Tallille menin autolla. Äiti väitti ettei pyörällä voi mennä liukkauden takia, autolla tallille - kävellen pois. Vaikkei äiti tykännyt kävely-ideastakaan. Vaikeaa miellyttää, mutta en mä viimeistä torstaita ala enää siirrellä. Olen siirrellyt sitä jo varmaan neljällä viikolla.
Kun luin taulun, niin yllätys oli suuri kun nimen perässä lukikin Elvis. Siistiä. Tämän lisäksi tunnilla Pomo ja Simo. Meninkin sitten harjailemaan Elvistä. Pieni ja sileä poni, heh. Varustin sen (enkä meinannut saada edes vyötä kiinni, hivenen säälittävää?) ja kohti kenttää. Elvis tuuppi mua koko ajan, merkillistä. Tai no, en tiedä onko se merkillistä. Hei koska mä olen sillä viimeksi mennyt!?
Menimme kentälle ja Marianne sanoi jotain "odottakaa ihan rauhassa". Sitten se meni talliin pomppimaan. No mä ainakin käsitin tämän lausahduksen niin (ja taisivat muutkin käsittää) että meidän tulisi odotella, eikä mennä selkään ennen kuin Marianne palaa. Mutta kuitenkin se palatessaan huusi, että ette sitten selkään viitsineet mennä :D
Kiipustin pienen ponin selkään ja käyntiä. Alkuun olin ihan paniikissa ja järkyttynyt, olin koko ajan ihan varma että apua hei, tämä poni lähtee kohta käsistä. Koitin rauhoitella itseäni ja olla nyplimättä ohjilla. Sitten tajusin että heh, tämä ponihan itseasiassa vaan kävelee eteenpäin kuten normaalit hevoset. Olen tainnut madella Roosan kanssa turhan kauan :D
Otin alkukäynneissä paljon voltteja. Elvis oli mukava ja reipas, kääntyi niin hienosti ja ah. Niin yksinkertaista. Marianne pisti tötsiä sinne. Se laittoi peltopäätyyn pääty-ympyrän, toiselle pitkälle sivulla 6m voltin ja toiselle pitkälle sivulle kai 8m voltin. Ja tötsät olivat niinkuin voltin alussa ja siellä minne asti sen piti ulottua.
Piti siis tehdä voltteja, jollette ymmärtäneet. Mä harjoittelin taas tätä asettelua ja koitin saada Elviksen menemään uralla. Vähän poni kyttäili, hiukan jopa hätkähteli ja kerran siirtyi jopa laukkaan. Onnekseni se oli ihan rauhallista ja hyvää laukkaa. Voltit onnistuivat ihan hyvin. Keskityin niiden muotoon. Elvis ei oikein asettunut (paitsi ehkä välillä) ja voltit oli valitettavan usein sellaisia että eka kaarre meni ihan soikeaksi ja sitten tötsän jälkeen tuli pyöreä muoto. Mutta aika kivasti kumminkin.
Sitten siirryimme kevyt raviin, jäiks! Elvis ravasi erittäin reippaasti, tai ehkä kuvittelen vain. Keventelin rauhassa, koitin hengittää ja välillä vähän pidättelin. Lähdettiin taas tekemään voltteja (ei sitä 6 metrin volttia kumminkaan). Elvis kulki muuten ihan hyvin, vauhtia oli ehkä hitusen liikaa. Välillä sekin kulki rauhassa. Voltit sujui hyvin, mitä nyt muutama pienoinen kääntöongelma taisi tulla, kun Elvis olisikin halunnut seurata jotakuta muuta. Ja musta tuntui ettei ohjastuntuma pysynyt yhtään tasaisena. Koko ajan se tuntui nykivän pikkaisen, koitin keskittää huomioni käsien vakauttamiseen ja kyynerpää kulmaan, mikä helpotti tilannetta edes vähän.
Käyntiä ja sitten lähdettiin harjoitusraviin. Nyt pistettiin sinne C-päätyyn 6 metrin voltti, joka merkattiin neljällä tötsällä. Sille piti tulla sitten rauhallisemmassa ravissa. Muualla sai tehdä voltteja ja siirtymiä.
Kun lähdin harjoitusraviin niin kauhea paniikkikohtaus. Elvis ravasikin aika nopeasti ja mä pompin. Apua. Rauhoittelin, tai ainakin koitin. Vähän poni kaahaili kaikkialla, mutta voltilla se rauhoittui. Sillä voltilla mun piti keskittyä ponin rauhoittamiseen ja siihen asettamiseen. Elvis kun tuppasi suoristumaan ennen kuin voltti loppui. Mutta saatiin ainakin yksi tosi hieno voltti, asetuksineen kaikkineen.
Poni taisi taas vähän ottaa pikku lähtöjä, tärkeintä nyt on se että pysyin ainakin kyydissä. Ja joka tapauksessa olen tyytyväinen meidän harjoitusraviin, sujui paljon paremmin kuin kuvittelin.
Marianne pisti neljä tötsää merkkaamaan pääty-ympyrää, mä ja Simo jäätiin peltopäätyyn, Pomo ja liina meni sitten porttipäähän. Piti vaan laukkailla ja pysyä pääty-ympyrällä. Elvis ei ihan tajunnut, pari kertaa se koitti tunkea sinne Pomon luo. (No ei sentään päässyt. Sentään..)
Ensin siirryin harjoitusraviin. Koitin nostaa ja sehän meni ihan plörinäksi :D Elvis vaan ravasi reipasta ravia ratsastajan pomppiessa tahdissa. Huh heijakkaa. Tämän jälkeen päätin nostaa ihan vaan käynnistä. Ajattelin että Elvis on niin innokas, että kyllä se varmaan nostaa. Ja hienostihan se nostikin. Laukkamme oli erittäin reipasta.
Ensin taisi tulla pari pätkää, toisessa pompin hullun lailla, toisessa tiputin jalustimen jolloin oli pakko hiljentää (tosin ponihan veti kilarit siitä heiluvasta jalustimesta ja otti kunnon revitykset ennen hiljentämistä). Mutta sitten sieltä nousikin kunnon pätkä. Elvis kaahasi erittäin kovaa. Minä yritin ottaa pidätteitä. Mutta kun poni ei sitten hiljentänyt vaikka niitä otinkin. Päätin että hiiteen hienostelut ja annoin ponin vaan laukkailla. Koitin istua kyydissä (seisoin jalustimilla kyllä suurimman osan ajasta. Hups) ja käänsin vaan sen verran että pysyttiin pääty-ympyrällä. Vauhtia oli erittäin paljon, mutta pystyssä pysyttiin sentään. Kävelyä ja suunnanvaihto. Tähän suuntaan laukat nousivat suorastaan räjähtävästi, tosin jäivät erittäin lyhyiksi, kun Elvis laukkasi melko useasti päin aitoja (ei ihan, mutta niin reunasta ettei voinut laukata). Lopulta tajusin kääntää sen, niin ettei ajauduttaisi aitoihin. Joo, ja kerran tuli laukkapätkä, jolla tiputin jalustimen. Mutta tähän suuntaan onnistuin sentään tekemään yhden pienemmän pääty-ympyrän, jee :D
Alkuun noissa laukkailuissa mua karmaisi tämä vauhti ja kun laukan jälkeistä ravia hiljensin niin nojailin eteen ja niin. Lopulta sitten uskalsin rauhoittua ja luottaa Elvikseen. Meni se sitten paremmin.
Viimeinen nosto, laukka alas ja keventelmään. Ajattelin että näin se on helpointa, kun jos siirtäisin käyntiin yhdistäisi poni sen varmasti laukannostoon. Alkuun loppuravimme olivat melkoista kaahailua. Tai no, olivat ne siinä lopussakin aikamoista kaahailua :D Mutta kertaakaan ei Elvis itse siirtynyt laukkaan, josta olen tosi ylpeä. Loppukäynnit. Marianne lähti taas johonkin ja mua alkoi vähän jännittämään. Pakotin kuitenkin itseni löysäämään ohjaa yli turvarajojeni ja Elviskin kulki sentään kivasti. Lopulta keskelle ja alas.
Elviksen piti jatkaa, muttei jatkanutkaan, joten sain pistää hänet pois. Pistin kaiken kuntoon ja menin kentän laidalle.
Marianne oli tosi tyytyväinen tähän tuntiin :) Kuulemma sillä oli lamppu syttynyt että hei, Milla ei ole mennyt Elviksellä aikoihin! Oli keksinyt että varmaan haluaisin mennä sillä. Tietenkin.
Ja sen mielestä oli niin kiva katsoa kun menin Elviksen kanssa pitkästä aikaa. Että hyvin meni.
Ja mä itse. No. Se meni hyvin. Tosi hyvin. No joo, vauhtia oli tietty vähän liikaa. Elviksellä oli tosi kiva mennä näin piiitkästä aikaa. Ja se yksi voltti oli kyllä upea. ASETUS säilyi loppuun asti!
Ja laukat olikin kivoja :D Aika jäätäviä kyllä, mutta. Ainakin nousi pitkästä aikaa. Ja kunnolla. Ja olin tyytyväinen taas siihen kun onnistuin rauhoittumaan.
Kyllä tulee ikävä tätä torstairatsastusta. Tämä on ollut niin hauskaa. Olen ehtinyt putoilla, kevennellä oudosti. Olen menny Sakarilla, olen juossut liinassa.
Mä olen tykännyt tästä tosi paljon. Se on ollut niin kivaa. Päässyt kahdesti viikossa. Opettavaista, kivaa. Mä toivon että mahdollisimman pian olisi mahdollisuus ratsastaa taas hetken aikaa kahdesti viikossa. Vaikka sen lopettaminen onkin näin vaikeaa.
Hyvästi, ja R.I.P Torstairatsastukset :) Ikävöin teitä jo nyt.
Kai nyt alan sitten heti valittaa, että olisipa kiva ratsastaa kahdesti viikossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti