Osaa se ainakin yllättää

Kivassa pikku pakkasessa tallille (kivassa lumihangessa polkemista siis) ja mulla oli jopa talvitakki. Talvi siis alkoi tälleen 10.1. heh..
Yllätyin positiivisesti, pääsin taas Roosalla. Poni oli edellisellä tunnilla ja meidän tunnilla olivat sitten Pomo ja Sakari.
Katselin vähän tuntia ja ihastelin sitä ihastuttavaa volttitehtävää. Tekivät siis voltteja (Mariannen uusilla tötsillä, tai no, on kai ne jo ainakin viikon vanhoja). Näin sieluni silmin kuinka kuljen kaikkien perässä, jos edes yrittäisin moista.
Ja tunsin itseni taas kuuluisaksi. Siinä multa kyseltiin että meetkö Roosalla (mistä se sen tiesi?!), onko kiva mennä Roosalla ja pukittelikos Roosa vähän. (Ei toki, me harjoiteltiin noita caprioleja :) ) Sellaista se on. Tarvitsen kohta aurinkolasit kun paparazzit alkaa juosta kintereillä.

Sitten päästiinkin selkään. Mulla oli taas tällainen intuitio että tänään sujuu. Olin torstaista asti miettinyt mitä pitää tehdä jos poni kaahaa alta (ja eikös se sitten just tänään ollut rauhallinen, pah). Ja olin ihan varma että tänään onnistun. Samoin kuvittelin torstaina. En onnistunut :D
Marianne suoristi Roosan satulan (mä en voinut sitä tehdä, Marianne on niin lahjakas että se voi tehdä sen mun puolesta), sitten selkään ja kävelyä. Ensin hieman keskustelimme suunnasta ponin kanssa, mutta lopulta ajauduimme uralle ja pääsimme ihan jopa kävelemään. Roosa oli mukava, se oli kivan reipas ja siihen sai liikettä lisää. Ja kääntyikin hyvin. Alkukäynneissä otin joitain voltteja ja keskityin siihen että ratsastan tosi nätisti ja hyvin. Kyllähän se poni siinä veti siistit voltit tällä olemattomalla ratsastuksella, hyvin alkoi.

Lähdettiin väistelemään, vaihteen vuoksi. Eli toisella pitkällä sivulla väistettiin ensin keskemmälle, sitten takaisin uralle. Vaikka Roosa kulki ihanasti, kääntyi hyvin, niin väistöt ei oikein sujuneet. En edes tiedä mikä siinä oli vikana. Mun jalat on ilmeisesti liian takana ja Roosa ei oikein ymmärtänyt että haluan sen väistävän keskelle päin. No, tuli sieltä muutama askel. Muutama..
Muutaman väistön jälkeen siirryttiin kevyt raviin. Roosa siirtyi raviin ihan nätisti ja ravasi melko rauhassa. Tein voltteja ja ratsastin ponia eteen. Eikä edes taidettu juosta kenenkään perässä. Uskomatonta kyllä :D
Marianne laittoi tötsiä sitten. Eli L-kirjaimen kohdalla oli tötsä. Sitten oli yksi tötsä kai 20 metrin päässä tästä tötsästä. Olikohan yksi jossain 8 metrin päässä. Ja yksi tuossa välissä, jonkun 12 metrin päässä. Ne piti tulla niin, että kevyt ravissa tultiin, ensin tehtiin tämä pääty-ympyrä (20m), heti perään asteen pienempi (12m) ja sitten lopuksi tämä ihan pienin (8m).
Meillä tehtävä alkoi hyvin, mutta taisi käydä niin että pääty-ympyrän jälkeen poni juoksikin ovelasti Sakarin perässä toiseen päähän kenttää. Jonkin aikaa taistelimme ja mä koitin edelleen jatkaa siistillä linjallani. Kyllähän tämä tehtäväkin alkoi sujua kun poni lopetti seurailun. Eihän nämä ympyrät mitään pyöreitä oikein olleet ja välillä kaahattiin toisten imussa pois. Ja tuo pienin voltti oli kyllä tosi vaikea tehdä. Mutta kyllä se välillä onnistui.

Vaihdoimme suuntaa ja harjoitusravissa sama tehtävä. Harjoitusravi olikin tänään vaikeampaa. Roosa alkoi vähän kaahailla kun istuin alas. Otin niitä pidätteitä ulkoa ja kääntelin muutenkin volteille. Ei sentään tänään lähtenyt käsistä, mutta hivenen epämiellyttävää kaahausta esiintyi kyllä joka tilanteessa. Ja tähän oikeaan kierrokseen oli sellainen pikku pulma, kun Roosa aina meni sieltä lumikinoksista kun se halusi kiehnätä portilla. Ja kun tein tätä volttitehtävää, niin silloin poni juoksi välillä kohti aitoja kun HÄN olisi halunnut kääntyä tuonne vasemmalle. Mutta kyllä se ihan kivasti sitten sujui, ei laukkaan siirtynyt ja seurailikin aika vähän, joten ihan kiva. Sitten käyntiä ja vähän pidempää ohjaa. Ja Marianne kehui kaikkia, kuinka hienoa onkaan. Ja kuinka kaikki sopivat näille ratsuille niin hyvin. Sakari on yhden mussukka ja Pomo ja Pomotyttö sopivat yhteen niin loistavasti, ja minä ja Roosa ja jee jee :D

Sitten oli laukkatehtävän vuoro.
Piti ravata harjoitusravissa voltti siellä C-päässä. Sitten nostaa laukka ja L-päässä (jos menivät oikein päin) tehdä laukkaympyrä. No näin piti periaatteessa tehdä, käytännössähän se meni niin, että juostiin kaikkien päälle, pukiteltiin ja otettiin hiukan laukkaakin.
Ensin muut laukkasivat kertaalleen. Sitten meidän vuoro. Koitan ravata, poni vaan juoksee minne sitä huvittaa (siis jos jaksaa edes juosta), kiemurreltiin ympyrää, jyräiltiin kaikki. Lopulta sain Roosan erittäin reippaassa ravissa sinne kulmaan josta piti nostaa (voltti jäi tietty välistä) ja koitin nostaa. Pukki, ja tuli sieltä sitten sitä laukkaakin. Ei paljon, mutta tuli kumminkin. Pari askelta ainakin. Sitten lähdettiin laukkailemaan tässä vähän enemmän samaan aikaan. Mä tappelin sen ponin kanssa, joka ei halunnut tehdä taas mitään. Pukkeja tuli, joitain askeliakin tuli.

Jossain välissä suuntakin sitten vaihtui. Tapeltiin ja Marianne valittaa että älä kisko ulko-ohjasta vaan sisäpohje ja -ohja (ja mun teki mieli väittää vastaan että ei ei, kun tämä toimii paljon paremmin :D Siis tämä on jostain syystä asia josta haluisin tapella vastaan. Vaikka aina huomaankin että paljon paremmin toimii kun päästän sen ulko-ohjan normaaliksi). Pukkeja tuli, ravi oli kaahausta jos sitä ravia siis tuli. Oltiin kaikkien edessä ja apua. Ja meinasin jopa tippua, ekaa kertaa pukin takia :D Poni juoksi vähän aitoja päin, kääntyi, pukitti ja lähti laukkaamaan (pari askelta). Mä sitten jotenkin horjahdin tämän seurauksena ja pukin kohdalla mun jalat sojotti suorina sinne Roosan suuta kohti, olin siinä silleen hienosti vaakatasossa. Jännittävää.
Mutta sitten, tulin ravia tuolla porttipäädyssä. Roosa alkoi kaahata, pukitti ja nosti ihan itse laukan pitkälle sivulle (ja tietenkin Pomo ravaili siinä vieressä, kyllä oli taas Roosalla ajoitukset kohdillaan) Mutta joo, mikäs siinä. Pohkeita vaan ja laukattiin sitten täysillä se pitkä sivu. Hiljensin itse ja kehuin ponia, vaikka se nyt itse kaahailemaan lähtikin. Sitten kävelin siellä muiden vielä tehdessä, en halunnut enää kokeilla. Tuo riitti, vaikka ponin oma päätös olikin. Keskustelimme syvällisiä Mariannen kanssa. Sanoin nyt (kun ei se kato tajua) että ongelma on aina se, kun Roosa lähtee pomppimaan keskelle ja sitten se ei edes ravaa ja ääk. Ja selittelin että se on vaan tässä laukassa tämmöistä, sitten kun kevyt raviin lähtee niin ensin Roosa venkoilee, sitten huomaa että jaa, mehän ravataan ja alkaa kulkea :D

Sitten loppukevyt ravit vielä, kun Roosa niistä niin tykkää. Ensin se tosiaan vähän venkoili, ei halunnut ravata ja toisaalta kaahaili. Hetken kun ravailtiin, alkoi poni kulkea tosi kivasti. Harmitti vaan kun ei ohjaa voinut antaa yhtään. Jos päästin edes puoli stopparia (siis se matka, tai siis. Ei puolikasta sellaista pikku nahkapalaa, vaan niiden välistä matkaa) löysemmät ohjat, ei poni enää kääntynyt. Öh? Oli vaan aina koottava ohjia ja sitten se kääntyikin aika kivasti. Hetken keventelyn jälkeen jäätiin loppukäynteihin. Niissä olikin jotain henkisiä ongelmia. Poni alkoi kyttäilemään, ei enää suostunut kulkemaan uralla (enkä mä oikein uskaltanut käskeä kun ohjat oli niin löysinä, enkä jaksanut sitten taas kootakaan niitä). Kääntyi ihan kivasti sentään, mutta löntysteli niin rauhassa.
Mariannen mukaan vaikka onkin ongelmia esim. tässä laukassa, niin silti Roosa sopii mulle. Koska se on sopivan kokoinen, pystyn olemaan ja vaikuttamaan. Ja kun mä ratsastan (sanoisin pikemminkin että pystyn ratsastamaan :D) sen verran herkästi ja nätisti, että poni tykkää. On se hauskaa, aina se selittää että niin kauniisti ja huomaamattomasti mä ratsastan, sitten mä taas täällä valitan kun potkin, hakkaan ja kiskon. Niin tuota noin.. Missä meni vikaan.
Mutta ei siinä, kyllä mä pystyn ratsastamaan tosi hienosti ja pyrinkin siihen. Siitä vaan tulee kiskomista jos ratsu seuraa tai jos se on niin menopäällä että jännityn ja niin. Ja potkimista jollei liikuta ja jos seurataan. Ja hakkaamista jos ei liikuta ja jos seurataan. Kaipa se tästä. Kuten huomasimme, seuraaminen on erittäin suuri pulma tiellämme.

Mä itse olin aika tyytyväinen. Mun intuitio oli tänään oikeassa, se meni hyvin. Olin tosi tyytyväinen kun alussa Roosa kulki sillä tosi olemattomalla ratsastuksella ja itsekin ymmärsin nyt tänään taas pitää sen ulko-ohjan tuntumalla aina ja ikuisesti. No laukat nousivat.. aika huonosti. Nousivatpa kumminkin. Väistöt olivat hivenen säälittäviä, en ole enää kokenut sitä valaistumista. Vähän poni seuraili, mutta pääsääntöisesti se kulki kauhean kivasti ja oli ihanan reipas, sopivan reipas. Välillä vähän kaahasi, kulki kokoajan niin että sen sai myös eteenpäin. Laukannostoissa se painoi tuhatta ja sataa, mutta se ei haittaa. Jännä kyllä, jos sellaista vauhtia mennään jossain normaalissa kevyt ravi kohdassa, niin olen ihan paniikissa. Sitten taas jos laukkaa nostetaan niin ei mitään väliä vaikka poni menee kuin pikajuna, ihan oikeasti. Mutta toisaalta, onhan siinä järkeäkin.

Sitten keskelle, alas selästä ja kohti kotia. On se sitten merkillistä, että koko tunnin poni kulki tosi hyvin. Vain loppukäynneissä se vähän sätkähti jotain. Kulki tosi hyvin, eikä kaahaillut siihen malliin kuin torstaina. Mutta hyvänen aika kun tallille päin lähdettiin. Ensin siinä portilla, Roosa lähti laukkaamaan. Meni ihan reippaasti, hiljensi onneksi ennen kuin minä kaaduin (saappaani ovat erittäin liukkaat). Sain ponin käyntiin ja jatkoimme kohti tallia. Poni ravaa. Se on aivan hädissään juoksemassa päin Sakaria. Koko matka siis sujui niin että joko poni ravasi pää mua kohti silleen ihan sivuttain (ravipohkeenväistöä, heh) tai vaihtoehtoisesti se ravasi suoraan, kiskoen mua perässään. Ei rauhoittunut sitten millään, jos piti pysähtyä se oli vallan hirveää. Samaa käytöstä, oltiin sitten monta hevosen mittaa Sakarista tai sen häntäjouhissa. Että erittäin mukavaa käytöstä tänään.
Harjailin ponin pois ja olin vallan tyytyväinen kumminkin. Kaikki kuntoon ja sain muuten uuden kortinkin. On se sitten hieno, keltainen ja kiva.


Voi että, olin kyllä tosi tyytyväinen tähän tuntiin, jos nyt alettaisiin jatkaa samaan malliin. Ja jos tuo Roosa lopettaisi tuon pukittelunsa :D