Sitä oppii toisilta

Keksinpä että menen tänään tallille. Meninpä meninpä. Ja ihan jopa autolla. Huoh...

Koska huomenna on huono ilma, niin mun piti kysyä JOS voisin mahdollisesti tänään päästä. Huoh...

Menin kumminkin siis tallille. Se on jännää :) Olo oli taas sellainen täh, kun joku pieni (pieni ja pieni. Pieni kumminkin) huutaakin yhtäkkiä että moi Milla, onko sulla tunti tänään?
Daah, hivenen sitä häkeltyy :D Ja sitä tyyppiä ei voi edes koulusta tuntea. Olen mä sen joskus tallilla nähnyt. Kadehdittava taito oppia mitäänsanomattomien ihmistenkin nimet. Mutta, vastasin jopa että ei, kai. Tai jotain tämän tapaista. En halua vieläkään tarkentaa sanomisiani.

Seisoin tallissa, seisoin kentän laidalla. Mietiskelin kysymistä. Kipittelin Mariannen perässä talliin. MUTTA KUN se sitten autteli tuota pistämään Sakarin karsinaan ja sitten se juoksi taas kentälle. Sitten siellä kentän laidalla se viipyi aina vaan hetken ja sitten se olikin siellä keskellä. En mä vaan saanut kysyttyä. Huoh..

Että en mä tänään sen kummempia tehnyt. Seisoin kentän laidalla ja tallissa. Katselin vähän noita joitain.
Ja Roosaa katsoin (: Menin sen karsinan viereen seisoskelemaan. Sitten höngittiin taas toisiamme :D Mutta vähän se oli suloinen. Vähän siliteltiin ja poni näytti nukkuvalta. Awws.

Ja totta kai Marianne julkesi nähdä minut jopa silloin kun se viimeinen tunti alkoi. Jouh. Olisi nyt vähän aikaisemmin nähnyt niin olisin voinut kysyä (nähnyt ja nähnyt).

Mutta eihän se tässä paljon paina kuinka paljon minä yritin. Minkäs mä sille voin, etten tosiaankaan uskalla kailottaa siellä kentän laidalla että marssipa Marianne tänne. Ja vaikka uskaltaisin, ei ääntä lähtisi tarpeeksi. Että daa. Ja hah. Ja heh. On se kumma kun ei mua viitsitä ymmärtää. Miten se nyt muille kuuluu, vaikka mä jumalauta rämpisin metrin lumihangessa tallille ja takaisin ja vielä kahdesti saman päivän aikana. Mun oma ongelma se on.


Ei ne sua huudelleet..
No niillä on ne työt...
Ne huutaa kaikki yöt ja katuu virheitään, suakin...

Ja jossain sun huoneessa, villisilkkiverhot heiluu tuulessa.
Kun pimenee, sun tyhjässä huoneessa.
Tuuli soittaa kristalleja kruunussa.
Jos palelee, ne ikkunan sulkee..

Sä kuljet kauemmas, kuin koskaan aiemmin...
Sä tunnet tänään taas vähemmän, tätäkin kipeää (villi veikkaus vaan)

..Yö helisee
Sun tyhjässä huoneessa
Villisilkkiverhot heiluu tuulessa
Kun pimenee..

J o s P a l e l e e N e I k k u n a n S u l k e e

Sä kuljet kauemmas, kuin koskaan aiemmin.
Pois äänet kauemmin, häviää..


Mutta mulla oli ihan kivaakin sitten. Vaikka voin vannoa että ilo loppuu jos huomenna en pääse. Se on..


Ja tuli tänään harrastettua myös lievää ht.netistä opittua vittuilua.
Olin siinä taululla ja jotkut pienet (paha tapa. Kaikki aikuiset on tätejä/setiä ja kaikki mua pienemmät on pieniä :D Mutta ei ne nyt niin kovin pieniä olleet) olivat siellä jossain ovella. Se toinen selitti "jotainjotain kysy siltä et onko sillä tunti tänään, ja sit se vastas et ei kai. Eiks se tiiä koska sillä on tunti hihihihihi".
Mä olin silleen että täh :D Harvinaisen hupaisat jutut tänään. Kävelin sitten satulahuoneeseen ja totesin matkalla "ei, en tiiä".
Tuli jotenkin hiljasta, vai kuvittelenko vain.

Vitsit kun mulla oli hauskaa :D Mitä tästä opimme. Jos juoruilet toisesta selän takana, kannattaa varmistaa ettei hän seiso selkäsi takana ;)


Sä kuljet kauemmas, kuin koskaan aiemmin.
Pois äänet kaupungin häviää..