Kipiänä

//JA VOI JUMANKAUTA. Ajattelin että nyt sitten yleisön pyynnöstä teen postauksen ja isken tuonne joka väliin hevoskuvia kun muistelen vuotta. KATSOKAA NYT SITÄ! Muistin laittaa YHDEN kuvan. Tämä se mun ongelma on. Mietin että nyt pistän kuvia. Lopulta sitten innostun kirjoittamaan enkä muista lainkaan että kuviakin piti laittaa :D Hivenen reikäpäinen, tai jotain.

Aina ei mene niin kuin suunnittelee. Tänään aloin koulussa mietiskellä että pitäisikö mennä kotiin kun olen näin kipeänä. Lopulta parin tunnin jahkailun jälkeen totesin että kyllä, kotiin on mentävä. Kuulostin niin rasittavan kipeältä, nokka tukossa ja hohkasin lämpöä (kiehuin :D).
Vaikka talli olikin.

Joo, mulla on suunnitelmana tämä: huomenna kotosalla ja paranen. Torstaina kouluun, sitten kotiin. Nopeasti kaikki kuntoon ja tallille. Kaikki on tosi pettyneitä muhun kun olin kipeä, tietenkin.
Ja sitten mä pääsen tietty Roosalla. Ja meillä menee niin täydellisesti. Roosa on unohtanut kokemansa vääryyden, mä olen kehittynyt itsekseni kun olen ajatellut asioita. Sitten me vedetään kuulkaa siellä heti alkutunnista piruetit meidän laukanvaihtosarjojen perään ja loppuraveissa vedetään tyylipuhtaat piaffet ja passaget. Ja tälleen.
Uskokaa pois, tämmöinen teksti tulee torstaina.


Pitäisikö munkin muistella vuotta 2011?

Hetkinen..
Vuoden alussa menin tosi paljon Elviksellä, vain joskus vaihtui hevonen kerraksi ja sitten jatkui Elvis-kuuri. Opettelin itse lähinnä tätä normaalia perusratsastusta.

Keväällä perustin blogini ja varmaan jo vähän ennen tätä alkoi Elviksen kanssa tulla pieniä ongelmia. Elvis alkoi säikkyä enemmän kuin aiemmin, ja itse jännityin myös.

Kevään kuluessa aloin ratsastaa Suloa ja Elvistä vuorotellen. Kehityin itse jälleen, rauhoituin enemmän.

Vuonna 2011 hyppäsin myös ensimmäisen esteeni, vaikka tyyli olikin melko vapaa. Tipuin tänä vuonna myös enemmän kuin koskaan.

Kesällä olin ihka ensimmäisellä ratsastusleirilläni.
Omat ongelmani alkoivat Mariannen kanssa juttelun jälkeen tuntua pienemmiltä ja tunsin (ainakin hetken) ettei mun tarvitse pelätä tallille menoa.
Huomasin myös oikeasti pelkääväni maastoilua.

Vuonna 2011 myös peruskoulu loppui, ammattikoulu alkoi ja olin myös ekaa kertaa kesätöissä :D

Syksyn tultua alkoivat hevoseni vaihtua. Meninkin melko kauan joka kerta eri ratsulla. Pärjäsin hyvin ja olin tyytyväinen. Loppukesällä-syksyllä ajattelin olevani erittäin hyvä.
Innostuin myös ratsastuksen oppimisesta totaalisesti joskus syksyllä. Sen jälkeen olen ottanut asiat aina vain paremmin ja ehkä jopa kehittynyt parempaan suuntaan hieman nopeammin. Tai sitten haluan vain kuvitella niin.

Joskus (hyvä muisti :D) syksyllä/loppukesällä saapui myös Roosa. Ensimmäinen hevonen johon rakastuin lähes ensisilmäyksellä. Uskaltauduin myös ensi kertaa toivomaan hevosta tunnille.

Ratsastin Roosalla ensimmäistä kertaa.
Ja sain kokea aivan täydellisen tunnin Sulon kanssa.
Tämän vuoden aikana tuli koettua myös muutamia pätkiä jotka haluaisi kokea uudelleen. Elävästi on mielessäni se kun Elvis pysähtyi niin pyöreänä ja se kun tunsin Sulon (oli kai se Sulo :D) takajalat kahden askeleen ajan. Vau..

Putosin ensimmäistä kertaa pahemmin. Niin pahasti etten päässyt lopulta edes tuntia jatkamaan. Putosin myös ensimmäistä kertaa niin, että sain siitä hetken kestävän pelon.
Tämän jälkeen seuraavat tunnit olivat pelon purkua.

Pääsin myös erittäin pitkästä aikaa ratsastamaan Vinskillä.
Alku oli erittäin hankalaa. Sittemmin sain hevosen välillä jopa toimimaan ja tuli meille joitain aivan uskomattomia tunteja. Toisaalta taas Vinski oli myös turhan iso, joten katsotaan kun kohta tulee taas vuoden tauko siihenkin hevoseen :D
Huomasin muuten Vinskillä mennessäni että tykkään tosi paljon hevosista joilla on vaikea ravi (huomioikaa, minun mielestäni vaikea ravi). Se on kivaa, kun ensin sieltä pomppii kilometrejä ilmaan ja sitten huomaakin istuvansa siellä tosi hyvin. Sen takia viimeiset Vinski-tunnit olivat mahtavia, istuin siellä ravissa.

Lopulta sain alkaa ratsastaa Roosalla useammin. Ponin kanssa tuli ylämäkiä ja alamäkiä. Jotkin ongelmat paranivat, jotkut ongelmat tulivat tilalle.

Ja mikä tärkeintä: ratsastin yli kymmenen viikkoa kaksi kertaa viikossa :D



Tälle vuodelle toivon, yritän, pyrin.
Toivon että pääsisin ratsastamaan :D Ja toivon että pääsisin Roosalla. Toisaalta haluaisin myös mennä Elviksellä, Pomolla (miksi ei. Ei niin välttämättä, mutta kiva on hänkin), Sulolla (heh.. heh), Nikkiksellä (Nikkis ei ole sellainen halun kohde, heh, mutta en halua ponia syrjiä. Nikkis on hyvin hauska poni. Tai miksi voi kutsua ponia jolla on ratsastanut 4 krt ja tippunut 2 krt :D), Vinskillä (ravi on kivaa istua), Kaisalla, Roosalla (hitsit, taisinkin jo mainita sen. Ihan erillisessä lauseessa jopa) ja kyllähän mä tietty voin Sakarillakin mennä.
Haluan mennä kaikilla joilla olen mennyt, joillain enemmän, joillan vähemmän. Mutta toivon todella että saisin aasimuuliponihevosen nyt ylihuomenna :)

Mä haluaisin joskus uskaltaa ottaa sen pitkän raipan Roosan kanssa. Tarvitsisi vain joskus uskaltaa. Toivon että saisin joskus kysyttyä Mariannelta että minkä raipan otan..
Haluan kokonaisvaltaisesti tietty oppia. Pyrin nyt ehkä siihen että saisin myös ongelmatilanteet läpi vähän kauniimmin. Haluan rauhoittua aina vaan lisää, oppia istumaan alas.
Käsiä voi aina parantaa, nyrkit paremmin kiinni eikä kädet saa karata eteenpäin.
Haluaisin saada Roosan toimimaan, olisi hienoa saada se laukkaamaan ja kulkemaan mahdollisimman usein mahdollisimman hyvin.
Toivon että saisin jatkaa ponin kanssa. Unohtamatta muita kumminkaan.

Satulassa voisi pysyä rennompana, valaistumisia voisi tapahtua useammin. Pyrin ehkä siihen että alkaisi raviväistötkin onnistumaan. Ja käyntiväistöissä saisi olla ajatus mukana.

Mikähän olisi mun suurin ratsastuksellinen virhe.. Varmaankin se jalustimilla seisominen.
Pitäisikö tehdä myöhästynyt uudenvuodenlupaus: en enää ikinä seiso jalustimilla.

Ehkä se on turhaa. Myöhäistä.

Ja mahdotonta. Mä koitan palailla vasta torstaina. Ja jos nyt kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, palaan varmaan pitkän tekstin kanssa kun en ole nyt ratsastuksesta saanut kirjoittaa.