(Ja olen pahoillani kun poistin kaikki kommentit. Ei tarvitse loukkaantua. Mulla vaan meni just hermot kun tämä ei voi muka toimia millään, yhyy yhyy.)
Tallille siis. Tuo pyöräily oli hurjan hupaisaa. Ei siinä muuta, vähän raskasta ja aina välillä "kaaduin", jalka otti sentään vastaan. Styylejä kaatuiluita.
Noh, kuten periaatteessa saattoi arvata, menin Elviksellä. Mikäpä siinä :) Tunnilla myös Kaisa, Simo, Pomo, Laki ja Milo. Menin ensin kentän laidalle päivystämään, Elvis kun oli kaikilla tunneilla. Ja olin muutenkin tosi ajoissa.
Seisoin siellä, salakuuntelin Mariannen puhelua ja menin sitten talliin kun kuulin että tarvitsee pistää ratsuja kuntoon. Erno tulikin kuuluttamaan että Laki ja Vinski kuntoon ja haki Vinskin käytävälle. Mä pistin Vinskin ja jotkut pistivät sitten Lakin.
Harjailin Vinskin nopeasti, iskin sen varusteisiin nopeasti. Turhankin nopeasti, Vinski joutui seisomaan tosi kauan siinä käytävällä ja herran suurimpiin hyveisiin ei tuntunut kuuluvan kärsivällisyys. Siinä se kävi kaikki loimet läpi, yritti mennä heinäkasalle. Ah. Lopulta levoton sielu pääsi tunnillekin.
Sen jälkeen halusin harjata jotain. Pohdintaa kävin Roosan ja Nikkiksen välillä. Päädyin Roosaan, koska en ole niin pitkään aikaan harjannut sitä. (Hah!) Harjailin ponia ja riemuitsin tilsojen irrotuksesta.
Yksi tyyppikin alkoi juttelemaan mulle. Ja mäkin juttelin sille. Ja mä jopa tunsin sen.
Mutta en kyllä tajunnut että se oli se sama tyttö joka oli viime talvena mun kanssa samalla tunnilla.. Tajusin että se on se vasta kun se alkoi selittää mun ilman satulaa ratsastelusta. Mutta oli se kiva talvi, mentiin siellä kahdestaan tunnilla.
Jutustelin sen kanssa hieman, Kaisasta (jolla se meni) ja mun ilmalennoista. Kaikenlaisesta.
Ja kun Roosa oli harjattu, autoin varustamaan Kaisan ja kuljin heidän kanssa kentälle.
Sitten Elviksen luo. Nousin selkään ja lähdettiin kävelemään. Minä erittäin empaattisena (ainakin välillä) ihmisenä mietin että Elvis on ollut jo kahdella tunnilla ja täällä on lunta. Joten otetaan rauhassa. Ja päästin ponin kävelemään uralle ettei sen tarvitsisi rämpiä lumihangessa. Alkukäynneissä kääntelin hiukan volteille ja hain hieman reippaampaa käyntiä, Elvis kun aloitti mummomoodilla. Ja mä koitin olla rento, istua ja sitä rataa.
Kun Marianne palasi, siirryimme kevyt raviin. Elviksestä löytyi vauhtia. Vähän liikaakin. Siellä keskemmällä se harppoi julmetuilla askelilla, joten annoin ponin vaan ajautua sinne uralle. Huono päätös, sillä sen jälkeen en saanut ponia kääntymään mihinkään. Aikani tahkosin epätoivon partaalla. Sitten Marianne käski mun tulla pois uralta.
Yksinkertaiset neuvot ovat parhaita, eikö totta. Tämän jälkeen sujui oikein hyvin. Elvis kääntyi tosi kivasti. Vähän, varsinkin vasemmassa kierroksessa, se kyyläili niitä estetolppia ja niiden takana olevaa pimeyttä. Vauhdikkaasti mentiin, mutten oikein saanut vauhtia vähenemäänkään. Ja annetaan ponille anteeksi, olihan siellä paljon luntakin. Elviskin käyttäytyi toisista huolimatta tosi kivasti. Välillä Milo oli hirmuinen, mutta onneksi Elvis vain vähän väisti sitä, ei lähtenyt tuli hännän alla karkuun. Kaisasta se ei välillä välittänyt yhtään, välillä se oli hiukan karmaisevampi.
Vaihdettiin suuntaa. Ja jee, olin tehnyt tarpeeksi voltteja :D Kaikkien muiden piti tehdä enemmän voltteja, paitsi mun ja Milon. Hah, oli hauskaa.
Mä lähinnä fiilistelin selässä. Koitin olla rento, rauhallinen ja ohjata ponin minne halusin (ja alkuun myös tappelin käden kanssa ettei se heiluisi kevennyksen mukana. Onnistuin lopulta, käsi oli älyttömän hyvä, ihan oikeasti). Ja nautiskelin kun saatoin käännellä ponia minne huvitti ja se vaan kääntyi.
Ongelmana kyllä oli että toiseen suuntaan Elvis ei millään asettunut. Tähän suuntaan, varsinkin alku, meni karrikoidusti niin, että Elvis kaahasi koko ajan ja veti voltit ulospäin asettuneena kaahaillen. Tappelin sen asetuksen kanssa, siinä oli jotain ylimaallisia ongelmia kun en edes suoraksi hevosta saanut.
Sitten hieman välikäyntiä pidemmällä ohjalla. Välikäyntien jälkeen piti ottaa laukkaa. Tehtiin harjoitusravissa päätyyn voltti ja nostettiin pitkälle sivulle laukka. Jos oli hyvä fiilis, niin sai ottaa myös laukassa pääty-ympyrän. Siirsin Elviksen sitten raviin. Mun rentous oli taas vähän kadoksissa. En sinäänsä jännittänyt, mutta toisaalta en myöskään istunut tiiviisti satulassa. Ehkä vähän niinkuin jalat jännittyneinä ja vähän niinkuin etukenossa. Ensimmäinen nosto epäonnistui täysin, mutta sen jälkeen Elvis heräsi ja nosti oikein kivasti. Tosin aika usein se lähti ihan itse kiitämään. Mä en saanut yhtään istuttua, taaskaan. Kun vauhtia oli paljon (mä ja mun kuvitelmat, luulin että se poni menisi hieman rauhallisemmin. En osaa) ja kun jos olisin koittanut istua, niin olisin kumminkin tiputtanut taas jalustimet tai jotain. Koitin kyllä istua ja välillä onnistuin ihan hyvin, vaikka silloinkin istuminen oli varsin ilmavaa.
Tajusin siinä jossain vaiheessa että nojaan eteenpäin, joten keskityin myös siihen että istuisin oikeasti alas ja mieluummin nojaisin vaikka taakse.
Lopussa meille tuli ihme ongelma. Elvis ravasi täysillä, mutta kun käänsin voltille se hyytyi. Ja jos käskin etenemään se olisikin lähtenyt laukkaamaan. Meni hieman ohi tämä?
Vaihdettiin suuntaa. Taas harjoitusravissa löytyi vauhtia hurjasti ja poni alkoi ennakoida nostoja. Tämän takia aloin nostaa käynnistä. Laukat nousi kumminkin tosi hyvin (paras oli kun poni nosti laukan kun otin ulko-ohjasta valmistelevan pidätteen). Kerran koitin tehdä pääty-ympyrän, mutta siinä vauhdissa se oli sanalla sanoen mahdotonta. Ja kyllä me kerran vedettiin lähes koko kierros reipasta laukkaa kun minäkin vahingossa unohduin jalustimille.
Kun siirsin Elvistä käyntiin ravista, niin seisoin niillä jalustimilla. Äh.
Mutta kädet ne oli edukseen, menivät laukassa älyttömän hyvin mukana.
Tämän jälkeen uudet välikäynnit. Sitten loppuravit. Elviksellä virtaa riitti, koitin saada sen rauhoittumaan. Mutta oli se aika mahdotonta taas. Kääntelin sitten vaan paljon ja koitin pysyä itse rauhassa. Rauhallisuus oli päivän sana. Ja fiilistely.
Sitten käyntiin. Tällä kertaa uskalsin antaa ohjaa kunnolla, päästin jalustimet pois. Ja venyttelin. Mulla on hartiat aivan jumissa, joten vähän heiluttelin käsiä eri suuntiin. Mielenkiintoista on se, että hartiat on yhä ihan yhtä jumissa kuin ennenkin. Mutta sain muuten rentouduttua näiden venyttelyjen ansiosta.
Huomasin nimittäin torstaina että mun lonkat(?) oli tosi jäykät/jännittyneet kun menin Elviksellä. En tiedä mikä, mutta joku niissä oli. Joku ongelma.
Tänäänkin sitten huomasin että mun alavartalo (lantio yms) on ihan kipsissä. Se on varmaan paras sana kuvaamaan tätä. Mutta käsien venyttelyiden jälkeen sain viimein lantionkin ihan rennoksi, sellaiseksi kuin sen oikeasti kuuluisi olla.
Kävelyjen jälkeen alas selästä oikein vauhdikkaasti ja Elvis talliin. Varusteet pois ja harjailin hänet hienoksi. Sitten kortti kirjoitettiin ja kotiin. Niin mielenkiintoista kuin se onkin :D
Tänään tuli taas näyte mun luovasta ongelman ratkaisusta:
Kun et saa Vinskin vyötä tarpeeksi kireälle, mitä teet?
Vastaus, otat keittiöjakkaran, kiipeät sille ja yrität uudelleen :D
Tällainen löllöttelytunti tänään. Ei se mitenkään ihmeemmin mennyt, normaalitason suoritus. Sanoisin. Otin tämän nyt ihan fiilistelyn ja rentoutumisen kannalta.
Mutta teki hyvää. Heh :D Tässä on nyt tiistai-torstai stressattu ja murehdittu. Tosi kiva nyt sitten oikeasti päästä taas ratsastamaan.
Ja ensi viikolla tiistaina. Ja sitten vasta tiistaina taas..
Ja jotenkin mystisesti aloin mietiskellä, että haluan mennä Roosalla. Siitä on niin pitkä aika kun olen sillä viimeksi mennyt :D
Mä tiedän, tämä teksti oli taas tällainen. Ja lyhyt! Mutta tunti oli tuollainen yksinkertainen ja normaali, niin ei siinä sen enempää ole edes kerrottavaa. Ja mulla on henkisiä ongelmia joten en osaa edes kirjoittaa tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti