa tehtiin samaa väistätysjuttua ja vasta-asetuksia. Vasta-asetuksista tuli sentään jotain kun tajusin mitä teen, väistöistä ei tullut mitään. Harjoitusravissa otettiin ajatuksesi sitten avotaivutus, joka onnistui oikeaan kierrokseen ihan superhyvin. Vasen kierros oli tässäkin hankalampi. Muuten poni sitten meni ihan kivasti. Jäi kyllä jokseenkin kaivelemaan kun tuntui että en saanut sitä menemään oikeasti kivasti, vain vähän sinnepäin.

Loppuraveissa poni hiukan säikähti ja multa sekosi pakka, mutta saatiin meidät rauhoittumaan ja tunti loppui ihan hyvissä merkeissä. Jäi silti vähän mitäänsanomaton fiilis, mutta toivottavasti se siitä taas joulutauon jälkeen iloksi muuttuu.

Hyvää joulua kuitenkin kaikille! Lunta ei täällä ainakaan vielä ole, joten tässä muutama iloinen joulukuva viime vuosilta ^^ Toivotaan että vuosi 2019 alkaa hyvin itse kullakin.

Täyttä kyytiä ympäri kenttää

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Vinski ja pari yksäriä, Elvis jatkoi vielä myöhemmin tunneillekin. Päivä oli hemmetin tuulinen ja muutenkin ihan kamala, mutta sentään mulla oli tänään tosi kivat fiilikset. Ei meinaan jännittänyt yhtään. Ei ollut sellaista kalvavaa huonoa fiilistä, joka nyt on seuraillut viimeiset viikot. Siinä ponia harjaillessa aloin ihan miettiä että hei, tänään ei jännittänyt ajaa tallille, eikä ole huono fiilis ponia harjaillessakaan. Todella hyvät lähtökohdat siis!
Lähdettiin kentälle, tähän märkään, kylmään ja pimeään talveen ja sitten kiipesin kyytiin.

Aloitettiin käynnillä ja Elviksen mielestä porttipääty oli inhottava, joten sinne ei tietenkään mitenkään voinut mennä. Pari ekaa kertaa skipattiinkin aika paljon siitä päädystä, mutta myöhemmin lähdin ahkerammin vaatimaan ponia päätyyn ja päästiinkin sinne ilman sen suurempaa draamaa. Ja tosiaan, mun hyvä fiilis vain jatkui. Ei jännittänyt yhtään! Oli suorastaan normaali olo - tuntui että voin istua siellä kyydissä, suorana, rentona, eikä mikään voi sitä estää. Käynnissä käveltiin vähän molempiin suuntiin sekalaisesti, Elvis taas alkuun ihmetteli uudempia poneja, mutta tällä kertaa keskittyminen oli huomattavasti enemmän kävelyssä, kuin toisissa hevosissa. Käänneltiin siinä voltteja, pyysin hiukan käyntiä eteen ja homma sujui ihan kivasti. Hiukan nyt mentiin varovaisemmin, koska tuuli oli niin vahvaa ja ajattelin että mennään taas hiukan alta riman. Jottei tuulenpuuska yllätä ja vie ponia mukanaan tai jotain.

Siirryttiin sitten kevyt raviin ja tarkoituksena oli tehdä toisessa päädyssä täyskaarrot ja toisessa päädyssä sitten ympyrä. Simppeli kuvio, homma sujui oikein nätisti. Hiukan ehkä poni oli hidas ja silti ajoittain altajuokseva. Ei mitään sen ihmeempää ja tarkoituksena olikin alkaa hiljaksiin ratsastamaan tasaisempaa tahtia. Mutta sitten kävikin niin hassusti, että Pomo päätti olla villi ja räjähtää meidän takanamme. Elvis tietenkin lähti siitä täysillä muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kunnes aita tuli vastaan ja sain ponin pysähtymään. Homma vaikutti olevan kunnossa, mutta sitten Pompeli jatkoi riekkumista vapaana ja Elvis halusi ilmeisesti myöskin ottaa vähän pöllöenergioita ulos, joten yllättäen ponini lähtikin uudelleen kiitämään toiseen päähän kenttää. Sain ponin käännettyä päin aitaa ja lopulta myös pysäytettyä, samalla vain miettien että kunhan vaan saisin sen pysäytettyä ennen kuin tipun kyydistä ja pääsisin laskeutumaan hallitusti. Ponin sain lopulta pysäytettyä ja kun vaan tuntui ettei se samalla sekunnilla ole lähdössä taas, niin heittäydyin nopeasti alas (ja venäytin jotenkin koko polveni. Ei ole helppoa edes laskeutua satulasta). Pomo jatkoi vapaata riekkumista, Elvis olisi halunnut lähteä mukaan ja muut hevoset vain katselivat kun vanhat ponipojat riehuivat kuin pahaiset kakarat. Hyvinhän tämä menee!

Kun Pomo lopulta rauhoittui, oli aika hypätä takaisin Elviksen kyytiin, jolla oli kaula kuin joutsenella ja silmät pyörivät kuin hedelmäpeli. Tämän takia jätin raipan pois ja nousin hivenen epäilevänä kyytiin. Marianne kysyikin hallitsenko sen nyt varmasti. Niin.. Toivottavasti?
Se alkoi todella hyvin ja Elvis oli suihkaista alta heti kun vaan pääsin selkään. Sitten se näki hevosia ja vetäisi 180 astetta ja sähähti karkuun. Se kipitteli ja tuntui varsin räjähdysherkältä. Tästä huolimatta mulla oli edelleen yllättävän hyvä olo. Ei jännittänyt kauheasti - enemmänkin turhautti kun pohdin mitä hittoa teen, jottei poni vain suihkisi menemään aina kun toinen hevonen tulee 20 metriä lähemmäs hänen keltaista pyllyään.

Lähdettiin jatkamaan ravia ja mentiin edelleen samalla kuviolla, mikä tarkoitti sitä, että hevosia tuli ja meni milloin mistäkin suunnasta. Tämä hankaloitti tosi paljon, Elvis jännittyi, sähähteli minne sattui ja mulla oli työtä siinä että sain istuttua alhaalla ja otettua ponin takaisin raviin. Otinkin ajatukseksi alkuun vain ravailla nätisti. Väistelin muita, koitin saada kevennyksen rauhoitettua, otin runsaampaa pidätettä jos poni syöksyi alta, sellaista perussettiä. Onneksi pian jäätiin ihan vaan kaikki samaan kierrokseen ja tehtiin vain voltteja kaikkien sivujen keskelle. Tämä helpotti niin paljon mun menoa ja keskittymistä. Aikani kun pyysin ravia ja vaan tsillailtiin siellä, rauhoittui Elvis sen verran, ettei se enää skitsoillut muista hevosista. Vain Vinskistä. Vinski saattoi olla kymmenen metrin päässä ja silti poni vaan yllättäen heitti ympäri ja yritti lähteä laukkailemaan karkuun. Sain jo muuten ratsastettua reittiä ja homma oli hanskassa, mutta auta armias kun jostain tuli Vinski ja Elvis ei enää voinutkaan tehdä mitään muuta kuin juosta karkuun.

Onneksi lopulta kävi läpimurto ja onnistuin viimein pysäyttämään ponin raiteilleen ennen kuin se ehti edes lähteä. Sain pari kertaa otettua pidätteen just samalla hetkellä kun poni oli räjähtämässä ja sen jälkeen pystyinkin pyytämään sitä jatkamaan työskentelyä normaalisti. Kun pari kertaa sain kiellettyä Elvistä riehumasta ja olemasta tuhma, se lopetti sen ylettömän skitsoilun ja rauhoittui niinkin hyvin, että lopulta pystyttiin tekemään vaikka voltteja Vinskin ympärillä ponin sen suurempia jännittymättä! ...Okei, kyllä se vielä tunnin lopussakin pari kertaa otti pieniä väistöliikkeitä jos Vinski tuli suoraan kohti, mutta ne eivät olleet mitään pahoja, kun sentään pystyttiin muuten työskentelemään normaalisti.
Muu kaahottelu saatiin rauhoitettua sillä, että keventelin hitaammin. Ja Elviksen porttipään väistelykin talttui kun Marianne käski ajatella vähän avotaivutusta kulmaan tultaessa. Näin Elviksen nokka pysyi sisällä, eikä sillä ollut mahdollisuutta lähteä oikomaan. Kun nämä kaikki yhdistettiin, niin lopulta istuttiin harjoitusravia, tehtiin voltteja ja mulla oli alla ihan normaalin tuntuinen Elvis. Sitä pystyi ratsastamaan eteenpäin, vaatimaan taivutusta, eikä se singonnut enää kertaakaan mihinkään. Ja koko tämän ajan mulla oli hyvä fiilis, mikä oli ehkä parasta koko hommassa. Mulla oli vaan niin paljon rennompi olo tänään, kuin viime viikolla. Sain istuttua niin paljon paremmin ja rennommin. Ihan superloistavaa!

Otettiin sitten vielä laukkaa yksitellen. Laukka olikin tosi hyvää. Laukkasin ensin oikeaan kierrokseen, johon nousi ensin väärä laukka, mutta sen jälkeen päästiin hienosti vauhtiin. Laukka oli nyt tosi hyvää, sellaista mukavan energisen ja pyörivän tuntuista. Poni liikkui omatoisesti eteenpäin, minä istuin siellä suorassa ja rentona (ei vieläkään jännittänyt, jee!) ja meillä oli tosi kivaa. Laukattiin muutama kierros, käveltiin hetki ja sitten pääsin laukkaamaan vielä vasemmalle. Tähän suuntaan nostossa tuli pientä kiemurtelua, mutta kun sain ponin suoristettua, nousi laukkakin hyvin. Tähänkin suuntaan mentiin hienosti, ehkä astetta hitaammin kun poni oli jo laukkaillut kovasti, mutta ei mitään huonoa silti. Loppuun ravailtiin vielä hiukan. En nyt sattuneesta syystä oikein päästänyt ohjaa, vaikka Elvis oikein nätisti ja rentona ravailikin. Vasta ihan lopussa Mariannen kannustamana annoin ponin venyttää ennen käyntiin siirtymistä. Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen poni pääsi talliin hetkeksi lepäämään ja itse lähdin takaisin kotiin.

Olin vaan tosi tyytyväinen tähän tuntiin. Se fiilis tekee niin paljon ja kun nyt pitkästä aikaa oli taas rento ja hyvä olo. Oli muutenkin mahtavaa että sitä mun hyvää oloa ei horjuttanut tuo hirmuinen riehuminen. Olin myös supertyytyväinen että sain pidettyä itseni kasassa ja sain Elviksen kuulolle ja toimivaksi. Ettei vaan juostu päättömästi koko tuntia. Mariannekin oli tähän tyytyväinen, alku oli kaaosta, mutta sitten noustiin tasaisesti sinne hyvälle tasolle. Tosi kiva tunti, vaikka nyt jäikin pienet sotavammat siitä nopeasta laskeutumisesta. Ei se mitään, oli niin mukavaa!

Kuukausi jouluun

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski, Evita, Artsi ja pari yksäriponia. Harjailin Elviksen kauniiksi ja kiiltäväksi, tukkaa ojoon ja varusteet niskaan. Siitä sitten suorastaan hölkättiin kentälle - poni oli niinkin reipas ja aktiivinen taas vaihteeksi.

Kenttä oli jo aika kova, mutta kyllä se hiukan sieltä aukesi kun tarpeeksi kovaa pintaa tampattiin. Lähdettiin siinä kävelemään Elviksen kanssa ja siis ponilla oli hirmuisia ongelmia kun kentällä oli ihan hirmuisen uusi ja vieras poni! Elvis keskitti kaiken tarmonsa ponin tuijotteluun, väistelyyn ja toisaalta jopa seurailuun. Sen lisäksi toinen pääty kentästä oli aika jännittävä ja sinne meneminen oli astetta hankalampaa, kun ponin mielestä kulmien oikominen ja jännän pään tuijottelu oli mielenkiintoisempaa. Niinpä meidän alkutunti meni vähän siinä, että poni oli ah-niin-järkyttynyt milloin mistäkin, yritti väistellä ja juoksennella kauhuissaan ja minä taas yritin saada ponin uskomaan että se voi ihan kulkea ja tehdä hommiakin. Alkukäynnit meni ihan jees, mitä nyt poni oli supervino. Ihan tajuttoman vino. Siis se näytti kulkevan suorana, mutta ohjaan tuntui että toista ohjaa olisi saanut pitää kymmenen senttiä lyhyempänä kuin toista, jotta olisi suutuntuma ollut tasainen. Niinpä aloitin sillä, että koitin saada ponin taipumaan molempiin suuntiin ja suoristumaan siitä vinoudestaan. Alku tuntui mahdottomalta, mutta lopulta löydettiin tasaiset ohjat ja hyvä tuntuma.

Lähdettiin sitten ravia keventelemään. Tahti oli epätasainen, kun Elvis milloin jarrutteli ja milloin kaahotti. Meikä taas kökötti vähän koko tunnin etukenossa kun jokin taas olevinaan jännitti, joten työstin vaan itseäni suoraksi, tasaiseksi ja rennommaksi. Hetkinen kun siinä väännettiin, niin Elvis rentoutui ja lakkasi välittämästä toisista poneista, sitä pelottavaa kulmaa se kyllä aina vaan kyttäili enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan räjähdetty tai mitään, joten ei se niin pahasti siihen keskittynyt. Ravista tuli mukavaa, hiukan epätasaista, mutta muuten. Elvis kulki kivasti, oikeastaan ainoa ongelma oli se mun jännittynyt olo, ilman sitä olisi mennyt tosi kivasti.

Laukattiin sitten vielä yksitellen uraa pitkin. Vasempaan kierrokseen poni puski sisälle päin ihan ilolla, enkä oikein saanut sitä pohjetta läpi. Johtui tosin ehkä siitä etten täysillä uskaltanut tehdä, mutta joo. Sain kuitenkin molempiin suuntiin laukat nostettua ja alun kököttämisen ja jäykistymisen jälkeen sain jopa istuttua suoraksi ja rentouduttua alas satulaan, jee! Elvis laukkasi tosi innoissaan ja reippaasti, eikä siinä sen ihmeempiä. Loppuravit kevenneltiin vielä ja käveltiin lopuksi.

Hyvin se tosiaan meni. Mulla on vaan nyt joku kausi kun tuntuu jatkuvasti jännittävän ja on hankala olla ja tehdä. Sain nyt kuitenkin tahdontaistelun jälkeen suoristettua itseni, mutta aina sitä vaan valahtaa takaisin etukenoon. Onneksi sentään sain pidettyä itseni ja ponin niin hyvin koossa, että Elvis alkoi keskittyä muhun eikä vaan sätkynyt uutta ponia.

Nyt oli vaan liian vaikeaa

Eipä voi muuta sanoa, oli tosi hankalaa, suoranaisen mahdotonta. Menin Vinskillä, tunnilla myös Pomo ja Evita. Ja no, mistään ei tullut mitään.

Alkukäynnit menivät vielä hyvin - sain Vinskin kävelemään, kääntymään ja jutut sujuivat. Kun piti raviin siirtyä, niin ei vaan millään. Sain sen kyllä raviin, kauhean tappelun saattelemana, mutta se ravin ylläpito ei onnistunut. Heti kun pyysin eteenpäin, kaatui Vinski päin aitaa ja vaikka yritin pyytää eteenpäin, niin heppa ei vaan suoristunut ja mua pelotti omien jalkojen puolesta. Sen lisäksi mentiin ihan vinoina, tehtiin ties mitä taivutuksia, väistöjä ja takaosakäännöksiä suoraan ravista. Vähän heilahdin kun tasapaino meni ja Vinski oli tehnyt jo 180 astetta. Heppaa otti päähän ja mua harmitti - en vaan saanut sitä ravaamaan. Yritin olla rento ja tekemättä juurikaan mitään, ihan vaan ravia ja rentoa keventelyä. Ei, ei niin millään.

Lopulta luovutin ja otin käyntiin, sillä huoletti että Vinski suuttuu ihan tosissaan. Käyntikin oli nyt mahdotonta, en saanut hevosta edes kävelemään uraa pitkin, vaan kaaduttiin milloin minnekin ja seilattiin. Lopulta olin tyytyväinen kun saatiin kierros käveltyä suorina ja ongelmitta. Marianne kävi kokeilemassa ja totesi että Vinski on vaan herkkä. Minä palasin selkään, enkä saanut edelleenkään mitään tehtyä. Koitin ravia ja kaaduttiin vain täysillä aitaan, eikä hommasta tullut mitään.

Sitten tuli laukat ja sain jopa yrittää nostaa laukkaa, jos siitä vaikka tulisi jotain. Laukannostot olivat tosi vaikeita ja hankalia, mutta tietyissä kohdissa sain laukan ylös ja laukka olikin ihan kivaa. Ei se suorana kyllä mennyt, vaan kaaduttiin taas vähän minne Vinski kulloinkin sattui menemään. Ainakin laukattiin, joten se oli hyvä. Käveltiin loppuun ja Vinski pääsi tarhailemaan.

Tasapaksua

Tänään menin Elviksellä, tunnillamme myös Vinski, Artsi, Evita ja Pomo. Elviksen laitoin kuntoon ja poni oli saanut oikein uuden hienon rintaremmi-martingaalin (jollaista en ollutkaan ennen itse laittanut päälle, joten saatoin olla tajuamatta että se rintaremmi olisi pitänyt asentaa satulaan kiinni.. Ajattelinkin että se näytti siinä kaulan ympärillä hiukan hassulta) joten se näytti ihan hienolta esteponilta. Suorastaan vakavasti otettava kisaponi.

Mentiin kentälle, kiivettiin kyytiin ja alettiin suorittamaan. Alkukäynneissä keskityin istumaan hyvin ja suorana, sillä suorassa istuminen on hitokseen hankalaa. Ponia työstin vähän reippaampaan käyntiin ja sen lisäksi piti tehdä asetuksia niin sisälle kuin uloskin. Vasemmalle asettuminen oli astetta hankalampaa ja poni olisi lähinnä halunnut kääntyä ohjan mukana milloin minnekin. Saatiin kuitenkin ihan onnistunuttakin pätkää sieltä tehtyä.

Kevyt ravissa jatkettiin samalla linjalla, rentoja poneja, venyttelyä ja taivuttelua. Ponia sai taas hiukan pyytää ennen kuin ravia löytyi ja tein siinä ensin omatoimisesti muutamat kevyet väistättelyt ja ravin pidennykset. Poni lähti vallan hienosti pohkeesta kyllä eteen ja ihan innostuikin tekemään reippaampaa ravia siinä. Tehtäväksi saatiin sitten tehdä ympyröitä joilla haettiin hyvää taivutusta ja toisella pitkällä sivulla piti päästää ohjaa pidemmäksi ja saada heppa venyttämään kaulaa pidemmäksi. Olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Poni venytti kivasti, liikkuikin reippaammin kun sai ohjaa. Ympyröille se vähän läsähti ja hidastui, mutta sentään jonkin verran asettui. Sanoisin että kokonaisuus oli ihan hyvä ja yritinkin kyllä parhaani. Silti päällimmäiseksi jäi sellainen epätasainen fiilis - tuntui että onnistui, mutta ei yhtään niin hyvin kuin olisi voinut.

Istuttiin sitten vielä harjoitusraviin, jossa poni oli tarjoamassa joko laukka- tai käyntisiirtymiä. Yritinkin tässä nyt tsempata ihan 110-prosenttisesti, sillä oli niin mitäänsanomaton fiilis tuosta alkutunnista. Koitin harjoitusravissa oikein istua rentona ja suorana, kädet kulmassa. Koitin pitää ravin reippaana ja aktiivisena ja saada ponin kulkemaan. Sanoisinkin että onnistuttiin tässä ihan hyvin. Poni nyt hidasteli kyllä taktisesti vähän väliä, mutta ainakin minä istuin aika kivasti ja pätkittäin sain jopa sen vasemman ulko-ohjan tuen sieltä kaivettua esiin (jee!) ja sen lisäksi saatiin raviinkin vähän liikettä. Poni tuntui oikein mukavalta ja homma sujui kivasti, joten eipä siinä sen ihmeempiä.

Loppuun ravattiin vielä kevennellen pidemmin ohjin. Poni oli tosi kiva tässä kyllä ja saatiin ihan kehujakin kun poni venytti hienosti. Hieman hitaaksi se jäi aina paikoin ja välillä tuntui ettei ponilla riittänyt keskittyminen jos annoin sille ohjaa, joten jouduin aika pitkälti menemään ohja vähän tuntumalla, jotta Elvis ei kyyläilisi turhuuksia. Edelleen siis ihan mukiinmenevä suoritus, muttei mitään sen ihmeempää. Ainakaan tällä kertaa ei jänskättänyt kamalasti!
Loppukäynneissä tehtiin vielä taivutuksia pienillä ympyröillä, joista jäi sama maku kuin muustakin tunnista. Pätkittäin tuli hyvääkin taivutusta, loppuaika meni vähän sinnepäin. Noh, poni pääsi siitä karsinaan odottelemaan seuraavaa tuntia, ehkä meillä on vaan syysmasennusta ilmassa kun on niin pimeää ja mälsää.

Ärsyyntynyt poni ja kauhistunut ratsastaja

Mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Vinski, Artsi, Elvis, Evita ja Piki, Pomo vain mun kanssani. Tänään oli ponilla selvästi astetta huonompi päivä, se oli tosi äkäinen koko harjauksen ja varustuksen ajan, siis vielä äreämpi kuin yleensä. Sen lisäksi ulkona oli hiukan pimeää ja ehkä mullakin kummitteli mielessä että tasan vuosi sitten tipuin Pomolta ja sain sen aivotärähdyksen... En tiedä mikä näistä oli ongelmana, vai oliko mikään, mutta heti kun päästiin ponin kanssa kentälle ja nousin kyytiin, mua alkoi jännittää.

En oikein tiedä mikä siinä taas oli, mutta alusta asti mulla oli tosi epävarma ja huono olo siellä Pomon selässä. Poni ei edes tuntunut mitenkään oudolta tai ihmeelliseltä, mutta silti mä olin jännittynyt ja jäykkä. Käveltiin alkukäynnit ilman jalustimia ja olin ihan paniikissa kun jouduin heti luopumaan ihanista jalustimistani. Mitään ei tapahtunut kuitenkaan, poni käveli ihan kivasti ja minä pääsin syvemmälle satulaan. Sitten kerättiin jalustimet takaisin ja lähdettiin ravailemaan.

Ja ei muuten sujunut pätkääkään. Ehkä ponilla oli huono ja vaativampi päivä kuin normaalisti. Ehkä mä en jännitykseltäni saanut pyydettyä oikein. En tiedä mikä oli syynä, mutta poni ei kääntynyt varmaan kertaakaan oikeaan kierrokseen ravissa. Se vaan lönkötti uraa pitkin, en saanut sitä kääntymään ja se mun fiilis vain meni koko ajan alaspäin. Mitä enemmän tuli niitä fiiliksiä etten saa ponia kääntymään ja kiikun vain kyydissä ilman mitään sanavaltaa, sitä enemmän alkoi myös jännittää että kohta se varmaan lähtee kun se ei ole hallinnassa ja kohta se suuttuu ja vaikka mitä.

Yritin kuitenkin parhaani siellä. Koitin kääntää ihan kunnolla ja vasempaan kierrokseen poni kääntyikin hiukkasen paremmin. Oikein hyvä siis! Sen lisäksi tehtiin ravissa hiukan temmonvaihteluita, jotka sujuivat superhyvin - poni hidasti ravia pyydettäessä ja suoritti toisaalta myös hemmetin hienoja ravipidennyksiä. Ja silti, silti mulla koko ajan jyskytti ajatus että apua, poni varmaan pelkää tätä porttipäätyä, koska se hiukan katselee täällä ulospäin, en tiedä uskallanko ratsastaa tänne asti. Olin ihan jännittynyt ja tosi epävarma koko tunnin. Tuntui että poni oli tyhjä ohjalle, tuntui etten uskaltanut täysillä pyytää sitä eteen siinä pelossa että se lähteekin liikaa. Se oli vaan tosi heikkoa se kaikki tekeminen kun en pystynyt vaan rentoutumaan ja pääsemään siitä fiiliksestä yli. Suurena syynä oli toki se, ettei mulla ollut hallintaa poniin - en saa rauhoituttua jos poni ei edes käänny millään.

Siitä piti sitten vielä istua harjoitusraviin ja ottaa laukkaa hiukan pääty-ympyröillä. Meillä tämä romahti heti kun en oikein saanut istuttua harjoitusravia riittävästi sen jännitykseni kanssa, joten jouduin heti vaan keventelemään oman mielenrauhani takaamiseksi. Sitten Elvis säikähti, Pomo lähti hiukan mukaan ja meikä jännittyi taas lisää. Pomohan ei oikeastaan edes vaikuttanut säikyltä, enemmänkin luulisin että se lähti koska se oli innoissaan. Se vaan että mulla ei ollut nyt sellainen tunti että pääsisin tällaisista yli. Kun Pomo sitten lähti vielä toisen kerran omin lupineen laukkaamaan, mulla romahti koko istunta täysin, en saanut enää pätkääkään istuttua, vaan keikuin jalustimilla, könötin eteen ja yritin samalla saada ponin käyntiin. Meikällä vaan tärisi jalat ja oli ihan kauhea olo - ei ole mitään syytä jännittää näin paljon pienen ponin kanssa ja silti tällaisia tunteja vaan tulee välillä Pomon kanssa. Kun ihan ilman syytä mä vaan jännityn ja järkytyn. Se on ärsyttävää, mutta jotenkin vaan poni ei ole niin mun juttu kuin osa meidän muista hevosista. Joku siinä vaan on, joka aina välillä aiheuttaa mussa suurta epäluottamusta. No, sentään nykyään näitä on suht harvoin, kun alkuaikoina jännitin oikeastaan joka kertaa Pompelin kanssa. Ja ainakin ne muut kerrat jotka menevät paremmin ja rennommin ovat tosi kivoja ponin kanssa.

No joo. Otin rauhoittelukäynnit siinä sitten. Mulla oli sellainen olo etten saa ponia ravaamaan harjoitusravia ilman kauheaa jännittymistä. Kun vielä muut laukkasivat, niin en halunnut mennä siellä riehumassa ponini kanssa, joten päätin ihan vaan nollata tilanteen. Kävelin ponin kanssa ensin varsin flegmaattisesti keskemmällä kenttää ja otin omaa aikaa rauhoittua. Muut laukkasivat, me käveltiin. Lopulta uskaltauduin jo ratsastamaan käyntiä enemmän, tein reilumpia käännöksiä ja pyysin ponia lyhyemmäksi ja reippaammaksi. Kun mulla oli astetta parempi olo, niin päätin että pakko se on hammasta purren vaan mennä ja lähdin nostamaaan laukkaa.

Tarkoituksenani oli laukata ympyrällä jottei poni voisi räjähtää pitkällä suoralla. Se ei kääntynyt, joten mentiin sitten vaan uraa pitkin, samapa tuo. Laukka nousi tosi heikosti, sillä poni jatkoi sellaista siksakkia jota se olikin vetänyt oikeastaan koko tunnin ajan. Sain kuitenkin laukan ylös, laukkasin runsaan pitkän sivun verran, hidastin käyntiin, otin vielä toisen laukan ja sen jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin. Laukka nyt ei ollut mitään ihmeellistä, lähinnä poni tuntui tönköltä ja minä istuin siellä mukautuen kuin tiiliskivi. Laukattiin kuitenkin ja selvittiin siitä. Laukan jälkeen halusin lähinnä vain pysäyttää ponin ja hypätä alas selästä, sillä olo oli liian hutera. Näin teinkin (heti kun sain ponin pysähtymään) ja taluttelin loppukäynnit.

Se on jännä miten mulla on sellainen kytevä epäluottamus Pomoon. Ja miten se vaan aina yhtäkkiä tulee. Aina välissä tulee joku yksi tunti jolloin olen silleen että poni on hurja ja sen jälkeen voi olla hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia tunteja ihan ilman ongelmia. Toki toinen jonka kanssa mulla on tällaisia epäluottamuksen tunteita on Artsi, mutta se nyt johtuu enemmän siitä, että tipun sieltä aina kun jotain tapahtuu ja yleensä vielä kahdesti peräkkäin. No, parempia fiiliksiä hakemaan taas, ei siinä muuta. Ehkä me molemmat aloitettiin päivä vähän väärällä jalalla. Ken tietää, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla ei ole tällaista turhaa paniikkia.

Hyvää työskentelyä vinolla ratsastajalla

Tänään oli taas sellainen päivä että olin ainoa meidän tunnilla ja Marianne olikin kysellyt voisinko tulla myöhemmin. Mutta tietenkin kun lähden niin aikaisin ja yleensä nämä viestit tulevat kun olen jo melkein tallilla, niin ei auta. Olin siis yksin tunnilla, mikä ei tietenkään mua niin haitannut, Marianne vaan joutui möllöttämään kentällä tunnin kauemmin. Auton hommaamista odotellessa.
Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.

Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.

Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.

Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.

Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.

Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.

Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.

Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!

Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.

Iltahämärässä villiponin kanssa

Kävin tänään ratsastamassa, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita ja Simo. Elvis oli jo edeltävällä tunnilla, joten katselin vain kun poni pelästyi milloin mitäkin ja lähdin selkään mielenkiintoisin fiiliksin. Ainakin poni on reipas kun se jaksaa vielä karkuun juosta, joten se on ihan hyvä. Jännitti vaan etten muksahda itse kyydistä, katko kättä tai jalkaa ja joudu lähtemään ulkomaille raajat paketissa.

Noh, eihän näitä tarvitse Pullaponin kanssa niin jännittää, mutta ajattelin silti ottaa hiukan varovaisesti ettei nyt ihan se lottovoitto osu kohdalle. Alkukäynneissä lähdin ratsastamaan ponia reippaasti eteenpäin sillä se oli ihan matelumoodissa. Hiukan poni kyttäili ulkopuolista pimeyttä, mutta en antanut sille katselurauhaa, vaan tehtiin voltteja ja puskettiin lisää vauhtia. Poni alkoikin rentoutua ja keskittyä hommiin aika nopeasti, joten yksi työvoitto saavutettiin aika nopeasti.

Otin tämän ratsastelun lähinnä leppoisan iltaratsastelun kannalta, joten en sen ihmeempiä siinä omatoimisesti puuhaillut. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin, jossa Marianne pyysi ottamaan muutamat reippaammat pitkät sivut jotta poni heräisi. Sen lisäksi tehtiin hiukan loivia kolmikaarisia poneja väistätellen ja pääty-ympyröitä. Väistättelyt sujuivat oikein mukavasti. Vähän löysää väistöä, mutta saavutettiin kiemuraa merkkaava puomi, eikä poni tuntunut ihan kauhean vinolta. Ympyröillä koitin ponin saada taipumaan kunnolla ja jatkamaan aktiivista ravia. Otin siinä sitten myös ne muutamat reippaammat pitkät sivut, jotka Elvis suoritti tosi hienosti. Ponista irtosi vallan mageeta ravia, se oli reipas ja kuuliainen.
..Kunnes sitten Alpo veti tarhassa herneet nenään kun kaveri vietiin toisesta tarhasta pois. Lapsihevonen veti siellä tarhassa rallia, jolloin minun fiksu ja vanha ponini päätti tietenkin että nyt on jotain pahaa tapahtumassa. Se otti pikkuisia lähtöjä aina samaan tahtiin Alpon kanssa. Meikä keikkui kyydissä miten keikkui, mutta poni oli kuitenkin sen verran kartalla että mitään pitkiä matkoja se ei juossut ja tuli parhaimmillaan takaisin ihan parin laukka-askeleen jälkeen. Alpo sai heinää tarhaan ja minä jatkoin hommia järkyttyneen ponin kanssa. Hetki siinä meni, hiukan lisää pyörittelyä, tasaista tuntumaa ja reippaampaa ravia, ennen kuin poni vihdoin rauhoittui ja uskalsi rentoutua takaisin.

Istuttiin harjoitusraviin ja humputeltiin sitä pitkin kenttää. Ravi oli tosi mukavaa, tasaista ja meikä istui oikein hyvin siellä, jopa suorana suurimman osan ajasta. Välistä jouduimme keskustelemaan tarkoittaako harjoitusravi laukkaan kiihdyttelemistä, mutta poni onneksi ymmärsi että ravata voi ilman laukkaehdotuksiakin.
Alettiin siinä sitten vielä nostella laukkaa pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka sujui ihan nätisti. Hiukan olisin voinut täräyttää Elvikseen lisää vauhtia, mutta otin varman päälle ettei poni räjähdä. Sain kuitenkin hyvät laukat kun vain laukka pysyi yllä ja poni pysyi ympyrällä oikein hienosti.

Oikea kierros oli sitten tuttuun tapaan ihan hiukan hankalampi. Tähän suuntaan Elvis oli tosissaan menossa aina laukkaa nostaessa, joten kerran se yksinkertaisesti pääsi kaahaamaan suoraa uraa ympyrälle kääntymisen sijaan. Muuten ympyrät onnistuivat ongelmitta ja laukat sujuivat tosi hienosti. Meikäkin alkaa nyt niin sopivasti istumaan taas siellä laukassa hyvin - nyt ei muuta kuin kenttä käyttökelvottomaksi, laukkataukoa ja voidaan taas kevällä opetella uudelleen istumaan laukassa.
Lopuksi ravailtiin vielä hiukan pidemmällä ohjalla. Elvis oli asteen jännittynyt tässä, joten en oikein uskaltanut sille kamalasti päästää ohjaa. Tuntui että poni oli vähän kyttäilevä kuitenkin, ainakin heti kun ohjaa löysäsi. Siispä hölkkäiltiin reipasta ravia molempiin suuntiin, ennen kuin tulin alas taluttelemaan loppukäynnit.

Lenkillä

Menin tänään Pomolla, tunnilla myös Evita ja Elvis. Pomo oli vain mun kanssani ja lähdettiin maastoilemaan. Ilma oli mitä parhain ja maastossakaan ei olla hetkeen oltu, joten oli oikein mukava lähteä taas samoilemaan.

Lähdettiin heti ja oltiin koko tunti pyörimässä poluilla. Suurin osa ajasta meni kävellen, mutta ravailtiin yhtä metsäpolkua edestakaisin pari kertaa. Ponilla oli kivaa ja mulla oli kivaa. Ainoa pikku miinus taisi ponin mielestä olla se, että oltiin jonon viimeisinä ja kaikki muut lyllersivät ihan liian hitaasti Pompelin makuun. Raviakaan ei meinattu saada otettua kun aina muut hölkkäsivät liian hitaasti, joten poni ei edes jaksanut vaivautua. Otin sitten aina hiukan etäisyyttä toisiin, jolloin poni sai ravailla isompaa ja reippaampaa ravia pikku matkan ajan.

Meillä oli tosi mukava ja rento maastolenkki, kaikki sujui hyvin ja meni suunnitelmien mukaan. Matkan jälkeen siirryttiin talliin ja poni pääsi tarhaan lepäilemään leppoisan päivän päätteeksi.

Heikkojen kohtien treenailua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski ja Evita, Elvis vain mun kanssani. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, poni oli keltainen ja kaikki oli oikein hyvin. Laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin kentän puolelle.

Alkukäynneissä vain etsittiin reipasta ja iloista käyntiä, käveltiin vähän ilman jalustimia jotta saatiin jalkaa pitkäksi ja sitä rataa. Elvis oli oikein mukava ja käveli eteen, hiukan se aina lösähti ja pyytää sai uudelleen, mutta suurimman osan ajasta kuljettiin reippaasti ja hienosti. Siirryttiin sitten kevyt raviin, jossa keskityin tekemään isoa ravia, tein muutamia loivia väistätyksiä kentän keskeltä uraa kohti ja pyörittelin Elvistä ympyröille taipumaan. Kaikki sujui tosi kivasti, vasenta pohjetta poni väisti paremmin, mutta molempiin suuntiin tuli onnistunutta pätkää. Ravi oli oikein mukavaa ja etenevää, poni kääntyi hienosti ja jopa taipuikin parhaansa mukaan. Meillä oli vallan hyvä flow siinä, oli mukavaa ravailla rauhassa, mutta silti tuli tehtyä hommia ihan kunnolla kun ponilta sai vaatia etenevää ravia.

Muilla oli pieniä hankaluuksia ja he pääsivätkin liinan päähän istuskelemaan ja harjoittelemaan. Siinä vaiheessa totesin että parempi jatkaa samaa linjaa ja keksiä jotain järkevää puuhaa, jotten vain keventelisi koko tuntia. Jäätiin Elviksen kanssa tosi isolle pääty-ympyrälle ja istuin alas harjoitusraviin. Koitin saada harjoitusravinkin reippaaksi ja eteneväksi, missä oli pieniä hankaluuksia, kun poni luuli mun pyytävän laukkaa. Kun varovasti pyysin ja varoin heilumasta häiritsevästi, sain kyllä isompaa raviakin aikaan, mutta poni oli selvästi hiukan hämmentynyt. Tein siinä myös sitten hiukan pysähdyksiä suoraan ravista. Näitä poni suoritti kovin ammattimaisesti ja toistojen kautta sain ponin siirtymään pysähdyksestä raviinkin oikein nopeasti. Kerran se teki jopa todella voimakkaan ravisiirtymän, mutta niin hyvää siirtymää en saanut kyllä toistettua enää.

Otin sitten pätkän käyntiä jotten taas piiputtaisi itseäni ennen laukkaa. Mariannelta heltisi laukkalupa ympyrällä, joten päädyin tekemään samaa treeniä kuin viimeksi. Siirtymiset ovat mulle hankalia, joten ne olivat suurimmassa osassa tämän päivän treenissäni. Aloitin laukat ottamalla nostoja ja muutamia askelia laukkaa. Tarkoituksena oli tehdä kaksi nostoa ympyrän aikana, ei siis mitään kauhean hankalaa. Ensinnäkin Elvis pysyi ympyrällä molempiin suuntiin, mikä oli ihan superloistavaa taas! Jännä että saan pysyttyä ympyrällä silloin kun on kauheasti muutakin ajateltavaa, mutta pelkkä käännös useinkaan ei onnistu.
Alkuun nämä laukka-ravi-laukka-siirtymät olivat tosi hankalia. Elvis kyllä nosti laukan, mutta kun siirsin raviin niin en saanut ihan täysin istuttua, jolloin Elvis ei ihan honannut että halusin sen nostavan heti laukan uusiksi. Sen lisäksi poni taisi ajatella että ei normaalistikaan renkata edestakaisin laukkaa ja ravia, joten miksi nytkään?

Hetken jouduin tahkoamaan, sillä joka kerta laukannostoon meni puolikin ympyrää aikaa. Lopulta sain täräytettyä pohjetta läpi, herätettyä ponin tähän maailmaan ja istuttua alas, jolloin sain laukannoston onnistumaan aika nopeasti siirtymän jälkeen. Kun toistettiin vielä muutama onnistunut kerta, päästiin lopulta tekemään tehtävää tosi sulavasti. Elvis alkoi nostaa laukkaa paljon nopeammin ja terävämmin, pohje meni läpi ja minä sain paremmin pyöräytettyä istuinluun mukaan nostossa. Poni laukkasi iloista laukkaa ja siirtymissä alaspäinkin sain ihan istuttua. Hiukan mä rytkyin kun se ravi oli niin epätasaista laukan jälkeen, mutta ihan positiiviseen suuntaan mentiin koko ajan. Hiiukan oli ongelmana että Elvis rupesi ennakoimaan ravisiirtymiä, mutta sain sen reipastettua laukkaamaankin.

Kun lopulta saatiin tehtyä pari ympyrää hienosti laukkaa nostellen, annoin ponin palkinnoksi laukata vähän isommin ja pidemmällä ohjalla muutaman ympyrän verran. Lopuksi otin vielä molempiin suuntiin muutamat laukannostot pysähdyksestä. Sekin sujui oikein kivasti, kun poni oli herkistetty laukannostoille jo valmiiksi. Ekat nostot olivat tosi hitaita ja poni ehti siirtymään raviinkin ennen kuin laukka löytyi sieltä, mutta parin toiston jälkeen saatiin muutama nosto jotka olivat niinkin nopeita, että poni otti parhaimmillaan vain yhden käyntiaskeleen ennen laukkaa. Olin tosi tyytyväinen ja tuntui että kaikki meni oikein kivasti.

Käveltiin hetki jotta saatiin molemmat hiukan puuskuttaa ja otettiin lopuksi vielä kevyttä ravia pidemmin ohjin. Poni oli ihan järkyttynyt kun Evita protestoi juoksutusliinan päässä ja hiukan potkaisi kohti Elvistä. Evita oli siis kyllä kymmenen metrin päässä, eikä todellakaan potkinut Elviksen takia, mutta poni ei näitä ehtinyt sen kummemmin miettiä. Hän päätti vain kääntyä pennin päällä ja hilpaista karkuun. Poniraukka.
Muuten loppuravit menivät iloisen letkeästi. Jäätiin kävelemään ja minä tulin taluttelemaan hienoa ponia. Sen jälkeen poni pääsikin tarhailemaan ja itse siirryin kotipuoleen jälleen. Oli tosi kiva tunti, kaikkien näiden tuntivuosien jälkeen on kuitenkin aika virkistävää ratsastaa yksikin tunti tälleen itsenäisesti. Kun se on kuitenkin erilaista - voi keskittyä näihin omiin heikkoihin kohtiin, tehdä just siten kuin poni tarvitsee jnejne. Joten mulla oli kyllä oikein kivaa. Best of both worlds ja silleen :)

Reipasta puomeilua

Tänään mulla oli pitkästä aikaa Pomo, tunnilla myös Nipsu, Vinski ja Evita, Pompeli vain mun kanssani. Oli ihan jännää ja olen tässä toivonutkin pientä vaihtelua, joten oli tosi virkistävää kiivetä taas eri ponin selkään testailemaan nappuloita ja niiden puutetta.
Pomo oli oma äreä itsensä karsinassa. Tuntui tosin että sillä oli nyt syysmasennus päällä ja kaikki otti vieläkin enemmän päähän kuin yleensä. Selvittiin itse kukin hengissä ja ponikin rauhoittui kun päälle ei saanutkaan jyrätä, joten päästiin yhtenä palasena kentälle. Ja kyllä me hiukan saatiin yhteistä säveltäkin, kun poni totesi että leuan alta harjaaminen on itse asiassa todella mukavaa, kun joku muu rapsuttelee oikein kunnolla.

Aloittelin alkukäynneissä rauhassa tunnustellen. Ponin satula tuntuu aina pitkän tauon jälkeen heittoistuimelta ja luotto on hukassa, joten hetken fiilistelin ja pohdin että poni on pieni ja kiltti, eikä se vain odota tilaisuutta heittää mua kyydistä. Kun tämä oli selkeää, uskalsin täräyttää ponia pohkeen eteen kävelemään, tehtiin muutama voltti joilla yritin saada asetusta läpi ja sen lisäksi mulla oli koko tunnin agendana saada ohjaa kunnon tuntumalle, silti pitäen kyynerpääkulman. Tämä oli taas tosi hankalaa kun Pomo on niin vahva ja pitkä, mutta tuntui että sain pätkittäin sitä hiukan lyhenemään, jolloin se ohjastuntumakin oli parempi. Sen lisäksi koitin nyt taas pitää mielessä sen ulko-ohjan ja ettei sitä saisi löysätä sekunniksikaan. Elviksen kanssa tällaiset eivät yleensä ole niin nökönuukaa, kun sen saa aina menemään ainakin suht hyvin, mutta Pomon kanssa tämä ohjaspuoli kyllä tuhoaa nopeasti koko tunnin. Täytyy sanoa että olin ihan tyytyväinen. Ratsastin vähän kädet ojossa tyyliin puolet tunnista, mutta toinen puoli sujui asiallisemmin. Mun vaan täytyisi saada ponia pyöristämään sitä niskaa edes hiukan, se kun auttaisi siinä ohjastuntuman säilyttämisessä. Ja hei, sain pidettyä ulko-ohjaa hienosti tuella - mitä nyt muutamat kerrat kun se vasen ulko-ohja katosi ja ponikin katosi... Kuka niitä nyt jaksaa muistella?

Siirryttiin kevyt raviin ja tehtiin kolmea ravipuomia molemmilla pitkillä sivuilla. Tässä heti huomasi sen vasemman ulko-ohjan ongelman, sillä heti ekalla ravipätkällä Pomo ravasi iloisesti esteiden ohi ja kentän toiseen päähän, mitä ei tosiaankaan ollut tänään tarkoitus käyttää. Täräyttelin ulkopohjetta läpi, keräilin ulko-ohjaa ja kyllä me silti tunnin aikana vielä pari kertaa sinne ravailtiin. Mutta muuten sain ponin pidettyä suorana, hyvänä, eikä sentään ihan koko ajan luikerreltu väärään päätyyn.
Vaikka tuossa kulmassa oli pientä ongelmaa, niin Pomo silti kyllä kääntyi tänään tosi hyvin. Kaksi kolme kertaa meni käännös pitkäksi, mutta sain silti aina korjattua ja muuten käännyttiin oikein hienosti puomeille ja volteille ja vähän kaikkialle. Ehkä Pomo katsoi siinä kulmassa vaan mallia muista, enkä itse ihan muistanut tukea sitä tarpeeksi.

Ravissa ratsastelin ponia ihan kunnolla eteen ja sainkin aikaan vallan hienoa ja iloista ravia. Puomit ylittyivät supertaitavasti ja meillä oli tosi mukavaa. Molemmat suunnat menivät hienosti, vasen kierros oli tietysti helpompi kun akalla pysyi ulko-ohja kädessä. Tehtiin tätä ravia oikeasti tosi paljon, kun osalla oli hiukan ongelmia. Siksipä me päästiin Pomon kanssa ihan kunnolla ravailemaan ja tosiaan sellaista astetta isompaa ravia sen ihan perustuntihölkän sijaan. Siksipä meikäläisellä alkoi loppua kunto kesken, varsinkin kun jatkettiin suoraan ravista laukkatyöskentelyyn. Olin työstänyt ravia niin ahkerasti, että oli kyllä tosi vaikea alkaa siitä nostelemaan laukkoja suoraan, joten laukkatyöskentely kärsi ihan pullamössöratsastajan takia.

Laukkaa oli tarkoitus nostaa aina puomien jälkeen ravista. Meillä eka laukannosto oli hidas, vetelä ja tein sitä siinä varmaan 20 metrin ajan. En vaan yksinkertaisesti jaksanut istua kunnolla alhaalla ja valmistella, jolloin poni lähti lisäämään ravia ja olin ihan poissa pelistä. Kun lopulta sain nostettua laukan, olin alkuun ihan hukassa. Tuntui että poni laukkasi kuin neliö, eikä edennyt mihinkään suuntaan. Hiukan sai rätkäistä poniakin siis liikkeelle, ennen kuin laukka alkoi edes hiukan pyöriä ja mä pystyin istumaan alas.
Marianne ei sitten ollut tyytyväinen meidän laukannostoon, joten käsky kävi jäädä pääty-ympyrälle ja ottaa laukkaa alas ja tehdä laukannostoja ainakin puolen ympyrän välein. Oikein hyvä tehtävä, sillä aika usein tulee tehtyä liian vähän nostoja ja mulle on esimerkiksi tosi hankala istua niitä siirtymiä raviin kunnolla. Keräsin siis kaiken voimani ja lähdin tekemään siirtymiä. Ekat nostot olivat löysiä ja heikkoja, mutta lopulta sain peräkkäin kaksi nopeampaa ja hiukan voimakkaampaa nostoa, joista tuli hyvää laukkaa (ja yllättävää kyllä, poni pysyi jopa ympyrällä. Molempiin suuntiin, vaikka nosteltiin laukkaa. Olin yllättynyt ja ylpeä meistä, tämä on yleensä niin hankalaa tämä ympyrällä laukkailu). Yritin vielä jatkaa, mutta sitten iski sellainen väsymys, etten vaan saanut enää laukkaa nostettua. Joten kävelin hetken, koitin uudelleen. Ja siis tosiaan, hyvä tehtävä. Nostot paranivat, mun istuminen parani ja tämä oli tosi kehittävää. Ongelmana oli vain se, että minä itse tuhosin puolet nostoista kun en jaksanut vaatia kunnolla, damn it.

No, homma sujui molempiin suuntiin. Laukat nousivat, homma oli nousujohteista, vaikkakin tosi väsynyttä. Otettiin omat käyntihuilat ennen kuin ravailtiin loppuravit ja sen jälkeen jäätiin lopuksi kävelemään.
Oli oikein mukava tunti, kiva mennä Pompelilla taas pitkästä aikaa. Ja oli vaan kyllä rankkaa. Yritin nyt ratsastaa todella täysillä kun vielä on hyvät pohjat eikä ollut edes huono ilma. Mutta joo, normaalisti kun kuitenkin kävellään hiukan välikäyntiä, niin en ole tottunut näin täyteen duuniin koko tunnin ajan.
Poni oli kiva, meillä meni oikein hienosti muutamia lapsuksia lukuunottamatta. Tästä on taas oikein hyvä jatkaa.

Tuulee niin ettei ponikaan pysy raiteilla

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita ja Vinski. Elvis oli vain mun kanssani ja ulkona tuuli niin kovaa ettei tosikaan. Hiukan ahdisti lähteä pihalle kun tuntui ettei itse saa henkeä ja jännitti että miten ponikaan jaksaa kävellä kun herra hienohelma ei niin kauheasti näistä äärisäätiloista välitä.

Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Oli se kyllä melkoista menoa. Tuli tuulenpuuska sivulta ja poni oikein heilahti tuulenvoimasta, tuli toinen puuska suoraan naamaan ja ponia alkoi ärsyttää ja se yritti lähteä kipittelemään reippaammin eteen. Ei kuskillakaan siellä kovin kivaa ollut, syysmyrskyt voisivat olla puhaltelematta meidän ratsastustunnin aikana.
Sääoloista huolimatta koitettiin tehdä parhaamme. Hiukan oli hankalampaa ratsastaa sillä poni oli tietysti hiukan virittäytyneempi ja mua jännitti että se räjähtää kun kunnon puuska tulee. Sen lisäksi poni tosiaan kiemurteli, eikä viitsinyt kävellä kunnolla - kukas sitä nyt töitä näin huonoissa oloissa tekisikään.

Koitin kerätä itseni ja lopulta uskalsin pyytää Elvistä ihan suht kivasti liikkeellekin. Tyynempi sää ja olisin pyytänyt enemmänkin, mutta tällä ilmalla annoin olla ja käveltiin vain suht reippaasti ja suunnilleen eteenpäin. Alkukäynneissä pyöriteltiin voltteja jokaiseen kulmaan, Elvis kääntyi hyvin, asettui hiukan huonommin, mutta kun pyysin asetusta läpi, löysi ponikin tahdonvoimaa taipua voltille. Sanoisin että olosuhteisiin nähden tehtiin oikein nättejä voltteja, olisin voinut vaatia kaikessa vähän lisää, mutta kuten todettua, oli se hiukan hankalaa kun ei eteensä näe.

Siirryttiin siitä sitten keventelemään ravia. Tässä olin jo selvästi rennompi ja onhan ravia muutenkin helpompi ratsastaa eteen, joten ravissa sain ponin paremmin aktiiviseksi ja pohkeen eteen. Edelleen olisi voinut varmasti pyytää vielä vähän, muttamutta. Ravissa otettiin ponit kunnolla irti uralta ja tehtiin suoria linjoja, rentoa mutta aktiivista ravia ja keveitä väistätyksiä vuorotellen vähän sisälle ja ulos. Elvis oli tosi mukava, se lähti ihan nätisti pohkeesta eteen, jaksoi ravata reippaasti ja oli vallan rento tuulesta huolimatta. Jäätiin sitten vielä ihan vaan ympyrälle, jossa oli tarkoituksena mennä rennon rauhallisesti ja väistättää sitten hevosia ensin sisälle ja pienemmälle reitille. Kun pieni reitti sujui letkeästi, väistätettiin taas ulospäin ja tehtiin isompaa reittiä. Hyvin rauhallista ja simppeliä puuhaa, jonka ansiosta sain Elviksen oikein miellyttäväksi. Se tuntui pehmeältä ja pyöreältä, rennolta ja mukavalta. Poni kuunteli hyvin pohjetta ja pysyi reitillä, joten tämä sujui tosi kivasti.

Istuttiin sitten alas raviin ja nostettiin laukkaa ensin vasemmalle. Tarkoituksena oli pysyä sellaisella isolla reitillä laukassa, kuitenkin niin ettei ajauduttaisi uralle vaan pidettäisiin hevonen suorana ja ainakin jonkinmoisella soikiolla. Ensimmäinen laukannosto oli ihan hyvä, mutta ohjaustehostus ei toiminut, joten eka laukka tärähti ja lopahti Evitan takapuoleen. Tehtiin uusi nosto ja kun vain istuin alhaalla ja vaadin käännökset paremmin läpi, sain Elviksen käännettyä toistenkin ohi. Tämä laukka sujuikin oikein hyvin sitten. Vähän mä istuin etukönössä ja irtoilin satulasta, mutta sain Elviksen pidettyä reitillä, päästiin toisten ohi hienosti ja Elvis oli tosi mukava. Riitti ihan tasainen ja ajoittainen eteenpäinratsastus, poni laukkasi oikein kivaa ja iloista laukkaa ja meillä oli vaan tosi mukavaa.

Käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaankin sitten laukattiin samalla kuviolla. Tässä meillä tuli ensin muutamat väärät laukat ja Elvis tipautti laukkaa kesken ja vaikka mitä. Kun lopulta sain sieltä oikein laukan ylös ja näpäytin hiukan raipalla liikettä, lähti tämäkin laukka sujumaan tosi hienosti. Tähän suuntaan sai selvästi vahvemmin ratsastaa eteen, poni alkoi olla jo suorastaan väsynyt. Pohkeella sai ylläpitää laukkaa ihan kunnolla ja raipalla muistuttaa aina kun poni meinasi tipauttaa laukan kesken omin lupineen. Marianneltakin tuli vaan käskyä pyytää enemmän laukkaa eteen, joten tehtiin parhaamme mukaan. Kyllä poni tekikin aika nättiä ja energistä laukkaa kun siltä oikein pyysin ja anelin. Ja hei, nyt sain keskityttyä paremmin istuntaani, joten istuin alhaalla ja suorempanakin selvästi. Jes!

Käveltiin vielä hetki ja otettiin loppuun kevyttä ravia pidemmin ohjin. Elvis oli vallan rento ja rauhallinen, meillä oli tosi mukava tunti. Ainoastaan se ilma oli pieni miinus, kesää odotellessa vaan.
Loppukäynnit tulin taluttelemaan ja tunnin jälkeen poni sai takin niskaan ja pääsi tarhailemaan.

Hermot kuriin ja homma kulkee

Sateinen viikko oli verottanut ratsastajia, joten tänään meitä oli tunnilla vain kaksi. Minulla oli Nipsu ja seuranamme taapersi Pomo. Vähän jännitti, siitä on jo niin pitkä aika kun olen viimeksi Nipsulla mennyt, joten poni on toki ehtinyt muuttua ja multakin oli täysin unohtunut millaiset nappulat ponilla onkaan. Marianne sanoikin että ajatteli kokeilla Nipsua mulle nyt, kun oli rauhaisa tunti, saisinpa mennä ihan tsillisti kun ei ole miljoonaa hevosta kentällä.
Neiti oli karsinassa edelleen vallan temperamenttinen typy, mutta saatiin poni kuntoon ja siirryttiin kentälle. Meikä nousi kyytiin ja aloitettiin tunti.

Käveltiin hetki uraa pitkin, Nipsu oli ihan kiemura ja tuijotteli ulos. Sain sen suoristettua uralle ja käännyttiinkin lopulta oikein nätisti. Marianne saatteli mut matkaan sanoen että poni on nykyään ihan laiska, joten koitin parhaani mukaan myös ratsastaa käyntiä eteenpäin. Kun lopulta uskalsin pyytää vähän raipalla ja viedä asiaa loppuun, sainkin ihan mukavaa käyntiä ponista. Siinä vaan kesti, kun poni oli vieras ja en heti uskaltanut täysillä vaatia siltä mitään.

Jäätiin sitten isolle ympyrälle ja tehtiin käynnissä pieniä väistätyksiä niin, että takapää sai siirtyä ulos ja etupää pysyä ympyräuralla. Nipsu oli vallan hieno ja teki väistöjä todella mallikkaasti. Ihan aina en saanut mitään ponista irti, mutta suurimmaksi osaksi tuli väistätystä ja vieläpä oikein hyvääkin askelta. Ainoa ongelma oli ratsastaja, jolle oli syvä mahdottomuus istua rentona ja suorassa, vaan kääntyilin ja vääntyilin jäykkänä siellä selässä. Ponia ei silti kamalasti haitannut, joten eipä tuo mitään.

Sitten piti lähteä raviin ympyrälle. Juu-u, se ei ihan lähtenyt niin kuin odotettiin. Varmaan jännitin vähän sitä ravisiirtymää, sillä Nipsu alkoi kiemurrella taas ja oli ihan mahdoton. Kun lopulta sain etäisesti suoran reitin, pyysin ravia, mutta poni vain kiemurteli. Tietenkin sitten pyysin kovempaa ja Nipsu lähti hiukan epätasapainoisesti ja kovin reippaasti raviin. Minä totta kai järkytyin tästä kovin ja poni pääsi vain kiemurtelemaan Pomoa kohti. Kun sitten vielä meidän reitille sattui tötterö, oli soppa valmis. Poni järkyttyi sydänjuuriaan myöten ja ratkaisi asian siirtymällä laukkaan. Mikä on nuoremmalla ponilla tietysti vielä hiukan reippaampaa ja epätasapainoisempaa. Joten minä en saanut istuttua alas, en pätkääkään.
Lopputuloksena oli sitten se, että Nipsu laukkasi pientä ympyrää samalla kun täti kiikkui kyydissä jalustimilla seisten ja etukenossa. Pelkäsin vaan että kohta poni kaatuu ja suurin piirtein funtsin että olisiko parempi vaan hypätä alas vauhdista, kun en mitenkään saanut ponia hidastamaan. Pyrräsin ja otin pidätteitä ja tein vaikka mitä. Poni ei ymmärtänyt, eikä sitten rauhoittunutkaan kun en saanut istuttua. Vedettiin ihan liian monta ympyrää sitä epämääräistä laukkaa, kunnes viimein jollain ihmeenkaupalla poni siirtyi raviin ja sain sen käyntiin ja pysähdyksiin. Huh hei millainen alku!

No, se ei mennyt kuin Strömsössä. Tämän episodin jälkeen minä olin jo vannomassa etten ravaa ponilla enää ikinä kun en saa sitä pysähtymään ja ponikin toki oli astetta jännittyneempi kun homma sujui noinkin loistokkaasti. Seistiin hetki ihan rauhassa, siliteltiin ponia ja hengiteltiin. Sen jälkeen uskaltauduttiin kävelemään ympyrälle. Käveltiin ihan vaan löysemmin ohjin ja ilman painetta. Poni siinä alkoi rentoutua ja kävellä nätisti, mun oma jännitys helpotti. Joten heti kun saatiin vähän omaa tilaa, niin lähdin pyytämään ravia. Tällä kertaa pyysin oikein rauhassa ja hellästi, poni lähti taas vähän reippaasti ja epätasapainoisesti, mutta tällä kertaa minä kokosin itseni ja lähdin vain keventelemään. Hetki me kipiteltiin epätoivoisesti, mutta kun minä sain itseni suoraksi ja kevennyksen hitaaksi, rauhoittui Nipsukin ravaamaan oikein siistiä ja nättiä ravia. Ihan mielettömän hyvä fiilis, mä sain ponin raviin ilman ongelmia, jes!
Otin siinä alkuun ihan rauhassa, mentiin vain ympyrää omalaatuisella reitillä. Kun tuntui että homma sujui, uskaltauduin ratsastamaan selvempää reittiä ja pyytämään kevyttä asetustakin. Kun jonkin aikaa oltiin ravailtu, alkoi Nipsu käydä vähän löysäksi ja takajalat jäivät tallin puolelle, joten sain alkaa ratsastaa sitä eteenpäin. Tein aika rauhassa ja nätisti jottei meillä enää tulisi ongelmia, mutta siitä huolimatta sain ajoittain Nipsun tekemään hienoa ravia. Vähän jojoilevaa se ravin tahti oli, kun en aina ihan uskaltanut, mutta edes pätkittäin tuli hyvää ravia. Ja tosiaan, hiukan meillä oli ongelmaa kun mua varmaan jännitti ravailla jos Pomo ravasi meidän perään, jonka takia Nipsu lähti aina vähän alta jos toinen poni tuli turhan lähelle. Yritettiin vältellä Pomoa, jottei tulisi mitään episodia enää, yksi kerta on tarpeeksi yhdelle päivälle.

Vaihdettiin siinä suuntaa, tehtiin käyntiväistätykset myös toiseen suuntaan ja sitten hiukan kevyttä ravia. Homma sujui oikein kivasti. Käynti-ravisiirtymät olivat jatkuvasti vähän hätäisiä ja epätasaisia, mutta muuten sujui nätisti ja poni oli oikein kiva. Saatiin sitten lähteä isommalle reitille ravailemaan ja jättää ympyrä omaan arvoonsa.

Siinä ravaillessani Marianne sitten vaan ehdotti että jos nyt nostettaisiin laukka. Mä olin hiukan epäileväinen, vaikka Nipsu oli mennyt hyvin niin silti jyskytti se eeppinen räjähtäminen mielessä ja kun en ollut tosiaan vielä koskaan laukannut ponin kanssa tarkoituksella. Mua pelotti että jännitän siellä liikaa, poni pukittelee ja suuttuu ja homma menee ihan pipariksi kaiken tämän itseni kokoamisen jälkeen. Totesin kuitenkin että damn it, syteen tai saveen ja koitetaan vaan. Sittenpä pääsisin ainakin yli tästä ekan laukan jännityksestä. Käänsin siitä vaan ravissa vähän ympyrälle, istuin alas ja koitin nostaa laukan. Nipsu vain kiihdytti ravia ja otti kurssin kohti Pomoa. Jollain ihmeellisellä tavalla mä sain pidettyä itseni koossa, sain Nipsun käännettyä ja annettua uuden laukka-avun, jolloin poni siirtyikin laukkaan superhienosti. En odottanut että se laukka pitää nostaa niinkin reippaasta ravista, joten ne ensimmäiset avut annoin liian hitaasta vauhdista.

Laukattiin tosiaan ensin oikeaan kierrokseen. Käänsin ponia vaan isolle ympyrälle, istuin siellä parhaani mukaan (vähän epätasapainoista ja reipasta laukkaa = oli aika hankala istua, mutta sain oltua aikalailla hytkymättä. En halunnut ponin räjähtävän jos ajan sitä liikaa istunnallani). Otin ihan jonkun pari ympyrää ja sitten lähdin rauhaksiin hidastamaan. Poni siirtyi oikein kivasti raviin ja käyntiin ja pääsin vaihtamaan suunnan. Halusin vaan hiukan kokeilla, en ottaa liikaa laukkaa jottei mikään ehdi mennä vikaan.
Vasen kierros oli hiukan jänskämpi, sillä heti kun siirsin Nipsun raviin, oli se jo valmis laukkaamaan, joten annoin sen lähteä. Tähän suuntaan poni laukkasi huomattavasti reippaammin ja epätasaisemmin, se kääntyi ihan kunnolla sisälle kantaten ja mä olin suunnilleen ihan varma että kaadutaan millä hetkellä hyvänsä. Niinpä ihan yhden pikkuympyrän jälkeen lähdin hidastelemaan ja pienen jarrutusmatkan jälkeen päästiin käyntiin ja poni sai suuret kiitokset hienosta suorituksestaan! Uskallettiin, onnistuttiin ja olin tosi tyytyväinen.

Tulin alas taluttelemaan loppukäynnit, tässä oli kylliksi jännitystä jo yhdelle päivälle. Oltiin kaikki tosi tyytyväisiä, nousujohteinen suoritus, laukka onnistui, mua ei kauheasti jänskättänyt ja poni oli tosi hieno!
Tunnin jälkeen pääsin sovittelemaan ponin päälle ihan uutta lointa (pinkkiä ja kruunuja prinsessoille!) jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan rankan päivän päätteeksi. Hurjaa oli, mutta olen tyytyväinen. Tuo selviytyminen oli suuri asia ja olen tosi tyytyväinen etten järkyttynyt ja tunaroinut koko hommaa.

Normaaliin päiväjärjestykseen palaaminen

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Vinski ja Pomo ja Elviskin jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Tänään oli kiire päivä ja tulin vielä niin myöhässä, että poni tuli vain heitettyä varusteisiin ja hilpaistua kentälle.

Tänään oli vähän tällaista perusasioita ja palautumista estehyppelyistä. Alkukäynneissä piti hakea reipasta mutta rentoa käyntiä, mikä onnistui ihan kivasti, heti kun tajusin vaatia ponilta tarpeeksi. Poni kulki oikein iloista ja keikkuvaa käyntiä ja tuntui tosi mukavalta. Ei edes jännittynyt vaikka naapurin pihalla kaadettiin puita ja oli sellainen maailmanlopun meininki.

Kevyt ravissa tehtiin ihan vain letkeää ravia ja väistöjä pitkillä sivuilla. Piti tehdä ensin pari askelta pois uralta ja sitten pari askelta takaisin. Elvikseltä sai ihan jopa pyytää, mutta kyllä hän sitten teki ne väistöt ja jopa aika kivasti kumpaankin suuntaan. Loppua kohden alkoi kuitenkin huonontua, joko poni ei enää jaksanut tai meikä ei pyytänyt tarpeeksi, joten lopulta tehtiin vain väistöjä yhteen suuntaan. Matka loppui lyhyeen, enkä saanut ikinä palautettua ponia vielä toiseen suuntaan takaisin.
Kuitenkin tehtiin ihan hyviä väistöjä, vaikka varmasti ne olisivat voineet olla terävämpiä ja reilumpia. Väistöjen lisäksi sitten välillä täräyteltiin ponin kanssa isompaa ravia pitkille sivuille, jotta saisin ponia auki myös vähän eteenpäin, enkä vain sivulle. Tässä poni toimi hienosti ja oli tosi mukavan tuntuinen. Ainoa sellainen ongelma oli se vasen ulko-ohja, joka ei pysynyt tuntumalla ja sen lisäksi poni asettui aika huonosti oikealle. Luulen kyllä että yritinkin vähän liian vähän, sillä olin tänään tosi väsynyt. Ei oikein keskittyminen riittänyt asetuksiin kaiken muun lisäksi.

Istuttiin siitä harjoitusraviin ja sain käskyn nostaa laukka. Laukannostot olivat tosi kivoja ja siistejä, ehkä asteen hitaita, mutta eivät mitään raviajoja kuitenkaan. Sain myös Elviksen jopa kääntymään molempiin suuntiin laukassa ja istuin ihan mielettömän hyvin tänään! Jalustimetkin melkein pysyivät paikoillaan ja tuntui hyvältä. Suurin ongelma oli ihan vaan se, että poni ei edennyt tarpeeksi ja jotenkin mä en tajunnut ratsastaa sitä reippaammin eteen. Siksi laukka tipahteli muutamaan otteeseen alas ja sen ajan meikäkin heilui siellä kuin mikäkin. Olen jo jotenkin alkanut pysyä suorana laukka-ravi -siirtymissä jos teen ne itse, mutta nämä ponin tekemät siirtymät saavat mut heti jalustimille heilumaan.
Sen lisäksi poni pariin otteeseen vaan kaatui oikeiden ulkoapujen läpi päin kavereita. Saatiin siitä aina korjattua ihan kivasti, mutta oli se hiukan ärsyttävää.

Käveltiin välissä kun muut laukkailivat ja lopuksi otettiin vielä kevyt ravit. Elvis oli oikein mukavan tuntuinen ja tuntui että sain sen lopuksi jopa hiukan pyöristymäänkin. Rennosti saatiin joka tapauksessa hölkkäiltyä pidemmin ohjin ja poni teki ihan kivaa raviakin, joten ei siinä mitään.

Loppukäynnit ja keskelle, poni jäikin jatkamaan urakointiaan. Ihan tällainen mukava päivä, palautumista kaikesta kisajännityksestä. Olin vaan liian väsynyt, mutta niin kai olen melkein aina.

Esteiden ylittelyä

Kyllä vain, kaikista peloista huolimatta tällä kertaa mentiin myös yli, eikä vain esteiden ohi! Kisapäivä on siis takana ja C-merkin esteet kunnialla päästy läpi. En voisi olla tyytyväisempi poniin, joka tsemppasi vielä pitkän kisapäivän lopuksi yhden puhtaan radan ja itseeni, kun en jännittänyt liiaksi ja sain suoritettua sen radan ihan kunnialla.

Kuvista suuri kiitos Saanalle!

Elvis tosiaan hyppäsi tänään ensin lämmittelyksi ristikkoluokan, sen jälkeen 60cm toisen ratsastajan kanssa ja lopuksi pääsin itse ponin kyytiin siihen samaan 60cm luokkaan. Mulla oli siis hyvää aikaa jännittää esteiden hurjaa kokoa (ne näyttivät kisatilanteessa ainakin puoli metriä korkeammilta kuin eilen) ja sitä kieltääkö Elvis heti ekalla esteellä meidät ulos. Muilla radoilla poni meni oikeinkin hyvin, mikä ehkä hiukan valoi minuunkin toivoa. Toisaalta taas jännitin että kohta minä menen sinne ja täräytän jokaisen esteen vierestä vaan.

Lopulta pääsin kiipeämään kyytiin ja jännitys maksimoitui. Positiivisesti ajateltuna sentään olisin täydellisestä epäonnistumisesta voinut syyttää sitä että mua vaan jännitti, enkä saanut kunnolla ratsastettua.
Sain istua parin radan verran siellä kyydissä, käveltiin vain verryttelyalueella, sillä poni oli aivan väsynyt ja puuskutteleva. Olin ihan varma että kuukahdetaan heti ekalle esteelle, kun Elvis tuntui jo niin kaikkensa antaneelta. Armoa ei kuitenkaan tunnettu, joten pian me jo jouduttiin ravailemaan radalle ja tervehdyksen jälkeen aloitettiin matka.

Ratavideo olisi tässä.

Elvis oli tosi löysän tuntuinen kun yritin siinä nostaa laukkaa ja sitä sai ihan raipalla avittaa ennen kuin poni jaksoi lähteä liikkeelle. Pyöräytin yhden ympyrän ennen radalle lähtöä, jotta sain hetken pyörittää laukkaa ja pyytää ponia eteen ja sen jälkeen alkoikin kohtalon hetki. Tässä alussa mua nimittäin jänskätti ihan runsaasti, en ollut kuitenkaan päässyt mitään verkkahyppyjä ottamaan ja en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ajattelin vain että koitan nyt pyytää mahdollisimman paljon eteen ja koitetaan jos sillä onnistuttaisiin ylittämään nämä esteet. Eka este tuntui aika epävarmalta, mutta koitin pohkeella pyytää eteen, ohjata tasaisesti esteelle ja maiskuttelin hullun tavalla ennen jokaista hyppyä, jotta Elviksellä olisi ainakin kaikki mahdollinen tuki siihen hyppyyn. Eka hyppy oli oikein hyvä, ehkä hiukan hitaasti poni hyppäsi, mutta ainakin se hyppäsi, meikä oli kyydissä ja matka jatkui (ja joo, tällä kertaa onnistuin jopa ratsastamaan oikeassa laukassa koko radan ajan. Eilen menin jokaisen mahdollisen pätkän vastalaukassa. Selvää kehitystä siis.)

Toiselle esteelle meno jännitti ihan kauheasti. Kirottu kakkoseste, siinä lävistäjällä kuin ilkkumassa mulle. Koska tämä kakkonen oli eilen tosi hankala, niin koitin jo kaarteessa ratsastaa ponia kunnolla eteen ja estettä lähestyttäessä vaan rukoilin parasta ja tuuppailin ponia esteestä yli. Hienosti mentiin yli ja jatkettiin kohti kolmosta ja nelosta, jotka olivat siinä pitkällä ja suoralla välillä toisistaan. Koitin tehdä kolmoselle suhteellisen ison kaarteen, mutta silti lähestymisessä tapahtui jotain ja poni päätti hypätä vähän isommin ja suunnilleen suoraan ylöspäin. En yhtään odottanut sellaista tönkköä hyppyä, joten jäin ihan jälkeen hötkyin vain menossa mukana kuin perunasäkki. Koska en tällä esteellä ollut mukana ja jouduin keräämään istuntaa sen laskeutumisen jälkeen, tunsin heti kuinka Elvis oli vain kaartamassa sen nelosesteen ohi. Onneksi sain kuitenkin itseni kasaan, ponin suoraksi ja taas vain maiskuttelut päälle ja poni hyppäsi tuon hurjan ison okserin kuin vettä vain. Siinä kohdassa itse jo hiukan huokaisin helpotuksesta - jos ei muuta, niin saatiin neljä estettä ongelmitta ja ilman virheitä. Samaan aikaan kuitenkin jännitys kasvoi taas, sillä vitoseste se vasta kamala olikin. Se epäonnistui eilen niin monta kertaa, että mulla oli jo kaunat vitosen lähestymistäkin kohtaan.

Koitin kuitenkin kerätä itseni ja funtsia että jos nyt vaan tuosta päästään yli kunnialla, niin tämä rata on tässä ja päästään läpi. Niinpä viimeisen kerran pyysin ponia lisää eteen, tuijotin kauan vitosesteen yli ja viimeiset maiskuttelut. Ja se fiilis, kun tunsin että jumankekka, poni oikeasti lähti hyppyyn ja vieläpä ekalla yrittämällä. Ja siinä kun laskeuduttiin esteeltä ja huomasin että ei, me ei kaaduttu, minä en tippunut, taivas ei pudonnut niskaan... Vaan me päästiin läpi. Ja vieläpä puhtaalla radalla! Ihan mieletöntä. Siinä kohdassa poni ansaitsi huikeat kiitokset hyvin tehdystä radasta ja minä taputukset olkapäälle.
En kyllä keväällä uskonut että edes uskaltaisin kokeilla tätä 60cm rataa. Kun kisakutsu tuli, olin ihan suunnitellut meneväni 40cm, sillä 60cm kuulosti niin pahalta ja korkealta ja muutenkin kamalalta. Ja eilisen fiaskon jälkeen en uskonut että päästään edes ekasta esteestä yli, tai että nyt ainakin kakkosella kiellettäisiin ulos. Mutta ei. Me suoritettiin se. Me päästiin läpi, puhtaalla radalla. Eikä se edes näyttänyt kauhean pahalta. Vain se kolmoseste oli vähän epämääräinen, mutta muuten sanoisin että ainakin mun hyppykokemukseen nähden meidän rata oli vallan asiallinen. Ja Elvis, voi Pullaponi oli niin superponi ettei mitään rajaa. Hän vielä viimeiseen koitokseen jaksoi kerätä voimansa ja hypätä koko radan kauniisti, rokottamatta ratsastajaa virheistä, joita ihan varmasti tein, sillä tämä esteratsastus ei ole mikään vahvuuteni. Tämä oli melkoinen voitto. Toisaalta se että uskalsin hypätä tuon radan, eikä edes jännittänyt kauheasti. Se oli enemmänkin vain sellainen pieni kisajännitys, ei sellainen pakokauhu kuin viime vuonna ristikkoluokassa. Ja toisaalta toki se, että päästiin läpi. Virheittä. Ei ollut ongelmaa. C-merkki on suoritettu. Ihan mieletöntä, olin niin tyytyväinen meihin! Superponi ja hieno minä.

Radan jälkeen Elvis pääsi kävelemään ja puuskuttelemaan ihan rauhassa verkka-alueelle, jossa odoteltiin kisojen loppumista. Kun kaikki radat oli ratsastettu, oli vuorossa palkintojen jako, johon pääsin taas osallistumaan keltaisen kanssa. Saatiin superkaunis punainen ruusuke (sellaista mulla ei ollutkaan vielä) ja ekaa kertaa päästiin suorittamaan kunniakierroskin ihan laukassa. Elvis taisi olla aika järkyttynyt kun vieras hevonen laukkasi hänen takanaan, tunsin selkään asti kuinka ponilla pyöri silmät päässä. Nätisti kuitenkin selvittiin, siitä poni pääsi tarhailemaan ja syömään täysin ansaittuja leipiä.

Nyt on merkit suoritettu ja fiilis on ihan super. On se hienoa että päästiin tähän tavoitteeseen jo nyt, kun itse odotin enemmänkin ehkä ensi vuotta (tai vuotta 2030). Oli tosi kiva kisapäivä taas kerran, hienon hieno Pullis <3